Lapset pitäisi tehdä 20-25 vuotiaana

Lapset pitäisi tehdä ihmisen kanssa, jonka kanssa on tarkoitus oikeasti pysyä yhdessä. Iällä ei oo väliä! Kunhan et sikiä ympäri kyliä.

Joo ja ei. Siihen otolliseen lapsen hankkimisikään kuuluu niin paljon muutakin kuin pelkkä biologinen valmius. Henkinen ja taloudellinen esim. Lisäksi mahdollisesti vakaalla pohjalla oleva parisuhde. Täytyy ajatella kokonaisuutta eikä yksityiskohtia.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 00:58"]Vaadit? :D vaadippa vaan että on pakko tulla silloin raskaaksi kun sinä tahdot. Sitäpaitsi jotkut haluavat luoda lapselle tasapainoisen ympäristön kasvaa ja kehittyä.
Tämä on kyllä tyhmä provo. Toivottavasti nautit suuresti :D
[/quote]
Sun mielestä 20 vuotias ei voi luoda lapselle tasapainoista ympäristöä kasvaa ja kehittyä?

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 00:47"]

Naisen pitäisi tehdä lapset 20-25 vuotiaana, koska silloin nainen on hedelmällisimmillään. Yli 25-vuotiaat synnyttäjät altistavat lapsen geenisairauksille, sairauksille,ja epäsymmetrialle. On tutkittu, että esimerkiksi autismi lisääntyy mitä vanhempana nainen synnyttää. Nyt ensisynnyttäjien keski-ikä on n. 31 vuotta ja se tietää, että geenisairaudet lisääntyy. Vaadin muutosta yhteiskuntajärjestelmään, niin että nainen tekee lapset nuorena. Saadaan terveempiä lapsia ja geenisairaudetkin vähenee.

[/quote] joo jotain järkevää politiikkaa tähän pitäisi saada. aina faktat saa kauheesti miikkaa.

" Vaadin muutosta yhteiskuntajärjestelmään, niin että nainen tekee lapset nuorena. Saadaan terveempiä lapsia ja geenisairaudetkin vähenee"

Vai oikein vaadit... onneksi Suomessa on demokratia. Ideasi ei ole mitenkään uusi, sillä muistat kait, että myös Romanian hirmuhallitsija Nicolae Ceausesculla on vastaava älynväläys aikoinaan. Mutta mitkä olivat vaikutukset ja seuraukset. Jäljet olivat todella rumat.

Hyvä vanhemmuus, joka lapsen kannalta on olennaista, ei ole vanhempien iästä, koulutuksesta, varallisuudesta jne. kiinni, vaan muut taidot ja arvot ratkaisevat.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 07:41"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 00:58"]Vaadit? :D vaadippa vaan että on pakko tulla silloin raskaaksi kun sinä tahdot. Sitäpaitsi jotkut haluavat luoda lapselle tasapainoisen ympäristön kasvaa ja kehittyä. Tämä on kyllä tyhmä provo. Toivottavasti nautit suuresti :D [/quote] Sun mielestä 20 vuotias ei voi luoda lapselle tasapainoista ympäristöä kasvaa ja kehittyä?

[/quote]

20-vuotias on itsekin vielä kypsymätön. Onneksi itse en saanut lapsia siinä iässä vaan vasti yli 30-vuotiana. Ei sitä olisi silloin nuorena edes tajunnut kuinka kypsymätön on. Ehkä se olisi sujunut ihan ok, jos niin olisi käynyt. Mutta onneksi kävi näin, olen varmasti parempi äiti. ja kaikki muutkin asiat paremmin, koulutus, työ ja talous. Sekä hyvä mies, jota nuorena ei ollut

Hehee enpäs teekkään :=) habahaba tsusu

Syö ap vittus! Olen 43-vuotias, ja yhtäkään kakaraa en ole tehnyt, koska kakarat on perseestä!!!

"Miten voi menettää nuoruuden? Elämähän vasta alkaa käynnistyä 30+ ikäisenä. Itseänikin kun ajattelen niin olin lapsenpyöreä vielä yli 20 vuotiaanakin. Nätti, mutta jotenkin kakaran näköinen. Sellainen missimäinen. Kun tuli 30 mittariin alkoi kasvot kaventua ja ulkonäkökin nuorentui ja tuli siroutta piirteisiin. Elämänkokemustakin alkaa pikkuhiljaa olla että puhekaan ei ole pelkkää suunpieksemistä. Nyt kun alkaa 40 häämöttää kolmen vuoden päästä niin olen ensimmäistä kertaa elämässäni tyytyväinen itseeni ja on sisäinen rauha. Lapsetkin pärjää itsekseen ja on kohta aikuisia. Kun haluan mennä jonnekin niin sitten menen. Ei tarvitse järjestellä hoitajia tai kun haluaa bilettää niin siitä vaan milloin vaan. Vielä kun on onnekkaasti ehtinyt jo pari eroakin hoitaa niin on mies jonka kanssa oikeasti haluaa olla ilman lisääntymispaineita ja lapsetkin asuu isällään. Ovat poikia. On ihan tutkittukin että pojille on erossa parempi asua isänsä kanssa. Heidän isänsä on myös hoivaava persoona toisin kuin minä. Ystävätkin on valikoituneet sellaisiksi että niilläkin nuorimmat 18v. Että ei yhtään kakaraa nurkissa. Ei yhtään kurahousua, saapasta, vinkulelua, lastenrattaita. Ei mitään. Sisustus on ja pysyy paikoillaan seuraavaan siivouskertaan. I-ha-naa!!"

Onko lapsesi samaa mieltä ja oliko heillä onnellinen lapsuus? Onhan jokaisella lapsella oikeus hyvään lapsuuteen ja turvaan. Äidin nuoruus ja ihanuus tai omat mielihalut, luulisi olevan toisarvoinen,  jos lapsi voi huonosti. Tärkeintä on lapsi, ei aikuinen.

Joo eiköhän tämä av-mammojen mielipide ole tullut jo selväksi. Omasta mielestäni parikymppinen on aivan liian nuori ja koulutus hyvä hoitaa ensin. Haluan tarjota lapsilleni elintasoa. Mutta asiahan ei minulle kuulu, milloin kukanenkin haluaa lisääntyä.

Naisen tulee 20-25 ikävuosein välillä opiskella, kehittää itseään ja yrittää keksiä, mitä elämältään haluaa. Kun on oma pää ja elämä suhteellisen kunnossa, niin sitten voi miettiä lisääntymistä. 

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 06:09"]

Miten voi menettää nuoruuden? Elämähän vasta alkaa käynnistyä 30+ ikäisenä. Itseänikin kun ajattelen niin olin lapsenpyöreä vielä yli 20 vuotiaanakin. Nätti, mutta jotenkin kakaran näköinen. Sellainen missimäinen. Kun tuli 30 mittariin alkoi kasvot kaventua ja ulkonäkökin nuorentui ja tuli siroutta piirteisiin. Elämänkokemustakin alkaa pikkuhiljaa olla että puhekaan ei ole pelkkää suunpieksemistä. Nyt kun alkaa 40 häämöttää kolmen vuoden päästä niin olen ensimmäistä kertaa elämässäni tyytyväinen itseeni ja on sisäinen rauha. Lapsetkin pärjää itsekseen ja on kohta aikuisia. Kun haluan mennä jonnekin niin sitten menen. Ei tarvitse järjestellä hoitajia tai kun haluaa bilettää niin siitä vaan milloin vaan. Vielä kun on onnekkaasti ehtinyt jo pari eroakin hoitaa niin on mies jonka kanssa oikeasti haluaa olla ilman lisääntymispaineita ja lapsetkin asuu isällään. Ovat poikia. On ihan tutkittukin että pojille on erossa parempi asua isänsä kanssa. Heidän isänsä on myös hoivaava persoona toisin kuin minä. Ystävätkin on valikoituneet sellaisiksi että niilläkin nuorimmat 18v. Että ei yhtään kakaraa nurkissa. Ei yhtään kurahousua, saapasta, vinkulelua, lastenrattaita. Ei mitään. Sisustus on ja pysyy paikoillaan seuraavaan siivouskertaan. I-ha-naa!!!

[/quote]

Mutta sun parhaimmat vuotesi eli 20-30 vuotiaana sitävastoin sulla oli niitä kakaroita, kurahousua, saapasta, vinkulelua ja lastenrattaita nurkissa. Elämäsi parhaimmassa bailaus- ja nuoruusiässä (niin fyysisesti kuin henkisestikin) olit sidottu kotiisi, etkä voinut tuosta vain lähteä nuoruuden vimmalla toteuttamaan nuoruuden juttuja....nyt yrität selvästi saada kirjoituksellasi muut samaan nalkkiin, koska sua selvästi harmittaa, että vasta lähempänä neljääkymppiä pääset elämään sitä menetettyä nuoruutta. Se nyt vain on niin, että on ihan eri mennä nuorena niitä menoja, kuin nelikymppisenä...

25 meni jo, saanko nyt ihan luvan kanssa olla tekemättä muksuja? ;)

Sain lapset 22- ja 25-vuotiaana, vautsi olen standardissa! :D Ei vaan, minulle tuo oli oikein sopiva vaihe tulla äidiksi, mutta ymmärrän niitäkin jotka toivoo lapsia myöhemmin tai ei ollenkaan. Elämää ei voi elää jonkin ulkoapäin tulevan konseptin mukaan elää. Ehkä joku voi myös ajatella, että minun olisi ollut helpompi ensin opiskella valmiiksi, mutta minulle on sopinut tämä nurinkurinen järjestys. Nyt olen korkeakouluopintoja kahlaava perheenäiti! Kaikissa elämänvalinnoissa on hyvät ja huonot puolet, tärkeintä kai on että jokainen on sinut niiden omien valintojen kanssa. :)

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 08:05"]"Miten voi menettää nuoruuden? Elämähän vasta alkaa käynnistyä 30+ ikäisenä. Itseänikin kun ajattelen niin olin lapsenpyöreä vielä yli 20 vuotiaanakin. Nätti, mutta jotenkin kakaran näköinen. Sellainen missimäinen. Kun tuli 30 mittariin alkoi kasvot kaventua ja ulkonäkökin nuorentui ja tuli siroutta piirteisiin. Elämänkokemustakin alkaa pikkuhiljaa olla että puhekaan ei ole pelkkää suunpieksemistä. Nyt kun alkaa 40 häämöttää kolmen vuoden päästä niin olen ensimmäistä kertaa elämässäni tyytyväinen itseeni ja on sisäinen rauha. Lapsetkin pärjää itsekseen ja on kohta aikuisia. Kun haluan mennä jonnekin niin sitten menen. Ei tarvitse järjestellä hoitajia tai kun haluaa bilettää niin siitä vaan milloin vaan. Vielä kun on onnekkaasti ehtinyt jo pari eroakin hoitaa niin on mies jonka kanssa oikeasti haluaa olla ilman lisääntymispaineita ja lapsetkin asuu isällään. Ovat poikia. On ihan tutkittukin että pojille on erossa parempi asua isänsä kanssa. Heidän isänsä on myös hoivaava persoona toisin kuin minä. Ystävätkin on valikoituneet sellaisiksi että niilläkin nuorimmat 18v. Että ei yhtään kakaraa nurkissa. Ei yhtään kurahousua, saapasta, vinkulelua, lastenrattaita. Ei mitään. Sisustus on ja pysyy paikoillaan seuraavaan siivouskertaan. I-ha-naa!!"

Onko lapsesi samaa mieltä ja oliko heillä onnellinen lapsuus? Onhan jokaisella lapsella oikeus hyvään lapsuuteen ja turvaan. Äidin nuoruus ja ihanuus tai omat mielihalut, luulisi olevan toisarvoinen,  jos lapsi voi huonosti. Tärkeintä on lapsi, ei aikuinen.
[/quote]

Outo logiikka. 20+ kotiäiti ei ole läsnä? Kyllä minä olin 24/7 läsnä 10 vuotta. Puolitoista vuorokautta pidin vapaata vuodessa. Toisin kuin suurimmalla osalla av mammoista ex mieheni oli ja on läsnä lasten elämässä. On ollut ekaa äitiysneuvolareissua myöten. Yhtään ei ole väliin jättänyt. En ole yhtään niin lapsille omistautunutta miestä tavannut. Hän on yksi parhaimmista ystävistäni ja voimme puhua kaikesta. Mihin vuorokaudenaikaan tahansa voi olla yhteydessä niin lapset kuin ex:kin. Ja kyllä lapset on onnellisia kun niillä on 2 vanhempaa. Suurimmalla osalla kun on vain yksi ja sitten joku isäksi kutsuttu statisti jolla ei oikeasti ole aikuisen sijaa perheessä tai on pelkkä lompakko. Nyt lapset on sen ikäisiä että elämän keskiössä on ystävät ja seurustelut. Kumpaankin kotiin voi aina tulla ja on turvallista, mutta se mamman ja iskän helmoissa pyöriskely on ohi. Hemmetti ne on yli 180 cm pitkiä miehiä. Ei mitään pikkunöösejä enää :D

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 09:41"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 06:09"]

Miten voi menettää nuoruuden? Elämähän vasta alkaa käynnistyä 30+ ikäisenä. Itseänikin kun ajattelen niin olin lapsenpyöreä vielä yli 20 vuotiaanakin. Nätti, mutta jotenkin kakaran näköinen. Sellainen missimäinen. Kun tuli 30 mittariin alkoi kasvot kaventua ja ulkonäkökin nuorentui ja tuli siroutta piirteisiin. Elämänkokemustakin alkaa pikkuhiljaa olla että puhekaan ei ole pelkkää suunpieksemistä. Nyt kun alkaa 40 häämöttää kolmen vuoden päästä niin olen ensimmäistä kertaa elämässäni tyytyväinen itseeni ja on sisäinen rauha. Lapsetkin pärjää itsekseen ja on kohta aikuisia. Kun haluan mennä jonnekin niin sitten menen. Ei tarvitse järjestellä hoitajia tai kun haluaa bilettää niin siitä vaan milloin vaan. Vielä kun on onnekkaasti ehtinyt jo pari eroakin hoitaa niin on mies jonka kanssa oikeasti haluaa olla ilman lisääntymispaineita ja lapsetkin asuu isällään. Ovat poikia. On ihan tutkittukin että pojille on erossa parempi asua isänsä kanssa. Heidän isänsä on myös hoivaava persoona toisin kuin minä. Ystävätkin on valikoituneet sellaisiksi että niilläkin nuorimmat 18v. Että ei yhtään kakaraa nurkissa. Ei yhtään kurahousua, saapasta, vinkulelua, lastenrattaita. Ei mitään. Sisustus on ja pysyy paikoillaan seuraavaan siivouskertaan. I-ha-naa!!!

[/quote]

Mutta sun parhaimmat vuotesi eli 20-30 vuotiaana sitävastoin sulla oli niitä kakaroita, kurahousua, saapasta, vinkulelua ja lastenrattaita nurkissa. Elämäsi parhaimmassa bailaus- ja nuoruusiässä (niin fyysisesti kuin henkisestikin) olit sidottu kotiisi, etkä voinut tuosta vain lähteä nuoruuden vimmalla toteuttamaan nuoruuden juttuja....nyt yrität selvästi saada kirjoituksellasi muut samaan nalkkiin, koska sua selvästi harmittaa, että vasta lähempänä neljääkymppiä pääset elämään sitä menetettyä nuoruutta. Se nyt vain on niin, että on ihan eri mennä nuorena niitä menoja, kuin nelikymppisenä...

[/quote]

Pakko tarttua tähän. Minä sain lapseni 23-vuotiaana ja olin ennen sitä bilettänyt, harrastanut seksiä, matkustellut ja asunut ulkomailla sen minkä sielu sieti. Joku myöhäiskypsä ehkä aloittaa sen nuoruutensa elämisen 23-vuotiaana, mutta keskimäärin sitä on tuohon ikään mennessä viettänyt nuoruutta jo noin 8 vuotta. Ainakin minä olin. Meidän bruttotulomme olivat 25-vuotiaana 5700e/kk, joten ihan hyvin pärjättiin lapsemme kanssa. Nyt 32-vuotiaana minulla on kolme korkeakoulututkintoa, kaksi lasta ja vakituinen työ. Tulimme juuri Lanzarotelta lasten kanssa, jotka ovat jo lähemmäs kymmenvuotiaita. Monet lapsia haluavat ystäväni eivät ole löytäneet viekä edes miestä, eikä heidän elämänsä tällä välillä ole mitenkään kadehdittavaa ollut. Ihan sitä samaa arkista puurtamista kuin minullakin, yhdessä olemme joskus ulkonakin käyneet. Ei elämä lopu lastentekoon. 

Ajattelin, että voisin ruveta yrittämään 33-vuotiaana. Jos ei tärppää niin sitten ei tärppää. Oma vika ja silleen kun piti nauttia elämästä ilman jälkikasvua.

Ammutko minut?

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 09:41"][quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 06:09"]

Miten voi menettää nuoruuden? Elämähän vasta alkaa käynnistyä 30+ ikäisenä. Itseänikin kun ajattelen niin olin lapsenpyöreä vielä yli 20 vuotiaanakin. Nätti, mutta jotenkin kakaran näköinen. Sellainen missimäinen. Kun tuli 30 mittariin alkoi kasvot kaventua ja ulkonäkökin nuorentui ja tuli siroutta piirteisiin. Elämänkokemustakin alkaa pikkuhiljaa olla että puhekaan ei ole pelkkää suunpieksemistä. Nyt kun alkaa 40 häämöttää kolmen vuoden päästä niin olen ensimmäistä kertaa elämässäni tyytyväinen itseeni ja on sisäinen rauha. Lapsetkin pärjää itsekseen ja on kohta aikuisia. Kun haluan mennä jonnekin niin sitten menen. Ei tarvitse järjestellä hoitajia tai kun haluaa bilettää niin siitä vaan milloin vaan. Vielä kun on onnekkaasti ehtinyt jo pari eroakin hoitaa niin on mies jonka kanssa oikeasti haluaa olla ilman lisääntymispaineita ja lapsetkin asuu isällään. Ovat poikia. On ihan tutkittukin että pojille on erossa parempi asua isänsä kanssa. Heidän isänsä on myös hoivaava persoona toisin kuin minä. Ystävätkin on valikoituneet sellaisiksi että niilläkin nuorimmat 18v. Että ei yhtään kakaraa nurkissa. Ei yhtään kurahousua, saapasta, vinkulelua, lastenrattaita. Ei mitään. Sisustus on ja pysyy paikoillaan seuraavaan siivouskertaan. I-ha-naa!!!

[/quote]

Mutta sun parhaimmat vuotesi eli 20-30 vuotiaana sitävastoin sulla oli niitä kakaroita, kurahousua, saapasta, vinkulelua ja lastenrattaita nurkissa. Elämäsi parhaimmassa bailaus- ja nuoruusiässä (niin fyysisesti kuin henkisestikin) olit sidottu kotiisi, etkä voinut tuosta vain lähteä nuoruuden vimmalla toteuttamaan nuoruuden juttuja....nyt yrität selvästi saada kirjoituksellasi muut samaan nalkkiin, koska sua selvästi harmittaa, että vasta lähempänä neljääkymppiä pääset elämään sitä menetettyä nuoruutta. Se nyt vain on niin, että on ihan eri mennä nuorena niitä menoja, kuin nelikymppisenä...
[/quote]

Mua ei huvittanut parikymppisenä pyöriä missään. Teininäkin käytin vapaa-aikani kirjastossa lukien sosiaalipolitiikkaa ja filosofiaa. Miksi luullaan aina että nuorena jotenkin jaksaisi? Netistähän se ex:kin löytyi kun missään en käynyt. Menojalka alkoi vipattaa vasta siellä 34 kohdalla...

Minä vaadin kunnon provoja. Joissa on jokin tarina. Aivopierut ei ole hyviä provoja. Vaadin että yhteiskunta tekee jotakin tällaisten aloitusten estämiseksi.

Up