BED:sta kärsivät..Millä selviätte ahmimista seuraavasta päivästä :/

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 10:38"][quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 10:06"][quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 09:58"]

Miten tälläinen on mahdollista? Miten se muka pakolla se käsi kauhoo suuhun ruokaa valtavat määrät? Oon lukenut muualta noita määriä mitä ne voi olla. Miten kehenkään mahtuu? Eikö tuo ole hengenvaarallista?

[/quote]

Jo viitisen vuotta ahmimishäiriöstä kärsineenä, en vieläkään itsekään ymmärrä mikä tuollaisen pakkokäytöksen aiheuttaa pohjimmiltaan. Luulisin että se on jotain samantapaista kuin alkoholistin pakko saada alkoholia tai narkomaanin huumetta. Yhtäkkiä vaan tulee levottomuus ja ahdistus, ja mielen täyttää halu ahmia. Kuten aineriippuvainen, myös ahmimishäiriöinen on usein itsepetoksen ekspertti. Kun se ahmimishalu tulee, ajattelu menee oudoille radoille, ja sitä voi oikeasti saada itsensä uskomaan että kaikki on kontrollissa, en minä aio ahmia vaan vähän vaan syön nyt, vaikka oikeasti on täysillä jo ahmimishimot päällä ja se ensimmäisen suupalan laitto suuhun laukaisee kunnon ahmimisen. Sitten kun se laukeaa, ajatus- ja tunnemaailma on niin sekava ja hajanainen, että tuntuu ettei mitään "minää" ole edes paikalla joka voisi kontrolloida hommaa. Sitä on vaan kuin joku eläin joka viettiensä vallassa syö. Joskus minä on myös kuin sivustakatsoja, joka tuntee olevansa täysin erillinen siitä otuksesta joka syö hullun lailla.

Hengenvaarallista ahmiminen ei yleensä ole onneksi. Ei sitä pysty esim. syömään niin paljon että vatsalaukku ratkeaa, kyllä sitä luonnolliset poistomekanismit kuten oksentaminen alkavat toimia ennen. Ja lisäksi vatsa venyy kun ahmii säännölllisesti, jolloin sinne alkaa mahtua paljon sitä ruokaa. 
[/quote]

Ruuassa tosin ei ole samanlaisia riippuvuutta aiheuttavia aineita kuin huumeissa tai alkossa.

[/quote]
Ei ehkä ruoassa itsessään mutta syöminen prosessina, kaikki siihen liittyvät tunteet ja ruoan läsnäolon aiheuttama turvallisuus voivat hyvinkin aiheuttaa riippuvuutta.

http://keskustelu.suomi24.fi/t/8326312

eikä syömishäiriöstä "parane " ikinä vaikka tekis mitä..aina raksuttaa takaraivossa..ihan niin kun alkoholisteilla ja niillä pelaajillakin..kyllä saat tarkkailla ittees ja varoa koko ikäs.voi oppia hallintaa yms.mutta oon sitä mieltä ,että täysin et voi parantua

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 10:57"]

eikä syömishäiriöstä "parane " ikinä vaikka tekis mitä..aina raksuttaa takaraivossa..ihan niin kun alkoholisteilla ja niillä pelaajillakin..kyllä saat tarkkailla ittees ja varoa koko ikäs.voi oppia hallintaa yms.mutta oon sitä mieltä ,että täysin et voi parantua

[/quote]

Olen samaa mieltä. Minulla on ollut tämä häiriö jo parikymmentä vuotta, ja viimeiset 10 vuotta se on ollut pääosin hallinnassa. Mutta välillä taas silti tulee ahmimiskausia, enkä pysty mitenkään ennustamaan miksi ja milloin. Silloin kun ei ahmi, järki sanoo että miksi ikinä ahmisin enää, kun siitä kerran tulee vain huono olo ja lihoo, ja kun olen tyytyväinen ilman ahmimista. Mutta sitten voi silti kuin salama kirkkaalta taivaalta iskeä yhtäkkiä ahmiminen taas, vaikka olisi ollut jopa vuoden ilman ahmimatta kertaakaan. Käsittämätöntä. 

Ja tässä on tosiaan se ikävä puoli että ruoan käyttöä ei voi lopettaa kokonaan, kuten alkoholisti voi lopettaa alkoholin käytön. On vaikea hallita riippuvuutta kun on pakko altistaa itsensä päivittäin riippuvuutta aiheuttavalle aineelle/käytökselle. 

Saako ahmimisesta jotain mielihyvää syömisen aikana?

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 11:01"]

Saako ahmimisesta jotain mielihyvää syömisen aikana?

[/quote]

Minä en ainakaan saa. Ehkä joskus häiriön ihan alkuvaiheessa sainkin tiettyjen herkkujen ahmimisesta. Mutta pitkään on ollut jo niin, että ahmiminen on enemmän "kipulääke" kuin nautinto. Ahmimishimo kun se tulee, tuntuu erittäin voimakkaana ahdistuksena ja levottomuutena, joka lievittyy ainoastaan ahmimalla. Mutta ei siitä hyvää oloa tule siitä ahmimisesta, vain tunnoton turtumus jossa enää ei ole ahdistusta.

en saa mielihyvää..tavallaan "kostan" itelleni jotain ,kun ahmin.herkuttelu ja nautinto kaukana!!enkä voi ymmärtää ihmisiä ketkä taas "herkuttelee" roskalla.se on oksettavaa..

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 11:01"]

Saako ahmimisesta jotain mielihyvää syömisen aikana?

[/quote]

Jos saa, niin jollain sairaalla ja kieroutuneella tavalla, ei sillä tavalla perinteisesti. Esim. itse tiedostan, että etsin ahmimisella oikeastaan HUONOA oloa kuten ähkyä, oksetusta, syyllisyydentunnetta. Elämäni tuntuu jotenkin niin tyhjältä ja tylsältä, ja oma itse tympeältä, että sitä haluaa mitä tahansa vaihtelua tasaisuuteen, vaikka se olisi pahaa oloakin. Sitä jotnekin tuntee olevansa voimakkaasti elossa ja olemassa, kun kierii vahvoissa tunteissa ja fyysisissä tuntemuksissa, kun taas tavallisesti eläen alkaa välillä tuntua tyhjältä ja tympeältä.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 09:36"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 09:30"]

Bed on paljon lyhyempi kuin syömishäiriö ja bed samasta tietää suurinpiirtein minkälainen syömishäiriö on kyseessä. Pelkkä syömishäiriö voi olla anoreksiaa, bulimiaa, ortorexiaa jne. Ohis

[/quote]

Käytätkö yleisemminkin vieraskielisiä termejä, jos ne ovat lyhyempiä kuin suomenkieliset? Mahtaa olla vaikeaa seurata mitä puhut.

[/quote]

Mene nyt oikeasti johonkin muualle pätemään. Sinä et vissiin käytä, etkä tunne esim. sanaa AIDS, vaan muistat aina sanoa, että immuunikato?

Jos et tiedä, mikä on BED, sinulla tuskin on kaivattua mielipidettä tai neuvoa tästä asiasta eli ei mitään syytä kommentoida.

Hei! Suosittelisin tekemään itsellenne erittäin säännölliset ruokailuajat, noin kolmen tunnin välein ruokailut. Ruisleipää, oikeaa lämmintä kotiruokaa, ei mitään light-tuotteita. Sitten päivään muutakin ohjelmaa ja liikunta on tärkeää joka päivälle. Tärkeää on tunnistaa tilanteet, milloin ahmiminen on alkamassa ja keksiä jotain korviketoimintaa siihen. Luulen, että tämä ongelma tosiaan johtuu laihdutusyrityksistä ja elimistö ns.huutaa ruokaa sisäänsä ja lopulta tapahtuu todellinen repsahtaminen, light ja muut liian kevyet hötöt vain pahentavat ongelmaa..

Itse olen laihduttamisessa ja ylipäätänsäkin elämässä "kaikki tai ei mitään" - ihmisiä. Eli joko syön todella rajoitetusti tarkkaan harkittua ruokaa tai sitten toisena vaihtoehtona on täysin ääripää. Tällöin ahmin ihan mitä tahansa ja nämä ahmimiset kestävät monta päivää. Henkisesti tulee ihan järkyttävä fiilis, mutta en vaan voi lopettaa..
-
Se on vaan niin sairasta, kun yhtäkkiä koko pää vaan sumenee ja ostaa 50e kaupasta mättöä ja syö ne kaikki saman illan aikana! Kukaan ei ikinä uskoisi, kuinka paljon pystyn syömään..
-
Tälläinen ahmiminen alkaa, kun repsahdan pienestikkin tarkasta ruokavaliosta. Pelkkä leivän syöminen saattaa aiheuttaa minussa "noniin pilalle meni koko laihdutus. Jos nyt herkutellaan, niin tehdään se kunnolla" - fiiliksen ja tuloksena taas se sekopäinen kierre. Painoni oikeasti heittelee lyhyessäkin ajassa 10 kg. Tällä hetkellä olen lihonut 5kg ja olo on niin oksettava huoh. Miks teen tätä itselleni :(

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 12:22"]

Hei! Suosittelisin tekemään itsellenne erittäin säännölliset ruokailuajat, noin kolmen tunnin välein ruokailut. Ruisleipää, oikeaa lämmintä kotiruokaa, ei mitään light-tuotteita. Sitten päivään muutakin ohjelmaa ja liikunta on tärkeää joka päivälle. Tärkeää on tunnistaa tilanteet, milloin ahmiminen on alkamassa ja keksiä jotain korviketoimintaa siihen. Luulen, että tämä ongelma tosiaan johtuu laihdutusyrityksistä ja elimistö ns.huutaa ruokaa sisäänsä ja lopulta tapahtuu todellinen repsahtaminen, light ja muut liian kevyet hötöt vain pahentavat ongelmaa..

[/quote]

Nuo voivat auttaa, jos kyseessä ei ole varsinainen ahmimishäiriö, vaan tilapäinen ahmimiskäytös joka on alkanut esim. rajun dieetin aikana koetusta ihan fysiologisesta nälästä. Silloin se ettei päästä nälkää tulemaan voi hyvinkin auttaa ettei  ahmi.

Mutta me oikeat ahmimishäiriöiset ei hyödytä kyllä tuollaisista kauheasti, valitettavasti. Se ahmiminen kun tosiaan voi iskeä vaikka olisi vatsa täynnä terveellistä ruokaa eikä nälkää tai laihdutusyrityksiä lähimaillakaan. Kun usein syyt ahmimiseen on kuten täällä kuvatut: itseinho, halu rangaista itseä, tarve kokea pahasta olosta tulevia äärikokemuksia tyhjyydentunteen poistamiseksi, niin ei niihin kyllä säännöllinen ateriarytmi auta.

nyt sain alas pienen proteiinipatukan jopa..oksettaa vieläkin mut nälkä alkaa olemaan jo aika kova..huoooooh.. -ap

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 12:27"]

Itse olen laihduttamisessa ja ylipäätänsäkin elämässä "kaikki tai ei mitään" - ihmisiä. Eli joko syön todella rajoitetusti tarkkaan harkittua ruokaa tai sitten toisena vaihtoehtona on täysin ääripää. Tällöin ahmin ihan mitä tahansa ja nämä ahmimiset kestävät monta päivää. Henkisesti tulee ihan järkyttävä fiilis, mutta en vaan voi lopettaa.. - Se on vaan niin sairasta, kun yhtäkkiä koko pää vaan sumenee ja ostaa 50e kaupasta mättöä ja syö ne kaikki saman illan aikana! Kukaan ei ikinä uskoisi, kuinka paljon pystyn syömään.. - Tälläinen ahmiminen alkaa, kun repsahdan pienestikkin tarkasta ruokavaliosta. Pelkkä leivän syöminen saattaa aiheuttaa minussa "noniin pilalle meni koko laihdutus. Jos nyt herkutellaan, niin tehdään se kunnolla" - fiiliksen ja tuloksena taas se sekopäinen kierre. Painoni oikeasti heittelee lyhyessäkin ajassa 10 kg. Tällä hetkellä olen lihonut 5kg ja olo on niin oksettava huoh. Miks teen tätä itselleni :(

[/quote]

Tällaisessa kierteessä itse olen ollut jo 10 vuotta, eli vuorotellen ahmin ja sitten yritän laihduttaa tai paastota ahmittuja kiloja pois :(

Eikö proteiinipitoinen ruokakaan auta?

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 12:27"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 12:22"]

Hei! Suosittelisin tekemään itsellenne erittäin säännölliset ruokailuajat, noin kolmen tunnin välein ruokailut. Ruisleipää, oikeaa lämmintä kotiruokaa, ei mitään light-tuotteita. Sitten päivään muutakin ohjelmaa ja liikunta on tärkeää joka päivälle. Tärkeää on tunnistaa tilanteet, milloin ahmiminen on alkamassa ja keksiä jotain korviketoimintaa siihen. Luulen, että tämä ongelma tosiaan johtuu laihdutusyrityksistä ja elimistö ns.huutaa ruokaa sisäänsä ja lopulta tapahtuu todellinen repsahtaminen, light ja muut liian kevyet hötöt vain pahentavat ongelmaa..

[/quote]

Nuo voivat auttaa, jos kyseessä ei ole varsinainen ahmimishäiriö, vaan tilapäinen ahmimiskäytös joka on alkanut esim. rajun dieetin aikana koetusta ihan fysiologisesta nälästä. Silloin se ettei päästä nälkää tulemaan voi hyvinkin auttaa ettei  ahmi.

Mutta me oikeat ahmimishäiriöiset ei hyödytä kyllä tuollaisista kauheasti, valitettavasti. Se ahmiminen kun tosiaan voi iskeä vaikka olisi vatsa täynnä terveellistä ruokaa eikä nälkää tai laihdutusyrityksiä lähimaillakaan. Kun usein syyt ahmimiseen on kuten täällä kuvatut: itseinho, halu rangaista itseä, tarve kokea pahasta olosta tulevia äärikokemuksia tyhjyydentunteen poistamiseksi, niin ei niihin kyllä säännöllinen ateriarytmi auta.

[/quote]

Miten BEDistä kärsivän sitten mielestäsi tulisi ihannetapauksessa syödä? Hyvillä mielin epäsäännöllisesti sekä vain niitä omia herkkuruokia, kun mikään ei kuitenkaan auta? Kyllä nimenomaan säännöllinen ruokavalio ja proteiinipitoinen kunnon ruoka ovat niitä "lääkkeitä" BEDiin. Eri asia on toki se, etteivät ne välttämättä muuta tilannetta, ainakaan kovin nopeasti, koska BEDissä ei tosiaankaan ole kyse siitä, etteikö esim. teoriassa tietäisi miten pitäisi syödä. Mutta parasta olisi kuitenkin, jos ruokavalion pohja olisi hyvä, se avittaa paranemista kun fyysinen olo on parempi.

Itse olen sairastanut BEDiä n. 10 vuotta josta viimeiset 2½ vuotta rajusti. Mikä tarkoittaa sitä, että normaalisyömisen kaudet eivät ole kovinkaan pitkiä, vaan ahmiminen kuuluu jokaiseen päivään, vaikka ahminnan lisäksi syön päivän aikana myös normaaleita aterioita. Kaikkein paras olo on fyysisesti silloin, kun kykenen noudattamaan normaalirytmiä ja välttämään ahmintoja. Kropalla on selkeästi muutaman päivän "ylimenokausi", jolloin se totuttautuu normaaliruokavalioon, jonka jälkeen olo on hyvä. Mutta valitettavasti en henkisistä syistä johtuen ole kyennyt pitämään pitkiä normaalikausia. Itselleni on selkeästi vaikeaa myös syödä normaaliruokavaliolla tarpeeksi, eli normaaliruokavaliolla haluaisin jättää herkut ja "turhat" syömiset pois, joka sitten johtaa siihen että luisun täysin kontrollittomaan syömiseen.

Miten sitten selviää ahmimista seuraavasta päivästä... Minusta paras neuvo ehdottomasti on syödä _runsaasti_ normaalia ruokaa. Esim. kaksi lämmintä ruokaa ja päälle puuroa/rahkaa tms. Mikä on tietenkin päinvastoin mitä ahmimishäiriöinen haluaisi tehdä, lisäksi ahmimisen jälkeinen nälkä tuntuu siltä kuin pitäisi saada jotain pientä sokerista, ei mitään oikeaa ruokaa. Mutta jos normaalisyömistä jaksaa jatkaa muutamankin päivän, nälän laatukin muuttuu.

Tuttua, niin tuttua. Elämä on pyörinyt ruoan ympärillä jo kohta 20 vuotta. Bulimiaa ja ahmimishäiriötä. Välillä olen onnistunut syömään ja laihduttamaan terveellisesti, mutta sitten joku kriisi on taas käynnistänyt syömisongelmat uudelleen. Kai ne kulkee mukana koko elämän :(

Pienikin stressi, murhe tai suru-uutinen aiheuttaa kohtauksen, jonka seurauksena kävelen jääkaapille. Kädet täristen saatan leipoa itselleni jotain hyvää kun mitään muuta ei kaapista löydy ja samalla napsin suuhuni lähes mitä vaan. Sen aikaa kun syön niin murheet unohtuu eikä mikään tunnu miltään. Vihaan juhlia, koska niistä kohtaukset saa myös usein alkunsa. Syön vähän juhlissa, mutta sitten kotona repeää koska pää huutaa, että lisää lisää lisää lisää ja äkkiä...

Mua auttaa säännölliset ruokailuajat ja pienet annokset muutaman tunnin välein, mutta joka ruokailun yhteydessä olen silti kuilun partaalla. Ottaisko lisää? Taistelen itseni kanssa, koska tiedän että jos otan lisää ruokaa niin se hälläväliä -tunne herää samantien ja sitten voinkin taas syödä jääkaapin tyhjäksi.... :( Itsensä kiireisenä pitäminen auttaa myös, mutta aina ei vaan jaksais. Myöskin kaupasta voi ostaa vaan "turvallisia ruokia" tai muuten se menee heti ahmimiseksi, vaikka kuinka lupaisi itselleen että mä otan sitten vaan yhden kerrallaan... Joopajoo... 

Kesä vielä tulossa, masentaa. Terapiassakin käyty puimassa lapsuudessa sattuneita asioita, joiden seurauksena syömishäiriö alunperin puhkesi, mutta tämä on jo niin suuri osa minua etten siitä näköjään pysty luopumaan... "Paras ystäväni", joka on ollut mukana kaikissa elämän käänteissäni niin hyvässä kuin pahassa.. 

Noh, yritys jatkuu. Tsemppiä kaikille!

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 13:54"]

Eikö proteiinipitoinen ruokakaan auta?

[/quote]

Ei mulla ainakaan. Itse asiassa voin paremmin kun syön suhteellisen vähän proteiinia.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 14:12"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 12:27"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 12:22"]

Hei! Suosittelisin tekemään itsellenne erittäin säännölliset ruokailuajat, noin kolmen tunnin välein ruokailut. Ruisleipää, oikeaa lämmintä kotiruokaa, ei mitään light-tuotteita. Sitten päivään muutakin ohjelmaa ja liikunta on tärkeää joka päivälle. Tärkeää on tunnistaa tilanteet, milloin ahmiminen on alkamassa ja keksiä jotain korviketoimintaa siihen. Luulen, että tämä ongelma tosiaan johtuu laihdutusyrityksistä ja elimistö ns.huutaa ruokaa sisäänsä ja lopulta tapahtuu todellinen repsahtaminen, light ja muut liian kevyet hötöt vain pahentavat ongelmaa..

[/quote]

Nuo voivat auttaa, jos kyseessä ei ole varsinainen ahmimishäiriö, vaan tilapäinen ahmimiskäytös joka on alkanut esim. rajun dieetin aikana koetusta ihan fysiologisesta nälästä. Silloin se ettei päästä nälkää tulemaan voi hyvinkin auttaa ettei  ahmi.

Mutta me oikeat ahmimishäiriöiset ei hyödytä kyllä tuollaisista kauheasti, valitettavasti. Se ahmiminen kun tosiaan voi iskeä vaikka olisi vatsa täynnä terveellistä ruokaa eikä nälkää tai laihdutusyrityksiä lähimaillakaan. Kun usein syyt ahmimiseen on kuten täällä kuvatut: itseinho, halu rangaista itseä, tarve kokea pahasta olosta tulevia äärikokemuksia tyhjyydentunteen poistamiseksi, niin ei niihin kyllä säännöllinen ateriarytmi auta.

[/quote]

Miten BEDistä kärsivän sitten mielestäsi tulisi ihannetapauksessa syödä? Hyvillä mielin epäsäännöllisesti sekä vain niitä omia herkkuruokia, kun mikään ei kuitenkaan auta? Kyllä nimenomaan säännöllinen ruokavalio ja proteiinipitoinen kunnon ruoka ovat niitä "lääkkeitä" BEDiin. Eri asia on toki se, etteivät ne välttämättä muuta tilannetta, ainakaan kovin nopeasti, koska BEDissä ei tosiaankaan ole kyse siitä, etteikö esim. teoriassa tietäisi miten pitäisi syödä. Mutta parasta olisi kuitenkin, jos ruokavalion pohja olisi hyvä, se avittaa paranemista kun fyysinen olo on parempi.

Itse olen sairastanut BEDiä n. 10 vuotta josta viimeiset 2½ vuotta rajusti. Mikä tarkoittaa sitä, että normaalisyömisen kaudet eivät ole kovinkaan pitkiä, vaan ahmiminen kuuluu jokaiseen päivään, vaikka ahminnan lisäksi syön päivän aikana myös normaaleita aterioita. Kaikkein paras olo on fyysisesti silloin, kun kykenen noudattamaan normaalirytmiä ja välttämään ahmintoja. Kropalla on selkeästi muutaman päivän "ylimenokausi", jolloin se totuttautuu normaaliruokavalioon, jonka jälkeen olo on hyvä. Mutta valitettavasti en henkisistä syistä johtuen ole kyennyt pitämään pitkiä normaalikausia. Itselleni on selkeästi vaikeaa myös syödä normaaliruokavaliolla tarpeeksi, eli normaaliruokavaliolla haluaisin jättää herkut ja "turhat" syömiset pois, joka sitten johtaa siihen että luisun täysin kontrollittomaan syömiseen.

Miten sitten selviää ahmimista seuraavasta päivästä... Minusta paras neuvo ehdottomasti on syödä _runsaasti_ normaalia ruokaa. Esim. kaksi lämmintä ruokaa ja päälle puuroa/rahkaa tms. Mikä on tietenkin päinvastoin mitä ahmimishäiriöinen haluaisi tehdä, lisäksi ahmimisen jälkeinen nälkä tuntuu siltä kuin pitäisi saada jotain pientä sokerista, ei mitään oikeaa ruokaa. Mutta jos normaalisyömistä jaksaa jatkaa muutamankin päivän, nälän laatukin muuttuu.

[/quote]

Riippuu varmaan henkilöstä millainen syöminen toimii parhaiten. Itselläni toimii parhaiten yleisimpien ohjeiden vastainen tapa eli että syön vain 3 kertaa päivässä ilman välipaloja. Jotenkin kun kehon saa menemään varastorasvojen polttotilaan aterioiden välillä, ei tule syömishimoja, paitsi toki silloin jos henkisistä syistä ahmimiskohtaus ottaa vallan. 

Itselläni tosiaan voi mennä kuukausia, jopa vuosi, ilman ahmimista. Sitten voi tulla esim. stressiä töissä tai yleinen vitutus ja ahmin muutaman päivän tai muutaman viikon. Tämä on huomattava parannus nuoruuden tilanteeseen jolloin ahmin tai nutrasin/paastosin jatkuvasti. Nyt sentään suurimman osan aikaa syön normaalisti ja välillä vaan lankeilen ahmimisiin, mutta nin harvoin ettei sillä ole merkittäviä paino- tai terveysvaikutuksia enää. 

Nuo oli minustakin hyviä huomioita mitkä koskevat ahmintaa seuraavia päiviä. Helposti silloin tosiaan näläntunne on ihan sekaisin, ja tekee mieli pelkästään makeaa ja kaikkea roskaa. Terveellisen ruoan syöminen ei jotenkin tyydytä eikä vie nälkää, ei vaikka sitä söisi miten paljon. Täytyy vaan sinnitellä muutama päivä niin kyllä se siitä taas.

Anteeksi ohis, mutta pisti silmään: AIDS ei todellakaan ole synonyymi "immuunikatosairaudelle", vaikka sitä ehkä arkikielessä sellaisena voidaan pitää. Kyllä, AIDS kuuluu immuunikatosairauksiin, mutta on nimen omaan ihmisen immuunikatoviruksen aiheuttama immuunipuutosoireyhtymä. Eli on täysin perusteltua puhua AIDS:ista (kuin myös BED:istä).