Lapset pitäisi tehdä 20-25 vuotiaana

Ei

Mites itselläsi? Oletko "menettänyt" nuoruutesi lasten takia?

Joo mä teinki.:)

Vaadit? :D vaadippa vaan että on pakko tulla silloin raskaaksi kun sinä tahdot. Sitäpaitsi jotkut haluavat luoda lapselle tasapainoisen ympäristön kasvaa ja kehittyä.
Tämä on kyllä tyhmä provo. Toivottavasti nautit suuresti :D

Geenisairaus... lopetin tuohon.

Miten voi menettää nuoruuden? Elämähän vasta alkaa käynnistyä 30+ ikäisenä. Itseänikin kun ajattelen niin olin lapsenpyöreä vielä yli 20 vuotiaanakin. Nätti, mutta jotenkin kakaran näköinen. Sellainen missimäinen. Kun tuli 30 mittariin alkoi kasvot kaventua ja ulkonäkökin nuorentui ja tuli siroutta piirteisiin. Elämänkokemustakin alkaa pikkuhiljaa olla että puhekaan ei ole pelkkää suunpieksemistä. Nyt kun alkaa 40 häämöttää kolmen vuoden päästä niin olen ensimmäistä kertaa elämässäni tyytyväinen itseeni ja on sisäinen rauha. Lapsetkin pärjää itsekseen ja on kohta aikuisia. Kun haluan mennä jonnekin niin sitten menen. Ei tarvitse järjestellä hoitajia tai kun haluaa bilettää niin siitä vaan milloin vaan. Vielä kun on onnekkaasti ehtinyt jo pari eroakin hoitaa niin on mies jonka kanssa oikeasti haluaa olla ilman lisääntymispaineita ja lapsetkin asuu isällään. Ovat poikia. On ihan tutkittukin että pojille on erossa parempi asua isänsä kanssa. Heidän isänsä on myös hoivaava persoona toisin kuin minä. Ystävätkin on valikoituneet sellaisiksi että niilläkin nuorimmat 18v. Että ei yhtään kakaraa nurkissa. Ei yhtään kurahousua, saapasta, vinkulelua, lastenrattaita. Ei mitään. Sisustus on ja pysyy paikoillaan seuraavaan siivouskertaan. I-ha-naa!!!

Ei, kun tuossa iässä luodaan urheilu-uraa. Kaikkien pitää luoda urheilu-uraa, jotta se menee oikein. Sen jälkeen kaikkien pitää blaablaah

Monet naiset tekisikin, mutta mies harvemmin haluaa isäksi noin nuorena.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 06:09"]

Miten voi menettää nuoruuden? Elämähän vasta alkaa käynnistyä 30+ ikäisenä. Itseänikin kun ajattelen niin olin lapsenpyöreä vielä yli 20 vuotiaanakin. Nätti, mutta jotenkin kakaran näköinen. Sellainen missimäinen. Kun tuli 30 mittariin alkoi kasvot kaventua ja ulkonäkökin nuorentui ja tuli siroutta piirteisiin. Elämänkokemustakin alkaa pikkuhiljaa olla että puhekaan ei ole pelkkää suunpieksemistä. Nyt kun alkaa 40 häämöttää kolmen vuoden päästä niin olen ensimmäistä kertaa elämässäni tyytyväinen itseeni ja on sisäinen rauha. Lapsetkin pärjää itsekseen ja on kohta aikuisia. Kun haluan mennä jonnekin niin sitten menen. Ei tarvitse järjestellä hoitajia tai kun haluaa bilettää niin siitä vaan milloin vaan. Vielä kun on onnekkaasti ehtinyt jo pari eroakin hoitaa niin on mies jonka kanssa oikeasti haluaa olla ilman lisääntymispaineita ja lapsetkin asuu isällään. Ovat poikia. On ihan tutkittukin että pojille on erossa parempi asua isänsä kanssa. Heidän isänsä on myös hoivaava persoona toisin kuin minä. Ystävätkin on valikoituneet sellaisiksi että niilläkin nuorimmat 18v. Että ei yhtään kakaraa nurkissa. Ei yhtään kurahousua, saapasta, vinkulelua, lastenrattaita. Ei mitään. Sisustus on ja pysyy paikoillaan seuraavaan siivouskertaan. I-ha-naa!!!

[/quote]

Olisist jättänyt lapset tekemättä.

Hei ihan kuin lasten tekeminen olisi noin helppoa, että sen kun tehdään ne alle 25-v. Väsyttää aina nämä samat tyhmät avaukset.

Jos olisin tehnyt lapset sen pojan kanssa , jonka kanssa olin 20-23 vuotiaana olisi lapsillani nyt "geenisairaus" Ei ollut mieletään terve hän mutta en sitä silloin nuorena tajunnut.

Tossa on kaikki luuloa.

Ensisynnyttäjien keski-ikä on 28 vuotta. Hedelmällisyys ei laske 25 jälkeen eikä tosiaankaan mitkään geenisairaudet tai epämuodostumat

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 06:09"]

Miten voi menettää nuoruuden? Elämähän vasta alkaa käynnistyä 30+ ikäisenä. Itseänikin kun ajattelen niin olin lapsenpyöreä vielä yli 20 vuotiaanakin. Nätti, mutta jotenkin kakaran näköinen. Sellainen missimäinen. Kun tuli 30 mittariin alkoi kasvot kaventua ja ulkonäkökin nuorentui ja tuli siroutta piirteisiin. Elämänkokemustakin alkaa pikkuhiljaa olla että puhekaan ei ole pelkkää suunpieksemistä. Nyt kun alkaa 40 häämöttää kolmen vuoden päästä niin olen ensimmäistä kertaa elämässäni tyytyväinen itseeni ja on sisäinen rauha. Lapsetkin pärjää itsekseen ja on kohta aikuisia. Kun haluan mennä jonnekin niin sitten menen. Ei tarvitse järjestellä hoitajia tai kun haluaa bilettää niin siitä vaan milloin vaan. Vielä kun on onnekkaasti ehtinyt jo pari eroakin hoitaa niin on mies jonka kanssa oikeasti haluaa olla ilman lisääntymispaineita ja lapsetkin asuu isällään. Ovat poikia. On ihan tutkittukin että pojille on erossa parempi asua isänsä kanssa. Heidän isänsä on myös hoivaava persoona toisin kuin minä. Ystävätkin on valikoituneet sellaisiksi että niilläkin nuorimmat 18v. Että ei yhtään kakaraa nurkissa. Ei yhtään kurahousua, saapasta, vinkulelua, lastenrattaita. Ei mitään. Sisustus on ja pysyy paikoillaan seuraavaan siivouskertaan. I-ha-naa!!!

[/quote]

ohhoh. Niin missä on tutkittu, että erossa poikien on parempi asua isällään?

Sinun tapauksessasi kyllä, muttei muuten

On ihmisiä, joilla se lasten tekeminen nyt vaan yksinkertaisesti ei ole mahdollista noin nuorena.Itse löysin sen potentiaalisen tulevien lasten isän. Lisäksi olen sairastellut psyykkisesti enemmän ja vähemmän 22-vuotiaasta asti. Myöskään se lasten "tekeminen" ei kaikilla ole ihan niin yksinkertaista että lapsia vaan päätetään tehdä. . Ollaan just lapsettomuushoitoja aloittamassa.Ikää 33v. Tän aloituksen oli kai tarkoitus provosoida. Hyvin onnistuit, etenkin tällasena aamuna, kun ne menkat taas alko, tällasia on kiva lukea.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 07:15"]On ihmisiä, joilla se lasten tekeminen nyt vaan yksinkertaisesti ei ole mahdollista noin nuorena.Itse löysin sen potentiaalisen tulevien lasten isän. Lisäksi olen sairastellut psyykkisesti enemmän ja vähemmän 22-vuotiaasta asti. Myöskään se lasten "tekeminen" ei kaikilla ole ihan niin yksinkertaista että lapsia vaan päätetään tehdä. . Ollaan just lapsettomuushoitoja aloittamassa.Ikää 33v. Tän aloituksen oli kai tarkoitus provosoida. Hyvin onnistuit, etenkin tällasena aamuna, kun ne menkat taas alko, tällasia on kiva lukea.
[/quote] Edit: itse löysin potentiaalisen tulevien lasten idän 25-vuotiaana.

Ai mun pitäis tehdä kakarat kahden vuoden sisää? En varmasti. Ehkä kymmenen vuoden päästä on sopiva hetki.

Varmaa monet tekisikin. Itse asiassa tuo on hyvä pointti. Aikuiset jaksaisivat telmiä pidempään ja ovat muutenkin sitten pidempään kuvioissa. Ainoa mutta vain on se, että ei ole vielä löytänyt sitä oikeaa. Tai jos on jonkun kanssa niin muutama vuosi kannattaa katsoa miten menee... Ei kannata suin päin lapsia pyöräyttää, sitten menee hetki ja työntelee yksin lasten vaunuja. Itse hankkisin heti lapsia jos olisi jo monta vuotta ollut mies ja suunnitelmat selvillä, mutta kun ei ole. Ja kaikkihan eivät halua lapsia. Kyllähän aika monet jotka 15v. alkoi seurustelemaan niin 22-25v. hankkii lapsia:) esim. omat vanhempani.
t. N22v.

"Geenisairaudet" lisääntyy tulevaisuudessa myös nuorten jälkeläisillä. On tutkittu, että joka sukupolvi välittää jälkeläisilleen muutaman uuden mutaation eli geenivirheen. Nämä on onneksi kuitenkin niin lieviä enimmäkseen, että tuhot näkyy yleensä vasta pikkuvikojen kasaannuttua useiden sukupolvien päästä.

Äääh. Kun ei se vain mene niin, että sen puolison löytää nuorena. Ja toisaalta tuo että hedelmällisyys laskee runsaasti on uudemmissa tutkimuksissa kumottu. Se on totta että 35 vuotiaasta eteenpäin monien sairauksisen riski sekä raskaus- ja synnytyskomplikaatioiden riski kasvaa huoattavasti, mutta 25 vuotiaan ja 35 vuotiaan välillä on 10 vuotta! Lisäksi länimaissa on hyvät synnytysairalaalaat, neuvolat ja sikiöseulonnat, jotka vähetävät riskejä myös vanhemmilla synnyttäjillä.

Mä muuten halusin lapsen ennen kuin olisin 30 vuota. Joskus nuorenpana näin ajattelin. No nyt olen olen 27 vuotias sinkku eikä miestä näköpiirissä ja kyllä mä haluaisin seurustella pari vuotta ja mennä naimisiin ennen lasten hankintaa, eli enpä todennäköisesti saa lasta kuin vasta kolmikymppisenä. 

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 06:37"][quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 06:09"]

Miten voi menettää nuoruuden? Elämähän vasta alkaa käynnistyä 30+ ikäisenä. Itseänikin kun ajattelen niin olin lapsenpyöreä vielä yli 20 vuotiaanakin. Nätti, mutta jotenkin kakaran näköinen. Sellainen missimäinen. Kun tuli 30 mittariin alkoi kasvot kaventua ja ulkonäkökin nuorentui ja tuli siroutta piirteisiin. Elämänkokemustakin alkaa pikkuhiljaa olla että puhekaan ei ole pelkkää suunpieksemistä. Nyt kun alkaa 40 häämöttää kolmen vuoden päästä niin olen ensimmäistä kertaa elämässäni tyytyväinen itseeni ja on sisäinen rauha. Lapsetkin pärjää itsekseen ja on kohta aikuisia. Kun haluan mennä jonnekin niin sitten menen. Ei tarvitse järjestellä hoitajia tai kun haluaa bilettää niin siitä vaan milloin vaan. Vielä kun on onnekkaasti ehtinyt jo pari eroakin hoitaa niin on mies jonka kanssa oikeasti haluaa olla ilman lisääntymispaineita ja lapsetkin asuu isällään. Ovat poikia. On ihan tutkittukin että pojille on erossa parempi asua isänsä kanssa. Heidän isänsä on myös hoivaava persoona toisin kuin minä. Ystävätkin on valikoituneet sellaisiksi että niilläkin nuorimmat 18v. Että ei yhtään kakaraa nurkissa. Ei yhtään kurahousua, saapasta, vinkulelua, lastenrattaita. Ei mitään. Sisustus on ja pysyy paikoillaan seuraavaan siivouskertaan. I-ha-naa!!!

[/quote]

Olisist jättänyt lapset tekemättä.
[/quote]
Jep, lievästi katkerat vibat tulee... :D