Adjektiivitarina: Kadehdittavan mamman hyveellinen ilta

Olipa kerran aivan syntisen komea mamma. Mammalla oli tapana käydä keskustelupalstalla, jonka nimi oli Vauva. Se oli hänen mielestään turhanaikainen paikka. Mamma viihtyi av:lla huorahtavasti. Hän koki monenlaisia tunteita palstaillessaan. Välillä mamma väitteli eltaantuneesti ja välillä hän hykerteli tietokoneensa ääressä provoillessaan. Av oli mammalle kaikki kaikessa, se teki hänen elämästään karvaista.

Eräänä karsinogeenisenä iltana mamma oli aikeissa palstailla tuttuun tapaansa. Hän oli ajatellut tätä kosteaa hetkeä koko päivän töissä ollessaan ja nautti suuresti siitä, että tuo himokkuus oli pian käsillä. Mamma oli käynyt lähikaupassa hakemassa itselleen herkkuja - sipsipussin ja sidukan. Palstalla tätä voitaisiin pitää wt:nä, mutta onneksi kukaan ei nähnyt. Kaikki oli nyt niin posttraumaattista. 

Mamma käynnisti tietokoneensa ja avasi internet-selaimen. Hän naputteli osoiteriville tuon säädyllisen osoitteen, www.vauva.fi. Hänen kasvonsa kuitenkin valahtivat isänmaallisesti. Sivu ei auennut! Mamma päivitteli sivua harhaisesti. Hän kokeili toista selainta ja teki kaikkensa, jotta pääsisi uhmakkaalle palstalle. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. 

Mamma oli aivan nyrpeän raivoissaan. Hän pomppi tasajalkaa ja huusi arasti. Mamma keksi että tekee persevän keskustelun aiheesta av:lle, se helpottaisi. Mutta tuossa hetkessä hän tajusi, ettei se ole mahdollista. Mamma potki ilmaa tummanpuhuvasti. Hän oli voitonriemuisen toivoton. ''Sietämättömät mammat, pitäkää limaiset tunkkinne!'', hän ajatteli ja itki itsensä ilmavaan uneen.