Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen väärin elämäni suhteen?
17.03.2015 |
Olen organisoinnin- ja järjestelynhaluinen +30-nainen. Olen ollut lapsesta asti kiltti, mutta vanhemmiten oppinut tervettä itsekkyyttä yhä enemmän. Olen hyvin itsenäinen. Olen ollut hyvä opinnoissa ja minulla on hyvä CV. Oppiminen ja viisastuminen kiinnostavat minua ja rakastan opiskelua ja toivon voivani tehdä sitä vanhempanakin. Minulla ei ole miestä, mutta osaan tehdä miesten työtkin itsenäisesti. Vanhempani kuolivat, kun olin 19 ja olen opetellut elättämään itseni. Jopa lama-aikana minulla on 4 työpaikkaa ja opiskelen samanaikaisesti. Olen suunnitellut elämäni. Suunnitelmani olen hyväksyttänyt kaikenlaisilla asiantuntijoilla, joiden kanssa olen vain päässyt kontaktiin. Sosiaali- tai työvoimaviranomaisilla ei ole koskaan ollut minusta pahaa sanottavaa. Olen jopa tehnyt testamenttini ja huolehtinut hautajaisjärjestelyistä. Kaikkea olen pyrkinyt varmistelemaan. Olen absolutisti, enkä ole ollut koskaan humalassa. Minulla on paljon vanhempia ystäviä, joilta olen saanut elämään opastusta. Lapsia en ole koskaan halunnut.
Nyt kuitenkin minusta tuntuu että olen pettynyt itseeni. Mietin onko sillä mitään tekemistä sen kanssa, että olen niin marginaalissa suhteessa normi-ihmiseen vai olenko vain odottanut elämältä liikaa? Tai olenko antanut järjelle tai kontrollille liian suuren vallan elämässäni? Olen sosiaali- ja terveysalalla, ihmiset luottavat minuun, ja olen saanut kiitosta työstäni, mutta en vain tule siitä onnelliseksi. Jotenkin tuntuu kuin elämä olisi antanut minulle liian vähän enkä ole onnistunut käyttämään tarpeeksi hyödykseni suurta vapauttani. Haluaisin enemmän, mutta en tiedä enää mitä se olisi. Olen miettinyt maasta muuttoa, mutta eiköhän samat ongelmat odottaisi minua siinä uudessakin maassa. Olen joka tapauksessa aika sokea itselleni ja toivoisin saavani täältä rakentavaa palautetta. Elämä ei vain tunnu tyydyttävältä - en ikään kuin saa täyttymystä mistään.
Kommentit (353)
Hitto, tämähän on kuin istuisi nuotion äärelle kuuntelemaan jonkun kylän vanhuksen viisauksia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:29"]
Missä vaiheessa nukut yleensä ottaen?
[/quote]
Kyllä nukun ihan normaalisti. Nuorena en nukkunut neljään vuoteen ilman lääkitystä, enkä koskaan halua enää palata siihen, joten arvostan ja vaalin luonnollista untani. Olen kuitenkin ilta- ja vähän yöihminenkin, joten joskus saattaa venähtää vähän pitkäksi, mutta yleensä vain silloin, kun seuraava päivä on vapaapäivä. Minulla on neljä työpaikkaa opiskelun ohella, mutta onneksi kaikkia ei tarvitse tehdä koko ajan. Joihinkin minut vaan kutsutaan tarvittaessa.
Ap
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:31"]
Milloin viimeksi tunsit jotain niin vahvasti että olit pakahtua siitä tunteesta?
Mikä aiheutti sen tunteen?
[/quote]
Äkillinen helpotus rahatilanteen suhteen näkyi minussa välittömänä rentoutena, mutta ilosta olen pakahtunut lähinnä toisten ihmisten takia. Uskon kuitenkin toisten ihmisten ja ihmissuhteiden tärkeyteen elämässäni. Sitten kun toisista välittyy vilpitön, ylitsepursuva ilo esimerkiksi terveyden tilan paranemisen suhteen, liikutun hyvin paljon. En kuitenkaan sekaannu liikaa toisten ihmisten iloihin ja suruihin, vaan osaan mielestäni pitää tervettä etäisyyttä (muiden suruja en herkästi ota kantaakseni). Mikään tavara tms. ei ole koskaan tuntunut juuri miltään, samoin julkkikset epäaitoudessaan eivät välttämättä kosketa minua, vaan tavalliset ihmiset ovat kaikkein mielenkiintoisimpia arkisina iloineen ja murheineen. Erityisesti ilahdun, kun tajuan voittaneeni jonkun luottamuksen puolelleni.
Saatan myös liikuttua hyvästä kirjasta tai taideteoksesta. Lisäksi syvällinen filosofi saattaa saada minut ihan pilviin mielessäni :).
Myös lasten ujo viattomuus tai välittömyys tai nuorten positiivinen idealismi on ilahduttanut minua suuresti ja olen saanut näistä asioista elämän eliksiiriä itsellenikin.
Ap
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:32"]
Hitto, tämähän on kuin istuisi nuotion äärelle kuuntelemaan jonkun kylän vanhuksen viisauksia!
[/quote]
Thanks. :)
Ap
Hyvä ap, olet sulkenut itsesi muilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:56"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:37"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:34"][quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:27"] Ota vähintään kk lomaa töistä, osta menolippu jonnekin päin maailmaa, mene baariin, juo hyviä drinkkejä ja opettele elämään. Jos sulla on ystäviä nii semmonen mukaan. Sit vaa katot mihin päädyt. [/quote] :D! On ollut itse asiassa jo suunnitelmissa pitemmän aikaa. Todennäköisesti löydän vain perusitseni sieltä kaukomaasta tai viimeistään palatessani. En halua sortua halpaan eskapismiin, joka ei kanna tulevaisuudessa. Tuo on siis vain väliaikainen ratkaisu, koska velvollisuudet kuitenkin edellyttävät paluutani koti-Suomeen. Ap [/quote] Oppisit ehkä tuntemaan jotain ja ajattelemaan sydämelläsi. Päihteet on keksitty hyvästä syystä.
[/quote]
Mielialalääkkeet nuorempana riittivät... Myös läheisen alkoholistin elämän todistaminen.
Alkoholilla on minuun lähinnä unettava vaikutus. Olen sosiaalisempi selvinpäin.
Sydämestä puheenollen - olen ollut hippi ja "puunhalaaja" nuorempana ja yrittänyt liikaa pelastaa muita ihmisiä. Hyvä vaan että olen kehittynyt hillitympään suuntaan. Ei pelkkä sydän riitä, täytyy ajatella myös järjellä, jotta jaksaa, eikä tule hyväksikäytetyksi.
Ap
[/quote]
Puhuit tässä ristiin itsesi kanssa. Sanoit alussa olevasi absolutisti ja olleesi aina ilman alkoholia, mutta kerrot olevasi sosiaalisempi selvinpäin.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:44"]
Hyvä ap, olet sulkenut itsesi muilta.
[/quote]
Ainakaan en tässä keskustelussa ja vastaan kyllä totuudellisesti aina kun joku jotain kysyy. Ehkä minusta on saatu vain väärä käsitys tai koettu avuttomuutta neuvomisen tai auttamisen suhteen. Samanlaisia ihmisiä on vaikea löytää. Vain pari kertaa olen siinä onnistunut. (Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisin itseäni erinomaisen yksilöllisenä. Minulla on vain erilaisia elämänkokemuksia.)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä ajattelet aivan liikaa. Ja tunnet liian vähän.
Luin nämä kolme sivua ja ne oli todella uuvuttavaa luettavaa, mä en usko että sä olet edes introvertti jos väsyt, miten voisit olla väsymättä kun järkeistät ihan kaiken ja jokaisesta asiasta teet loputtoman ajatusketjun?
Mulle olisi henkisesti todella uuvuttavaa olla sinun kanssasi. Eikä ole tarkoitus loukata. Kyseenalaistan myös sen että kuinka läsnä olet aidosti toisen ihmisen seurassa kun tuntuu että ylianalysoit kaiken ja aina?
Minkälaista palautetta itsestäsi, luonteestasi ja toiminnastasi olet saanut seurustelukumppaneiltasi? Miksi suhteet meni pieleen?
Tommy Tabermannin sanoin:
Pieni laulu ihmisestä
Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä,
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Tommy Tabermann
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:47"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:56"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:37"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:34"][quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:27"] Ota vähintään kk lomaa töistä, osta menolippu jonnekin päin maailmaa, mene baariin, juo hyviä drinkkejä ja opettele elämään. Jos sulla on ystäviä nii semmonen mukaan. Sit vaa katot mihin päädyt. [/quote] :D! On ollut itse asiassa jo suunnitelmissa pitemmän aikaa. Todennäköisesti löydän vain perusitseni sieltä kaukomaasta tai viimeistään palatessani. En halua sortua halpaan eskapismiin, joka ei kanna tulevaisuudessa. Tuo on siis vain väliaikainen ratkaisu, koska velvollisuudet kuitenkin edellyttävät paluutani koti-Suomeen. Ap [/quote] Oppisit ehkä tuntemaan jotain ja ajattelemaan sydämelläsi. Päihteet on keksitty hyvästä syystä.
[/quote]
Mielialalääkkeet nuorempana riittivät... Myös läheisen alkoholistin elämän todistaminen.
Alkoholilla on minuun lähinnä unettava vaikutus. Olen sosiaalisempi selvinpäin.
Sydämestä puheenollen - olen ollut hippi ja "puunhalaaja" nuorempana ja yrittänyt liikaa pelastaa muita ihmisiä. Hyvä vaan että olen kehittynyt hillitympään suuntaan. Ei pelkkä sydän riitä, täytyy ajatella myös järjellä, jotta jaksaa, eikä tule hyväksikäytetyksi.
Ap
[/quote]
Puhuit tässä ristiin itsesi kanssa. Sanoit alussa olevasi absolutisti ja olleesi aina ilman alkoholia, mutta kerrot olevasi sosiaalisempi selvinpäin.
[/quote]
Kokeilin alkoholia mummoni luona joskus tosi nuorena ja yksi unettava kokemus riitti minulle. Joskus on taas ollut kohteliaisuudesta pakko lipittää vähän punaviiniä (esim. häissä), mutta usein en ole pystynyt juomaan koko lasia ja kun olen vanhempana mennyt tilaisuuksiin tai illanistujaisiin, olen aina halunnut tilata etukäteen itselleni alkoholitonta juotavaa tai varmistaa sen, että minulle tarjotaan ruokailun aikana edes vettä alkoholin sijasta. En ole koskaan ollut humalassa, enkä halua edes kokeilla. En usko sen olevan tavoiteltava kokemus. En ole koskaan tullut alkoholista seurallisemmaksi ja olen aina ollut herkkä erilaisille kemiallisille aineille, esimerkiksi särkylääkkeetkin unettavat minua todella paljon.
Ap
Mene käymään vaikka pakolaisleirillä niin saat todellisia elämyksiä ja loppuu tuo loputon oman navan kaivelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kännissä menee kontrolli, tunteet maksimoituu ja voivat muuttua jopa hallitsemattomaksi. Järkevä ajattelu ei toimi.
Eli käytännössä kaikki sun suurimpia pelkoja.
Suosittelisin että vetäisin viinaa paljon ja kirjoittaisit tunteesi ja ajatuksesi kaunistelematta paperille.
Kun joku siteerasi Tabermannia, minulle tuli mieleen aforismi.
Joka elää ilman hulluutta, ei ole niin viisas kuin luulee.
- François de la Rochefoucauld
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:51"]
Sä ajattelet aivan liikaa. Ja tunnet liian vähän.
Luin nämä kolme sivua ja ne oli todella uuvuttavaa luettavaa, mä en usko että sä olet edes introvertti jos väsyt, miten voisit olla väsymättä kun järkeistät ihan kaiken ja jokaisesta asiasta teet loputtoman ajatusketjun?
Mulle olisi henkisesti todella uuvuttavaa olla sinun kanssasi. Eikä ole tarkoitus loukata. Kyseenalaistan myös sen että kuinka läsnä olet aidosti toisen ihmisen seurassa kun tuntuu että ylianalysoit kaiken ja aina?
Minkälaista palautetta itsestäsi, luonteestasi ja toiminnastasi olet saanut seurustelukumppaneiltasi? Miksi suhteet meni pieleen?
Tommy Tabermannin sanoin:
Pieni laulu ihmisestä
Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä,
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Tommy Tabermann
[/quote]
Tommy Tabermannin runoihin tutustuin jo 10 vuotta sitten. Etenkin tuolla runolla varustettuja postikortteja olen suosinut. Pidin kovasti Tommy Tabermannista esimerkiksi Uutisvuodossa.
En uuvu ajattelusta, vaan se piristää minua. Hyvä keskustelu inspiroi. Itsetutkiskelun mahdollisuus myös innostaa. Saatan oppia jotain uutta, tai jokin asia paljastuu, jota en ole vielä huomannut. Olen tunteella mukana ajattelussa ja keskustelussa. Todellisuudessa olen aika vaitonainen henkilö. Kirjoitan paremmin kuin puhun.
Seurustelusuhteessa ongelmana oli paitsi ikäero- myös kulttuuriero. Emme saaneet kaukosuhdetta toimimaan ja tajusin viehättyneeni enemmän toisen ihmisen eksoottisuudesta ja Pariisista kuin tästä ihmisestä itsestään.
Yliopistonopettajalla taas oli ollut haasteellinen lapsuus pappisuvun vesana ja takana jo avioero. Elämänkokemukset erottivat meidät toisistamme. Emme todella ymmärtäneet toisiamme ja tajusin kaipaavani enemmän saman ikäistä kumppania. En haluaisi elää vanhuuttani yksin.
Siinä kaikkein tärkeimmässä ihmissuhteessa minä jänistin ja suututin miehen ja sen jälkeen asiat menivät kuten menivät. Mies luuli että vain pelleilen, loukkaantui ja otti toisen. Ja se siitä.
Kyllä kaikki miehet ovat suuresti uskoneet minuun, ainakin suurimman osan aikaa suhteesta, ja uskoutuneet minulle paljon. Olen todennäköisesti ollut liian varovainen, mutta joskus se on, loppujen lopuksi, ollut kaikkien osapuolten hyväksi.
Ap
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:50"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:44"]
Hyvä ap, olet sulkenut itsesi muilta.
[/quote]
Ainakaan en tässä keskustelussa ja vastaan kyllä totuudellisesti aina kun joku jotain kysyy. Ehkä minusta on saatu vain väärä käsitys tai koettu avuttomuutta neuvomisen tai auttamisen suhteen. Samanlaisia ihmisiä on vaikea löytää. Vain pari kertaa olen siinä onnistunut. (Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisin itseäni erinomaisen yksilöllisenä. Minulla on vain erilaisia elämänkokemuksia.)
Ap
[/quote]
Hei oikeasti, sä olet täysin hermeettinen ja se tulee ilmi myös tässä ketjussa. Ei syvä yhteys toiseen ihmiseen synny edes tuntien keskustelun kautta, jos sielu ei ole siinä mukana. Jo se, ettet ole koskaan nauttinut seksistä ja voit sanoa, että pystyt luomaan seksin tuoman tyydytyksen itsekin, kertoo tästä. Sillä suo anteeksi, se ei ole mahdollista. Hyvä seksi on parhaimmillaan mielen ja kehon yhteys ei ainoastaan toisiinsa vaan myös toisen ihmisen mieleen ja kehoon. Hyvä seksi on sellaista, että panee itsensä alttiiksi toisen katseelle, kosketukselle, halulle, uskoen siihen, että toinen haluaa sinulle hyvää yhtä paljon kuin sinä hänelle.
Sä olet varmasti tosi fiksu, menestynyt ja kaikin puolin ihailtava, mutta ei kukaan voi olla sieluttoman ihmisen ystävä. Ei sielutonta pääse lähelle, eikä sieluton pääse toista lähelle. Ja oli ihminen kuinka introvertti hyvänsä, hän ei voi päästä ihmisen luonnostaan siinä, että tarvitsee toisia ihmisiä. Tarvitsee heitä ei vain yhteiskunnallisessa mielessä, kuluttajan ja tuottajan rooleissa tms., vaan tarvitsee heitä, koska on itse vajavainen. Me kaikki ollaan sitä, me kaikki ollaan vain osia. Oot tavallaan oikeassa siinä, että ihmisen täytyy käsitellä omat juttunsa itse ja selvitä yksin, mutta jos asiat voisi viedä loppuun saakka niin, ihmiset olisi kuolleet sukupuuttoon jo kauan sitten. Jos me voitaisiin olla kokonaisia ja onnellisia yksin, me oltaisiin yksin, sillä monesti on paljon helpompi olla yksin, koska silloin voi olla varma, ettei saa takkiinsa. Ei me kuitenkaan voida, et säkään, ja siksi sä varmaan tänne kirjoitatkin. Mä sanoisin, että sä olet paljon enemmän hukassa itsesi kanssa kuin tajuatkaan, koska sä olet mielestäsi kääntänyt joka ikisen kiven ja kannon löytäÄksesi vian. Kaikkeen sulla on vastaus, ja sua tavallaan tyydyttää, ettei kukaan saa sua mistään kiinni, että koko toi sun verkko on noin aukoton. Harmi vaan, ettei se oikeastaan liikuta meitä muita. Jos sä haluat olla "viisas kylänvanhin", mutta onneton, se on sun valinta, ei sen mun elämääni muuta.
Aika pitkään meni ennen kun otettiin oma napa-kortti. Toiset ajattelee vaan hirveästi ja sinun kohtaloksesi jää tähän tosiasiaan tyytyminen. Elämää se on ajatteleminenkin.
Kysymys kuuluu: mikä on onnellisin muistosi, joka saa sinut nauramaan ääneen?
Oletko ikinä tehnyt mitään typerää tai holtitonta elämässäsi, mitä olet katunut jälkeen päin? Sillä virheistä oppii. Virheitä tekemällä ihmisestä tulee vahvempi ja onnellisempi, kun tietää mitä ei ainakaan halua tehdä. Ja virheitä on hankala tehdä, jos ei ikinä ota riskiä.
Kuulostat myös hieman siltä, että et ole ikinä tehnyt mitään turhamaista ihan vain itsesi vuoksi. Se, että koet jonkin puheryhmän/saattohoidon mielekkääksi, on rationaalista ja hyveellistä halua. Oletko ikinä tehnyt mitää nautinnollista, joka on ollu epärationaalista? Esimerkiksi ostanut kengät, jotka ovat liian korkeakorkoiset ja niille ei oikeastaan ole käyttötarkoitusta, mutta HALUSIT ne, koska halusit ne ja sen takia ostit ne, vaikka tulet käyttämään niitä ehkä kerran?
Teetkö ikinä mitään sponttaania? Vai suunnitteletko senkin?
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 19:07"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:50"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:44"]
Hyvä ap, olet sulkenut itsesi muilta.
[/quote]
Ainakaan en tässä keskustelussa ja vastaan kyllä totuudellisesti aina kun joku jotain kysyy. Ehkä minusta on saatu vain väärä käsitys tai koettu avuttomuutta neuvomisen tai auttamisen suhteen. Samanlaisia ihmisiä on vaikea löytää. Vain pari kertaa olen siinä onnistunut. (Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisin itseäni erinomaisen yksilöllisenä. Minulla on vain erilaisia elämänkokemuksia.)
Ap
[/quote]
Hei oikeasti, sä olet täysin hermeettinen ja se tulee ilmi myös tässä ketjussa. Ei syvä yhteys toiseen ihmiseen synny edes tuntien keskustelun kautta, jos sielu ei ole siinä mukana. Jo se, ettet ole koskaan nauttinut seksistä ja voit sanoa, että pystyt luomaan seksin tuoman tyydytyksen itsekin, kertoo tästä. Sillä suo anteeksi, se ei ole mahdollista. Hyvä seksi on parhaimmillaan mielen ja kehon yhteys ei ainoastaan toisiinsa vaan myös toisen ihmisen mieleen ja kehoon. Hyvä seksi on sellaista, että panee itsensä alttiiksi toisen katseelle, kosketukselle, halulle, uskoen siihen, että toinen haluaa sinulle hyvää yhtä paljon kuin sinä hänelle.
Sä olet varmasti tosi fiksu, menestynyt ja kaikin puolin ihailtava, mutta ei kukaan voi olla sieluttoman ihmisen ystävä. Ei sielutonta pääse lähelle, eikä sieluton pääse toista lähelle. Ja oli ihminen kuinka introvertti hyvänsä, hän ei voi päästä ihmisen luonnostaan siinä, että tarvitsee toisia ihmisiä. Tarvitsee heitä ei vain yhteiskunnallisessa mielessä, kuluttajan ja tuottajan rooleissa tms., vaan tarvitsee heitä, koska on itse vajavainen. Me kaikki ollaan sitä, me kaikki ollaan vain osia. Oot tavallaan oikeassa siinä, että ihmisen täytyy käsitellä omat juttunsa itse ja selvitä yksin, mutta jos asiat voisi viedä loppuun saakka niin, ihmiset olisi kuolleet sukupuuttoon jo kauan sitten. Jos me voitaisiin olla kokonaisia ja onnellisia yksin, me oltaisiin yksin, sillä monesti on paljon helpompi olla yksin, koska silloin voi olla varma, ettei saa takkiinsa. Ei me kuitenkaan voida, et säkään, ja siksi sä varmaan tänne kirjoitatkin. Mä sanoisin, että sä olet paljon enemmän hukassa itsesi kanssa kuin tajuatkaan, koska sä olet mielestäsi kääntänyt joka ikisen kiven ja kannon löytäÄksesi vian. Kaikkeen sulla on vastaus, ja sua tavallaan tyydyttää, ettei kukaan saa sua mistään kiinni, että koko toi sun verkko on noin aukoton. Harmi vaan, ettei se oikeastaan liikuta meitä muita. Jos sä haluat olla "viisas kylänvanhin", mutta onneton, se on sun valinta, ei sen mun elämääni muuta.
[/quote]
Täydellinen kuvaus!
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 19:07"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:50"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:44"]
Hyvä ap, olet sulkenut itsesi muilta.
[/quote]
Ainakaan en tässä keskustelussa ja vastaan kyllä totuudellisesti aina kun joku jotain kysyy. Ehkä minusta on saatu vain väärä käsitys tai koettu avuttomuutta neuvomisen tai auttamisen suhteen. Samanlaisia ihmisiä on vaikea löytää. Vain pari kertaa olen siinä onnistunut. (Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisin itseäni erinomaisen yksilöllisenä. Minulla on vain erilaisia elämänkokemuksia.)
Ap
[/quote]
Hei oikeasti, sä olet täysin hermeettinen ja se tulee ilmi myös tässä ketjussa. Ei syvä yhteys toiseen ihmiseen synny edes tuntien keskustelun kautta, jos sielu ei ole siinä mukana. Jo se, ettet ole koskaan nauttinut seksistä ja voit sanoa, että pystyt luomaan seksin tuoman tyydytyksen itsekin, kertoo tästä. Sillä suo anteeksi, se ei ole mahdollista. Hyvä seksi on parhaimmillaan mielen ja kehon yhteys ei ainoastaan toisiinsa vaan myös toisen ihmisen mieleen ja kehoon. Hyvä seksi on sellaista, että panee itsensä alttiiksi toisen katseelle, kosketukselle, halulle, uskoen siihen, että toinen haluaa sinulle hyvää yhtä paljon kuin sinä hänelle.
Sä olet varmasti tosi fiksu, menestynyt ja kaikin puolin ihailtava, mutta ei kukaan voi olla sieluttoman ihmisen ystävä. Ei sielutonta pääse lähelle, eikä sieluton pääse toista lähelle. Ja oli ihminen kuinka introvertti hyvänsä, hän ei voi päästä ihmisen luonnostaan siinä, että tarvitsee toisia ihmisiä. Tarvitsee heitä ei vain yhteiskunnallisessa mielessä, kuluttajan ja tuottajan rooleissa tms., vaan tarvitsee heitä, koska on itse vajavainen. Me kaikki ollaan sitä, me kaikki ollaan vain osia. Oot tavallaan oikeassa siinä, että ihmisen täytyy käsitellä omat juttunsa itse ja selvitä yksin, mutta jos asiat voisi viedä loppuun saakka niin, ihmiset olisi kuolleet sukupuuttoon jo kauan sitten. Jos me voitaisiin olla kokonaisia ja onnellisia yksin, me oltaisiin yksin, sillä monesti on paljon helpompi olla yksin, koska silloin voi olla varma, ettei saa takkiinsa. Ei me kuitenkaan voida, et säkään, ja siksi sä varmaan tänne kirjoitatkin. Mä sanoisin, että sä olet paljon enemmän hukassa itsesi kanssa kuin tajuatkaan, koska sä olet mielestäsi kääntänyt joka ikisen kiven ja kannon löytäÄksesi vian. Kaikkeen sulla on vastaus, ja sua tavallaan tyydyttää, ettei kukaan saa sua mistään kiinni, että koko toi sun verkko on noin aukoton. Harmi vaan, ettei se oikeastaan liikuta meitä muita. Jos sä haluat olla "viisas kylänvanhin", mutta onneton, se on sun valinta, ei sen mun elämääni muuta.
[/quote]
En sanonut, etten ole nauttinut seksistä. En vain välitä siitä niin paljoa. Sen sijaan pidän läheisyydestä ja huolenpidosta.
Minua on kyllä sanottu sielukkaaksi ja tuskin kukaan ihminen on vailla sielua (riippuen tietysti elämänkatsomuksesta). Itse kuulun kirkkoon, mutta olen agnostikko ja olen testamentannut ruumiini sielulle. Toisaalta tunnen aina silloin tällöin taipumusta hengellisyyteen.
Introverttiin tutustuminen vaatii aikaa. Se ei esimerkiksi onnistu anonyymin nettikeskustelun puitteissa.
Liikun paljon, pidän fyysisistä töistä ja yritän pitää kropastani huolta mm. terveellisen syömisen avulla, joten en ole mikään pelkkä päänkantoteline (olenhan nähnyt potilaita, jotka ovat laiminlyönneet terveytensä). Minulla on vain aika alhainen libido (on ollut aina).
Kuten jo aiemmin totesin, pidän ihmisiä ja ihmissuhteita tärkeinä elämässäni ja yhteiskunta olemme "me" eli olemme riippuvaisia toisistamme, eikä aina ihminen selviä omillaan. Siksi olenkin opiskellut sosiaalialaa, koska haluan auttaa niitä, jotka eivät pärjää omillaan.
Parisuhteista olen pidättäytynyt tai kieltäytynyt aina, kun minusta on tuntunut, että toisin vain omia ongelmiani toisen ihmisen ratkottavaksi tai kannettavaksi. En ole koskaan halunnut lohduttajaa/ hoitajaa tai elättäjää. Kaikilla on tietysti heikot hetkensä, mutta niistä eroon pääseminen toisen avulla ei voi olla mikään lähtökohta parisuhteelle.
Ap
Milloin viimeksi tunsit jotain niin vahvasti että olit pakahtua siitä tunteesta?
Mikä aiheutti sen tunteen?