Elävätkö nykyiset kolmikymppiset "pitkitettyä nuoruutta"? Mitä se tarkoittaa?

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 07:20"]Itse koen että ilmaisua käytetään ihmisistä jotka eivät ole vakintuneet siihen menessä.

Ei ole edes suunnitelmissa parisuhdetta, omakotitaloa, 1,8 lasta, farmari autoa ja kultainen noutaja.

En sano että tarvitsisi olla suunnitelmissa nuo edellä mainitut mutta kyllä se jopa minulle antaa hivenen negatiivisen kuvan jos ei päälle 30v:llä ole suunnitelmia.

 
[/quote] Hups vahinkoyläpeukku

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 07:41"][quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 07:14"]

Ja miksi tuollaista ilmausta käytetään halventavassa merkityksessä? Eivätkö hauskanpito, vapaus ja elämästä nauttiminen ole positiivisia juttuja?

[/quote]

No ei, kuka meistä huolehtii kun emme hanki lapsia (mitä myöhäisempi ensisynnytysikä, sitä todennäköisempi hedelmättömyys. Ainakin seuraavan lapsen kohdalla.) ? Luuletko että maahanmuuttajat sitten huolehtii?
[/quote] vahingossa yläpeukutin

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 08:12"]Suomessahan syntyvyys on Euroopan huippua. Täällä tehdään lähes kaikki lapsiperheiden eteen. Jos näistä kannustimista huolimatta ihmiset eivät hanki tarpeeksi lapsia, sitten täytyy todeta, ettei se lisääntyminen sitten ehkä olekaan niin hyvä tapa käyttää oma ainutkertainen elämä. -ap
[/quote]
Kas, tämäkin keskustelu pitää väkisin vääntää lastenhankinnasta vinkumiseen ja taivasteluun miten kamalaa lapsiperheen elämän on oltava.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 08:31"][quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 08:12"]Suomessahan syntyvyys on Euroopan huippua. Täällä tehdään lähes kaikki lapsiperheiden eteen. Jos näistä kannustimista huolimatta ihmiset eivät hanki tarpeeksi lapsia, sitten täytyy todeta, ettei se lisääntyminen sitten ehkä olekaan niin hyvä tapa käyttää oma ainutkertainen elämä. -ap
[/quote]
Kas, tämäkin keskustelu pitää väkisin vääntää lastenhankinnasta vinkumiseen ja taivasteluun miten kamalaa lapsiperheen elämän on oltava.
[/quote] Ei se sinusta ehkä olekaan kamalaa, se voi olla sinusta aivan ihanaa, mutta itselleni olisi aivan kamalaa.

Mutku kärsimys...haureus...syntiinlankeemus... *lammasmaisen vapisevalla saarnaajanäänellä lausuttuna*

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 08:34"][quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 08:31"][quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 08:12"]Suomessahan syntyvyys on Euroopan huippua. Täällä tehdään lähes kaikki lapsiperheiden eteen. Jos näistä kannustimista huolimatta ihmiset eivät hanki tarpeeksi lapsia, sitten täytyy todeta, ettei se lisääntyminen sitten ehkä olekaan niin hyvä tapa käyttää oma ainutkertainen elämä. -ap
[/quote]
Kas, tämäkin keskustelu pitää väkisin vääntää lastenhankinnasta vinkumiseen ja taivasteluun miten kamalaa lapsiperheen elämän on oltava.
[/quote] Ei se sinusta ehkä olekaan kamalaa, se voi olla sinusta aivan ihanaa, mutta itselleni olisi aivan kamalaa.
[/quote]
Niin, mitä juuri sanoin. Jankkaaminen alkakoon!

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 10:07"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 07:14"]

Ja miksi tuollaista ilmausta käytetään halventavassa merkityksessä? Eivätkö hauskanpito, vapaus ja elämästä nauttiminen ole positiivisia juttuja?

[/quote]

Ne ovat oikein mukavia juttuja, kun niihin osaa liittää aikuisen vastuun. Pitkitetty nuoruus on hauskanpitoa ilman vastuuta mistään. Kyllä kolmikymppiset jo ovat aikuisia, mutta nämä "pitkitetty nuoruus" -ihmiset ovat sellaisia 25-vuotiaita ikiteinejä, jotka käyvät vielä viemänsä pyykkinsä äidin pestäväksi ja ruikuttavat iskältä lomarahat viikoksi Turkkiin, vaikka ovat vuosia asuneet omassa kämpässä ja käyvät jo töissäkin.

[/quote]

Minäkin ajattelen näin. Ilmiö on sinänsä aika kiintoisa, sillä kun minä (nyt nelikymppinen) olin parikymppinen, ei juuri kellään olisi tullut mieleen, että haluanpa kolmekymppisenä elää just niin kuin nytkin. Kuka nyt halusi sitten minkäkinlaisen uraputken tai perheen, mutta ei me ajateltu, että halutaan sementoitua jonkinlaisiksi fossiileiksi ja elää mahdollisimman porvarillisesti, me halusimme elämän kehittyvän jotenkin "luonnollisesti". Aikuiset elättävät itsensä ja tekevät lapsia mahdollisuuksien mukaan jne. Minusta olisi ollut tosi outoa pitää ihanteena jotain yletöntä bilettämistä ja nuoruuden ikuista jatkumista. Ihan kuten nyt nelikymppisenä ajattelen, että viisikymppisenä teen varmaan eri juttuja kuin nyt. Eli minusta kyse ei ole niinkään halusta sulautua tapettiin ja olla huomaamattomasti kuten muutkin vaan ihan tavallisesta, mielekkäästä elämästä. Lähipiirissä on joitakin näitä ikinuoria kolmekymppisiä ja vaikka voivat käydä töissä, opiskella jne., on elämä monessa muussa asiassa aika vastuutonta tai lievemmin sellaista "ajattelematonta" eli halutaan hyötyä omista vanhemmista, ei jeesata heitä jne. En sano, että he ovat "pahoja ihmisiä", mutta en oikeasti osaisi edes ajatella heitä jossain tosi pitkäjänteisessä, vastuullisessa hommassa, jossa pitää huomioida muut, kuten nyt vaikkapa vanhempina. Eli ehkä sitten on parempi, että ovat niitä "ikinuoria"?

Mutta ajat ovat tosiaankin muuttuneet. Yhtenä päivänä just muistin vanhan Ally McBeal -sarjan, jossa oli jonkinlaisena probleemana muistaakseni juuri se, että voiko nainen tulla äidiksi vielä 30+ -iässä :D

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 08:31"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 08:12"]Suomessahan syntyvyys on Euroopan huippua. Täällä tehdään lähes kaikki lapsiperheiden eteen. Jos näistä kannustimista huolimatta ihmiset eivät hanki tarpeeksi lapsia, sitten täytyy todeta, ettei se lisääntyminen sitten ehkä olekaan niin hyvä tapa käyttää oma ainutkertainen elämä. -ap [/quote] Kas, tämäkin keskustelu pitää väkisin vääntää lastenhankinnasta vinkumiseen ja taivasteluun miten kamalaa lapsiperheen elämän on oltava.

[/quote]

Tuo oli kommentti viestiin, jossa ihmeteltiin, miksi suomalaiset eivät hanki (kommentoijan mielestä) tarpeeksi lapsia. Minun näkemykseni on, ettei enempää syntyvyyden edistämiseksi voida tehdä. Jos lasten hankinta ei siltikään kiinnosta, täytyy se vain hyväksyä ja järjestää asiat sen mukaisesti. Yhteiskuntahan on meitä eläviä varten. -ap

Minä olen 32v. Omistusasunto löytyy ja korkeakoulututkinto ja työpaikka. Mutta ei parisuhdetta (haluaisin kyllä), ei lapsia. Olen samaa mieltä kuin aiempi kirjoittaja, elämä on alkanut vasta pari vuotta sitten. Lapsuudenperheeni oli vähävarainen. Opiskeluaika oli tietty köyhäilyä opintotuella ja lainalla. Nyt olen tilanteessa, jossa voin elää itselleni. Olen aloittanut tänä vuonna 3 ihanaa harrastusta kun sain opintilainat maksettua pois ja asuntolainasaldon alle sadan tonnin. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla ylipäätään on harrastuksia. Ja ne maksavat rahaa. Nyt voin matkustaa. No joo, en ole käynyt reissussa kuin pari kertaa, mutta haluan lisää! Nyt on ensimmäinen kerta elämässäni, jolloin voin käydä kampaajalla tai kosmetologilla tai syödä ravintolassa kolmen ruokalajin illallisen. Ja sellainenkin pinei asia, että on varaa mennä leffaan ja ostaa ne popcornit, v*tun siistiä mielestäni. 

En todellakaan vaihda tätä köyhäilyyn ja tylsään koti-työpaikka-päiväkoti-työpaikka-rumbaan. Enkä edes pidä lapsista enkä ole koskaan sellaista halunnut. Enkä pidä myöskään omakotitaloasumisesta, liikaa vaivaa. Nautin siitä, että töiden jälkeen voin ottaa päikkärit ja lähteä sitten ratsastustunnille ja illalla vaikka vielä lenkille. Lapsi ja se ns vakiintuminen pilaisi kaiken! Joskus mietin miten ne ihmiset, jotka ovat omistaneet ikävuotensa 4-24 jollekin urheilulajille, instrumentille tms oikein kestävät sen, että yhtäkkiä elämä muuttuukin tylsäksi kaurapuuroksi ja huomaa kuinka entiselle intohimolle ei riitä aikaa ja taidot ruostuvat..Minä ainakin haluan harrastaa ja ELÄÄ siihen saakka kunnes kuolen, en taantua jonnekin okt-lähiöön hellan ääreen.

Yleisesti tunnetaan (tai ainakin itse olen oppinut tuntemaan) nimellä Peter Pan-ilmiö. Ilmiössä 30v. elää elämäänsä abouttia samoin kuin 20v. eli yleistäen "ryypäten ja rellestäen", elellen ilman suunnitelmia ja mitään ns. pohjaa. Tämä ilmiö liitetään nykyään enemmän miehiin, jotka eivät halua juuri sitoutua mihinkään (avioliitto, lapset, työ, omakotitalon osto..). Asioita tehdään niin kauan kuin se on helppoa ja vaivatonta.

Eipä siinä mitään väärää kai ole, mutta omasta mielestäni on aika.. turhamaista vain elellä omien halujensa ja viettiensä iloksi. Ja suurin pääpaino nimenomaan siinä suunnittelemattomuudessa, sellaiset ihmiset ovat mielestäni sietämättömiä. Sinänsä minulle ei ole mitään väliä miten kukin elää, mutta kun satun nyt olemaan sitä mieltä, että elämästä tulee tehdä elämisen arvoista, ja itse en ole koskaan löytänyt "ryypäten ja retostellen" -oleskelusta mitään hienoa? Kumminkin ihminen sen verran älylliseksi kehittynyt olento, että aikaa voi paremminkin käyttää.

Mutta riippuu varmaan siitä, mitä tämä pidennetty nuoruus kullekin tarkoittaa. Joillekin se on vain lastensaannin lykkäämistä, toiselle se voi tarkoittaa nimenomaan sitä, ettei toinen tunnu tekevän elämällään mitään hyödyllistä.

Mjoo, tulipa joristua. Mutta mielenkiintoinen aihe! -Nainen 22v.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 08:56"]

Yleisesti tunnetaan (tai ainakin itse olen oppinut tuntemaan) nimellä Peter Pan-ilmiö. Ilmiössä 30v. elää elämäänsä abouttia samoin kuin 20v. eli yleistäen "ryypäten ja rellestäen", elellen ilman suunnitelmia ja mitään ns. pohjaa. Tämä ilmiö liitetään nykyään enemmän miehiin, jotka eivät halua juuri sitoutua mihinkään (avioliitto, lapset, työ, omakotitalon osto..). Asioita tehdään niin kauan kuin se on helppoa ja vaivatonta. Eipä siinä mitään väärää kai ole, mutta omasta mielestäni on aika.. turhamaista vain elellä omien halujensa ja viettiensä iloksi. Ja suurin pääpaino nimenomaan siinä suunnittelemattomuudessa, sellaiset ihmiset ovat mielestäni sietämättömiä. Sinänsä minulle ei ole mitään väliä miten kukin elää, mutta kun satun nyt olemaan sitä mieltä, että elämästä tulee tehdä elämisen arvoista, ja itse en ole koskaan löytänyt "ryypäten ja retostellen" -oleskelusta mitään hienoa? Kumminkin ihminen sen verran älylliseksi kehittynyt olento, että aikaa voi paremminkin käyttää. Mutta riippuu varmaan siitä, mitä tämä pidennetty nuoruus kullekin tarkoittaa. Joillekin se on vain lastensaannin lykkäämistä, toiselle se voi tarkoittaa nimenomaan sitä, ettei toinen tunnu tekevän elämällään mitään hyödyllistä. Mjoo, tulipa joristua. Mutta mielenkiintoinen aihe! -Nainen 22v.

[/quote]

En kiistä tuon ilmiön olemassa oloa. Mutta näin 15 vuotta vanhempana voin kertoa, että vaikka monenmoisia suunnitelmia saattaa parikymppisenä olla, ei ole mitään takuita, että ne myös toteutuisivat. Ulkopuolisen voi olla vaikea arvioida, miksi kukin on tietyssä tilanteessa.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 08:59"]

En kiistä tuon ilmiön olemassa oloa. Mutta näin 15 vuotta vanhempana voin kertoa, että vaikka monenmoisia suunnitelmia saattaa parikymppisenä olla, ei ole mitään takuita, että ne myös toteutuisivat. Ulkopuolisen voi olla vaikea arvioida, miksi kukin on tietyssä tilanteessa.

[/quote]

Näin juuri. Olettamus on kaikkien munausten äiti.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 08:05"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 07:55"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 07:50"]

Mitä te höpisette? Itse täytän 30v. ihan tässä parin viikon päästä. Omat lapseni ovat kaikki alakoululaisia. KAIKILLA ikäisilläni naisilla on jo ollut vuosia lapsia, yleisin määrä 3. Tunnen tasan kaksi ikäistäni naista joilla EI ole lapsia: toinen on nyt yrittänyt 10 vuotta, toisella ei ole kohtua. En muista tavanneeni yhtään kuvailemaanne kolmekymppistä. Olen päinvastoin ihmetellyt ikäluokkani perhekeskeisyyttä moneen otteeseen.

[/quote]

Koulutustausta vaikuttaa asiaan. Olen saman ikäinen kuin sinä, eikä ystäväpiirissäni ole kuin parilla ihmisellä lapsia. Akateemisia ollaan.

[/quote]

Samoin mun ystäväpiirissäni alle kolmekymppisenä ensimmäisen lapsen hankki ihan pari hassua, joista toiselle jopa neuvolassa mainittiin, että nuorehko synnyttäjä (26v.). Valtaosa on saanut ensimmäisen 32 -36 v. Akateemisia, joukossa paljon tohtoriksi asti opiskelleita ja tutkijoita.

[/quote]

Tuossa piilee vaara, että sitten kun lapsia aletaan haluta, niitä ei välttämättä tulekaan. Naisen hedelmällisyys laskee 3-kympin jälkeen, erityisesti 35n jälkeen. Itse halusin lapseni nuorena, sainkin heidät n 25vuotiaana. Olen akateeminen. Haluan siis sanoa, että jos valitsee tehdä lapsensa vanhemmalla iällä, niin ei pidä yllättyä, jos niitä ei tulekaan. Koska on otettu tietoinen riski.

Yleisesti ottaen suunnitelmat ei koskaan toteudu. Ne pitää toteuttaa.

(Toteuttamiseen sisältyy tietysti se, että suunnitelmia pitää yleensä viilata ja parannella ja jopa muuttaa sitä mukaa kun edellisessä versiossa käy ilmi jotain kelvotonta. Mutta ihan itse se pitää tehdä, eikä vain odottaa, että jotain tapahtuu sun puolesta.)

Ja tähän se juttu pitkitetystä nuoruudesta ehkä kiteytyykin: ottaako vastuun itsestään, nykyisyydestään  ja tulevaisuudestaan vai meneekö ajopuuna aina sinne, missä kivoimmalta ja helpoimmalta tuntuu.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 09:06"]

Yleisesti ottaen suunnitelmat ei koskaan toteudu. Ne pitää toteuttaa.

(Toteuttamiseen sisältyy tietysti se, että suunnitelmia pitää yleensä viilata ja parannella ja jopa muuttaa sitä mukaa kun edellisessä versiossa käy ilmi jotain kelvotonta. Mutta ihan itse se pitää tehdä, eikä vain odottaa, että jotain tapahtuu sun puolesta.)

Ja tähän se juttu pitkitetystä nuoruudesta ehkä kiteytyykin: ottaako vastuun itsestään, nykyisyydestään  ja tulevaisuudestaan vai meneekö ajopuuna aina sinne, missä kivoimmalta ja helpoimmalta tuntuu.

[/quote]

Mutta kun se suunnitelmien hiominen saattaa ulkopuolisesta näyttää nimenomaan ajopuulta. Vaikka miten ottaa vastuuta elämästään, ei voi koskaan täysin tietää kaikkien ratkaisujensa mahdollisia seurauksia. Esimerkiksi minä en ole tehnyt asioita sen mukaan, mikä tuntuu välttämättä kivoimmalta saati helpoimmalta. Enkä todellakaan ole odottanut, että asioita tapahtuu minulle ilman, että näen vaivaa. Jos helppoutta olisin hakenut, en todellakaan siinä tapauksessa olisi lähtenyt opiskelemaan yliopistoon saati hakeutunut töihin ulkomaille. Olisin jäänyt kotikylään, käynyt kotikylän amiksen, ostanut omakotitalon vanhempien naapurista ja pyöräyttänyt perheen naapurin pojan kanssa.

Itse en usko, että elämä on koskaan "valmis". Tällä hetkellä tilanne on tama, huomenna toivon mukaan jo taas toinen.

t: 30

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 07:20"]Itse koen että ilmaisua käytetään ihmisistä jotka eivät ole vakintuneet siihen menessä.

Ei ole edes suunnitelmissa parisuhdetta, omakotitaloa, 1,8 lasta, farmari autoa ja kultainen noutaja.

En sano että tarvitsisi olla suunnitelmissa nuo edellä mainitut mutta kyllä se jopa minulle antaa hivenen negatiivisen kuvan jos ei päälle 30v:llä ole suunnitelmia.

 
[/quote]
Mulla on kaikenlaisia suunnitelmia miehen kanssa. Niihin nyt vaan ei kuulu yhtäkään lasta, farmaria tai noutajaa. Se talo ehkä jossain vaiheessa.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 07:50"]Mitä te höpisette? Itse täytän 30v. ihan tässä parin viikon päästä. Omat lapseni ovat kaikki alakoululaisia. KAIKILLA ikäisilläni naisilla on jo ollut vuosia lapsia, yleisin määrä 3. Tunnen tasan kaksi ikäistäni naista joilla EI ole lapsia: toinen on nyt yrittänyt 10 vuotta, toisella ei ole kohtua. En muista tavanneeni yhtään kuvailemaanne kolmekymppistä. Olen päinvastoin ihmetellyt ikäluokkani perhekeskeisyyttä moneen otteeseen.
[/quote]
Täällä yksi sun ikäluokkasi edustaja jolla lapsia ei ole eikä tule. On meitäkin olemassa.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 08:56"]

Yleisesti tunnetaan (tai ainakin itse olen oppinut tuntemaan) nimellä Peter Pan-ilmiö. Ilmiössä 30v. elää elämäänsä abouttia samoin kuin 20v. eli yleistäen "ryypäten ja rellestäen", elellen ilman suunnitelmia ja mitään ns. pohjaa. Tämä ilmiö liitetään nykyään enemmän miehiin, jotka eivät halua juuri sitoutua mihinkään (avioliitto, lapset, työ, omakotitalon osto..). Asioita tehdään niin kauan kuin se on helppoa ja vaivatonta. Eipä siinä mitään väärää kai ole, mutta omasta mielestäni on aika.. turhamaista vain elellä omien halujensa ja viettiensä iloksi. Ja suurin pääpaino nimenomaan siinä suunnittelemattomuudessa, sellaiset ihmiset ovat mielestäni sietämättömiä. Sinänsä minulle ei ole mitään väliä miten kukin elää, mutta kun satun nyt olemaan sitä mieltä, että elämästä tulee tehdä elämisen arvoista, ja itse en ole koskaan löytänyt "ryypäten ja retostellen" -oleskelusta mitään hienoa? Kumminkin ihminen sen verran älylliseksi kehittynyt olento, että aikaa voi paremminkin käyttää. Mutta riippuu varmaan siitä, mitä tämä pidennetty nuoruus kullekin tarkoittaa. Joillekin se on vain lastensaannin lykkäämistä, toiselle se voi tarkoittaa nimenomaan sitä, ettei toinen tunnu tekevän elämällään mitään hyödyllistä. Mjoo, tulipa joristua. Mutta mielenkiintoinen aihe! -Nainen 22v.

[/quote]

Kuulostat melko lapselliselta 22 vuotiaaksi. 

"Eipä siinä mitään väärää kai ole, mutta omasta mielestäni on aika.. turhamaista vain elellä omien halujensa ja viettiensä iloksi."

--> Ne jotka hommaavat omakotitalon ja lapsia eivät sitten haluaisikaan omakotitaloa ja lapsia? Vai olisiko sittenkin niin, että he HALUAVAT omakotitalon ja lapsia, ja heillä on VIETTI hankkia ne? Tämä on vaan sinusta hyväksyttävämpää halujen ja viettien mukaan elämistä, koska ne halut ja vietit ovat samanlaiset kuin sinulla, eikö vain?

"kun satun nyt olemaan sitä mieltä, että elämästä tulee tehdä elämisen arvoista, ja itse en ole koskaan löytänyt "ryypäten ja retostellen" -oleskelusta mitään hienoa? Kumminkin ihminen sen verran älylliseksi kehittynyt olento, että aikaa voi paremminkin käyttää. "

Eli sinun mielestäsi ainoa elämisen arvoinen elämä, ja hyvin käytetty aika on noudattaa yhteiskunnan kaavaa työ-lapset-avioliitto-omakotitalo? Mikään muu ei voi olla elämisen arvoista? Voitko kuvitella että joidenkin mielestä se "lapset tarhaan-töihin-lapset tarhasta-kotitöitä-nukkumaan-toista alusta" -elämä on kaikkea muuta kuin elämisen arvoista tai hyvin käytettyä aikaa? Miksi sinulla on mielestäsi universaali kyky määritellä nuo asiat? Ihminen nimenomaan on älykäs olento, ja älykäs olento kykenee miettimään mitä haluaa tehdä ja sitten tehdä niin.

Lapselliseksi sanon sinua juurikin siksi, että et erota toisistaan omaa mielipidettään ja yleistä totuutta. Puhut koko ajan siitä mikä SINUN mielestäsi on hyvää elämää, mutta yleistät sen faktaksi että se olisi muillekin hyvää elämää. Et ymmärrä että se tarkoittaa jokaiselle eri asioita, ja että jokaisen tulee elää niinkuin omat arvot sanovat, ei niinkuin ne jotka ovat sinun kanssasi yhteisiä. Aikuinen erottaa nämä asiat toisistaan, eikä pidä toisen arvoja ja valintoja "epäelämisenä" ja ajan haaskauksena.

Minusta on ihanaa että ihmiset tekevät juuri niinkuin oikeasti itse haluavat, oli se sitten suurperhe maalla tai reppureissaamista ympäri maapallon! Ainoa ajan ja elämän tuhlaaminen on mielestäni sitä, kun elää toisin kuin haluaisi, eikä edes yritä muuttaa elämäänsä. 

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 09:06"]

Ja tähän se juttu pitkitetystä nuoruudesta ehkä kiteytyykin: ottaako vastuun itsestään, nykyisyydestään  ja tulevaisuudestaan vai meneekö ajopuuna aina sinne, missä kivoimmalta ja helpoimmalta tuntuu.

[/quote]

Vai ajopuuna. Ja ihminenkö ei voi määrätietoisesti rakentaa elämäänsä mahdollisimman kivaksi ja helpoksi? Älä viitsi. -ap

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 09:05"]

Tuossa piilee vaara, että sitten kun lapsia aletaan haluta, niitä ei välttämättä tulekaan. Naisen hedelmällisyys laskee 3-kympin jälkeen, erityisesti 35n jälkeen. Itse halusin lapseni nuorena, sainkin heidät n 25vuotiaana. Olen akateeminen. Haluan siis sanoa, että jos valitsee tehdä lapsensa vanhemmalla iällä, niin ei pidä yllättyä, jos niitä ei tulekaan. Koska on otettu tietoinen riski.

[/quote]

Oho, oikeastiko :o! Onpas hyvä kun ilmitoit tuon seikan, se ei varmaan ole kovinkaan monella tiedossa. Oi sinä suuri guru, kiitos viisaudestasi!!!

Ps: itsekin käytit termiä tietoinen riski - jokainen siis varmasti tietää, että lapsenteon jättämisessä vanhemmaksi on se riski, että niitä ei enää tulekaan. Sinun ei tarvitse sitä kenellekään kertoa, ja tuon valinnan tehneet ihmiset kykenevät kyllä itse punnitsemaan omat prioriteettinsä ja valintansa.