Mitä ajattelette jos joku on tosi lihava?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huisii kirjoitti:

Että mitähän traumoja sen taustalla mahtaa olla. Ei normaali ihminen ahmi ellei jotain ole vialla.

Kaikki lihavat eivät suinkaan ahmi.

Niin ilmaa vaan haukkovat ja ihmettelevät kun paino se vaan nousee :D

Myös miinuskaloreilla voi lihoa jos sokeriaineenvaihdunta sakkaa. Ihminen ei ole suljettu järjestelmä.

Näitä kyllä sitten riittää kun yli puolet suomalaisista on jo ylipainoisia :D älkää viitsikö aina tarjota syyksi jotain uniikkeja lillukanvarsia kun lihavuusepidemian pääsyyllinen on kuitenkin ihan vaan perinteinen väärin ja liikaa syöminen.

Lihavat ihmiset itsessään eivät herätä minussa oikeastaan minkäänlaisia tunteita, mutta nämä harhaiset selittelyt ärsyttävät. Että ihan tosi terveellisesti syön ja vain vihersmoothieita juon ja päivittäin jumppaan mutta kuin itsestään vaan kertyy nämä kilot!

Miksi ei vaan voi myöntää, että syön päin persettä, se on mun haasteeni tässä elämässä? 99 % lihavista on nimittäin lihavia juuri tästä syystä. Sen takia lihavia on enimmäkseen korkean elintason länsimaissa eikä esim Aftikassa.

Kyllä se on ihan tieteellisesti todistettu juttu että esim. hormoneihin vaikuttavat lääkkeet saavat kehon keräämään rasvaa enemmän.

Että älä tule sanomaan jos et itse ole kokeillut vastaavaa lääkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Sata kuulostaa suurelta, mutta jos on 180 pitkä niin ei se lihavalta näytä. On ylikiloja mutta ei nyt possun näköinen 🐷 😄 . Masennuslääkkeet tekee ruokahaluja, olen kuullut..

Tämä on muuten totta, ja muutenkin yleinen olemus vaikuttaa. Minä kun kerron todellisen painoni, ihmiset järkyttyvät ettei voi olla niin paljon. On jopa käsketty vaa'alle, kun ei ole uskottu. On väitetty urheilulliseksi jne., vaikka sitä en miellä olevani. Autottomana kyllä tulee käveltyä, joten hyötyliikuntaa saan. Olemukseni vain ei kiloista huolimatta kai sitten ole mikään lyllerö?

Minulla ei edes ole (teko)syynä mitään sairautta tai lääkitystä. Ruoka vain on niin hyvää ja annoskoot liian isoja. Pikkulapsesta pitäen olen ollut ns. hyvä syömään, ja jo alle kouluikäisestä lihava. Olutkin maistuu (näin aikuisena). Makeasta sen sijaan en piittaa, kohteliaisuudesta otan jos tarjotaan, mutta en muuten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pari tuttua jotka ovat ihmisinä kivoja, mutta ihan sairaan ylipainoisia. Ja siis tarkoitan todella että aivan sairaalloisen ylipainoisia. Molempien ulkomuoto iljettää mua. Kuitenkin hengaan heidän kanssaan ihan mielelläni, eikä mua mitenkään hävetä näyttäytyä heidän seurassaan. Mutta se läskin määrä on jotain todella oksettavaa.

Mua taasen ei okseta kenenkään makkarat vaan ainoastaan ärsyttää se jatkuva huokailu, ähkäminen ja puhkaminen. Ja valitus kun mihinkään ei mahdu. Ei vaatteisiin eikä normituoleihin..

Ja se ihmetyttää, että eikö sekään saa korjaamaan omia elämäntapoja kun pelkkä hengittäminenkin on raskasta ja sellaista huohottavaa.

Se raskas hengittäminen voi johtua sairaudesta. Tällöin liikunta on vaivalloista eikä pysty liikkumaan kuten terveenä pystyi ja se vaikuttaa kalorinkulutukseen, eli lihoo jo tosi pienillä kaloreilla.

Sinäkin voit sairastua.

Vierailija kirjoitti:

Näitä kommentteja lukiessani mietin, olisiko parasta vain heittää kaikki läskiksi (heh), siis lopettaa kaikki muu ponnistelu, ja keskittyä laihduttamiseen.

Se nimittäin on helppoa niin kauan kun ei tarvitse tehdä mitään muuta. Tekee vain kaikkea kivaa, mikä minun tapauksessani tarkoittaa lukemista ja ristikoiden ratkaisua ja musan kuuntelua ja YouTube-videoiden katselua, penkkiurheilua ja joskus ohjelmointia. Jos teen ihan vain noita eikä mitään muuta ole pakko, voin helposti vaikka paastota.

Ainakin antaisin ulospäin sitten vaikutelman, että elämänhallinta on kohdallaan, vaikka kaikki olisi rempallaan.

Eli kannattaako minun lihavan opiskelijan valita opinnot vai laihdutus? Onhan se vähän niin, että vaikka menestyisin opinnoissa kuinka hyvin, lihavana minua ei palkata töihin, joten sikäli sama.

Ei, vaan sinun kannattaa ihan vaan vaihtaa jokaikinen kaloripitoinen juoma vedeksi. Kaikki siis. Smootiesta lähtien, alkoholiin ja energiajuomiin.

Sen jälkeen sinun kannattaa ihan vaan pienentää sitä annoskokoa. Sen jälkeen sinun kannattaa ihan vaan jättää väliin kaikki suurimpi kaloriset ruuat ja muut lisukkeet kuten ketshupit, majoneesit ja öljykastikkeet. Ja sitten otat ruoka-ajat käyttöön. Etkä napostele koskaan ja syöt vain ruokapöydässä. Äläkä palkitse itseäsi koskaan ruualla. Mielummin sitten vaikka uudella paidalla tai kynsihoidolla tms.

Sen jälkeen ei ole väliä opiskeletko, katsotko YouTube videoita vai käytkö tunnin kävelyllä. Tulet laihtumaan tai vähintään et tule lihomaan lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huisii kirjoitti:

Että mitähän traumoja sen taustalla mahtaa olla. Ei normaali ihminen ahmi ellei jotain ole vialla.

Kaikki lihavat eivät suinkaan ahmi.

Niin ilmaa vaan haukkovat ja ihmettelevät kun paino se vaan nousee :D

Myös miinuskaloreilla voi lihoa jos sokeriaineenvaihdunta sakkaa. Ihminen ei ole suljettu järjestelmä.

Näitä kyllä sitten riittää kun yli puolet suomalaisista on jo ylipainoisia :D älkää viitsikö aina tarjota syyksi jotain uniikkeja lillukanvarsia kun lihavuusepidemian pääsyyllinen on kuitenkin ihan vaan perinteinen väärin ja liikaa syöminen.

Lihavat ihmiset itsessään eivät herätä minussa oikeastaan minkäänlaisia tunteita, mutta nämä harhaiset selittelyt ärsyttävät. Että ihan tosi terveellisesti syön ja vain vihersmoothieita juon ja päivittäin jumppaan mutta kuin itsestään vaan kertyy nämä kilot!

Miksi ei vaan voi myöntää, että syön päin persettä, se on mun haasteeni tässä elämässä? 99 % lihavista on nimittäin lihavia juuri tästä syystä. Sen takia lihavia on enimmäkseen korkean elintason länsimaissa eikä esim Aftikassa.

Kyllä se on ihan tieteellisesti todistettu juttu että esim. hormoneihin vaikuttavat lääkkeet saavat kehon keräämään rasvaa enemmän.

Että älä tule sanomaan jos et itse ole kokeillut vastaavaa lääkitystä.

Kyllä minä uskon, että hormonit vaikuttavat, mutta välillä se on juuri se lihominen joka sitten aktivoi ne hormonit. Toisinaan joku kortisoli lihottaa ja reuma turvottaa jne. Mutta nämä pitkälle yli satakiloiset naiset ovat kyllä syöneet muutakin kuin hormoonivalmisteita tai heillä on joku edokrinolooginen patologia, johon ei ole löydetty sopivaa lääkitystä.

Itse en ajattele mitään, ei kiinnosta, enkä tiedä, mitkä syyt siihen lihoamiseen ovat johtaneet. Joillakin voi olla tosi rankkojakin syitä, minkä takia lihoo - se ei aina ole laiskuudesta kiinni. 

Lihoin itse lääkityksen takia reilut 20 kg. Aluksi ajattelin, että no, antaa ihmisten ajatella mitä ajattelevat, he eivät tiedä totuutta enkä jaksa sitä kaikille kuuluttaa koska asia ei kuulu heille. Kunnes läheisetkin alkoivat syyttää miksi en tee itselleni mitään, etteivät kehtaa lähteä ulos kanssani kun en saa painoa kuriin. Harrastin kuitenkin liikuntaa (juoksu, uinti ja kuntosali) 5 krt viikossa. Yhden asian olen huomannut: jos laihdut paljon, ihmiset huolestuvat heti ja kyselevät, onko kaikki ok. Mutta jos lihot, sinut tuomitaan heti laiskuudesta, eikä kukaan todellakaan ole huolissaan. 

Pointtina siis se että vaikka näet lihavan ihmisen, ei sun tarvitse sen painoa tai ihmistä sen enempää miettiä - marssi vaan eteenpäin. 

Mketin että itse en jaksaisi sitä vaikeutta löytää vaatteita ja laihduttaisin. 42 housuissa tunnen olevani punkero.

Huono maku vaikka olisi mitä.

Normilihavista en ajattele mitään mutta jos joku on tosissaan lihava, sellainen jenkkisarjoissa nähty lihava niin silloin kyllä mielessäni kauhistelen ja mietin surullisena millaista heidän elämänsä mahtaa olla.

Samalla alan miettimään omaa elämääni että pitääpä muuten mennä taas salille.

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi päälle satakiloinen. Kerronpa elämästäni, jos se niin kiinnostaa.

Mulla on hyvä koulutus, hyväpalkkainen ja vaativa työ.

Komea ja hyväkroppainen mies. Kaksi kaunista ja norm painoista lasta. Lisäksi kivoja kavereita ja sukulaisia. Olen täysin terve, matalat verenpaineet, sokerit ja kolesteroli, enkä koskaan sairasta niin että pitäisi töistä jäädä pois. Varsinaista mielenterveysongelmaakaan ei ole.

Olen lähes koko elämäni ollut ylipainoinen. Vanhempani ja sisarukset oli normipainoisia.
Olen aina nälkäinen, tykkään ruoasta ja lisäksi sokeriaddikti. Joskus olen päässyt normaalipainoon, mutta silloin en voi syödä muuta kuin kasviksia ja jotain kalaa/kanaa, muuten paino nousee heti.

Urheilemisesta oon aina tykännyt.
En tietenkään haluaisi olla ylipainoinen, mutta kai tää nyt pitää hyväksyä. Ei mun elämä oo menny kuitenkaa hukkaan, oon tehny iha semmoisii asioita mitä oon halunu ja saavuttanut kaiken mitä tarvii ja mistä monet voi vain haaveilla.

Hassuu, että joku pohdiskelee tommosii kun näkee mut.

Boldasin ylläolevat: Tässä tulee esille se, mistä vähän puhutaan: (liika-/herkkujen) syöminen on antoisampaa kuin laihana oleminen. Monella kyse on valinnasta, ei välttämättä tietoisesta.

Yleensä siinä tilanteessa kun näen lihavan ihmisen, en ajattele mitään kummempaa kuin ei-lihavan ihmisen nähdessäni. En yleensäkään kiinnitä satunnaisiin ihmisiin huomiota sen kummemmin tai ala analysoimaan, ellei heidän käytöksensä ole todella huomiotaherättävää.

Ulkopuolisena ei voi koskaan tietää mitkä syyt lihavuudelle ovat, joten ihan turhaa on tehdä ihmisestä kovin suuria johtopäätöksiä tuon ominaisuuden perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä kommentteja lukiessani mietin, olisiko parasta vain heittää kaikki läskiksi (heh), siis lopettaa kaikki muu ponnistelu, ja keskittyä laihduttamiseen.

Se nimittäin on helppoa niin kauan kun ei tarvitse tehdä mitään muuta. Tekee vain kaikkea kivaa, mikä minun tapauksessani tarkoittaa lukemista ja ristikoiden ratkaisua ja musan kuuntelua ja YouTube-videoiden katselua, penkkiurheilua ja joskus ohjelmointia. Jos teen ihan vain noita eikä mitään muuta ole pakko, voin helposti vaikka paastota.

Ainakin antaisin ulospäin sitten vaikutelman, että elämänhallinta on kohdallaan, vaikka kaikki olisi rempallaan.

Eli kannattaako minun lihavan opiskelijan valita opinnot vai laihdutus? Onhan se vähän niin, että vaikka menestyisin opinnoissa kuinka hyvin, lihavana minua ei palkata töihin, joten sikäli sama.

Ei, vaan sinun kannattaa ihan vaan vaihtaa jokaikinen kaloripitoinen juoma vedeksi. Kaikki siis. Smootiesta lähtien, alkoholiin ja energiajuomiin.

Sen jälkeen sinun kannattaa ihan vaan pienentää sitä annoskokoa. Sen jälkeen sinun kannattaa ihan vaan jättää väliin kaikki suurimpi kaloriset ruuat ja muut lisukkeet kuten ketshupit, majoneesit ja öljykastikkeet. Ja sitten otat ruoka-ajat käyttöön. Etkä napostele koskaan ja syöt vain ruokapöydässä. Äläkä palkitse itseäsi koskaan ruualla. Mielummin sitten vaikka uudella paidalla tai kynsihoidolla tms.

Sen jälkeen ei ole väliä opiskeletko, katsotko YouTube videoita vai käytkö tunnin kävelyllä. Tulet laihtumaan tai vähintään et tule lihomaan lisää.

Eli et tiedä mitään, ja lukutaitokin heikko.

Valinnat ovat: laihdutus vai opinnot.

Kyllä, pystyn laihtumaan ja myös pysymään hoikkana, jos muuten elämässä saan tehdä vain hauskoja juttuja, jotka eivät vaadi mitään ponnisteluja. Myös ilman neuvojasi. (En käytä kaloripitoisia juomia, napostele tai palkitse itseäni ruoalla, eikä kynsihoidot tai uudet paidat kiinnosta. Öljypitoista kastiketta aion käyttää salaatissa jatkossakin.)

Eli kysymys ei ollut siitä, miten jatkossa söisin, vaan siitä, teenko muussa elämässä sellaiset valinnat, että voin keskittyä ihan vain oikein syömiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huisii kirjoitti:

Että mitähän traumoja sen taustalla mahtaa olla. Ei normaali ihminen ahmi ellei jotain ole vialla.

Kaikki lihavat eivät suinkaan ahmi.

Niin ilmaa vaan haukkovat ja ihmettelevät kun paino se vaan nousee :D

Myös miinuskaloreilla voi lihoa jos sokeriaineenvaihdunta sakkaa. Ihminen ei ole suljettu järjestelmä.

Näitä kyllä sitten riittää kun yli puolet suomalaisista on jo ylipainoisia :D älkää viitsikö aina tarjota syyksi jotain uniikkeja lillukanvarsia kun lihavuusepidemian pääsyyllinen on kuitenkin ihan vaan perinteinen väärin ja liikaa syöminen.

Lihavat ihmiset itsessään eivät herätä minussa oikeastaan minkäänlaisia tunteita, mutta nämä harhaiset selittelyt ärsyttävät. Että ihan tosi terveellisesti syön ja vain vihersmoothieita juon ja päivittäin jumppaan mutta kuin itsestään vaan kertyy nämä kilot!

Miksi ei vaan voi myöntää, että syön päin persettä, se on mun haasteeni tässä elämässä? 99 % lihavista on nimittäin lihavia juuri tästä syystä. Sen takia lihavia on enimmäkseen korkean elintason länsimaissa eikä esim Aftikassa.

Kyllä se on ihan tieteellisesti todistettu juttu että esim. hormoneihin vaikuttavat lääkkeet saavat kehon keräämään rasvaa enemmän.

Että älä tule sanomaan jos et itse ole kokeillut vastaavaa lääkitystä.

Kyllä minä uskon, että hormonit vaikuttavat, mutta välillä se on juuri se lihominen joka sitten aktivoi ne hormonit. Toisinaan joku kortisoli lihottaa ja reuma turvottaa jne. Mutta nämä pitkälle yli satakiloiset naiset ovat kyllä syöneet muutakin kuin hormoonivalmisteita tai heillä on joku edokrinolooginen patologia, johon ei ole löydetty sopivaa lääkitystä.

Aika monella on estrogeenin blokkaava lääkitys. Nääs jos on sairastanut rintasyövän. Miettikää vähän mitä täällä kirjoitatte. On aika rankkaa sairastaa kuoleman vakava tauti, menettää rinta ja hiukset, käydä läpi rankat hoidot ja vielä päälle öihoa monta kymmentä kiloa. Mut ei, av-mamman on tärkeä tuntea itsensä paremmaksi kun on helppo pysyä hoikkana.

Sinäkin voit sairastua.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen että levittää koronaa. Epäreilua että minut eristetään yhteiskunnasta ja näitä ei.

Mä olen kanssa kuullu että levittää enempi... Ei ole mitään lihavia vastaan mutta hermostuttaa kun tulee joku tosi iso vastaan pienessä tilassa eikä voi mennä pois ): Olen hoikka mutta riskiryhmää

Joskus olen kyllä miettinyt, että miten joku jaksaa tai ehtii syödä niin paljon? Muuten ajattelen yleisellä tasolla, että lihavuusepidemiaan olisi hyvä puuttua nykyistä kovemmin keinoin. Sokeria saa rajoituksetta, vaikka alkoholi ja tupakka ovat valvottuja.

Vierailija kirjoitti:

Kovin tuntuu olevan tuomitsevia ihmisten asenteet. Ja vallalla se käsitys, että lihava ihminen ei halua pitää terveydestään huolta.

No, miten neuvoisitte minua? Minä olen reilusti ylipainoinen. Olen ollut koko ikäni asiakkaana sisätautien polilla erään synnynnäisen sairauden takia. Joudun käyttämään siihen lääkitystä, joka sivuvaikutuksena nostaa painoa. Ammattilaisten ohjeilla painoa on yritetty saada laskusuuntaan niin ruokavalioilla, lääkkeillä kuin monilla muillakin konsteilla. Tähän mennessä mikään ei ole toiminut - parhaimmillaankin on päästy vain siihen tulokseen, että paino ei nouse, mutta ei myöskään laske grammaakaan.

Syön kasvispainotteisesti ravitsemusterapeutin laatiman ohjeen mukaan. Käyn kolme kertaa päivässä lenkillä koiran kanssa, nukun riittävästi. Jumppaan myös muutaman kerran viikossa minulle tehdyn ohjelman mukaan. En käytä alkoholia enkä sokeria missään muodossa. En myöskään syö sipsejä tai hamppareita, tai ylipäätään mitään höttöhiilareita. Pelkkää itsetehtyä kotiruokaa siis.

Lisäksi syön kahta (2) lääkärin määräämää painonpudotuksen tueksi tarkoitettua lääkettä.

Mutta paino ei putoa. Lääkärit ja ravitsemusterapeutit ovat oikeasti tehneet kaikkensa, minusta puhumattakaan. Sairauteni takia myöskään lihavuusleikkaus ei ole vaihtoehto.

Mitä siis voisin teidän ohjeillanne vielä tehdä, että en olisi teidän mielestänne säälittävä ympäristörikollinen, joka ei välitä itsestään? Onko minulla kuitenkin lupa liikkua julkisilla paikoilla, vaikka se teidän esteettistä silmäänne häiritsee, kun kuitenkin yritän tehdä asioita oikein?

Varma tapa laihtua olisi tietenkin lääkityksen lopettaminen. Siinä vain on se ongelma, että silloin kuolisin muutamassa viikossa. Ja ne viikot olisivat hyvin tuskaisia. Mutta olisinko silloin kuitenkin tehnyt kaikkeni saavuttaakseni tuon ilmeisesti elämän tärkeimmän tavoitteen, eli laihuuden tavoittelun?

Vai voisiko olla niin, että joidenkin nyt vain on valittava joko elämä ylipainoisena tai ei elämää ollenkaan? Toivon, että joskus minullekin löytyy joku keino, joka saa kehoni lääkityksestä huolimatta toimimaan normaalisti, mutta siihen asti näillä mennään.

Jos minä tämän kestän, niin varmasti tekin kestätte minua katsoa sen hetken, kun lyllerrän ohitsenne kadulla.

Onko mahdollisuutta kokeilla pätkäpaastoa, tai oletko kokeillut kaloreiden laskemista? Jälkimmäisessä voi säädellä määrää sen mukaan, miten paino kehittyy.

Jos lihot kun syöt päivässä tietyn kalorimäärän, kulutuksesi on pienempi. Jos paino pysyy samana, kalorimäärä vastaa kulutusta. Kulutuksen löydyttyä siitä voi vähentää 500-250 kcal per päivä, riippuen siitä haluatko laihtua puoli kiloa viikossa vai kahdessa.

Oman energiankulutuksensa selvittämisessä saattaa mennä viikkoja, mutta kyllä se lopulta selkenee. Kannattaa ainakin ottaa tuo puheeksi ravitsemusterapeutin kanssa. Pienikin painonpudotus saattaisi helpottaa sairautesi oireita ja hoitoa, kun keholla on vähän vähemmän muuta rasitusta.

Ensimmäisenä yleensä mietin, että onko koko perhe samaa kaliiperiä eli onko jo lapsuudesta opittu tapa syödä liikaa tai jatketaanko sitä omille lapsille. Toisena mietin, että kuinka rumalta läski näyttää ja kuinka paha on olla, kun on liikakiloja. Sit kolmanneksi mietin, että syököhän tuokin, kuten monet lihavat toisten aikana salaattiannoksia ja sitten mässäilevät, kun muut eivät ole näkemässä. 

Hassu juttu painan 100kg, sinä et käänny katsomaan tai ajattele minusta yhtään mitään.

He jotka kiinnittävät huomiota isoina lihavin ihmisinä painavat lähes 150-200kg.

En muita vastauksia lukenut, mutta mietin, että:

a) Henkilö on leppoisa nautiskelija, joka tykkää hyvästä syötävästä muttei liiku.

b) On ongelmia syömisen hallinnassa tai oirehtii jotakin elämäntraumaa tms. (jos on kiukkuinen ja vaikea tyyppi, hakee huomiota).

c) Voi sairastaa jotakin (nivelvammat, reuma, kilpirauhassairaudet). 

d) Lääkitys lihottaa (esim. mielenterveyslääkkeet, kortisoni...)

Mutta enpä nyt niin hirveästi mieti, ihmiset ovat erilaisia ja erinäköisiä.

Pakostakin usein kaupan kassalla näkee  kun  lihavan vuorolla hihnaan ladataan kaikkea roskaruokaa, ei hormoonilääkkeitä tai ruuhkavuosia.  Kyllä siihen laitetaan ihan sipsejä  karkkia yms.

Sillon aina tulee mieleen ne lukemattomat tekosyyt mitä aina saa lukea .