Lue keskustelun säännöt.
Pelko puolison kuolemasta ja ajatus kuolla itsekin
11.12.2021 |
Tilanne tullut nopeasti ja täysin varoittamatta. Puolisolla epäillään ja tutkitaan vakavaa sairautta, johon voi menehtyä. Pitkä ja hyvä suhde ollut ja asiat olleet meillä hyvin. Kauhea shokki ollut tämä asia. Raskasta odotella tutkimuksia ja niiden tuloksia, sekä jatkoja, että mitä tapahtuu? Ja se pahin, ajatus, että rakas puoliso voi myös menehtyä jos huonosti käy. Ihan hirveä ajatus, enkä tahdo kestää sitä. Pelko kaikesta on kova. Miten puolisolle käy ja jos hän menehtyy niin miten minun käy ja miten pärjään yksin ja järjestän elämäni? Tuntuu ihan painajaiselta koko tilanne. Olen alkanut jo ajattelemaan, että ehkä olisi parempi itsekin lähteä mieheni mukana jos niin kävisi.
Kommentit (45)
Sun pelkosi on kyllä aivan ylimitoitettu. Vaikka olisikin tuo syöpä, 98 % säilyy hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailijai kirjoitti:
Mä olen meillä se, jonka elämä voi päättyä melkein koska tahansa. Tuskaani lisäisi se, että joutuisin murehtimaan, kuinka puolisoni pärjää, mitä hänelle tapahtuu jne. Olemme puhuneet näistä ja ymmärrän, että tuska on kova. Hänen elämänsä kuitenkin jatkuu enkä halua, että hän jää ikuisiksi ajoiksi roikkumaan menneeseen. Omaa taakkaani keventää kun tiedän, että aikanaan hän jatkaa elämäänsä kyllä, sitten kun aika on siihen kypsä.
Kiitos kun kirjoitit sairastuneen näkökulmasta. Minäkään en siis puolisolleni tuo julki näitä ”synkkiä” ajatuksiani vaan olen hänen tukena ja suhtaudun asioihin päällisin puolin reippaasti. Olemme jonkin verran jutelleet asioista, mutta emme vielä kovin paljon, kun tutkimuksetkin vielä kesken, eikä vielä edes varmuutta, että mikä on. Tänne sitten vain kirjoitan näitä pelko ja kuolema-ajatuksia, että saan purkaa omaa päätäni. Paljon voimia sinulle! Kuulostaa, että teillä kaikesta huolimatta on asiat kunnossa.
-Ap
Olen tuo edellinen. Sanoisin vielä, että puhukaa kuitenkin, kaikesta.
Todennäköisyys sille ettei pariskunnasta kumpikaan saa koskaan syöpää on vain noin 40 %. Olisin tyytyväinen jos se kohdalle osuva syöpä olisi noinkin hyväennusteinen ja helppohoitoinen.
Vierailija kirjoitti:
Sun pelkosi on kyllä aivan ylimitoitettu. Vaikka olisikin tuo syöpä, 98 % säilyy hengissä.
Tiedän, että y l e e n s ä säilyy. Mutta puolisoni tapauksessa pelkään, että syöpä olisi voinut jo levitä ja tehdä etäpesäkkeitä jos sitä ei ole huomattu tarpeeksi varhain. Jos on levinnyt niin silloin ennuste voi olla huonompi.
-Ap
Mutta, vaikka olisikin jo levinnyt jonnekin niin toivon, että silti pystyttäisiin hoitamaan jotenkin ja puolisoni jäisi henkiin tai ainakin saisi elinaikaa vielä.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa asennoitua niin että sinä voit itse liukastua ja lyödä pääsi tai saat aivoverenvuodon ja vammaudut, ennenkuin miehesi kuolee.
Toinen mahdollisuus on toimia, onko teillä tehdä avoimet asianajakirjat, testamentit, onko miehen salasanat jossain saatavilla jos kuolee? Onko raha asiat niin että miehen osuutta et tarvitse? Onko puhuttu hautausasioista, pystytkö jäämään asumaan siihen missä asutte? Onko miehellä jotain henkilökohtaista mistä olisi hyvä päästä eroon (kuolinsiivous)? Onko miehesi kunto hyvä, hoidot on rankkoja joten viimeistään nyt terveellinen ruokavalio, liikuntaa, lihasvoimia jne.
Vaikka syövät on hoidettavissa, hoidot on rankkoja ja omia tuttuja on menehtynyt sivuvaikutuksiin , ei itse syöpään useampia.
Vierailija kirjoitti:
Sen saa palkaksi kun on parisuhteessa, toisen menettämisen pelko. Aloittaja voi olla loppuelämänsä pelon vallassa ja miettiä miten pärjää yksin.
Pissiä päässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksi olen epätoivoinen, kun pelkään, että se on ihosyöpä, joka olisi jo levinnyt. Ja pelkään, ettei sitä pystyisi enää hoitamaan niin että puolisoni jäisi henkiin. Edessä vasta on tutkimukset mikä ihosyöpä (ilmeisesti levyepiteeli eli okasolusyöpä) ja sitten lisätutkimukset, että onko levinnyt ym. Olen lukenut, että joissain tapauksissa tämäkin syöpä voi olla aggressiivinen, kasvaa nopeasti ja lähettää etäpesäkkeitä ym.
-Ap
Ap, oon pahoillani että teillä on niin vaikeaa. Melanoomaako siis epäillään? Niistä on noin 20% levinneitä löydettäessä, eli vähemmistö sentään. Melanoomaan on käsittääkseni myös olemassa täsmälääkkeitä eli sikäli toivoa on. Mutta ymmärrän, että teistä tuntuu aivan kauhealta. Voisitko saada keskusteluapua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos se on syöpä niin sitten sitä hoidetaan. Miksi olet noin epätoivoinen?
No aika moni sitä kumminkin pelkää. Miksi olet itse noin kylmä ja empatiakyvytön?
Asiat pitäisi olla kunnossa tuollaisia asioita varten ainakin rahallisesti siis.
Ja onko normaalia olla noin kiinni puolisossaan, että haluaa itsekin kuolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt ainakaan puolison oloa pahenna tuolla panikoimisella.
Alkuviestistäsi saa sellaisen kuvan, että olet enemmän huolissasi itsestäsi jatkon kannalta kuin puolisostasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi olen epätoivoinen, kun pelkään, että se on ihosyöpä, joka olisi jo levinnyt. Ja pelkään, ettei sitä pystyisi enää hoitamaan niin että puolisoni jäisi henkiin. Edessä vasta on tutkimukset mikä ihosyöpä (ilmeisesti levyepiteeli eli okasolusyöpä) ja sitten lisätutkimukset, että onko levinnyt ym. Olen lukenut, että joissain tapauksissa tämäkin syöpä voi olla aggressiivinen, kasvaa nopeasti ja lähettää etäpesäkkeitä ym.
-ApAp, oon pahoillani että teillä on niin vaikeaa. Melanoomaako siis epäillään? Niistä on noin 20% levinneitä löydettäessä, eli vähemmistö sentään. Melanoomaan on käsittääkseni myös olemassa täsmälääkkeitä eli sikäli toivoa on. Mutta ymmärrän, että teistä tuntuu aivan kauhealta. Voisitko saada keskusteluapua?
Voi anteeksi ap, huomasin vasta liian myöhään, että okasolusyövästä olikin kyse. Se ei onneksi leviä yhtä hanakasti kuin melanooma, vaikka pieni riski onkin. Näin olen lääkärienoltani kuullut, hänellä on leikattu se. Mutta toivon teille joka tapauksessa valoa ja voimaa ja että epätietoisuus helpottaisi jo pian!
Vierailija kirjoitti:
Alkuviestistäsi saa sellaisen kuvan, että olet enemmän huolissasi itsestäsi jatkon kannalta kuin puolisostasi.
Onko tuo nyt asiallinen saati tarpeellinen kommentti? Osaatko olla ollenkaan empaattinen?
Vierailija kirjoitti:
No jos se on syöpä niin sitten sitä hoidetaan. Miksi olet noin epätoivoinen?
Syöpä ei katoa koskaan elimistöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuviestistäsi saa sellaisen kuvan, että olet enemmän huolissasi itsestäsi jatkon kannalta kuin puolisostasi.
Onko tuo nyt asiallinen saati tarpeellinen kommentti? Osaatko olla ollenkaan empaattinen?
Kyllä sen puolison puolesta, joka tosissaan tarvitsee nyt apua eikä skitsoilevaa kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Sun pelkosi on kyllä aivan ylimitoitettu. Vaikka olisikin tuo syöpä, 98 % säilyy hengissä.
2% on tosiaan vähän, mutta joku siihenkin aina kuuluu. Sikäli ymmärrän apn ahdistuksen. Enkä kyllä lähtisi sanomaan kenellekään, että pelko on ylimitoitettu.
Tarvitset nyt terapiaa ahdistukseesi ja voimia jaksaa, jos puoliso kuolisikin.
-