Mitä ajattelette jos joku on tosi lihava?

Käyttäjä38452 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi sentään talven tullen näkyy katukuvassa vähemmän pimppitrikoita ja etupyllyfarkkuja. Kiitän tästä maksikokoisia talvitakkeja.

Mikä on etupyllyfarkut ? 🙈

Oon eri mutta käsitin sen niin että läskimakkarat muodostaa kireiden farkkujen etumukselle pyllymäisen kummun

Minulla on ylipainoa n.10kg. Kyllä sen huomaa, kun pihatöitä tekee. Vatsa tiellä kumartuessa. Mitenkähän vielä lihavammat pärjäävät?

Tekee pahaa, elämänhallinnassa ongelmia jos on sairaalloisen lihava

Voi kuule, olen itse yli 100 kg nainen ja en usko, että kukaan sitä arvaa minusta päällepäin. Rasva nimittäin kertyy perseeseeni ja tisseihini, minulla vaan sellainen vartalomalli, pieni vyötärö, pienet jalat mutta sellainen etninen pylly ja tissit (olen 100% suomalainen). Ei ole vaikuttanut koskaan kuule esim siihen, että miehet ei tykkäis vaan päinvastoin. Nätti olen tosin naamastanikin kuulemma. Voin hyvin ja taustani on SM-tason urheilussa, kuntoni on todennäköisesti parempi kuin liikuntaa harrastamattoman rimpulan. Rakastan seksikästä ruumistani ja niin myös miehet tuntuvat rakastavan.

Että älä kuule mua sääli.

Itse läskinä 160cm/ 70kg elo on välillä hankalaa. Hiki valuu,läskimaha tiellä, ei jaksa ja näyttää rumalta. Maha isompi kuin tissit. Kesä on kamalaa, kun ei kehtaa käyttää ohuita vaatteita. Yritän peitellä läskejä, sitten kuolen kuumuuteen. Esim. Bussimatkat helteellä ovat kidutusta, kun peittävissä vaatteissa istuu tulikuumassa bussissa. Olen melkein pyörtynyt bussissa.

Itsehillinnän puute ja väliinpitämättömyys usein syynä.

Säälin ehkä ihmistä joka ei muuta keksi ajallaan kuin miettiä, miten voisi maskeerata oman ylemmyydentuntoisuutensa johonkin pseudo-säälii n toisen ruumiinrakenteesta ja tehdä siitä threadin vauva.fin palstalle, jossa muut vastaavat voivat yhdessä esittää olevansa hyviä ja välittäviä kanssaihmisiä, vaikka oikeasti teidän motiivinne ovat joko ignorantit/idiootit tai vielä pahempaa, lihavia ihmisiä leimaavia ja sanonko suoraan, vihapuhetta. Te ette ole hyviä ihmisiä.

Nojuu eihän se Akseli Herleviäkään haitannut vaan pokasi missin mutta eiköhän se silti slaagin saa muutaman vuoden sisällä

Vierailija kirjoitti:

En välttämättä mitään, jos ohi kävelee. Jos sen sijaan juttelen tai olen todella suuren ihmisen seurassa, mielessäni saattaa vilahdella ajatuksia, kuten "Miksi?", "Tuo on varmaan päivittäin onneton.", "Onpa sääli, kun tuon poistamiseen joutuu tekemään niin paljon töitä." tms. Vaihtelevasti jotain tällaista. En voi väittää, että näitä ajatuksia ei lyhyesti vilahtelisi, mutta en anna niille itsessäni tilaa tai arvoa. Ei minun tarvitse ymmärtää. Tiedän lisäksi järjellä sekä hengellisellä tasolla, että ihmisarvo ei riipu mitenkään painosta. 

Onneton olen ollut elämässäni vain muiden ihmisten mulkkumaisuudesta johtuen, en liikakiloistani. Olen onnellinen näinkin, miksi en saa vaan olla rauhassa sellainen, kuin olen? Mikä siinä on, että muut aina tulevat puuttumaan kehoni kokoon? Jos olen kävelevä terveysriski, niin haluan jatkossa, että minun verorahoillani (olen maisteri ja hyvin palkatussa työssä, en ole sairastanut vielä juurikaan ja maksan veroja paljo ), ei

- makseta pinnallisten auringonpalvojien ihosyöpäkustannuksia

-extreme urheilijoiden onnettomuuksien hoitoa

- anoreksian, ortoreksian tai muiden syömishäiriöiden hoitokustannuksia

- päihdeongelmaisten hoitoa

- mitään elämäntyylivalintoihin johdettavaa ongelmaa/sairautta

-/elämäntapatyöttömien elämistä

- alkoholistien kurkku/maksa tms muita sairauteen yhdistettäviä kustannuksia (sama pätee polttamiseen)

Yms yms yms.

Ei minun verorahoillani. (Koska tämähän olisi ollut varmaan sinun/kaltaistesi seuraava argumentti, että ei ne läskini ole vain minun ongelma vaan yhteiskunta ne maksaa).

Ajattelen vaan et ruoka maistuu ja epäterveelliset elämäntavat. 

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, olen itse yli 100 kg nainen ja en usko, että kukaan sitä arvaa minusta päällepäin. Rasva nimittäin kertyy perseeseeni ja tisseihini, minulla vaan sellainen vartalomalli, pieni vyötärö, pienet jalat mutta sellainen etninen pylly ja tissit (olen 100% suomalainen). Ei ole vaikuttanut koskaan kuule esim siihen, että miehet ei tykkäis vaan päinvastoin. Nätti olen tosin naamastanikin kuulemma. Voin hyvin ja taustani on SM-tason urheilussa, kuntoni on todennäköisesti parempi kuin liikuntaa harrastamattoman rimpulan. Rakastan seksikästä ruumistani ja niin myös miehet tuntuvat rakastavan.

Että älä kuule mua sääli.

Se on hyvä että olet sinut itsesi kanssa, mutta kaikki kokoisesi eivät ajattele samallalailla kuin sinä. Mä oon tässä ketjussa puolustellut isompi kokoisia ihmisiä ja oon sitä mieltä, että jokainen on omanlaisensa. Vartalomalleja on niin paljon kuin ihmisiäkin (pienine yksityis-kohtaisuuksineen). Jokaisella on yksilölliset erilaisuudet kehossa ja luonteessa.

Miksi ajattelette, että lihavan täytyy olla myös onneton? Itse olen ollut sekä hurjan ylipainoinen että normaalipainoinen/hoikka eikä se paino ole vaikuttanut oikeastaan mitenkään siihen, miten onnellinen tai onneton olen elämässäni ollut. Tähän mennessä onnellisinta aikaani elin noin satakiloisena, eli monta kymmentä kiloa ylipainoisena (pituus 170 cm).

Normaalipainossa saan ihmisiltä kyllä ihan erilaista kohtelua, mutta ei sekään onnellisuuteeni vaikuta. Mutta siihen kyllä vaikuttaa, että ketä pidän elämässäni ja ketä en. Onnellisimmillani olen niiden kanssa, joille olen se sama ihminen kiloista riippumatta.

Ainakin läheisten kohdalla surettaa ja turhauttaa kun eivät halua huolehtia terveydestään.

Tuntuu pahalta henkilön puolesta, mietin myös miten niin on käynyt.

Muuten rohkaiseva esimerkki: mulla on työkaverina hyvin ylipainoinen nainen. Meillä oli toisen kollegan kanssa tapana kävellä työmatkat ja houkuttelimme hänet mukaan. Saimme hänet myös salille mukaan ja häneen iski lopulta liikuntainto. Nyt hän on laihduttanut parissa vuodessa varmaan 30 kiloa ja jatkaa liikuntaa. Tulee salikassi heiluen töihin ja on kuin uusi ihminen.

Hoikan ihmisen tulee olla henkisesti tavallista vahvempi jottei sorru ylipainoisten massahaukkumiseen muiden hoikkien kuorossa. En ole tavannut yhtään ylipainoista jotka olisi haukkuneet normipainoisia ihmisiä.

Ylipainoisia on moneen lähtöön, joku on hyvinkin itsetietoinen tyylikäs ja huoliteltu eikä edes halua hoikaksi, moni taas maan rakosessa itsetunnoltaan. He jotka ei pidä itsestään mitenkään huolta voi tarvita apua jollain tasolla oli paino mikä hyvänsä.

Monissa varakkaammissa kulttuureissa ylipaino merkitsee vaurautta ja hyvinvointia. Kuten myös rusketus köyhyyttä= joutuu raatamaan auringon paahteessa vähissä vaatteissa.

En satakiloisesta vielä mitään, enkä kadulla kulkevista ihmisistä.

Mutta sitten kun menee paino siitä sadasta yli ja joku puolituttu tai tuttu, niin ajattelen ehkä, että on surullista, jos sairastuu fyysisesti kun voisi olla normaalipainossa terve. Olen nähnyt sitä. Diabeetikkona joutuu joka tapauksessa kontrolloimaan syömistä ikävällä tavalla ja saa helposti lisäsairauksia. Mutta jos on todella ylipainoinen niin syömishäiriöhän se on. Ei kukaan tarkoituksella syö itseään sairaaksi eikä kukaan laihdu sillä että muistutetaan että pitäisi laihduttaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun tuo ei tulisi viereeni! Ajattelen, kun olen menossa lentokoneeseen ja jonossa on erittäin lihava tai jopa useampi.

Mikä kärsimys on ollut istua vaikkapa 4,5 tuntia lennolla Espanjaan lentokoneen jo muutenkin ahtaissa tiloissa.

Mun miesparkani joutui kerran 9h lennolla 2 jäätävän kokoisen jenkin väliin. Ainakin toinen niistä oli vielä lentopoliisi joten ei hievahtanutkaan paikaltaan, ei syönyt eikä juonut mitään koko lennolla. Mun mies on vielä pitkä joten muutenkin pitkät lennot on hankalia. Meidät oli sijoitettu eri puolille konetta. 

Käyttäjä38452 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin, onko hänellä diabetes 2. Aina väitetään, että se on elintasosairaus, joka on ylipainoisilla. Juu, kyllä sen riski kohoaa, mutta tiedän monta huomattavan ylipainoista, joilla on ihan hyvät sokeriarvot. Itse sen sijaan olen normaalipainoinen, mutta olen saanut sukumme rasituksena tuon aikuistyypin diabeteksen, vaikka syön tosi terveellisesti yms. Suvussa ei ole edes ylipainoisia, vaikka tuo DM2 periytyykin meillä vahvana. Lievästi alipainoinen perheenjäsenkin kärsii korkeista sokeriarvoista, vaikka syö superterveellisesti ja urheilee valtavasti. Eli siis ihan puhtaasti itsekkäästä uteliaisuudesta mietin asiaa ja tekisi usein mieli kysyä, mutta en tietenkään kehtaa. 

Muuten en ajattele ylipainoisista sen kummempia kuin muistakaan vastaantulijoista. 

Itsellänikin olisi varaa painoa pudottaa 10 kiloa, eli ylipainoa on, mutta en ole vaikeasti ylipainoinen. Minulla 2. diabetes ja joskus jopa ketuttaa katsoa niitä lihavuusohjelmia joissa naisia joiden paino 100-150 kiloa ja 2. diabetes kolkuttelee jo lähellä. Hyvä, että Heillä ei sitä ole, mutta kun tosiaankin se voi puhkea muutenkin. Itselläni kun pikkuhiljaa 40 v jälkeen tuli ensin verenpaine ja kolesterolilääkitys ja 5 v myöhemmin myös diabeteslääkitys. Nyt ikää 50 v mittarissa ja ei painon pudotus ole ainakaan helpottunut. Nyt käyn säännöllisesti vaa'alla että painoa ei tulisi yhtään lisää.

Anoppi painaa 51kg ja on 2. typ db

Rekisteröin, että hän on lihava, mutta se ei herätä minussa mitään ajatuksia.

Mietin että "hyi helvetti mikä läski!"