Lue keskustelun säännöt.
Miten erota masentuneesta miehestä?
17.03.2015 |
Mieheni on sairastanut masennusta kauan. Takana on pitkä terapia, erilaisia lääkityksiä on yritetty. Vuosi sitten oli myös osastojakso. Ei ole auttanut.
Mies suhtautuu kaikkeen apaattisesti. Kun puhun erosta, se ei aiheuta minkäänlaisia näkyviä tunteita. Mies toteaa suunnilleen sillä tavalla, että "ok, ymmärtäähän sen". Miehellä ei ole käytännössä lainkaan muita ihmissuhteita, olen hänen elämänsä ainoa ihminen.
Vaikka mieheni sanoo ymmärtävänsä erohaluni, niin tuntuu, että ero olisi miehelleni viimeisen lopun alkua. Eniten pelkään, että hän tappaa itsensä. Toiseksi eniten pelkään, että hän alkoholisoituu. Jos olisin sellainen ihminen, että pystyisin unohtamaan menneen, selviäisin tästä, mutta kun en ole. Yli kymmenen vuotta tässä on yhdessä menty ja nyt sitten pitäisi lähteä.
Mistä saisin voimia lähtöön ja kuinka selviän kaikista syyllisyydentunteistani ja valtavasti miestäni kohtaan tuntemasta huolesta? Voiko tilanteesta selviämiseen saada Kelan maksamaa terapiaa?
Kommentit (113)
Musta ap voisi pohtia, että miten miehen pitäisi muuttua että kaikki olisi hyvin? Onko kertonut muutoshaluista miehelle vai tuleeko kaikki vaan yllätyksenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:48"]En ole huomannut, että ap olisi kertonut.[/quote]
Kerroin tuossa edellisellä sivulla. Kymmenisen vuotta on jatkunut, siis sitä elämää, että mies nyhjöttää kotona, ei opiskele, ei käy töissä.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:13"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:56"]Kertoiko ap kuinka kauan tätä on jatkunut?[/quote]
Masennusta on jatkunut kymmenisen vuotta, siis tätä vaihetta, että elämä on käytännössä koti, tietokone ja televisio.
[/quote]
Ohho, no jo on pitkään jatkunut. Ja hormonit on tarkistettu, terapiaa jatkunut jne?
En tunne ketään, jolla masennus olisi ollut noin pitkäkestoinen. Varmasti olisin itsekin jo luovuttanut, jos todella noin pitkään olisi jatkunut, eikä mikään hoitomuoto ole tehonnut.
Yleensä masennuksesta toipuminen kestää puolesta vuodesta vuoteen.
61
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:52"]Ohho, no jo on pitkään jatkunut. Ja hormonit on tarkistettu, terapiaa jatkunut jne?[/quote]
Terapiaa maksettiin viisi vuotta. Enää siihen ei tukea saa, se pitäisi pystyä maksamaan itse. Tapaus katsotaan jo toivottomaksi, siksi yhteiskunnan tuki on loppunut.
No kyllä kymmenen vuotta on pitkä aika odottaa, että asiat muuttuisivat. Sinulla on täysi oikeus lähteä. Minusta olet tehnyt kaikkesi. Ihan sairasta vaatia toista pysymään vierellä koko elämän ajan, vaikka se ei olisi mitään muuta kuin vastamäkeä. Jos itse sairastaisin pahaa masennusta 10 vuotta, niin en todellakaan odottaisi tai haluaisi, että kumppanini siinä kituuttelisi ja pilaisi omankin elämänsä minun vuokseni. Huhhuh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:55"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:52"]Ohho, no jo on pitkään jatkunut. Ja hormonit on tarkistettu, terapiaa jatkunut jne?[/quote]
Terapiaa maksettiin viisi vuotta. Enää siihen ei tukea saa, se pitäisi pystyä maksamaan itse. Tapaus katsotaan jo toivottomaksi, siksi yhteiskunnan tuki on loppunut.
[/quote]
Joo, eikä työtöntä tai työkyvyttömyyseläkkeellä olevalle makseta terapioita sitäkään vähää.
Jos hormoneja ei ole tutkittu, yllytän vielä tarkistuttamaan ne. Miehesi on aika nuori vielä (kaiketi, jos sinä olet kolmekymppinen) kärsimään andropaussista, mutta Hypogandismin nimellä testosteronin puute voi iskeä missä iässä tahansa. Ja se hoituu hormonilääkityksellä, masennuslääkkeistä ei ole apua. Alidiagnosoitu ongelma!
Jos niissäkään ei ole ongelmaa, sinulla tosiaan taitaa olla edessäsi kaksi vaihtoehtoa, joko lähteä tai tyyä vallitsevaan asiaintilaan lopuksi elämää. Eikä jälkimmäistä voi sinulta odottaa kukaan, kun paranemisen ennuste on noin huono.
61
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01010
tuo piti vielä laittaa... Anteeksi jos kuulostaa yhden asian inttämiseltä, mutta tuo sekottuu joskus masennukseen. Oireet ovat pitkälti samat, lamaannus, pahantuulisuus, alakulo, univaikeudet, hikoilu, seksihaluttomuus.
61
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on kroonisesti masentunut ressukka. Ei se siitä parane.
Jo se tekee itsarin, niin se on sen oma ratkaisu. Ei kai nyt kukaan oikeasti voi väittää, että sinun pitäisi elää ehkä koko loppuelämäsi onnettomassa liitossa. Herää jo, olet hukannut jo nyt tarpeeksi päiviä rajallisesta elämästäsi!
Jos voit erota hyvällä omallatunnolla psykopaattimiehestä, voit erota hyvällä omallatunnolla myös masentuneesta miehestä. Molemmat mielisairauksia, jotka painavat puolisonkin lopulta alas...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:52"][quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:13"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:56"]Kertoiko ap kuinka kauan tätä on jatkunut?[/quote]
Masennusta on jatkunut kymmenisen vuotta, siis tätä vaihetta, että elämä on käytännössä koti, tietokone ja televisio.
[/quote]
Ohho, no jo on pitkään jatkunut. Ja hormonit on tarkistettu, terapiaa jatkunut jne?
En tunne ketään, jolla masennus olisi ollut noin pitkäkestoinen. Varmasti olisin itsekin jo luovuttanut, jos todella noin pitkään olisi jatkunut, eikä mikään hoitomuoto ole tehonnut.
Yleensä masennuksesta toipuminen kestää puolesta vuodesta vuoteen.
61
[/quote]
Sä et oo vissiin käynyt suljetulla..
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 19:33"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:52"][quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:13"] [quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:56"]Kertoiko ap kuinka kauan tätä on jatkunut?[/quote] Masennusta on jatkunut kymmenisen vuotta, siis tätä vaihetta, että elämä on käytännössä koti, tietokone ja televisio. [/quote] Ohho, no jo on pitkään jatkunut. Ja hormonit on tarkistettu, terapiaa jatkunut jne? En tunne ketään, jolla masennus olisi ollut noin pitkäkestoinen. Varmasti olisin itsekin jo luovuttanut, jos todella noin pitkään olisi jatkunut, eikä mikään hoitomuoto ole tehonnut. Yleensä masennuksesta toipuminen kestää puolesta vuodesta vuoteen. 61 [/quote] Sä et oo vissiin käynyt suljetulla..
[/quote]
Masennuksesta kärsiviä hyvin harvoin hoidetaan suljetulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 19:35"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 19:33"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:52"][quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 18:13"] [quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:56"]Kertoiko ap kuinka kauan tätä on jatkunut?[/quote] Masennusta on jatkunut kymmenisen vuotta, siis tätä vaihetta, että elämä on käytännössä koti, tietokone ja televisio. [/quote] Ohho, no jo on pitkään jatkunut. Ja hormonit on tarkistettu, terapiaa jatkunut jne? En tunne ketään, jolla masennus olisi ollut noin pitkäkestoinen. Varmasti olisin itsekin jo luovuttanut, jos todella noin pitkään olisi jatkunut, eikä mikään hoitomuoto ole tehonnut. Yleensä masennuksesta toipuminen kestää puolesta vuodesta vuoteen. 61 [/quote] Sä et oo vissiin käynyt suljetulla..
[/quote]
Masennuksesta kärsiviä hyvin harvoin hoidetaan suljetulla.
[/quote]
Näinpä. Harvoin masentuneita otetaan edes mielisairaalaan, saati suljetulle osastolle, yleensä hoidotaan avohoidossa. Suljetulla on ennemminkin psykoottisia potilaita.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:56"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:42"][quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:24"] Kaikille tässä keskustelussa, jotka masentuneina meinaavat hankkia lapsia: ÄLKÄÄ TEHKÖ SITÄ. Ette tiedäkään kuinka pahasti lapsi voi vammautua emotionaalisesti kun toinen tai pahimmillaan molemmat vanhemmat ovat masentuneita. Kasvoin meinaan masentuneen vanhemman kanssa. On puhdas mahdottomuus ettei vanhemman sairastama masennus tulisi koskaan vaikuttamaan lapseen, ettei se tulisi ilmi. Masennus teki minun äidistäni emotionaalisesti täysin etäisen hahmon. Pelkäsin äidin itsemurhaa. Masennuksen takia äiti ei koskaan ollut läsnä kuten äidin kuuluu, hän oli aina väsynyt, poikki, ei jaksanut minua ja hermostui helposti. Masentuneet vanhemmat ovat lapselle aika raskas kantaa, siinä on liikaa epävarmuutta, etäisyyttä ja pelkoa. Vaikka teistä nyt tuntuisikin että "joo kyllä meidän lapsi on vaan iloinen asia ja saa paljon rakkautta", tulee todellisuus olemaan hyvin toisenlainen. Harkitkaa vielä. [/quote] Mutta ei masennus ole ikuista, useimmilla ainakaan. Jos ap:n mies on ny masentunut, hän ei välttämättä ole sitä loputtomiin. Tai mikään ei takaa, että jos ap vaihtaa toiseen, se toinen ei ikinä masennu. Että sikäli en ihan usko siihen, että lapsiasia ratkeaa miestä vaihtamalla. Ap on kumminkin vielä nuori, joten kannattaisiko odottaa vielä vaikka vuosi ja tehdä miehen kanssa kaikkensa paranemisen eteen? Sanon tämän siksikin, että ap selvästi - koska on moraalinen ihminen, pisteet siitä hänelle - itsekin on kahden vaiheilla ja ymmärtää, että jos mies tappaa itsensä tms. kamalaa, hän on siitä osavastuussa ja potisi loppuikänsä siitä syyllisyyttä. Siksi mielestäni hänen pitäisi vähän vielä antaa aikaa paranemille, että voisi sitten rehellisesti katsoa itseään peilistä silmiin ja kokea, että on yrittänyt kaikkensa. Se, että hän empii on merkki siitä, ettei hän vielä ihan sisimmässään usko tehneensä kaikkeaan. En minäkään nyt tietysti häntä kannusta loppuikäänsä odottelemaan. Mutta sentään hiukan vielä? 61 [/quote] Kertoiko ap kuinka kauan tätä on jatkunut? Mietin vain että jos vaikka 5 vuotta niin kuudennenko jälkeen voi lähteä. Ulkopuolelta on helppo huudella.
[/quote]
En ole huomannut, että ap olisi kertonut.
Minusta ap ei itse koe tehneensä kaikkea, koska on kahden vaiheilla. Siihen perustin kommenttini. Minä en mielestäni huutele sen kummempia, vaan olen sanonut mielipiteeni siinä missä sinä ja jokainen muukin ketjuun kirjoittanut.
61