Päätin hakea yliopistoon ja mieheni...

En meinannut myöskään loisia hänen kukkarollaan opiskellessani uutta alaa, vaan meinasin rahoittaa opintoja osa-aikatöillä. Ajattelin vain, että jos haluan lapsia opintojen aikana töissä käyminen tuskin onnistuu ja silloin työssäkäyvä mies olisi tietysti parempi kuin opiskeleva osa-aikatyöläinen, joka ei saa enää opintotukeakaan. Toisaalta jos en opiskele, mutta mies opiskelee ja haluamme lapsen, olen ihan yhtä kusessa, sillä nykyisellä ammatillani en vakityötä tule saamaan. Paras ratkaisu olisi varmaan pistää molempien haaveet jäihin tasapuolisuuden nimissä. Pelottaa vain, että olen napannut miehen, joka ei edes halua tehdä kunnon töitä tai ei ikinä tule keksimään itselleen sitä unelmien ammattiaan. Ap

Mikset opiskele samalla, kun hoidat vauvaa? Mies voi tehdä töitä opintojen ohessa. Tai mies jää kotiin hoitamaan lasta.

Miksi miehesi muuten pitää jättää oma unelmansa jatkokoulutuksesta koska sinä satut haluamaan lapsen just nyt ja haluat että miehesi elättää teidät?

Tee lapset myöhemmin, se on korjeammin koulutetun naisen tapa. Tai jätä kokonaan tekemättä.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 14:05"][quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 14:03"]

Olkoon elämänhallinta pielessä tai ei, mutta itse yritän sitä ainakin parantaa. Olen organisoidusti päntännyt pääsykokeeseen pian 10 kuukautta ja haluan enemmän kuin mitään muuta päästä sinne kouluun. Olen myös melko tarkkaan suunnitellut seuraavan viiden vuoden tavoitteeni. Mieheni taas ei osaa sanoa juuta eikä jaata tulevaisuudestaan. Miten voisin vaikuttaa hänen elämänhallintaansa? En voi kuitenkaan pakottaa päättämään, mitä haluaa elämällään tehdä. Ap

[/quote]

Etsi se paksu lompakko, jolla voit loisia. Miehellesikin luultavasti helpotus. Parisuhteesta ja toisen arvostuksesta sinulla ei ole hajuakaan.
[/quote]

Olen tässä tosiaan suunnitellut unohtavani koko opiskelun vain siksi, että mieheni vihdoin löytäisi itselleen sellaisen alan, jota haluaa opiskella ja minä voisin muutaman vuoden sisällä alkaa perheenäidiksi ja yhteiskunnan pummiksi. Parempi olla yhteiskunnan pummi, kuin pummia miehensä kukkarolla... Of course. Ap

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 14:11"]Miksi miehesi muuten pitää jättää oma unelmansa jatkokoulutuksesta koska sinä satut haluamaan lapsen just nyt ja haluat että miehesi elättää teidät?

Tee lapset myöhemmin, se on korjeammin koulutetun naisen tapa. Tai jätä kokonaan tekemättä.
[/quote]

On vain jotenkin outoa, että tuo haave jatko-opiskeluista syntyy heti, kun minä alan puhumaan omista haaveistani, joita minulla on ollut jo viimeiset viisi vuotta. Ap

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 13:08"]

kertoi hakevansa myös lukemaan toista tutkintoa. Eli meillä ei tule olemaan rahaa juuri mihinkään seuraavaan kuuteen vuoteen ja vauvat voidaan unohtaa kokonaan. Pitäisikö mun olla menemättä pääsykokeisiin, jos haluan vielä joskus perheen?

[/quote] Oletko ap tietoinen siitä, millä perusteilla ja minkä vuoden verotuksesta äitiyspäiväraha lasketaan? Ja vanhempainraha? Ei sun haavettasi tarvitse nurkkaan heittää rahan takia, jos sisäänpääsyn jälkeen ryhdyt heti lapsentekoon.... Pyöräytät sen muksun ja jatkat opiskelujasi.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 14:17"][quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 13:08"]

kertoi hakevansa myös lukemaan toista tutkintoa. Eli meillä ei tule olemaan rahaa juuri mihinkään seuraavaan kuuteen vuoteen ja vauvat voidaan unohtaa kokonaan. Pitäisikö mun olla menemättä pääsykokeisiin, jos haluan vielä joskus perheen?

[/quote] Oletko ap tietoinen siitä, millä perusteilla ja minkä vuoden verotuksesta äitiyspäiväraha lasketaan? Ja vanhempainraha? Ei sun haavettasi tarvitse nurkkaan heittää rahan takia, jos sisäänpääsyn jälkeen ryhdyt heti lapsentekoon.... Pyöräytät sen muksun ja jatkat opiskelujasi.
[/quote]

Olisikin niin helppoa vain pyöräytellä muksuja, mutta luulenpa vain, ettei miestä huvita lastenteko, jos pääsee opiskelemaan. Sitten saan joko mennä töihin tai odottaa köyhänä opiskelijana, että munasarjani kuivuvat kasaan. Ap

Meillä on kaksi lasta syntyneet kahden opiskelijan perheeseen. Minun valmistuminen toki venyi, mutta oli sen arvoista. Nyt kolmas syntyy yhden opiskelijan ja yhden työtä tekevän perheeseen (sama perhe siis, muuttunut elämäntilanne). Tässä vvälissä olemme molemmat tehneet useamman vuoden töitä, molemmilla vanhemmilla vakityöpaikka. Itse tällä hetkellä opintovapaalla, jolta siirryn suoraan äitiyslomalle. Tarkoitus valmistua ennen töihin paluuta eli opiskelen sitten vanhempainvapaan aikana. Myös isäntä aikoo jatko-opintoihin, suorittaa ne työn ohessa. Siinä samalla pyöritämme siis kolmilapsista perhettä. Aivan mahdollista, jos tosiaan haluaa.

Ap:n tekstistä kuultaa juuri se, että mies ei taida ylipäänsä haluta lapsia tähän saumaan. Opiskelu saattaa hyvinkin olla vain tekosyy, keino väistää varsinaisesta aiheesta kkeskustelu.

Kiitos rohkaisevasta viestistä 29. Ehkä ongelma onkin siinä, ettei hän edes halua lapsia tai tehdä jotain sen eteen, että niitä voisi edes harkita. Ap

Siis oletko edes puhunut tuosta lapsenteosta miehesi kanssa? Näistä sun viesteistä tulee semmonen kuva että oot miettiny pitkään itseksesi että haluat vielä opiskella ja samalla hommata pari muksua, mutta ethän sä vaan yhtäkkiä ilmottaa miehellesi että näin nyt tehdään, kun minä päätin. Haluaako sun miehesi edes lapsia?

Mikä ala kyseessä? Onko paljon pakollista läsnäoloa? Jos tentit on kirjatenttejä suurimmaksi osaksi niin saattaa pienten lasten kanssa vielä onnistuakin, mutta jos on paikallaoloa vaativia harjoituksia ja luentoja niin ehdottomasti haastellista. Tsemppiä pääsykokeisiin ap, kuuntele sydäntäsi ja hae sinne minne haluat. Kun olet päässyt sisään kaikki järjestyy kyllä.

Opiskeluja älä jätä yhden miehen takia! Aina kannattaa ainakin hakea opiskelemaan. Voihan sen paikan perua, jos pääsee mutta tuleekin toisiin ajatuksiin.

Toisaalta lasten tekeminen on se asia, mikä ei ehkä onnistu enää vanhempana. Jos nyt aloitat opiskelut, niitä voi lykätä sitten kun/jos syntyy lapsia. Toisaalta moni lapsiperhearkea pyörittänyt ja aiemminkin opiskellut ja töitäkin tehnyt aikuisopiskelija on tosi tehokas opiskelemaan, kun osaa käyttää aikansa tehokkaasti. Ainakin omalla alallani yliopistossa näkee sellaisia aikuisopiskelijoita, että nuorempia hirvittää. Tyyliin parissa-kolmessa vuodessa töiden ohessa maisteriksi, vain gradun tekemiseen vähän opintovapaata töistä...  Kaikki eivät tietenkään ole superihmisiä (näillä kuvailemillani yleensä lapset ovat jo isoja), mutta tarkoitan sanoa että on ihan mahdollista sinunkin selvitä opinnoista normaaliajassa vaikka tulisi lapsiakin opiskeluaikana. Tai tehdä opinnot nopeammin kuin 5 vuodessa ja sen jälkeen saada lapsia.

Nykyään opinnot voi jättää myös kandin tutkintoon ja siitä voi myöhemmin jatkaa maisteriksi. Kandin tutkintoa ei valitettavasti vielä arvosteta työmarkkinoilla kovin paljon, mutta tilanne voi muuttua sen suhteen. Ainakin se tarjoaa mahdollisuuden jättää opinnot hyllylle ja tehdä vaikka pari lasta ja vähän töitä ilman että kandin tutkinto vanhenee mihinkään. Myöhemmin voi hakeutua suorittamaan maisteriopintoja, kun on sopivampi elämäntilanne. (En usko, että maisteriopintoihin olisi vaikea päästä, jos on kandin tehnyt ihan hyvin - maisteriopintoihin haussa voidaan yleensä soveltaa aika paljon harkintaa.)

Ei tarvi pelätä lasten saamista jo opiskeluaikana. Pieninä lapset eivät vielä osaa kaivata merkkivaatteita ja omaa huonetta, päivähoitopaikan saa ilmaiseksi tai pienellä maksulla... Eikä toisaalta yli 3-kymppinenkään ensisynnyttäjä ole mikään vanha.

Unelmista ei kannata luopua! 

Minäkin kyselisin, että oletteko puhuneet asiasta miehen kanssa? Mitä hän sanoo? Kaipa nyt hyvä ihme miekkosenkin pitää tajuta nämä realiteetit. Ja jos miehelläsi elämän suunnitelu on sellaista, ettei töihin haluaisi mennä eikä tiedä, mitä elämällään haluaa tehdä, niin onkohan muutenkaan oiva isäkandidaatti?

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 14:38"]

Siis oletko edes puhunut tuosta lapsenteosta miehesi kanssa? Näistä sun viesteistä tulee semmonen kuva että oot miettiny pitkään itseksesi että haluat vielä opiskella ja samalla hommata pari muksua, mutta ethän sä vaan yhtäkkiä ilmottaa miehellesi että näin nyt tehdään, kun minä päätin. Haluaako sun miehesi edes lapsia?

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 14:01"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 13:19"]

AP, miksi oletuksesi on, että sinun täytyy luopua opiskeluhaaveistasi? Miksei miehen? Nyt ryhdistysliike! Jos mies valitsee mieluummin opiskelun (silläkin uhalla, ettette voi perhettä myöhemmin perustaa), lusikat jakoon vaan. Ei tuollaisen kanssa kannata lisääntyä muutenkaan.

Oletus tässä on siis se, että miehellä on jo yksi tutkinto ja sinä pyrit tekemään ensimmäistäsi. Jos olette jo molemmat opiskelleet, tilanne on mutkikkaampi. Silloin on ehkä parasta molempien lykätä lisäopintohaaveita, kunnes lapset on tehty.

[/quote]

Voi luoja mikä miesvihaajan kirjoitus taas. Loisitko miehesi lompakolla?

[/quote]

Hyvänen aika sentään. Onko se miesvihaa, kun kyseenalaistin, miksi AP on heti nössykkänä luopumassa omista PITKÄAIKAISISTA opintosuunnitelmistaan, kun miehensä yhtäkkiä keksi opiskella kolmannen tutkinnon? On ihan loogista tuossa vaiheessa sanoa, että nyt on AP:n vuoro. Totuus kun on se, että työelämän kannalta hyödylliset opinnot ja perheen perustaminen ovat molemmat asioita, joita ei ihan mahdottomasti voi lykätä. Ja se nyt vaan on fakta, että olisi typerää lisääntyä miehen kanssa, joka valitsee KOLMANNEN tutkinnon perheen perustamisen sijaan.

En muuten loisi lompsalla, tienaan itse omat rahani. Bäm. :)

Kuule nainen, haluatko, että sulle puhutaan suoraan? Täältä tulee. Ei sinun ongelmasi ole nuo opinnot, ei sinun eikä miehesi opinnot. Ongelmasi on parisuhteesi. Se, että te ette osaa keskustella toistenne kanssa. Teillä ei ole kykyä istua alasa ja kuunnella toistenne toiveta ja suunnitelmia, sovitella niitä yhteen ja työstää niitä yhdessä. Ei normaalissa hyvin toimivassa parisuhteessa tule yllätyksenä, että toinen haluaakin yhtäkkiä hakea opiskelemaan tai että pari ei kykene keskustelemaan lapsista ja aikataulusta niiden suhteen.

Itse en tekisi noin huonoon parisuhteeseen lasta. Kommunikaatio on nro 1 parisuhteessa. 

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 15:13"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 14:01"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 13:19"]

AP, miksi oletuksesi on, että sinun täytyy luopua opiskeluhaaveistasi? Miksei miehen? Nyt ryhdistysliike! Jos mies valitsee mieluummin opiskelun (silläkin uhalla, ettette voi perhettä myöhemmin perustaa), lusikat jakoon vaan. Ei tuollaisen kanssa kannata lisääntyä muutenkaan.

Oletus tässä on siis se, että miehellä on jo yksi tutkinto ja sinä pyrit tekemään ensimmäistäsi. Jos olette jo molemmat opiskelleet, tilanne on mutkikkaampi. Silloin on ehkä parasta molempien lykätä lisäopintohaaveita, kunnes lapset on tehty.

[/quote]

Voi luoja mikä miesvihaajan kirjoitus taas. Loisitko miehesi lompakolla?

[/quote]

Hyvänen aika sentään. Onko se miesvihaa, kun kyseenalaistin, miksi AP on heti nössykkänä luopumassa omista PITKÄAIKAISISTA opintosuunnitelmistaan, kun miehensä yhtäkkiä keksi opiskella kolmannen tutkinnon? On ihan loogista tuossa vaiheessa sanoa, että nyt on AP:n vuoro. Totuus kun on se, että työelämän kannalta hyödylliset opinnot ja perheen perustaminen ovat molemmat asioita, joita ei ihan mahdottomasti voi lykätä. Ja se nyt vaan on fakta, että olisi typerää lisääntyä miehen kanssa, joka valitsee KOLMANNEN tutkinnon perheen perustamisen sijaan.

En muuten loisi lompsalla, tienaan itse omat rahani. Bäm. :)

[/quote]

Eli naisen halut menee aina miehen halujen edelle? OK.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 15:08"]

Minäkin kyselisin, että oletteko puhuneet asiasta miehen kanssa? Mitä hän sanoo? Kaipa nyt hyvä ihme miekkosenkin pitää tajuta nämä realiteetit. Ja jos miehelläsi elämän suunnitelu on sellaista, ettei töihin haluaisi mennä eikä tiedä, mitä elämällään haluaa tehdä, niin onkohan muutenkaan oiva isäkandidaatti?

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 14:38"]

Siis oletko edes puhunut tuosta lapsenteosta miehesi kanssa? Näistä sun viesteistä tulee semmonen kuva että oot miettiny pitkään itseksesi että haluat vielä opiskella ja samalla hommata pari muksua, mutta ethän sä vaan yhtäkkiä ilmottaa miehellesi että näin nyt tehdään, kun minä päätin. Haluaako sun miehesi edes lapsia?

[/quote]

[/quote]

Sun ja aloittajan kannattaa ottaa mies, joka suostuu mukisematta naisen latelemiin ehtoihin joka asiassa.

Sääliksi käy "tasavertaisia" puolisoitanne.

Miehesi on täysi luuseri, joka tekee elämässään vain vääriä päätöksiä (jos hän niitä yleensä siis tekee). Jos ei niitä töitä saa korkeakoulututkinnolla, niin ei niitä saa kyllä sillä toisellakaan. Hän on vain yksinkertaisesti huono.

Mikä este lapsi/lapset ovat opiskelulle? Itse olen tällä hetkellä raskaana ja olen menossa toukokuussa psykologian pääsykokeisiin, tosin opintoja pitää tietenkin lykätä vuodella, mutta mitä se haittaa. Lapsuudessani myös omat vanhempani opiskelivat kummatkin yliopistossa, aloittivat kun olin vuoden vanha ja valmistuivat siitä viiden vuoden kuluttua eli ihan ajallaan että eipä se todellakaan ole mikään ongelma.

murehtikaa sitten vasta kun ensin olette molemmat edes päässeet kouluun.