Mitä teen väärin elämäni suhteen?

up

??

On tosi arvostettavaa, miten kurinalainen olet ollut. Mutta riittääkö se? Ehkä sinun pitäisi käsi sydämellä miettiä, mitä haluat elämältä. Mitä siihen sisältyisi nykyisen elämäsi lisäksi (esim. kontrolloidun elämäntavan lisäksi irrottelua / jotain uusia harrastuksia / tuttavuuksia). Ja sitten etsiä keinoja niiden toteuttamiseen. Ei voi tietää, onko se se, mitä etsit, ennen kuin kokeilee.

Minusta odotuksesi elämää kohtaan eivät nykyisellään vaikuta mitenkään liiallisilta. Ja luulen, että jos muuttaa ulkomaille, samat asiat tulevat sielläkin eteen ennen pitkää, koska omaa itseään kantaa aina mukanaan.

Kannattaa avoimesti kuulostella, millaista elämää haluaa ja sitten lähteä kulkemaan sitä kohti. Oli hyvä että kirjoitit, luulen, että viestilläsi puit sanoiksi monen muunkin ihmisen tilanteen.

Kuulostat vähän kontrolloivalta ja hiukkasen liian vakavalta. Puhut vain työstä ja käytännön asioista - onko elämässäsi mitään hauskaa? Irrottelua, revittelyä, naurua, iloa, hulluttelua? Mistä saat nautintoa? Teetkö asioita spontaanisti, oletko luova, heittäydytkö koskaan?

Sinuna miettisin enemmän iloisia ja jännittäviä asioita lisänä elämääsi. Yhtään enempää suunnittelua ja tiukkuutta et tarvitse.

Sulta puuttuu tunnepuolelta paljon. Itse asiassa kuulostaa siltä, että ihan kaikki.

Mitä rakastat?

en osaa tuohon vastata, mutta eiköhän se oli ihan normaalia, että välillä elämässä on kausia, jolloin ei ole oikein onnellinen ja tyyvyäinen. Se kertoo, että kaipaa muutosta, ja se voi olla vaikea tietää, millaista muutosta kaipaa. Mutta kannattaa etsiä tietoa, googlata esim. "onnellisuus" yms. juttuja, ehkä jostain löytyy joku artikkeli,sivu tms, josta saat jotain suuntaa elämällesi.

Itse tein sellaisen oman elämän aarrekartan, kun en tiennyt, mitä tahdon, mutta tiesin että jotain muutosta elämään oli saatava. Ohje löytyy mm. täältä: http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/itsetuntemus/aarrekartta-viitoita-tie-unelmiisi

Ostin vanhoja lehtiä kirpparilta ja leikkaisin kaikki kuvat, jotka jollain tavalla toi hyvä mielen. Liimasin ne kartongille, ja kartongin jääkaapin oveen. Muutaman kuukauden kuluttua tein uuden, josta jätin pois sellaisia kuvia, jotka eivät enää hyviltä tuntuneet, ja osan jätin. Tuosta on nyt noin vuosi aikaa, ja olen saavuttanut elämässäni lähes kaikki asiat, joita ne kuvat kuvastivat. Ja olen tosi onnellinen.

Ei pelkästään tuo toki minulle onnea tuonut, olen myös käsitellyt paljon muita asioita kuluneen vuoden aikana, erosin vuosi sitten, minut jätetiin jne, joten elämä oli aika vaikeaa. Mutta nyt kaikki hyvin.

Ja kannattaa muistaa, että onnellisuus tunnetila, eikä sitä saavuta sillä, että saavuttaa ne asiat, joita tavoittelee. Onni pitäisi löytää ihan siitä arkisesta elämästä, mutta kyllä unelmat ja niiden tavoittele (kohtuullisessa mielessä) toki myös on osa onnellista elämää.

Nykyään löytyy paljon hyviä self help tyyppisiä kirjoja asioista, kokeile esim. Russ Harris: Onnellisuusansa - elinvoimaa hyväksymisen ja omistautumisen avulla. Tai jotain kurssia, itse osallistun juuri NLP perusteet verkkokurssille, joka oli aika edullinen ja mielenkiintoinen, siihen voi varmaankin vielä päästä mukaan tai odotella seuraavaa kurssia: http://www.nlp-opisto.fi/nlpn-perusteet-verkossa/

Saattaa olla, että tunnepuoli on jäänyt paitsioon, koska olen aina se, jolta kysytään apua ja neuvoa ja minun on pitänyt olla niin kauan järkevä. Sitten taas, kun itse tarvitsisin jotain, ihmiset eivät yksinkertaisesti ymmärrä sitä. Ajattelevat, että pystyn kuitenkin itse ratkomaan ongelmani. Myötätuntoakaan eivät osaa antaa. Sen sijaan hakevat sitä minulta. Minun pitää aina ymmärtää, mutta muut voivat käyttäytyä holtittomammin. En ole koskaan ymmärtänyt mistä tämä käytös johtuu. Neuvon jopa vuosikymmeniä itseäni vanhempia henkilöitä. 

Rakastan oikeamielisyyttä, ajattelemista, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, kevättä, vapautta, edesmennyttä isoäitiäni.

Ap

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 15:27"]

Olen organisoinnin- ja järjestelynhaluinen +30-nainen. Olen ollut lapsesta asti kiltti, mutta vanhemmiten oppinut tervettä itsekkyyttä yhä enemmän. Olen hyvin itsenäinen. Olen ollut hyvä opinnoissa ja minulla on hyvä CV. Oppiminen ja viisastuminen kiinnostavat minua ja rakastan opiskelua ja toivon voivani tehdä sitä vanhempanakin. Minulla ei ole miestä, mutta osaan tehdä miesten työtkin itsenäisesti. Vanhempani kuolivat, kun olin 19 ja olen opetellut elättämään itseni. Jopa lama-aikana minulla on 4 työpaikkaa ja opiskelen samanaikaisesti. Olen suunnitellut elämäni. Suunnitelmani olen hyväksyttänyt kaikenlaisilla asiantuntijoilla, joiden kanssa olen vain päässyt kontaktiin. Sosiaali- tai työvoimaviranomaisilla ei ole koskaan ollut minusta pahaa sanottavaa. Olen jopa tehnyt testamenttini ja huolehtinut hautajaisjärjestelyistä. Kaikkea olen pyrkinyt varmistelemaan. Olen absolutisti, enkä ole ollut koskaan humalassa. Minulla on paljon vanhempia ystäviä, joilta olen saanut elämään opastusta. Lapsia en ole koskaan halunnut. 

Nyt kuitenkin minusta tuntuu että olen pettynyt itseeni. Mietin onko sillä mitään tekemistä sen kanssa, että olen niin marginaalissa suhteessa normi-ihmiseen vai olenko vain odottanut elämältä liikaa? Tai olenko antanut järjelle tai kontrollille liian suuren vallan elämässäni? Olen sosiaali- ja terveysalalla, ihmiset luottavat minuun, ja olen saanut kiitosta työstäni, mutta en vain tule siitä onnelliseksi. Jotenkin tuntuu kuin elämä olisi antanut minulle liian vähän enkä ole onnistunut käyttämään tarpeeksi hyödykseni suurta vapauttani. Haluaisin enemmän, mutta en tiedä enää mitä se olisi. Olen miettinyt maasta muuttoa, mutta eiköhän samat ongelmat odottaisi minua siinä uudessakin maassa. Olen joka tapauksessa aika sokea itselleni ja toivoisin saavani täältä rakentavaa palautetta. Elämä ei vain tunnu tyydyttävältä - en ikään kuin saa täyttymystä mistään. 

[/quote]

Tiedostatko mitä haluat? Olet pettynyt johonkin mitä et saa. 

Mihin olet pettynyt?

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 15:57"]

en osaa tuohon vastata, mutta eiköhän se oli ihan normaalia, että välillä elämässä on kausia, jolloin ei ole oikein onnellinen ja tyyvyäinen. Se kertoo, että kaipaa muutosta, ja se voi olla vaikea tietää, millaista muutosta kaipaa. Mutta kannattaa etsiä tietoa, googlata esim. "onnellisuus" yms. juttuja, ehkä jostain löytyy joku artikkeli,sivu tms, josta saat jotain suuntaa elämällesi.

Itse tein sellaisen oman elämän aarrekartan, kun en tiennyt, mitä tahdon, mutta tiesin että jotain muutosta elämään oli saatava. Ohje löytyy mm. täältä: http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/itsetuntemus/aarrekartta-viitoita-tie-unelmiisi

Ostin vanhoja lehtiä kirpparilta ja leikkaisin kaikki kuvat, jotka jollain tavalla toi hyvä mielen. Liimasin ne kartongille, ja kartongin jääkaapin oveen. Muutaman kuukauden kuluttua tein uuden, josta jätin pois sellaisia kuvia, jotka eivät enää hyviltä tuntuneet, ja osan jätin. Tuosta on nyt noin vuosi aikaa, ja olen saavuttanut elämässäni lähes kaikki asiat, joita ne kuvat kuvastivat. Ja olen tosi onnellinen.

Ei pelkästään tuo toki minulle onnea tuonut, olen myös käsitellyt paljon muita asioita kuluneen vuoden aikana, erosin vuosi sitten, minut jätetiin jne, joten elämä oli aika vaikeaa. Mutta nyt kaikki hyvin.

Ja kannattaa muistaa, että onnellisuus tunnetila, eikä sitä saavuta sillä, että saavuttaa ne asiat, joita tavoittelee. Onni pitäisi löytää ihan siitä arkisesta elämästä, mutta kyllä unelmat ja niiden tavoittele (kohtuullisessa mielessä) toki myös on osa onnellista elämää.

Nykyään löytyy paljon hyviä self help tyyppisiä kirjoja asioista, kokeile esim. Russ Harris: Onnellisuusansa - elinvoimaa hyväksymisen ja omistautumisen avulla. Tai jotain kurssia, itse osallistun juuri NLP perusteet verkkokurssille, joka oli aika edullinen ja mielenkiintoinen, siihen voi varmaankin vielä päästä mukaan tai odotella seuraavaa kurssia: http://www.nlp-opisto.fi/nlpn-perusteet-verkossa/

[/quote]

Kiitos, olen tehnyt tätä 10-15 vuotta (sen kaikissa mahdollisissa muodoissa), mutta nyt sekin on jo ikään kuin koluttu loppuun menetelmänä. Olen myös vetänyt tukiryhmiä, lukenut filosofiaa ja psykologiaa, ja terapioinut muita ihmisiä. 

Ap 

Annat huomiota ja apua muille mutta et saa sitä keneltäkään. Joskus on vaan kiva olla toisen huolenpidon kohteena. Et päästä muita lähelle ja jäät sitten kaipaamaan sitä että joku olisi sinulle läheinen.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 16:03"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 15:27"]

Olen organisoinnin- ja järjestelynhaluinen +30-nainen. Olen ollut lapsesta asti kiltti, mutta vanhemmiten oppinut tervettä itsekkyyttä yhä enemmän. Olen hyvin itsenäinen. Olen ollut hyvä opinnoissa ja minulla on hyvä CV. Oppiminen ja viisastuminen kiinnostavat minua ja rakastan opiskelua ja toivon voivani tehdä sitä vanhempanakin. Minulla ei ole miestä, mutta osaan tehdä miesten työtkin itsenäisesti. Vanhempani kuolivat, kun olin 19 ja olen opetellut elättämään itseni. Jopa lama-aikana minulla on 4 työpaikkaa ja opiskelen samanaikaisesti. Olen suunnitellut elämäni. Suunnitelmani olen hyväksyttänyt kaikenlaisilla asiantuntijoilla, joiden kanssa olen vain päässyt kontaktiin. Sosiaali- tai työvoimaviranomaisilla ei ole koskaan ollut minusta pahaa sanottavaa. Olen jopa tehnyt testamenttini ja huolehtinut hautajaisjärjestelyistä. Kaikkea olen pyrkinyt varmistelemaan. Olen absolutisti, enkä ole ollut koskaan humalassa. Minulla on paljon vanhempia ystäviä, joilta olen saanut elämään opastusta. Lapsia en ole koskaan halunnut. 

Nyt kuitenkin minusta tuntuu että olen pettynyt itseeni. Mietin onko sillä mitään tekemistä sen kanssa, että olen niin marginaalissa suhteessa normi-ihmiseen vai olenko vain odottanut elämältä liikaa? Tai olenko antanut järjelle tai kontrollille liian suuren vallan elämässäni? Olen sosiaali- ja terveysalalla, ihmiset luottavat minuun, ja olen saanut kiitosta työstäni, mutta en vain tule siitä onnelliseksi. Jotenkin tuntuu kuin elämä olisi antanut minulle liian vähän enkä ole onnistunut käyttämään tarpeeksi hyödykseni suurta vapauttani. Haluaisin enemmän, mutta en tiedä enää mitä se olisi. Olen miettinyt maasta muuttoa, mutta eiköhän samat ongelmat odottaisi minua siinä uudessakin maassa. Olen joka tapauksessa aika sokea itselleni ja toivoisin saavani täältä rakentavaa palautetta. Elämä ei vain tunnu tyydyttävältä - en ikään kuin saa täyttymystä mistään. 

[/quote]

Tiedostatko mitä haluat? Olet pettynyt johonkin mitä et saa. 

Mihin olet pettynyt?

[/quote]

Kaipaisin lisää perusturvallisuutta. Minulta puuttuu sukulaisten verkosto ympäriltä. Turvallisuuden ylläpitäminen perustuu puhtaasti omaan suorittamiseen. Toisaalta pidän kunnia-asiana itsenäisesti selviytymistä. Sopivaa kumppania on vaikea löytää. Yleensä miehet pelkäävät minua. Olen avoin ja suorasanainen ja oletan mieheltä samaa kuin itseltäni. Toisaalta osaan myös olla pyyteetön ja hyvä ja toivon samaa itselleni tarvittaessa. Oman ikäiset tuntuvat pinnallisilta ja lapsellisilta. Olen ollut ihastunut vanhempiin miehiin. Haluaisin jonkun joka tuntee itsensä ja tietää mitä haluaa sekä kestää oman yksinäisyytensä, eikä ole liian riippuvainen muiden mielipiteistä. Toisaalta arki on ylitsekäyvä parisuhteessakin ja ehkä pettyisin...Ap 

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 16:05"]

Annat huomiota ja apua muille mutta et saa sitä keneltäkään. Joskus on vaan kiva olla toisen huolenpidon kohteena. Et päästä muita lähelle ja jäät sitten kaipaamaan sitä että joku olisi sinulle läheinen.

[/quote]

Olen yrittänyt päästä roolista pois, mutta fakta on, että ihmiset pelkäävät minua taustani takia. Siis pelkäävät että joutuvat orvosta liikaa vastuuseen, vaikka en ole koskaan pyytänyt mitään muuta kuin kuuntelevaa korvaa. Joistakin ystävistäni olenkin tämän vuoden aikana erkaantunut, koska olen kyllästynyt rooliin, jossa he ovat pitäneet minua noin 10-15 vuotta. Vuodattakoon jollekulle toiselle. Olen siis osoittanut etten tarvitse heitä, kun olen tullut tarpeeksi monta kertaa itsenäni torjutuksi. Esim. kun isoäitini kuoli 8 vuotta sitten, minut jätettiin yksin suremaan ja selviydyin vain seurakunnan sururyhmän ja oman aktiivisuuden ansiosta. Ap 

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 16:04"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 15:57"]

en osaa tuohon vastata, mutta eiköhän se oli ihan normaalia, että välillä elämässä on kausia, jolloin ei ole oikein onnellinen ja tyyvyäinen. Se kertoo, että kaipaa muutosta, ja se voi olla vaikea tietää, millaista muutosta kaipaa. Mutta kannattaa etsiä tietoa, googlata esim. "onnellisuus" yms. juttuja, ehkä jostain löytyy joku artikkeli,sivu tms, josta saat jotain suuntaa elämällesi.

Itse tein sellaisen oman elämän aarrekartan, kun en tiennyt, mitä tahdon, mutta tiesin että jotain muutosta elämään oli saatava. Ohje löytyy mm. täältä: http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/itsetuntemus/aarrekartta-viitoita-tie-unelmiisi

Ostin vanhoja lehtiä kirpparilta ja leikkaisin kaikki kuvat, jotka jollain tavalla toi hyvä mielen. Liimasin ne kartongille, ja kartongin jääkaapin oveen. Muutaman kuukauden kuluttua tein uuden, josta jätin pois sellaisia kuvia, jotka eivät enää hyviltä tuntuneet, ja osan jätin. Tuosta on nyt noin vuosi aikaa, ja olen saavuttanut elämässäni lähes kaikki asiat, joita ne kuvat kuvastivat. Ja olen tosi onnellinen.

Ei pelkästään tuo toki minulle onnea tuonut, olen myös käsitellyt paljon muita asioita kuluneen vuoden aikana, erosin vuosi sitten, minut jätetiin jne, joten elämä oli aika vaikeaa. Mutta nyt kaikki hyvin.

Ja kannattaa muistaa, että onnellisuus tunnetila, eikä sitä saavuta sillä, että saavuttaa ne asiat, joita tavoittelee. Onni pitäisi löytää ihan siitä arkisesta elämästä, mutta kyllä unelmat ja niiden tavoittele (kohtuullisessa mielessä) toki myös on osa onnellista elämää.

Nykyään löytyy paljon hyviä self help tyyppisiä kirjoja asioista, kokeile esim. Russ Harris: Onnellisuusansa - elinvoimaa hyväksymisen ja omistautumisen avulla. Tai jotain kurssia, itse osallistun juuri NLP perusteet verkkokurssille, joka oli aika edullinen ja mielenkiintoinen, siihen voi varmaankin vielä päästä mukaan tai odotella seuraavaa kurssia: http://www.nlp-opisto.fi/nlpn-perusteet-verkossa/

[/quote]

Kiitos, olen tehnyt tätä 10-15 vuotta (sen kaikissa mahdollisissa muodoissa), mutta nyt sekin on jo ikään kuin koluttu loppuun menetelmänä. Olen myös vetänyt tukiryhmiä, lukenut filosofiaa ja psykologiaa, ja terapioinut muita ihmisiä. 

Ap 

[/quote]

ok, sitten ymmärrän jos et enää jaksa. En minäkään nyt vuoden tauon jälkeen enää oikein jaksa vatvoa noita juttuja, mutta en sitä nyt tarvitsekaan, asiat on tällä hetkellä hyvin. Ehkä joskus toisen kerran taas saatan tarvita jotain tuollaista.

Ehkä sinun pitää vaan antaa itsellesi aikaa, olla miettimättä sen enempää mitä tahdot ja mikä tekisi onnelliseksi. Aseta sen sijaan lyhytaikaisia tavoitteita, sellaisia, joissa et "saavuta" mitään vaan joissa saisit jotain. Jotain, mitä et ole aiemmin tehnyt. Kokeile uutta harrastusta, matkusta ulkomaille yksin, mene jonnekin missä et ole aiemmin käynyt, opettele uusi taito, selallainen joka tuntuisi kivalta mutta jota et ole viitsinty opetella, koska et osaa/ei ole aikaa/siitä ei ole hyöytä/ se on ajanhukkaa/noloa tms. Tee asioita, joita tahdot tehdä, ja jätä tekemättä ne, mitä teet koska "täytyy" (toki jotain pakollisia ikäviä juttuja on). Anna itsellesi lupa jonkin aikaa olla olematta hyödyllinen, tehokas tms. Kai sillä lievällä masennuksellakin, tai mitä nyt sitten podetkaan, on joku tarkoitus elämässä, ehkä sen kertoo että nyt on aika pystähtyä ja olla armollinen itselleen. Ole itsellesi sellainen, kun olet muille ihmisille, yhtä lohduttava, kannustava, rohkaiseva jne. Älä vaadi liikaa.  

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 15:52"]

On tosi arvostettavaa, miten kurinalainen olet ollut. Mutta riittääkö se? Ehkä sinun pitäisi käsi sydämellä miettiä, mitä haluat elämältä. Mitä siihen sisältyisi nykyisen elämäsi lisäksi (esim. kontrolloidun elämäntavan lisäksi irrottelua / jotain uusia harrastuksia / tuttavuuksia). Ja sitten etsiä keinoja niiden toteuttamiseen. Ei voi tietää, onko se se, mitä etsit, ennen kuin kokeilee.

Minusta odotuksesi elämää kohtaan eivät nykyisellään vaikuta mitenkään liiallisilta. Ja luulen, että jos muuttaa ulkomaille, samat asiat tulevat sielläkin eteen ennen pitkää, koska omaa itseään kantaa aina mukanaan.

Kannattaa avoimesti kuulostella, millaista elämää haluaa ja sitten lähteä kulkemaan sitä kohti. Oli hyvä että kirjoitit, luulen, että viestilläsi puit sanoiksi monen muunkin ihmisen tilanteen.

[/quote]

Olen kokeillut kymmenittäin harrastuksia ja vapaaehtoistyötä, mutta ne eivät enää tunnu palkitsevilta. Olen kokeillut myös lukuisia erilaisia terapiamuotoja ja viettänyt aikoinani 10 vuotta psykiatrin vastaanotolla, mutta hyöty jäi minimaaliseksi. Ap 

Relaa välillä vähän. Elämä ei ole pelkkää suorittamista eri tahoilla. 

Kuulostaa todella ahdistavalta ja rajoittuneelta elämältä. Itse en ainakaan viihtyisi noin kurinalaisessa ja säntillisessä ja kunnollisessa elämässä. Välillä on kiva vaan renttuilla ja antaa virran viedä mihin se vie, suunnittelematta mitään.

Onko sinulla merkityksellisiä ihmissuhteita?

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 16:13"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 16:04"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 15:57"]

en osaa tuohon vastata, mutta eiköhän se oli ihan normaalia, että välillä elämässä on kausia, jolloin ei ole oikein onnellinen ja tyyvyäinen. Se kertoo, että kaipaa muutosta, ja se voi olla vaikea tietää, millaista muutosta kaipaa. Mutta kannattaa etsiä tietoa, googlata esim. "onnellisuus" yms. juttuja, ehkä jostain löytyy joku artikkeli,sivu tms, josta saat jotain suuntaa elämällesi.

Itse tein sellaisen oman elämän aarrekartan, kun en tiennyt, mitä tahdon, mutta tiesin että jotain muutosta elämään oli saatava. Ohje löytyy mm. täältä: http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/itsetuntemus/aarrekartta-viitoita-tie-unelmiisi

Ostin vanhoja lehtiä kirpparilta ja leikkaisin kaikki kuvat, jotka jollain tavalla toi hyvä mielen. Liimasin ne kartongille, ja kartongin jääkaapin oveen. Muutaman kuukauden kuluttua tein uuden, josta jätin pois sellaisia kuvia, jotka eivät enää hyviltä tuntuneet, ja osan jätin. Tuosta on nyt noin vuosi aikaa, ja olen saavuttanut elämässäni lähes kaikki asiat, joita ne kuvat kuvastivat. Ja olen tosi onnellinen.

Ei pelkästään tuo toki minulle onnea tuonut, olen myös käsitellyt paljon muita asioita kuluneen vuoden aikana, erosin vuosi sitten, minut jätetiin jne, joten elämä oli aika vaikeaa. Mutta nyt kaikki hyvin.

Ja kannattaa muistaa, että onnellisuus tunnetila, eikä sitä saavuta sillä, että saavuttaa ne asiat, joita tavoittelee. Onni pitäisi löytää ihan siitä arkisesta elämästä, mutta kyllä unelmat ja niiden tavoittele (kohtuullisessa mielessä) toki myös on osa onnellista elämää.

Nykyään löytyy paljon hyviä self help tyyppisiä kirjoja asioista, kokeile esim. Russ Harris: Onnellisuusansa - elinvoimaa hyväksymisen ja omistautumisen avulla. Tai jotain kurssia, itse osallistun juuri NLP perusteet verkkokurssille, joka oli aika edullinen ja mielenkiintoinen, siihen voi varmaankin vielä päästä mukaan tai odotella seuraavaa kurssia: http://www.nlp-opisto.fi/nlpn-perusteet-verkossa/

[/quote]

Kiitos, olen tehnyt tätä 10-15 vuotta (sen kaikissa mahdollisissa muodoissa), mutta nyt sekin on jo ikään kuin koluttu loppuun menetelmänä. Olen myös vetänyt tukiryhmiä, lukenut filosofiaa ja psykologiaa, ja terapioinut muita ihmisiä. 

Ap 

[/quote]

ok, sitten ymmärrän jos et enää jaksa. En minäkään nyt vuoden tauon jälkeen enää oikein jaksa vatvoa noita juttuja, mutta en sitä nyt tarvitsekaan, asiat on tällä hetkellä hyvin. Ehkä joskus toisen kerran taas saatan tarvita jotain tuollaista.

Ehkä sinun pitää vaan antaa itsellesi aikaa, olla miettimättä sen enempää mitä tahdot ja mikä tekisi onnelliseksi. Aseta sen sijaan lyhytaikaisia tavoitteita, sellaisia, joissa et "saavuta" mitään vaan joissa saisit jotain. Jotain, mitä et ole aiemmin tehnyt. Kokeile uutta harrastusta, matkusta ulkomaille yksin, mene jonnekin missä et ole aiemmin käynyt, opettele uusi taito, selallainen joka tuntuisi kivalta mutta jota et ole viitsinty opetella, koska et osaa/ei ole aikaa/siitä ei ole hyöytä/ se on ajanhukkaa/noloa tms. Tee asioita, joita tahdot tehdä, ja jätä tekemättä ne, mitä teet koska "täytyy" (toki jotain pakollisia ikäviä juttuja on). Anna itsellesi lupa jonkin aikaa olla olematta hyödyllinen, tehokas tms. Kai sillä lievällä masennuksellakin, tai mitä nyt sitten podetkaan, on joku tarkoitus elämässä, ehkä sen kertoo että nyt on aika pystähtyä ja olla armollinen itselleen. Ole itsellesi sellainen, kun olet muille ihmisille, yhtä lohduttava, kannustava, rohkaiseva jne. Älä vaadi liikaa.  

[/quote]

Yhdessä vaiheessa tänäkeväänä huomasin ajautuneeni tähän, mutta vikuroin siitä eroon, kun tajusin mistä on kyse. 

http://en.wikipedia.org/wiki/Anhedonia

Jaa-a...kuulostaa keski-iän kriisiltä ja juuret lepää yksinäisyyden tunteessa; jo arvosi puhuvat yksinäisyyden puolesta täällä iäti kaoottisessa todellisuudessamme.