Mitä ajattelette jos joku on tosi lihava?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ajattelette, että lihavan täytyy olla myös onneton? Itse olen ollut sekä hurjan ylipainoinen että normaalipainoinen/hoikka eikä se paino ole vaikuttanut oikeastaan mitenkään siihen, miten onnellinen tai onneton olen elämässäni ollut. Tähän mennessä onnellisinta aikaani elin noin satakiloisena, eli monta kymmentä kiloa ylipainoisena (pituus 170 cm).

Normaalipainossa saan ihmisiltä kyllä ihan erilaista kohtelua, mutta ei sekään onnellisuuteeni vaikuta. Mutta siihen kyllä vaikuttaa, että ketä pidän elämässäni ja ketä en. Onnellisimmillani olen niiden kanssa, joille olen se sama ihminen kiloista riippumatta.

Ei näin tietenkään aina ole, mutta itse ajattelen, että jotain tyhjiötä siinä ruoalla yritetään tukkia, jos ihminen on tosi lihava. Vaikea uskoa, että ihan onnellinen ja tasapainoinen ihminen tekisi terveydelleen tahallisesti hallaa.

Eiköhän melkein jokaisella ole joku tyhjiö, jota täyttää jollakin? Lihavilla sen täyttämisen seuraukset vain näkyvät ulospäin selvimmin.

Joku muu pelaa uhkapelejä tai siivoaa maanisesti tai löytää aina kahden vuoden välein uuden "elämänsä rakkauden" (on siis koukussa rakastumiseen) tai komentelee perhettään tai ei voi vastustaa kiusausta ajaa ylinopeutta tai shoppailla, tai koettaa miellyttää kaikkia. Onhan näitä tapoja.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pari tuttua jotka ovat ihmisinä kivoja, mutta ihan sairaan ylipainoisia. Ja siis tarkoitan todella että aivan sairaalloisen ylipainoisia. Molempien ulkomuoto iljettää mua. Kuitenkin hengaan heidän kanssaan ihan mielelläni, eikä mua mitenkään hävetä näyttäytyä heidän seurassaan. Mutta se läskin määrä on jotain todella oksettavaa.

Sinussa onkin sitten oksettavaa sinun luonteesi.

En pidä lihavista ihmisistä.

Kun totuus on kuitenkin että syömällä saaneet siihen kuntoon.

Epämiellyttävän näköisiä ☹

Ja nyt tarkoitan lähinnä nuoria 15-35 vuotiaita.

Pizzaa,limua,karkkia,hampurilaisia ja muuta pili pali ruokia.

Aivot kyllä noteeraavat, että onpas lihava, mutta sen enempää en ajattele. Ihan samalla tavalla aivot viestittävät muita huomioita ihmisistä: onpas pitkä, onpas hoikka, hyvä ryhti, kiva mekko, nätit kengät, hiukset kauniisti, haisee pahalle/hyvälle, kova ääni jne. Mutta ne ovat havaintoja ja en niitä sen enempää mieti.

Joten en, en mieti, että olipas lihava ihminen ja mitä on tänään syönyt.

Yleensä taustalta löytyy mielenterveyslääkitys psykoosiin, joten säälittäähän tuo. Ei kukaan mieleltään terve syö itseään satakiloiseksi.

Suomessa on sitten paljon mielenterveyspotilaita, koska lihavia kadut pullollaan.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko te ihmiset käytätte energiaanne tällaisten asioiden pohtimiseen?

Kyllähän sitä aikaa riittää päivässä useita tunteja ajatella vaikka mitä ja varsinkin jos ei käytä sitä aikaansa kaikkeen turhaan kuten hömppäohjelmiin tms. Äkkiäkös sitä tulee ajatelleeksi vaikka sitten lihavia, kun kutoo sukkaa tai tekee ruokaa tai vaikka ajaa autoa.

Minä ajattelen, että ihmisen tulisi pyrkiä pitämään huolta liikkuvuudestaan viimeiseen asti. Ja mitä painavampi ihminen on sen huonommaksi se muuttuu. Ja jos on jo jotain vaikeuksia ihan normaalipainossa, niin suuressa lihavuudessa ne oikein ylikorostuvat.

Tauteja voi ehkä vielä lääkitä, mutta kun ei saa omia kenkiä sidottua. Ei nostettua tavaroita lattialta, eikä voi istua kaikille tuoleilla ilman pelkoa, niin kyllähän se rajoittaa ihmistä ja se on surullista.

Lihavuus johtuu siitä, että niitä kaloreita on saanut liian kauan liian paljon siihen nähden mitä kuluttaa. Mutta lihavuus vaikuttaa myös todella monen parisuhdemahdollisuuksiin. Tietenkin on joitain poikkeuksia ja varsinkin jos on nätti kasvoistaan tai suostuu näiden fetissityyppien kanssa olemaan. Siksi ajattelen, että moni on tuomitti sinkkuuteen sitä itse haluamatta. Eikä se sinkkuus ole heille, jotka sitä eivät halua mikään kiva asia.

Kesäisin ajattelen kuinka monelle lihavalle se kesä on tuskainen ja talvisin kuinka vaikeaa heidän on löytää vaatteita ja kuinka vaarallista varsinkin heille on kaatua. Lentokoneessa ajattelen kuinka ahdistavaa se on istua siellä koneessa heille ja kuinka hankalaa sinne ikkunapenkille pääseminenkin on.

Ajattelen että taustalla on usein isompia ongelmia kuin se paino. Jos isommat ongelmat poistuisivat, paino itsessään ei pilaisi kenenkään elämää ellei nyt suoraan estä toimintakykyä.

Vierailija kirjoitti:

En pidä lihavista ihmisistä.

Kun totuus on kuitenkin että syömällä saaneet siihen kuntoon.

Epämiellyttävän näköisiä ☹

Ja nyt tarkoitan lähinnä nuoria 15-35 vuotiaita.

Pizzaa,limua,karkkia,hampurilaisia ja muuta pili pali ruokia.

Aivan samaa mieltä.

Järkyttävän näköistä kun nuorten paino lähentelee 100kiloa.

Miten on 10vuoden kuluttua?

Useimmiten en ajattele mitään. Joskus, kun oma kömpelyyteni harmittaa, ajattelen, että onneksi en ole sentään satakiloinen. Ylipainoa on itsellänikin.

Onhan se jonkinlaista elämänhallinnan puutetta. Itse olen laiha ja hyväkuntoinen mutta muuten elämä on ollut mitä on. Takana on ns. loistava tulevaisuus.

Joten en ole varma olenko yhtään läskejä paremmin elämässäni onnistunut mutta jos olisin vielä liikalihava tilanteeni olisi vielä huonompi.

Hirveän hinnan läskeistän joutuu maksamaan kun se lyhentää elämää ja heikentää kiistattomasti elämänlaatua.

Laihduttakaa hyvät ihmiset, kyllä te siihen pystytte! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ajattelette, että lihavan täytyy olla myös onneton? Itse olen ollut sekä hurjan ylipainoinen että normaalipainoinen/hoikka eikä se paino ole vaikuttanut oikeastaan mitenkään siihen, miten onnellinen tai onneton olen elämässäni ollut. Tähän mennessä onnellisinta aikaani elin noin satakiloisena, eli monta kymmentä kiloa ylipainoisena (pituus 170 cm).

Normaalipainossa saan ihmisiltä kyllä ihan erilaista kohtelua, mutta ei sekään onnellisuuteeni vaikuta. Mutta siihen kyllä vaikuttaa, että ketä pidän elämässäni ja ketä en. Onnellisimmillani olen niiden kanssa, joille olen se sama ihminen kiloista riippumatta.

Ei näin tietenkään aina ole, mutta itse ajattelen, että jotain tyhjiötä siinä ruoalla yritetään tukkia, jos ihminen on tosi lihava. Vaikea uskoa, että ihan onnellinen ja tasapainoinen ihminen tekisi terveydelleen tahallisesti hallaa.

Eiköhän melkein jokaisella ole joku tyhjiö, jota täyttää jollakin? Lihavilla sen täyttämisen seuraukset vain näkyvät ulospäin selvimmin.

Joku muu pelaa uhkapelejä tai siivoaa maanisesti tai löytää aina kahden vuoden välein uuden "elämänsä rakkauden" (on siis koukussa rakastumiseen) tai komentelee perhettään tai ei voi vastustaa kiusausta ajaa ylinopeutta tai shoppailla, tai koettaa miellyttää kaikkia. Onhan näitä tapoja.

Ei siihen suureen lihomiseen mitään tuntien syömisiä tarvita. Ei mitään ihme mielentiloja, vaan ehkä ihan vaan se jokapäiväinen iltapäiväkahvipulla, perjantai-illan sipsipussi ja sunnuntain heseateria.

Jossain pelkässä pirtelössä on 600kcal. Eli syömällä pelkästään kerran viikossa yhden pirtelön verran ylikaloreita, eli 52x600= 31200 lihoat suunnilleen 4,5 kiloa vuodessa. Se on 45 kiloa kymmenessä vuodessa ja 85 kiloa kahdessakymmenessä. Ja puhumme siis yhdestä pirtelöstö viikossa. Asia ei ole tietenkään näin suoraviivainen, mutta puhumme silti kokoajaan aika pienistä ruokamääristä, jotka taas pitkän ajan myötä lihottavat ihmisiä jopa todella paljon.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se jonkinlaista elämänhallinnan puutetta. Itse olen laiha ja hyväkuntoinen mutta muuten elämä on ollut mitä on. Takana on ns. loistava tulevaisuus.

Joten en ole varma olenko yhtään läskejä paremmin elämässäni onnistunut mutta jos olisin vielä liikalihava tilanteeni olisi vielä huonompi.

Hirveän hinnan läskeistän joutuu maksamaan kun se lyhentää elämää ja heikentää kiistattomasti elämänlaatua.

Laihduttakaa hyvät ihmiset, kyllä te siihen pystytte! 

Jaa, mikäs sinun elämäsi sitten pilasi? Tai miten niin pääsi käymään?

Entäpä jos syömällä enemmän olisit saanut loistavan tulevaisuuden realisoitua? Olisit suunnannut tarmoasi oikeisiin asioihin, saanut jotakin aikaankin?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sairastumisen jälkeen paisunut yli 90kg:seksi. Paino nousi 20 kg 2 kk:ssa.

Ei kyllä kiinnosta yhtään mitä joku random ajattelee. On suurempiakin huolenaiheita.

Myös oppinut olemaan tuomitsematta muita; ikinä et tiedä mitä asioissa on taustalla.

Sama täällä. Syövän jälkeen painoa tuli hormoninestolääkityksen aloituksen jälkeen 30 kiloa muutamassa kuukaudessa. Lisäksi sytostaatit(vaikka ne on jo loppu) aiheuttavat sivuvaikutuksia kuten tämäkin lääke: neuropatia, kivut, nesteen kertyminen, myös niveliin. Usein en saa edes paitaa päälle tai sukkia jalkaan. Lakanoista jää turvonneeseen ihoon hirmu syvät uurteet. Kuumat aallot ja vaihdevuodet ovat niin hirveää tuskaa että välillä tuntuu ettei kestä. Aikaisemmin harrastin paljon liikuntaa ja nautin siitä mutta nykyisin tulee vain olo että sydän läkähtyy(pulssi 210) ja happi loppuu ja hiki valuu eikä endorfiineista ole tietoakaan. Keho ei tunnu omalta. Sytostaatit ja sädehoidot antavat osumaa niin keuhkoille ja sydämellekin.

Joskus kun kävelen(lyllerrän heikostija pyyhin hikeä kasvoilta) ulkoillen koska pidän ulkoilusta, näen monien kasvoilla halveksunnan, katsovat että noin se tuokin huonokuntoinen on jääkaapilta ja sohvalta yrittänyt lähteä liikkumaan. Tosiasiassa liikun enemmän kuin he. Harrastan liikuntaa tavoitteellisesti monta tuntia päivässä vaikka se ei enää onnistukaan niin helposti kuin ennen. Syön myös terveellisemmin kuin keskivertoihminen vaikka monet varmaan luulevat että syön pelkkää sipsiä ja siideriä.

Ihmiset on julmia.

Sata kuulostaa suurelta, mutta jos on 180 pitkä niin ei se lihavalta näytä. On ylikiloja mutta ei nyt possun näköinen 🐷 😄 . Masennuslääkkeet tekee ruokahaluja, olen kuullut..

Näitä kommentteja lukiessani mietin, olisiko parasta vain heittää kaikki läskiksi (heh), siis lopettaa kaikki muu ponnistelu, ja keskittyä laihduttamiseen.

Se nimittäin on helppoa niin kauan kun ei tarvitse tehdä mitään muuta. Tekee vain kaikkea kivaa, mikä minun tapauksessani tarkoittaa lukemista ja ristikoiden ratkaisua ja musan kuuntelua ja YouTube-videoiden katselua, penkkiurheilua ja joskus ohjelmointia. Jos teen ihan vain noita eikä mitään muuta ole pakko, voin helposti vaikka paastota.

Ainakin antaisin ulospäin sitten vaikutelman, että elämänhallinta on kohdallaan, vaikka kaikki olisi rempallaan.

Eli kannattaako minun lihavan opiskelijan valita opinnot vai laihdutus? Onhan se vähän niin, että vaikka menestyisin opinnoissa kuinka hyvin, lihavana minua ei palkata töihin, joten sikäli sama.

Vierailija kirjoitti:

Vähän mietin että miten ihmeessä saa itsensä lihotettua edes tollasiin mittoihin ja millä ruokavaliolla. Saa siis ihan huolella mättää rasvaa ja sipsejä ja karkkia naamaan koko ajan .

Minä olen syönyt tänään 2 kauralattea, 3 palaa ohraleipää, muutama hedelmä ja jugurtti ja annos todella kevyttä karjatonta paistia. Kaikki siis vegaanista. 

Seuraavaksi 2 tuntia tanssia ja illalla vielä ehkä joku perunaruoka.

Paino vaan nousee.

Mitäs itse olet syönyt? Milloin olet sipsiä viimeksi syönyt? Itse en syö sipsiä ollenkaan.

En ajattele mitään, keskityn elämään omaa elämääni ja suosittelen sitä myös sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vähän mietin että miten ihmeessä saa itsensä lihotettua edes tollasiin mittoihin ja millä ruokavaliolla. Saa siis ihan huolella mättää rasvaa ja sipsejä ja karkkia naamaan koko ajan .

Jos mättäisin huoletta naamaan sipsejä ja karkkeja koko ajan, painaisin varmaan 200 kiloa.  Karkeista tosin en tykkää, mutta sipsit maistuisivat.

Mutta siis, ihan tavallisella kotiruoalla onnistuu kyllä. Ei tarvita mitään erityisiä herkkuja. Pitää vain syödä sitä tarpeeksi paljon. 

No näen tietysti ,että 'onpas lihava lihava ihminen tuokin', mutta jos se nyt  on joku minulle aivan tuntematon ,aivan ventovieras ihminen vain kadulla kävelemässä niin mitäpä minä hänestä, ( siis tätä havaintoani enempää), enää mitään kävisin  mitään erikseen 'ajattelemaan'.

   Itsehän hän kilonsa kantaa ja sama liikkumisen vapaus ja samat ihmisoikeudet hänellä joka tapauksessa  kuitenkin on kuin minullakin. .