4 vuotta parisuhdetta takana, mies ei tiedä rakastaako minua enää.

Jätä se sika, ei pidä hukata oivaa tilaisuutta voimaantua.

No, tuohan ei tarkoita että mies ei rakasta. Se tarkoittaa vain, että hän ei jostain syystä tiedä miten asia on. Ehkä teidän kannattaisi mennä johonkin terapiaan, jos asia sillä tavalla selviäisi.

Minulla on itse asiassa sama ongelma eksäni suhteen, mutta käytännössä siitä ei ole haittaa, kun tiedän kuitenkin sen että hän ei minua rakasta eikä suhteemme tule jatkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko joku syy, miksi mies haluaisi jäädä suhteeseen kanssasi?

Kyllä mulle jo riittäisi. Ei tuosta mitään tule.

Pääsyy suhteeseen jäämiseen olisi kai se, ettei minussa kuulema varsinaisesti ole mitään vikaa. Lisäksi pelkää, että "entä jos potentiaalisissa tulevissakaan suhteissa ei lopulta tiedä rakastaako".

-Ap

Tuskin rakastaa mutta ei kai se ole sinun asiasi. En jäisi suhteeseen.

Mies kuulostaa rehelliseltä, kun uskaltaa tunnustaa sinulle tuollaista. Todennäköisesti hän pääsee selville tunteistaan, kun aikansa miettii, ja sitten elämä voi jatkua johonkin suuntaan. Toki tuossa on se vaara, että mies ei pitkänkään miettimisen jälkeen tiedä, rakastaako sinua vai ei. Silloin sinun pitää päättää, kuinka kauan jaksat odottaa vastausta tähän kysymykseen. Jos päätät erota ja mies tajuaa vasta sen jälkeen, että rakastaakin sinua, niin se on huonompi homma hänen kannaltaan.

Vierailija kirjoitti:

Enää? Itse en ymmärrä, miten ennen vähintään neljää yhteistä vuotta voisi rakastaa, kun ei toista edes tunne. Tunteet alkavat syventyä rakkaudeksi vasta siinä 4. vuoden kohdalla tai myöhemmin.

Toki aina voi jättää toisen ja etsiä jonkun muun, ihastua, pettyä, jättää, etsiä jonkun muun, kuvitella rakastavansa, lopettaa rakastaminen, jättää, etsiä jonkun muun jne jne.  Moni kokee järkeväksi tehdä näin.

Eihän sitten voi edes tietää, kenen kanssa aloittaisi suhteen, kun ei tiedä, kenen kanssa tunteet syvenevät rakkaudeksi sitten vuosien kuluttua ja kenen kanssa ei. Menee hirveästi vuosia hukkaan odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enää? Itse en ymmärrä, miten ennen vähintään neljää yhteistä vuotta voisi rakastaa, kun ei toista edes tunne. Tunteet alkavat syventyä rakkaudeksi vasta siinä 4. vuoden kohdalla tai myöhemmin.

Toki aina voi jättää toisen ja etsiä jonkun muun, ihastua, pettyä, jättää, etsiä jonkun muun, kuvitella rakastavansa, lopettaa rakastaminen, jättää, etsiä jonkun muun jne jne.  Moni kokee järkeväksi tehdä näin.

Eihän sitten voi edes tietää, kenen kanssa aloittaisi suhteen, kun ei tiedä, kenen kanssa tunteet syvenevät rakkaudeksi sitten vuosien kuluttua ja kenen kanssa ei. Menee hirveästi vuosia hukkaan odotellessa.

No pitää varmaan olla vain ystävä vähintään neljä vuotta. Ja jos sen jälkeen rakastaa, niin aloittaa suhteen sitten vasta.

En jäisi.

Vierailija kirjoitti:

Eroaisin heti. Voi aina palata yhteen. Mutta kun joku sanoo ettei tiedä rakastaako enää, se tarkoittaa aina että ei rakasta eikä luultavasti tule rakastamaan.

Minä olin aikoinani aivan varma, että en rakasta enää ja että olen jopa rakastunut toiseen. Onneksi tajusin lopulta, että olin täysin väärässä. Uskomatonta, miten hullu ja tyhmä sitä voikaan olla, mutta olin todella vilpittömästi sitä mieltä, että rakkaus on loppu.

Vierailija kirjoitti:

No mies on verhoillut sanottavansa tuollaisiin "en tiedä" epämääräisyyksiin jotta voisi olla suoraan sanomatta ettei halua enää jatkaa. Jättää suhteen katkaisemisen sinun kontollesi. Oikeasti haluaa eron mutta ei vaan ole munaa sanoa sitä suoraan. 

Minä sanoisin miehelle, etten itsekään tiedä, tykkäänkö hänestä vai en, mutta ehdottomasti en halua erota. Haluan, että olemme kämppiksiä elämämme loppuun asti. Sitten alkaisin elää omaa elämääni. Ainakin olisi kiva kokeilla, saako mies sanottua ilmiselvät eroaikeensa edes siinä vaiheessa kun tuon kotiin uuden treffikumppanin. 

Ap, älä tuhlaa enempää aikaasi. Nuo miehesi sanat olivat eronne lähtölaukaus. Se tulee ennemmin tai myöhemmin. Mies vaan ei halua laittaa tikkua ristiin, vaan odottaa sinun ottavan vastuun erosta(kin). Jos et ota, roikutte tuossa välitilassa vielä vuosien päästäkin. Olen pahoillani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko joku syy, miksi mies haluaisi jäädä suhteeseen kanssasi?

Kyllä mulle jo riittäisi. Ei tuosta mitään tule.

Pääsyy suhteeseen jäämiseen olisi kai se, ettei minussa kuulema varsinaisesti ole mitään vikaa. Lisäksi pelkää, että "entä jos potentiaalisissa tulevissakaan suhteissa ei lopulta tiedä rakastaako".

-Ap

Miehesi on jäänyt jumiin johonkin kehitysvaiheeseen. Älä suotta jää odottelemaan, että tilanne muuttuu paremmaksi. Ota ja lähde niin pian kuin vain voit.

Minulla on ollut jo viisi vuotta sama ongelma avovaimoni suhteen. On minulla tunteita häntä kohtaan, mutta en tiedä rakastanko enää... En ole kertonut tätä hänelle, tilanne vain pahenisi jos kertoisin, kun sitten hän tivaisi vastausta, jota minulla ei ole.

Kannattaa ajatella tilanne seuraavaksi 40 vuodeksi eteenpäin. Oikeasti kannattaako tuhlata aikaansa rakkaudettomaan suhteeseen yhtään enempää? Onko taustalla yksinjäämisen pelko?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut jo viisi vuotta sama ongelma avovaimoni suhteen. On minulla tunteita häntä kohtaan, mutta en tiedä rakastanko enää... En ole kertonut tätä hänelle, tilanne vain pahenisi jos kertoisin, kun sitten hän tivaisi vastausta, jota minulla ei ole.

Tiedätkö, hän kyllä tietää sen. Koska ihminen tuntee ja tietää, kun häntä rakastetaan. 

Jostain syystä hän on tyytynyt tilanteeseen. Joko hänkään ei rakasta sinua ja teillä on jotain yhteistä symbioosia, jossa kannattaa olla käytännön vuoksi. Hänellä on huono itsetunto ja hän luulee, ettei hän ansaitse tai löydä parempaa tms. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut jo viisi vuotta sama ongelma avovaimoni suhteen. On minulla tunteita häntä kohtaan, mutta en tiedä rakastanko enää... En ole kertonut tätä hänelle, tilanne vain pahenisi jos kertoisin, kun sitten hän tivaisi vastausta, jota minulla ei ole.

Ja mikä on sinun syysi jatkaa suhteessa?

Rakkaus ja hyvä parisuhde on asioita, joiden eteen pitää ihan tietoisesti tehdä asioita ja luoda sopivaa maaperää. Jos vaan möllötetään ja toivotaan, että se rakkaus putoaa taivaasta syliin niin tyhjin käsin saa elellä elämänsä tai jatkuvassa alkuihastuksessa uusien vaihtuvien kumppanien kanssa. Se alkuihastus hoituu mitään tekemättä hormonien voimalla. 

Minun aviopuoliso ei osaa sanoa rakkaudesta yhtään mitään, enkä viitsi enää kysellä. Tämmöistäkö tämä elämä nyt sitten on.

Vierailija kirjoitti:

Minun aviopuoliso ei osaa sanoa rakkaudesta yhtään mitään, enkä viitsi enää kysellä. Tämmöistäkö tämä elämä nyt sitten on.

Ihan vapaa valinta, elätkö omaa elämääsi vai hänen rajoittamaa elämääsi. 

Moni ei ole kokenut oikeaa rakkautta. Itsekin koin sen vasta kolmannessa pitkässä suhteessa. Nyt kun tiedän mitä se on, en enää suostuisi suhteeseen, jossa ei ole aitoa rakkautta. Ja ehdottomasti mielummin sinkkuna kuin suhteessa, jossa on tunnekylmyyttä tai -vajetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut jo viisi vuotta sama ongelma avovaimoni suhteen. On minulla tunteita häntä kohtaan, mutta en tiedä rakastanko enää... En ole kertonut tätä hänelle, tilanne vain pahenisi jos kertoisin, kun sitten hän tivaisi vastausta, jota minulla ei ole.

Tiedätkö, hän kyllä tietää sen. Koska ihminen tuntee ja tietää, kun häntä rakastetaan. 

Jostain syystä hän on tyytynyt tilanteeseen. Joko hänkään ei rakasta sinua ja teillä on jotain yhteistä symbioosia, jossa kannattaa olla käytännön vuoksi. Hänellä on huono itsetunto ja hän luulee, ettei hän ansaitse tai löydä parempaa tms. 

Hän on sanonut, että jos joskus eroaisimme, niin hän ei haluaisi enää sen jälkeen suhdetta kenenkään kanssa. On melko kranttu luonteeltaan.