Lapset pitäisi tehdä 20-25 vuotiaana
Naisen pitäisi tehdä lapset 20-25 vuotiaana, koska silloin nainen on hedelmällisimmillään. Yli 25-vuotiaat synnyttäjät altistavat lapsen geenisairauksille, sairauksille,ja epäsymmetrialle. On tutkittu, että esimerkiksi autismi lisääntyy mitä vanhempana nainen synnyttää. Nyt ensisynnyttäjien keski-ikä on n. 31 vuotta ja se tietää, että geenisairaudet lisääntyy. Vaadin muutosta yhteiskuntajärjestelmään, niin että nainen tekee lapset nuorena. Saadaan terveempiä lapsia ja geenisairaudetkin vähenee.
Kommentit (42)
Mä ajattelin aina, etten tee omia lapsia. 17-19 vuotiaana silloinen avomies ois halunnut lapsia jo silloin, erottiin muista syistä. 20 vuotiaana vuoden sinkkuilun jälkeen yksi mies sitten saikin mun hormonit hyrräämään niin, että hänen kanssaan halusin lapsia heti, hän ei. Ei mennyt kuitenkaan kun 4kk kun hänenkin mielensä muuttui ja alettiin yrttämään lasta. Tämän miehen kanssa tuntui, että mun kuuluu olla ja ajattelin, että varmasti tiedän sen, että jos ero kuitenkin tulisi hän olisi todella hyvä isä lapsilleen.
Nyt olen 25, me ollaan saman miehen kanssa yhdessä ja suhde on tasapainoinen ja molemmat on onnellisia. Edelleen tuntuu siltä, että tässä mun kuuluukin olla. Meillä on 2 ihanaa lasta, jotka sain 22 ja 23 vuotiaana ja suunnitelmissa vielä kolmas n. 5 vuoden kuluttua. Molemmat haluisivat kolmannen lapsen jo nyt, mutta vielä on kädet kokoajan täynnä näiden nykyisten kanssa, että kolmas ei ole ajankohtainen.
Kuitenkin se milloin kenellekin on sopiva aika lasten tekoon riippuu niin monesta asiasta, että on turha lähteä toisten valintoja arvostelemaan. Kyllä mäkin sain kuulla paljon, että olen liian nuori ja meidän suhde ei voi kestää kun heti tehdään lapsia jne. Mutta enää ei sitä kuule, nyt me ollaan ilmeisesti joku poikkeus pari kun ei erottukaan ensimmäisten vastoinkäymisten kohdalla.
keskimääräinen lasten"teko"ikä ei voi tästä enää paljon myöhemmäksi siirtyä, se on totta.
Ite olin "nuori" äiti, alle kolmekymppisenä kaksi muksua.
Moni asia olisi helpompaa ollut, jos itsellä olisi ollut kokemusta sekä taloudellista turvaa enemmän.
Mutta toki oli itse jaksavampi, fyysisesti siis, valvomiset ja pukemiset ja sen sellaiset, kanniskelut jne.
Toinen onni tuossa ajankohdassa oli että isovanhemmat oli ihan eri lailla jaksavaisia kun nyt 15 vuotta myöhemmin. Auttoivat meitä nuorta perhettä usein ja täysillä.
Tärkeintä on että parisuhde on kestävällä pohjalla kun lapset tulee kuvioihin.