And just like that - en kestä!

Mua häiritsee että Carriella on joku ip8 tms, ja muilla uudet. Carrie ei välitä tekniikasta, sitä kai tämä.

Nelosjakso oli positiivinen yllätys. Toki ei edelleenkään SATC-tasoa, mutta tämä jakso parani jatkuvasti loppua kohden.

Googletin jenkkilähteistä että Stanfordin oli tarkoitus olla mukana koko kausi, ja hänelle oli varattuna aiempaa merkittävästi isompi rooli tähän sarjaan. Mutta joutui keskeyttämään kuvaukset, sillä vointinsa romahti äkillisesti, ja siksi hänet kirjoitettiin ulos tuohon tapaan. Hän ei edes pystynyt kuvata kohtausta, jossa olisi kertonut kirjeen sisällön Carrielle kasvotusten (sitäkin vaihtoehtoa harkittiin, mutta näyttelijä itse torjui ehdotuksen vointinsa takia) ja siksi tuo kirje. Näyttelijä myös piti sairautensa salassa hyvin pitkään, edes viimeisiä kohtauksia kuvatessa ei kaikki tuotannossa tienneet näyttelijän sairaudesta, vaikka hänen vointinsa oli jo todella heikko.

Mielestäni hieno valinta, ettei hänen roolihahmoaan kirjoitettu kuoleman kautta ulos. Kaunis valinta tuo, että hän ikään kuin jää "sarjassa ikuisesti elämään" ja matkasi toiseen kaukaiseen maahan. Kaunis metafora kuolemalle. Mutta valitettavasti kohtaus oli taas jotenkin irrallinen ja töksähtelevä dialogiltaan, olisi siis voinut olla parempikin lopetus hänelle. 

Mikä juttu se Harryn paksusuolen tähystys oikein oli? Sairastuukohan hänkin vakavasti?

Onko se totta että tässä on joku rekkalesbo korvannut yhden alkuperäisistä hahmoista?

Nelosjakso oli paras tähänastisista. Ei mitenkään loistava, mutta huomattavasti parempi kuin edelliset. Eniten vanhaan Sinkkuelämää.

Vierailija kirjoitti:

Nelosjakso oli paras tähänastisista. Ei mitenkään loistava, mutta huomattavasti parempi kuin edelliset. Eniten vanhaan Sinkkuelämää.

Mua jotenkin häiritsi Charloten epätoivoinen yritys saada musta pariskunta mukaan illallisille ja vastavuoroisesti alleviivaus siitä, kuinka he olivat ainoat valkoiset toisen illallisilla. Tuntui vähän kuittailulta tietylle porukalle. Kun nykyaikana ihonvärillä ei pitäisi olla väliä.

Sama kun Carrielle valitettiin siitä, ettei päivitä instaa tarpeeksi usein. Että se on sosiaalinen kuolema tai jotain. Itse ajattelin sen piikittelynä nuorempia kohtaan, jotka kuvittelevat elämän olevan netissä.

Eka Sinkkuelämää oli aidosti hauska, katsoin juuri uusinta kakkososia niissä mm. Stanford tapaa miehen jolle on suhdetta tärkeämpää nukkien keräily, Charlotte juoksee hauskan musiikin tahdissa pois saunasta koska ei siedä olla alastomien seassa. Onkohan uudessa sarjassa tälläisiä hauskoja kohtauksia.

Mulla on koko ajan yliodotukset kun alan katsomaan uutta jaksoa. Muistan jo nuorena kun katsoin jaksoja tuli sellanen fiilis että nytkö se jo loppu. Ja sama nytkin. Kun katsoo toiseen kertaan jakson niin on ihan eri fiilis.

Tykkäsin paljon nelos jaksosta. Aika kurja juttu tuo standfordin poismeno, hyvännäköinen oli vielä viimeisinä hetkinä. Aika draagista jatkaa sarjan tekoa tuollasen jlk.

Hyviä aiheita tässä ja tuo mustat vaaleat. Kai sitäkin vaan edelleen valitettavasti on

Katsoin ekat jaksot hyvillä mielin nostalgiapöllyissäni. Tämänpäiväisen jakson osittain katsottuani alkoi kuitenkin tulla olo että ei jaksa kiinnostaa. En saa tarttumapintaa kehenkään hahmoista. Heidän elämänsä tuntuvat oikeasti tosi epämiellyttäviltä. Ihonvärien, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen, vammojen ym esiintuominen tuntuu todella päälleliimatulta ja mielistelevältä, ikään kuin tässä ajassa ei olisi mitään muuta (esim ympäristöasiat, ja ihan vaan normaalit tuon ikäisten naisten elämän asiat kuten vaihdevuodet ja aikuistuvat lapset). Yhteiskunnallisista asioista vouhottaminen oli to-del-la kaukana alkuperäisestä sarjasta. Hahmot vaikuttavat myös jotenkin henkisesti todella kalkkeutuneilta. Näin pikkulapsivaihetta itse elävänä tulee olo että jos 50+ -vuotiaana elämäni on tuollaista niin ampukaa minut ennen sitä.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin ekat jaksot hyvillä mielin nostalgiapöllyissäni. Tämänpäiväisen jakson osittain katsottuani alkoi kuitenkin tulla olo että ei jaksa kiinnostaa. En saa tarttumapintaa kehenkään hahmoista. Heidän elämänsä tuntuvat oikeasti tosi epämiellyttäviltä. Ihonvärien, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen, vammojen ym esiintuominen tuntuu todella päälleliimatulta ja mielistelevältä, ikään kuin tässä ajassa ei olisi mitään muuta (esim ympäristöasiat, ja ihan vaan normaalit tuon ikäisten naisten elämän asiat kuten vaihdevuodet ja aikuistuvat lapset). Yhteiskunnallisista asioista vouhottaminen oli to-del-la kaukana alkuperäisestä sarjasta. Hahmot vaikuttavat myös jotenkin henkisesti todella kalkkeutuneilta. Näin pikkulapsivaihetta itse elävänä tulee olo että jos 50+ -vuotiaana elämäni on tuollaista niin ampukaa minut ennen sitä.

Samaa mieltä. Tuntuu, että sarjan tekijöillä on ollut lista vähemmistöistä ja aiheista, joita käsitellä. Tai niin käsikirjoittajilla aina on mutta nyt on tehty runko ja lisätty muka-trendaavia aiheita päälle.

Sääli kun Mirandasta on tehty alkoholisoituva nössö, kun aikuisopiskelusta ja ihmisoikeuksista olisi saanut älykästä ja säkenöivää dialogia. Pidin Mirandasta ysärillä juuri siksi, koska oli fiksu,kouluttautunut ja hyvä suustaan mutta nyt ei saa mitään sanottua.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin ekat jaksot hyvillä mielin nostalgiapöllyissäni. Tämänpäiväisen jakson osittain katsottuani alkoi kuitenkin tulla olo että ei jaksa kiinnostaa. En saa tarttumapintaa kehenkään hahmoista. Heidän elämänsä tuntuvat oikeasti tosi epämiellyttäviltä. Ihonvärien, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen, vammojen ym esiintuominen tuntuu todella päälleliimatulta ja mielistelevältä, ikään kuin tässä ajassa ei olisi mitään muuta (esim ympäristöasiat, ja ihan vaan normaalit tuon ikäisten naisten elämän asiat kuten vaihdevuodet ja aikuistuvat lapset). Yhteiskunnallisista asioista vouhottaminen oli to-del-la kaukana alkuperäisestä sarjasta. Hahmot vaikuttavat myös jotenkin henkisesti todella kalkkeutuneilta. Näin pikkulapsivaihetta itse elävänä tulee olo että jos 50+ -vuotiaana elämäni on tuollaista niin ampukaa minut ennen sitä.

Nimenomaan se tarttumapinta puuttuu kokonaan. Sarja on nykyisellään aivan liian politisoitunut, kantaaottava, joka suuntaan kumarteleva ja tiedostava ollakseen enää sama vanha ja viihdyttävä SATC. Alkuperäiskaudet eivät yrittäneetkään olla muuta kuin kepeä, nokkela ja naisenergiaa pursuava chick lit -telkkarisarja. Nimenomaan pakoa arjesta ja viihdettä runsaan kattauksen tarjoileva sellainen. Nyt se loistaa poissaolollaan, ikävä kyllä. Sarjan tuottajat valitsivat sille, tälle ja tuolle vähemmistölle kumartamisen ja siinä samalla näytetään peräpäätä millekäs muullekaan kuin katsojille. Kehno valinta. 

Aikamoinen floppi on omastakin mielestä tämä uusi kausi. Sitä kuitenkin ihmettelen, että kuinka meidät naisetkin on opetettu siihen, että vain nuoret ja sileät naamat saavat näkyä elokuvissa ja sarjoissa. Kaikkihan me vanhenemme ja ulkonäkömme muuttuu. Mutta miksi tulee SJP:a katsellessa olo, että voi kun olisi ottanut vähän filleriä tai botoxia, että ei olisi niin näivettyneen näköinen. Ei ihme, että naisilla ja etenkin nuorilla naisilla on kovia ulkonäköpaineita, kun me tavalliset tallaajatkin toivomme näkevämme vain nuoria naisia tv: ssä. Eli siskot, nyt pitää ajatella, että hyvä, kun keski-ikäiset naiset saavat näyttää keski-ikäisiltä. Kannetaan itsemme ylpeästi vaikka emme näytäkään kaksikymppisiltä.

Charloten pikkuporvallinen hössötys illallisista oli tylsää seurattavaa, mutta tykkäsin kohtauksesta jossa hän analysoi taidetta. Siinä nähtiin vilaus entisestä koulutetusta ja älykkäästä Charlotesta, joka oli elementissään oman intohimonsa parissa.

Onko kenenkään muun mielestä Carrien ääni todella erilainen kuin ennen? Jotenkin syvempi ja matalampi, vaikka ekassa jaksossa kiljahtelikin entiseen tapaan. Mutta nyt kun puhuu niin jollen näkisi että puhuja on Carrie niin en tuntisi äänen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Eka Sinkkuelämää oli aidosti hauska, katsoin juuri uusinta kakkososia niissä mm. Stanford tapaa miehen jolle on suhdetta tärkeämpää nukkien keräily, Charlotte juoksee hauskan musiikin tahdissa pois saunasta koska ei siedä olla alastomien seassa. Onkohan uudessa sarjassa tälläisiä hauskoja kohtauksia.

Ei ole. Vanha SATC oli hauska, joskus dramaattinen, joskus surullinen, mutta aina jakson jälkeen jäi odottamaan kieli pitkällä uutta jaksoa. Nyt ei enää sellaista ole. Sarjaan on tungettu väkisin aivan kaikki vähemmistöt. Kaikki. Ja kaikki maailmantuska mitä vihervasemmisto on keksinyt tuntea. Sarja on tuskaista katsottavaa normaalille naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Aikamoinen floppi on omastakin mielestä tämä uusi kausi. Sitä kuitenkin ihmettelen, että kuinka meidät naisetkin on opetettu siihen, että vain nuoret ja sileät naamat saavat näkyä elokuvissa ja sarjoissa. Kaikkihan me vanhenemme ja ulkonäkömme muuttuu. Mutta miksi tulee SJP:a katsellessa olo, että voi kun olisi ottanut vähän filleriä tai botoxia, että ei olisi niin näivettyneen näköinen. Ei ihme, että naisilla ja etenkin nuorilla naisilla on kovia ulkonäköpaineita, kun me tavalliset tallaajatkin toivomme näkevämme vain nuoria naisia tv: ssä. Eli siskot, nyt pitää ajatella, että hyvä, kun keski-ikäiset naiset saavat näyttää keski-ikäisiltä. Kannetaan itsemme ylpeästi vaikka emme näytäkään kaksikymppisiltä.

En mä ajattele, että pitäis ottaa botoxia tai muuta. Mietin vain, että onko kaikki kunnossa kun näyttää niin harmaalta. Samoin Miranda mutta sillä kai pohjustetaan alkoholismia.

Onneksi sarjan huonous vie huomion tälläiseltä pohdinnalta.

Vierailija kirjoitti:

Aikamoinen floppi on omastakin mielestä tämä uusi kausi. Sitä kuitenkin ihmettelen, että kuinka meidät naisetkin on opetettu siihen, että vain nuoret ja sileät naamat saavat näkyä elokuvissa ja sarjoissa. Kaikkihan me vanhenemme ja ulkonäkömme muuttuu. Mutta miksi tulee SJP:a katsellessa olo, että voi kun olisi ottanut vähän filleriä tai botoxia, että ei olisi niin näivettyneen näköinen. Ei ihme, että naisilla ja etenkin nuorilla naisilla on kovia ulkonäköpaineita, kun me tavalliset tallaajatkin toivomme näkevämme vain nuoria naisia tv: ssä. Eli siskot, nyt pitää ajatella, että hyvä, kun keski-ikäiset naiset saavat näyttää keski-ikäisiltä. Kannetaan itsemme ylpeästi vaikka emme näytäkään kaksikymppisiltä.

Parker on pitänyt itseään niin tiukalla kuurilla, että sen kehon rasvapitoisuus on varmaan nolla. Sen siitä saa, näyttää muumiolta melkein. Body positive on jäänyt taka-alalle.

Kyllä mä kannan itseni ja kurttuni ihan tyytyväisenä, en ylpeänä, mutta mielummin nää kurtut, kuin fillerit, botoxit ym. hässäkkä. Tykkään ihmisissä ilmeistä, eihän botox-hirmuilla ole mitään ilmeitä, puhekin vaikeutuu. Ihminen on muutakin kuin peilikuvansa.

Ihan hirveätä kuraa koko kausi, täysi floppi. Nelosjakso oli ihan yhtä hirveä kuin kolme ensimmäistäkin. Ainoa valonpilkahdus koko jaksossa oli minunkin mielestäni se kohtaus missä Charlotte analysoi taidetta. Joku mainitsi, ettei tässä uudessa sarjassa saa oikein keneenkään mitään tarttumapintaa ja olen täysin samaa mieltä. Käsikirjoitus on aivan sysip*ska, kaikki teemat ovat ihan päälleliimattuja kuin joku harjoittelija olisi kirjoittanut sarjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eka Sinkkuelämää oli aidosti hauska, katsoin juuri uusinta kakkososia niissä mm. Stanford tapaa miehen jolle on suhdetta tärkeämpää nukkien keräily, Charlotte juoksee hauskan musiikin tahdissa pois saunasta koska ei siedä olla alastomien seassa. Onkohan uudessa sarjassa tälläisiä hauskoja kohtauksia.

Ei ole. Vanha SATC oli hauska, joskus dramaattinen, joskus surullinen, mutta aina jakson jälkeen jäi odottamaan kieli pitkällä uutta jaksoa. Nyt ei enää sellaista ole. Sarjaan on tungettu väkisin aivan kaikki vähemmistöt. Kaikki. Ja kaikki maailmantuska mitä vihervasemmisto on keksinyt tuntea. Sarja on tuskaista katsottavaa normaalille naiselle.

Jospa sarjaa ei olekaan kirjoitettu suomalaiselle yleisolle?

Eipä tuota jenkeissäkään kyllä ole kovin korkealle rankattu. Floppi mikä floppi. Sääli homma.