Lue keskustelun säännöt.
Miten erota masentuneesta miehestä?
17.03.2015 |
Mieheni on sairastanut masennusta kauan. Takana on pitkä terapia, erilaisia lääkityksiä on yritetty. Vuosi sitten oli myös osastojakso. Ei ole auttanut.
Mies suhtautuu kaikkeen apaattisesti. Kun puhun erosta, se ei aiheuta minkäänlaisia näkyviä tunteita. Mies toteaa suunnilleen sillä tavalla, että "ok, ymmärtäähän sen". Miehellä ei ole käytännössä lainkaan muita ihmissuhteita, olen hänen elämänsä ainoa ihminen.
Vaikka mieheni sanoo ymmärtävänsä erohaluni, niin tuntuu, että ero olisi miehelleni viimeisen lopun alkua. Eniten pelkään, että hän tappaa itsensä. Toiseksi eniten pelkään, että hän alkoholisoituu. Jos olisin sellainen ihminen, että pystyisin unohtamaan menneen, selviäisin tästä, mutta kun en ole. Yli kymmenen vuotta tässä on yhdessä menty ja nyt sitten pitäisi lähteä.
Mistä saisin voimia lähtöön ja kuinka selviän kaikista syyllisyydentunteistani ja valtavasti miestäni kohtaan tuntemasta huolesta? Voiko tilanteesta selviämiseen saada Kelan maksamaa terapiaa?
Kommentit (113)
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 14:20"][quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 13:03"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 12:59"]Oletteko siis naimisissa? Miten se "myötä- ja vastoinkäymisissä" menikään?[/quote]
Joo, naimisissa ollaan. Se on vain niin iso ratkaisu, että jos miehen kanssa jatkaa, täytyy luopua lasten tekemisestä (olen nyt vähän yli 30), omistusasuntohaaveista jne. Tässä sitä kituutellaan miehen pienillä tuilla ja mun pienellä palkalla.
[/quote]
Eli haluat rikkaan äijän ostamaan sulle omistusasunnon? Mikset itse hanki parempaa ammattia? Ehkä ne lapset toisi miehellesi sisältöä elämään ja jaksamista, ja selviäthän sä niiden hoitamisesta yksinkin tarvittaessa, kuten miljoonat muutkin yksinhuoltajat. Ei kai se nyt miehen tehtävä ole sun unelmiasi toteuttaa puolestasi, vaikka varmasti helpottaakin jakaa hankinnat ja kustannukset parisuhteessa.
[/quote]
Tämä mullekin tuli tuosta mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme moralisteja täällä. AP, pelasta itsesi epätyydyttävästä suhteesta. Muuten katkeroidut, koska joudut luopumaan unelmistasi miehesi tähden. Katkeroitunut puoliso ei ole hyvä puoliso.
Jos miehesi joskus paraneekin, aika tavanomainen veto vakavasta masennuksesta parantuneelta on vaihtaa puolisoa, koska suhteen dynamiikka on vuosien varrella vääristynyt ja mies kaipaa potilaan aseman sijaan ihailua. Siinä jää ap yksin lapsettomana ihmettelemään, kun ex perustaa perheen nuoremman naisen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 14:26"][quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 14:21"]Onko rakkaus mieheesi loppunut vai miksi haluat erota?[/quote]
Siksi kai, kun tuntuu, että oma elämä jää elämättä. Tilanne olisi erilainen, jos kyseessä olisi sairaus, joka kestäisi aikansa ja sitten loppuisi, mutta tässä tapauksessa on kokeiltu ne keinot, jotka lääketieteellä on tarjottavanaan, eivätkä ne ole auttaneet.
Paitsi se, että on taloudellisesti niukkaa ja ettei saa lapsia, on myös aika ankeaa tulla joka päivä kotiin, jossa on synkkä ja elämäniloton mies, joka ei tee muuta kuin nukkuu, istuu koneella tai katsoo televisiota. Mihinkään tuota ei saa lähtemään eikä mitään yhteistä tekemistä ole. Jos vieraita kutsuu, mies ahdistuu silmin nähden ja lymyää piilossa.
[/quote]
Ei hitto ei toi ole elämää. Mulla meinas käydä noin. Mies parani onneksi. Mä en olis pilannut mun elämää toisen sairaudella. Pitää olla vähän itsekäs. Toivon sulle kaikkea parasta!
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 14:21"]Onko rakkaus mieheesi loppunut vai miksi haluat erota? Ei ole masennus tarpeeksi pätevä syy! Meillä on sama ongelma paitsi, että en ole jättmässä miestäni (vaikka hän juuri sanoikin, että "älä pilaa nuorta elämääsi tällaseen vanhaan masentuneeseen sairaaseen ukkoon" ikäeroa meillä 13vuotta) ja lisäksi olen itsekin masentunut. Mieheni lääkkeet aiheuttavat seksuaalista haluttomuutta, mutta vähäinen seksikään ei ole mulle riittävä syy lähteä "kävelemään". Olen 21v
[/quote]
Noi on varmaan anna ja Sebastian :D
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 12:59"]Todellista rakkautta.
[/quote]
Niin ei siltä mieheltä ainakaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
LOPETTAKAA SE AP:N SYYLLISTÄMINEN!
Masentuneen kanssa voi olla ihan helvettiä elää. Arki on vaikeaa, mikään ei innosta, huonommat jaksot kuluttavat ja kuten ap:kin kirjoitti, lapsihaaveista ja omakotitalohaaveista saattaa joutua luopumaan.
Ap, et ole vastuussa miehestä. Olet yrittänyt ja yrittänyt, mutta sinullakin on oikeus omaan elämääsi. Lähde vain, kerro selkeästi miksi ja poistu sitten pysyvästi miehen elämästä, älä jää roikottamaan häntä epämääräisessä toivossa.
terv. vuosia masentunut (olen edelleen) joka ymmärtäisi hyvin, jos mies lähtisi
Kyllä aviopuolisot on vastuussa toisestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karulta kuulostaa masentuneen korvaan teidän tilanne. Tätä pelkään itsekkin eniten maailmassa - ei elämässä ole enää mitään, jos mies lähtee. Miten olisi pariterapia, kävisitte yhdessä? Meillä auttoi eteenpäin, miehelle aukeni miltä oikeasti tuntuu kun masentaa ja on paha-olla. Onko miehesi eläkkeellä vai töissä? Onko tehty kuntoutussuunnitelmaa? Kannattaa varmaan käydä vielä lääkärissä, miettisitte yhdessä mitä voi tehdä. Ei parisuhteen tarvitse loppua näin :) Toivon teille kovasti tsemppiä!
T:N25
Jos hän tietää sun haaveesi, se masentaa entisestään häntä, kun tietää ettei pysty sitä tarjoamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 14:13"]
Tahdotko rakastaa niin myötä että vastamäessä? Tais päästä pieni vale siellä alttarilla.
[/quote]
Vakavasti masentunut sairastuttaa lopulta myös läheisensä, jos masennus vain jatkuu ja jatkuu, eikä siihen tule edes parempia kausia välillä. Sekö on rakkautta, että että katselee vierestä kun toinen kärsii, kunnes sairastuu ja menettää elämänhalunsa itsekin? Miltähän mahtaa siitä ensimmäisestä masentuneesta tuntua, sitten kun huomaa, että on vetänyt toisenkin sinne samaan suohon? Ymmärsin, että ap:n puoliso on ollut masentunut jo todella pitkään, ja kaikkea on jo kokeiltu. Aloittajan rakkaus ei miestä pelasta. Ero voisi jopa antaa miehellekin sysäyksen jonkinlaiseen muutokseen. Se muutos ei välttämättä ole huono.
Olen itsekin ollut vakavasti masentunut, lääkitys ja terapia onneksi auttoi. Olen todella kiitollinen, että mies oli tukena eikä hylännyt, mutta jos masennus olisi jatkanut, olisin varmasti itsekin toivonut eroa, että edes toisella olisi hyvä olla.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 14:26"][quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 14:21"]Onko rakkaus mieheesi loppunut vai miksi haluat erota?[/quote]
Siksi kai, kun tuntuu, että oma elämä jää elämättä. Tilanne olisi erilainen, jos kyseessä olisi sairaus, joka kestäisi aikansa ja sitten loppuisi, mutta tässä tapauksessa on kokeiltu ne keinot, jotka lääketieteellä on tarjottavanaan, eivätkä ne ole auttaneet.
Paitsi se, että on taloudellisesti niukkaa ja ettei saa lapsia, on myös aika ankeaa tulla joka päivä kotiin, jossa on synkkä ja elämäniloton mies, joka ei tee muuta kuin nukkuu, istuu koneella tai katsoo televisiota. Mihinkään tuota ei saa lähtemään eikä mitään yhteistä tekemistä ole. Jos vieraita kutsuu, mies ahdistuu silmin nähden ja lymyää piilossa.
[/quote]
Meillä on juurikin aika sama tilanne, paitsi, että sitä masennusta tosiaan on mullakin ja mä oon vasta vähän päälle 20v. Mä olen nyt raskaana ja uskon pystyväni hoitamaan lapseni ja mies on lapsesta onnellinen ja lupautunut auttamaan lapsenhoidossa vaikka onkin masentunut. Toisaalta ymmärrän sua, ei ole mullakaan helppoa katella päivät nukkuvaa miestä, no lapsi tuo ainakin iloa ja sisältöä hänenkin elämään. Mekin ollaan köyhiä. Ettekö te pysty saamaan ollenkaan lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jäät liittoon, minusta sinun kannattaa pitää huoli, ettet vanhana ole katkeroitunut elämääsi.
Jos arvelet, ettet pysty siihen, minusta sinun kannattaa lähteä liitosta tavalla tai toisella.
Maija
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 14:32"]Kyllä aviopuolisot on vastuussa toisestaan.
[/quote]
Näin mäkin ajattelen. Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä teijän pitäis yrittää vielä, puhu tosta miehes kanssa, kerro sille kuinka rakastat sitä ja haluat elää sen kanssa onnellisesti. Tsemppaa sitä, tehkää jotain joka voisi kohottaa miehen mielialaa, masennuksesta voi parantua ja siitä parantuu, sitä pitää vaan itse haluta tarpeeks paljon. Se on itsestä kiinni:) Lapset voisi oikeesti tuoda elämänhalua miehellesi.
Itse sain ihn järkyttävän kuvan sinusta. Haluat siis miehen jolla on rahaa ja tehdä sen kanssa lapsia ja elää iloisesti, HALOOO?? tätä se elämä on. Ei heti voi luovuttaa!?
Maailman paskin syy jättää puoliso masennuksen takia, mitäs helvettiä se sille voi että on sairastunut? Nyt pitää vaan saada se tajuamaan että se pystyy parantumaan kunhan haluaa oikeesti!!
Tsemppiä ihan hirveesti, kaikki kääntyy kyllä parhain päin :)
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 14:20"]Eli haluat rikkaan äijän ostamaan sulle omistusasunnon? Mikset itse hanki parempaa ammattia? Ehkä ne lapset toisi miehellesi sisältöä elämään ja jaksamista, ja selviäthän sä niiden hoitamisesta yksinkin tarvittaessa, kuten miljoonat muutkin yksinhuoltajat.[/quote]
Ei helvetti. Kas kun et alkoholistin kanssa kehota lisääntymään, kun voihan ne lapset hoitaa yksin! Lapset kärsivät vanhemman masennuksesta. Masennus periytyy, osittain geneettisistä syistä ja osittain ympäristötekijöiden vuoksi, siis jos joutuu elämään toistakymmentä vuotta masentuneen vanhemman vaikutuspiirissä. On suuri riski, että myös masentuneen ihmisen puoliso masentuu, ja sitten lapsilla on kaksi masentunutta vanhempaa.
En sano, etteikö masennusta sairastanut saisi koskaan tehdä lapsia, mutta vain idiootti lisääntyy vaikeasti masentuneen henkilön kanssa, jonka sairauteen ei ole löytynyt vielä mitään apua.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 14:37"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 14:26"][quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 14:21"]Onko rakkaus mieheesi loppunut vai miksi haluat erota?[/quote] Siksi kai, kun tuntuu, että oma elämä jää elämättä. Tilanne olisi erilainen, jos kyseessä olisi sairaus, joka kestäisi aikansa ja sitten loppuisi, mutta tässä tapauksessa on kokeiltu ne keinot, jotka lääketieteellä on tarjottavanaan, eivätkä ne ole auttaneet. Paitsi se, että on taloudellisesti niukkaa ja ettei saa lapsia, on myös aika ankeaa tulla joka päivä kotiin, jossa on synkkä ja elämäniloton mies, joka ei tee muuta kuin nukkuu, istuu koneella tai katsoo televisiota. Mihinkään tuota ei saa lähtemään eikä mitään yhteistä tekemistä ole. Jos vieraita kutsuu, mies ahdistuu silmin nähden ja lymyää piilossa. [/quote] Meillä on juurikin aika sama tilanne, paitsi, että sitä masennusta tosiaan on mullakin ja mä oon vasta vähän päälle 20v. Mä olen nyt raskaana ja uskon pystyväni hoitamaan lapseni ja mies on lapsesta onnellinen ja lupautunut auttamaan lapsenhoidossa vaikka onkin masentunut. Toisaalta ymmärrän sua, ei ole mullakaan helppoa katella päivät nukkuvaa miestä, no lapsi tuo ainakin iloa ja sisältöä hänenkin elämään. Mekin ollaan köyhiä. Ettekö te pysty saamaan ollenkaan lapsia?
[/quote]
Et ole tehnyt kaikkein viisaimpia valintoja elämässäsi nyt, mutta nuoruutesi riittää selittämään tämän. Nuorena on helposti ihanteellinen ja kokee, että muiden puolesta on uhrauduttava. Vanhempana sitä sitten miettii, oliko uhrautumisessa mitään järkeä, koska se vähensi puolison motivaatiota parantua ja oma elämä jäi elämättä. Isän ei kuulu olla äidin apuri vaan tasavertainen vanhempi. Kahden masentuneen vanhemman lapsena ei myöskään ole kaikkein helpointa.
Tsemppiä kuitenkin. Valitsemasi tie ei tosiaankaan ole helpoin.
Meidän suvussa (ainakaan lähi) ei ole kellään masennusta, itse olen sairastanut n. puolitoistavuotta. Ei johdu ympäristöjutuista koska mulla on niinku kaikki ollu tosi hyvin. Se on vaan mun jotenki päästä kiinni, ajatusmaailma ihan vääristynyt ja en tiiä ehkä oon jotenkin hullu.
jotenkin tuli tosi ihana olo kuinka masentuneista puhutaan.
Lapsi ei ole ratkaisu mihinkään!!!
Onko kaikki hoitokonstit varmasti kokeiltu? Mistä miehen masennus alkoi? Miten masentunut mies ja mies, johon rakastuit eroavat toisistaan? Jos miehelle olisi tullut jokin muu sairaus, olisitko toiminut samoin? Onko mies ollut aiemmin taipuvainen itsetuhoisuuteen?
Myötä ja vastamäessä. En ymmärrä milloin avioliitosta tuli sellainen, että enemmistö kannustaa eroamaan kun toisella osapuolella menee huonosti.