Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen väärin elämäni suhteen?
17.03.2015 |
Olen organisoinnin- ja järjestelynhaluinen +30-nainen. Olen ollut lapsesta asti kiltti, mutta vanhemmiten oppinut tervettä itsekkyyttä yhä enemmän. Olen hyvin itsenäinen. Olen ollut hyvä opinnoissa ja minulla on hyvä CV. Oppiminen ja viisastuminen kiinnostavat minua ja rakastan opiskelua ja toivon voivani tehdä sitä vanhempanakin. Minulla ei ole miestä, mutta osaan tehdä miesten työtkin itsenäisesti. Vanhempani kuolivat, kun olin 19 ja olen opetellut elättämään itseni. Jopa lama-aikana minulla on 4 työpaikkaa ja opiskelen samanaikaisesti. Olen suunnitellut elämäni. Suunnitelmani olen hyväksyttänyt kaikenlaisilla asiantuntijoilla, joiden kanssa olen vain päässyt kontaktiin. Sosiaali- tai työvoimaviranomaisilla ei ole koskaan ollut minusta pahaa sanottavaa. Olen jopa tehnyt testamenttini ja huolehtinut hautajaisjärjestelyistä. Kaikkea olen pyrkinyt varmistelemaan. Olen absolutisti, enkä ole ollut koskaan humalassa. Minulla on paljon vanhempia ystäviä, joilta olen saanut elämään opastusta. Lapsia en ole koskaan halunnut.
Nyt kuitenkin minusta tuntuu että olen pettynyt itseeni. Mietin onko sillä mitään tekemistä sen kanssa, että olen niin marginaalissa suhteessa normi-ihmiseen vai olenko vain odottanut elämältä liikaa? Tai olenko antanut järjelle tai kontrollille liian suuren vallan elämässäni? Olen sosiaali- ja terveysalalla, ihmiset luottavat minuun, ja olen saanut kiitosta työstäni, mutta en vain tule siitä onnelliseksi. Jotenkin tuntuu kuin elämä olisi antanut minulle liian vähän enkä ole onnistunut käyttämään tarpeeksi hyödykseni suurta vapauttani. Haluaisin enemmän, mutta en tiedä enää mitä se olisi. Olen miettinyt maasta muuttoa, mutta eiköhän samat ongelmat odottaisi minua siinä uudessakin maassa. Olen joka tapauksessa aika sokea itselleni ja toivoisin saavani täältä rakentavaa palautetta. Elämä ei vain tunnu tyydyttävältä - en ikään kuin saa täyttymystä mistään.
Kommentit (353)
en usko et olet päässyt yli traumastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 11:41"][quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 11:33"]
Ei vain voi olla mahdollista. Lukuisia eri ammatteja, lukuisia asuinpaikkoja, yli 50 eri työpaikkaa, ikää vasta 30 vuotta. Jo pelkästään kaikki nuo sinun ammattisi vaativat aikaa, jota sinulla ei ole voinut olla enempää, kuin se sama 24 tuntia vuorokaudessa. Eikö kukaan muu ihmettele tätä samaa asiaa?
[/quote]
En. Minä olen 23 vuotias, asunut lähes 20 eri osoitteessa, opiskelualoja on useita samoin pätkätöitä. Ulkomailla muuten ei ole samoja vaatimuksia koulutuksen suhteen kuin Suomessa, jossa pitää kuluttaa 2-3 vuotta itsestäänselvyyden oppimiseen. Opettajan koulutuksessa(Suomessa) tosin en se hyvä puoli että jokaisen aineen kohdalla ei tarvitse viettää ikuisuutta, vaan niihin tietääkseni vain lisäkouluttaudutaan. Että kyllä sitä yli kymmenessä vuodessa saa vaikka mitä aikaan, jos vaan energiaa riittää.
[/quote]
Joo mutta onko sinulla lukuisia eri ammatteja myös ja olet ehtinyt opiskelukirjallisuuden lisäksi lukea kaikki täällä esitetyt kirjat, kokeilla lukemattomia eri harrastuksia, terapiapätevyys ainakin vaatii kunnon opiskelua, ei sitä muutamassa kuukaudessa saa, kuten ei toimittajan yms. muun ap:n luetteleman ammatin pätevyyttä saa hetkessä edes ulkomailla. Nämä kaikki harrastukset, ammatit, lukemiset, terapiat (käynyt lukuisissa eri terapioissakin), työpaikat, tyylinmuutokset, vapaaehtoistyöt, iissuhteet ja kaikki. Ei vain ole yksinkertaisesti mahdollista.
Ja kaiken lisäksi ap on ehtinyt jo kokeilemaan kaikkea ja kaikkia annettuja neuvoja. Nuiden ammattien, töiden, harrastusten ja muiden lomassa. Ja ikää 30 vuotta. En vain usko tätä satua ja ajattelen nyt nimenomaan loogisesti.
Ei tämä henkilö ole todellinen. Kirjoittaa liian yksityiskohtaisesti monotonisesti. Murun tehtailijan uusi yritys?
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 11:49"]
Joo mutta onko sinulla lukuisia eri ammatteja myös ja olet ehtinyt opiskelukirjallisuuden lisäksi lukea kaikki täällä esitetyt kirjat, kokeilla lukemattomia eri harrastuksia, terapiapätevyys ainakin vaatii kunnon opiskelua, ei sitä muutamassa kuukaudessa saa, kuten ei toimittajan yms. muun ap:n luetteleman ammatin pätevyyttä saa hetkessä edes ulkomailla. Nämä kaikki harrastukset, ammatit, lukemiset, terapiat (käynyt lukuisissa eri terapioissakin), työpaikat, tyylinmuutokset, vapaaehtoistyöt, iissuhteet ja kaikki. Ei vain ole yksinkertaisesti mahdollista.
[/quote]
Toimittajille on olemassa todellakin lyhyitä "koulutuksia". Ihmettelen että et tiennyt tätä. Ja ihminen voi tehdä vaikka mitä kun esim. lapset tai asuntovelka ei sido häntä mihinkään. Rahaakin jää reilusti käteen. Toisaalta mitäköhän minä tai AP saa sinun epäuskostasi tähän ketjuun. Tai miksi sinun epäuskosi pitäisi saada jotain erityistä huomiota, kun AP:n repaleinen elämä vain on osa "ongelmaa". Ja tosiaan minäkin olen käynyt terapioissa. Tiesitkö että niitä on lyhytaikaisiakin? Näyttää olevan paljon tiedon puutetta. -302
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 12:08"][quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 11:49"]
Joo mutta onko sinulla lukuisia eri ammatteja myös ja olet ehtinyt opiskelukirjallisuuden lisäksi lukea kaikki täällä esitetyt kirjat, kokeilla lukemattomia eri harrastuksia, terapiapätevyys ainakin vaatii kunnon opiskelua, ei sitä muutamassa kuukaudessa saa, kuten ei toimittajan yms. muun ap:n luetteleman ammatin pätevyyttä saa hetkessä edes ulkomailla. Nämä kaikki harrastukset, ammatit, lukemiset, terapiat (käynyt lukuisissa eri terapioissakin), työpaikat, tyylinmuutokset, vapaaehtoistyöt, iissuhteet ja kaikki. Ei vain ole yksinkertaisesti mahdollista.
[/quote]
Toimittajille on olemassa todellakin lyhyitä "koulutuksia". Ihmettelen että et tiennyt tätä. Ja ihminen voi tehdä vaikka mitä kun esim. lapset tai asuntovelka ei sido häntä mihinkään. Rahaakin jää reilusti käteen. Toisaalta mitäköhän minä tai AP saa sinun epäuskostasi tähän ketjuun. Tai miksi sinun epäuskosi pitäisi saada jotain erityistä huomiota, kun AP:n repaleinen elämä vain on osa "ongelmaa". Ja tosiaan minäkin olen käynyt terapioissa. Tiesitkö että niitä on lyhytaikaisiakin? Näyttää olevan paljon tiedon puutetta. -302
[/quote]
Näytin tätä ketjua miehellenikin ja hän sanoi heti, että täysin epäuskottava tarina. Ei ole millään mahdollista. Ihan tosissasiko uskot, että ihminen saa tuon kaiken aikaiseksi kymmenessä vuodessa? Kaikki nuo LUKUISAT ammatit joista osa ihan aikuisten oikeasti vaatii vuosien kouluttautumisen, kaikki nuo muutot, työpaikat, harrastukset, lukemiset, vapaa-ehtoistyö, parisuhteet, muiden terapeuttina oleminen - kaikki tuo. Ajatteleppa nyt puhtaalla järjellä äläkä mene tunteisiin. Mieheni sanoi, että ap:n tyylisestä yli-ihmisestä ei voisi tehdä edes sarjakuvaa, koska sekin olisi liian epäuskottava!
Niin ja 50 ja yli ERI työpaikkaa ja ja ja ja...ihan oikeasti, ajattele. Tämä on niin epäuskottava tarina, etten voi uskoa, miten tämä uppoo ihmisiin täysin! Jos ap olisi todellinen henkilö, hänestä olisi tehty jo elokuvia, kirjoja ja vaikka mitä muuta, sillä tuollaiset suoritukset yhdelle ihmiselle ovat kerrassaan mahdottomia! Kymmenessä vuodessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten nopeasti toimittajan koulutuksen saa? Tai opettajan? Tai monen eri aineen opettajan? Tai terapeutin? Tai saatto-hoitajan? Miten nopeasti kaikki nämä ammatit voi lukea itselleen tehden samalla töitä 50 eri paikassa, lukien kaikki mahdollinen kirjallisuus ja harrastaan kaikkia mahdollisia lajeja, muuttaen useita kymmeniä kertoja seurustellen välistä mm. pariisilaisen kanssa, käyden eri terapiamuodoissa ja matkustelen välistä. Jos olenkin tietämätön, niin minua saa valistaa :). Eli miten pitkään lyhimmillään menee noin monen ammatin opiskeluun ja erikoistumisiin? Miten pitkään menee, että saa 4 eri aineenopettajan pätevyyden? Valaiskaa minua!
Vierailija, joka aloitit keskustelun: Sinulta puuttuu Jeesus. En halua olla mitenkään tuputtava, mutta se on vaan totta. Yritän auttaa sinua. Puhun omasta kokemuksesta.
Perustan tämän väittämäni siihen, että 1) Jeesus on olemassa 2) Jeesus on Jumala 3) vain olento, jolla on niin paljon valtaa ja voimaa, että sille voi antaa tittelin "jumala", pystyy tietämään mitä sinun kannattaa tehdä minäkin päivänä ja mitä valintoja sinun tulee tehdä. Ihmiset ei sitä tiedä etkä sinäkään tiedä. Tai siinä on aina riski, että tekeekin väärän valinnan, koska ei näe tulevaisuuteen. Mutta jos sellainen olento, jolla on titteli "jumala" saa ohjata sinun elämää, ne valinnat on oikeita sinun elämäsi ja onnellisuutesi suhteen. Mut Jumala on herrasmies. Se tarvii sinulta luvan voidakseen hallita sinun elämää. Se ei pakota. Tämä perustuu TÄYSIN vapaaehtoisuuteen.
Tietysti voi olla hankalaa löytää Jeesus tai uskoa siihen jos ei ole minkäänlaista henkilökohtaista kokemusta siitä, että Jeesus olis olemassa tai elossa. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä se vastaa jos sille sanoo jotain sen tapaista, että "Ilmesty mulle, että minäki tiedän onko sinua edes".
Mut Jeesus on kyllä ainaki minun elämässä ollut semmonen puuttuva paketti, että kun on henkilökohtainen suhde Jeesukseen, niin kuin ystävään, niin silloin löytyy sisälle se "puuttuva palanen". Tai semmonen tyhjyys täyttyy sisältä. Joku ontto kohta mistä ei tiedä, että millä sen täyttäisi. Rahalla, uhkapeleillä, joogalla vai millä.
Joo, minä tiedän, että Jeesuksesta puhuminen aiheuttaa närää joissakin ihmisissä, mutta minkäs minä sille mahdan, että tämä on totta? Ihmisellä on ongelma - pitäähän se nyt auttaa naista mäessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:57"]
Persoonallisuustyyppi INTJ on harvinainen...
[/quote]
Täällä yksi vielä harvinaisempi eli INFJ. Tosin luulen että elämä on meille kaltaisilleni helpompaa sen N-eli intuitio-komponentin vahvuuden kautta. Emme me tarvitse älyllisiä selityksiä tai merkityksiä, me vaistoamme yhteytemme maailmankaikkeuteen ja olemiseen ja saamme tyydytyksemme siitä. Olisi täysin vierasta yrittää ulkoa neuvotuin keinoin parantaa elämää: jos on ongelma tai huono olla, käännyn sisäänpäin ja saan vastaukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin ketjun ja pakko tulla kommentoimaan, oli ap vielä paikalla tai ei.
itsellä ollut samanlaisia ongelmia, tyhjyyden tunnetta, tunnetta siitä että olen erilainen kuin muut. Olen vajaa kolmekymppinen nainen. Olen lukenut jonkinverran psykologian ym. kirjallisuutta ja päässyt melko pitkälle itseni kanssa, vieläkin tosin tulee tunteita etten kuulu joukkoon ym. mutta voisin kuviteöla että se on aika yleistä ihmisillä, jokainen kuitenkin ollaan yksilöitä ja meillä on oma tahto.
muutama vuosi sitten sairastuin vahvuuteen. Ajattelin että pärjään yksin, viihdyn yksin, olin näennäisesti todella introvertti. Uskottelin itselleni, etten kaipaa läheisiä ympärilleni, kukaan ei kuitenkaan ymmärtäisi minua. Mulla oli silloin poikaystävä ja yks ystävä ainoat, joiden kanssapystyin olemaan oma itseni. Kaikki muu oli tavallaan kulissia. Oli hyvä työ, viimesen päälle rempattu rivari, tulevaisuuden suunnitelmat, hienot vaatteet ja treenattu kroppa. Miehiltä sain huomiota ja olin yleisestikin se "hyvä tyyppy" ja "mukava ihminen". Mutta sisältä olin täysin tyhjä ja turta. Ainoat tilanteet, missä pystyin relaamaan, oli mm. biletys. Eli sellasessa porukassa jossa ei edes tavallaan oleteta että sä oisit oma ittes koska kaikki on niin pinnallista ja "kivaa" koko ajan.
sitten päästin kaikki menemään. Erosin, kämppä myytiin, järjestin elämän siten että pikkuhiljaa sain komponentteja kasaan. Ystäviä olen saanut uusia ja vanhoja kaverisuhteita syvennettyä ystävyydeksi. Ainut keino siihen minun kohdallani oli, että opettelin rakastamaan itseäni sellaisena kuin olin ja opin luottamaan siihen, että myös mua rakastetaan sellaisena kun olen. Mun ei aina tarvii olla iloinen ja kannustava. Välillä mullakin on paska päisvä ja silloin haluan avautua. Mä olen muutakin kuin olkapää. Ja tuon tajutessani aloin muuttamaan käyttäytymistäni ja sitä kautta huomasin, että saan olla sellainen kuin olen. Mäkin saan kaatua ja joku ottaa mut vastaan. Nyt mullaon useita ihmissuhteita joissa molemminpuoleinen luotto. Mä en enää oo se aina mukava, iloinen, hyvä ja kannustava tyyppi. Mä oon sitäkin, mutta mä oon pajon muutakin. Mulla on ihmisiä ympärillä jotka rakastaa mua tällasena. Ne jotka ei sitä kestä ja on häipynyt sen vuoksi, eivät ole musta ikinä välittäneetkään.
mikä tän kirjoituksen pointti on, en tiedä. Jotenkin vaan halusin tän kertoa. Toivottavasti edes vähän liittyi aiheeseen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuntuu siltä, että elämä on tyhjää tai siltä, että ei saa elämästä tyydytystä, on hyvä paneutua Alkuajatukseen, joka kertoo paljonkin siitä, että mistä se johtuu. Yksinkertaistaen se johtuu siitä, että olemme kadottaneet itsemme ja hukkuneet toisten ihmisten "hyviin neuvoihin" elämästä. Jos kooklailee Alkuajatus, löytää lisää tietoa. Kannattaa tutustua, jos oikeasti haluaa paneutua itseensä. Se ei tarjoa valmiita vastauksia, vaan välineitä itsensä sisältä löytyvien vastausten löytämiseen. Just tuli joku uusi kirja, johon sain tutustua vähän ennakkoon. Siitä tulee varmaan Lokki Joonatanin kaltainen suosikki, ainakin minulle.
Ihan ensiksi: mene vetämään ne kunnon lärvit. Keskustellaan sen jälkeen lisää sun ongelmista.
Voihan se olla niinkin, ettei elämäänsä kukaan isommin ohjaile. On ääretön universumi, proton ien liike ja sitten se runous.
Ootko käsitellyt sun trauman ihan kokonaan? Tiesitkö et älyllistäminen on defenssi ja vaikuttaa että käytät sitä paljon
Ja ns. sieluttomuus mistä joku puhui, voi olla sellaista että elää elämäänsä "robottina", mikä myös on trauman oire.
Ap voisi kertoa hieman omista huonoista puolistaan. Niitäkin varmaan on, vaikka hän niitä epätoivon vimmalla peittelee.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 11:33"]
Ei vain voi olla mahdollista. Lukuisia eri ammatteja, lukuisia asuinpaikkoja, yli 50 eri työpaikkaa, ikää vasta 30 vuotta. Jo pelkästään kaikki nuo sinun ammattisi vaativat aikaa, jota sinulla ei ole voinut olla enempää, kuin se sama 24 tuntia vuorokaudessa. Eikö kukaan muu ihmettele tätä samaa asiaa?
[/quote]
En. Minä olen 23 vuotias, asunut lähes 20 eri osoitteessa, opiskelualoja on useita samoin pätkätöitä. Ulkomailla muuten ei ole samoja vaatimuksia koulutuksen suhteen kuin Suomessa, jossa pitää kuluttaa 2-3 vuotta itsestäänselvyyden oppimiseen. Opettajan koulutuksessa(Suomessa) tosin en se hyvä puoli että jokaisen aineen kohdalla ei tarvitse viettää ikuisuutta, vaan niihin tietääkseni vain lisäkouluttaudutaan. Että kyllä sitä yli kymmenessä vuodessa saa vaikka mitä aikaan, jos vaan energiaa riittää.