Onko 22-vuotias valmis äidiksi näillä kriteereillä?
- Käynyt jo koulut loppuun
- On ollut jo vuosia työelämässä
- Ollut samassa parisuhteessa 6 vuotta ja asunut saman katon alla saman ajan
- Ostaneet omakotitalon joten tilaa on
- Ollut absolutisti ja savuton koko elämänsä
- Kokee että voisi olla hyvä äiti ja eikä odota sen olevan pelkkää ruusuilla tanssimista
Mitä puuttuu? Miksi pitäisi odottaa enää? Kumminkin nuorena on hyvä aloittaa kun jaksaa vielä valvoa vauvan kanssa ja temmeltää.
Kommentit (26)
Mulla täsmäs tossa iässä vain vika kohta ja se riitti vallan mainiosti :)
Se että tulet av.lle kyselemään oletko valmis äidiksi, kertoo sen että et ole :D
Riippuu minkä ikäisenä haluat pilata loppuelämäsi.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 17:54"]Riippuu minkä ikäisenä haluat pilata loppuelämäsi.
[/quote]
Urpo
Mä tulin raskaaksi 21 vuotiaana ja äidiksi 22 v. Olin opiskellut ammatin ja ollut vakkari töissä. Miehen kanssa ei oltu yhdessä vuottakaan, kun tulin toivotusti raskaaksi. Okt ostettiin, kun olin raskaana. Edelleen saman miehen kanssa ja täytän seuraavaksi 40 v.
Älä turhaa kysele muiden mielipiteitä. Vain sun ja sun miehen ajatuksilla on väliä.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 17:54"][quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 17:54"]Riippuu minkä ikäisenä haluat pilata loppuelämäsi.
[/quote]
Urpo
[/quote]
Katkera mamma, kun oma elämä soljuu ohitse sillä aikaa kun itse kökötät hiekkalaatikon reunalla.
Tämä mimmi on vapaa 22-vuotias, eikä taaperoita suunnitelmissa ainakaan 10 vuoteen jos sittenkään. :D
[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 17:58"][quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 17:54"][quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 17:54"]Riippuu minkä ikäisenä haluat pilata loppuelämäsi.
[/quote]
Urpo
[/quote]
Katkera mamma, kun oma elämä soljuu ohitse sillä aikaa kun itse kökötät hiekkalaatikon reunalla.
Tämä mimmi on vapaa 22-vuotias, eikä taaperoita suunnitelmissa ainakaan 10 vuoteen jos sittenkään. :D
[/quote]
En ole ap.
N22
Miksi hitossa joku haluaa parikymppisenä aloittaa sen puolielämän jota äitiydeksi kutsutaan?
Aina mennä joku toinen edellä.. Jättää oma itsensä sivuun..
N22
[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 17:55"]Mä tulin raskaaksi 21 vuotiaana ja äidiksi 22 v. Olin opiskellut ammatin ja ollut vakkari töissä. Miehen kanssa ei oltu yhdessä vuottakaan, kun tulin toivotusti raskaaksi. Okt ostettiin, kun olin raskaana. Edelleen saman miehen kanssa ja täytän seuraavaksi 40 v.
Älä turhaa kysele muiden mielipiteitä. Vain sun ja sun miehen ajatuksilla on väliä.
[/quote]
Miltä tuntuu ajatus että hylkäsit oman elämän jo niin nuorena?
Ainiin olet amis, joten tuskin sinulla on kovin suuria suunnitelmia elämälle koskaan ollutkaan.
N22
Vähemmälläkin on kypsä äidiksi. Melkein jokainen on kypsä äidiksi sitten kun vauvan saa. Elämä opettaa.
T. se, joka sai 24-vuotiaana lapsen eikä ollut mitään listatuista asioista.
Siis oikeasti mikä hitto siinä on niin vaikeata huolehtia ehkäisystä!
"mulla ei ollut mitään tuosta listasta ja silti levittelin revaa holtittomasti ja viimein tulin kuin tulinkin paksuksi."
Ikään kuin siinä olisi jotain hienoa että on pyöräyttänyt mukulan vaikka omakaan elämä ei ole ollut järjestyksessä?!
[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 18:08"]
Siis oikeasti mikä hitto siinä on niin vaikeata huolehtia ehkäisystä! "mulla ei ollut mitään tuosta listasta ja silti levittelin revaa holtittomasti ja viimein tulin kuin tulinkin paksuksi." Ikään kuin siinä olisi jotain hienoa että on pyöräyttänyt mukulan vaikka omakaan elämä ei ole ollut järjestyksessä?!
[/quote]
Voi elämä olla järjestyksessä ilman tuon listan asioitakin.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 18:08"]
Siis oikeasti mikä hitto siinä on niin vaikeata huolehtia ehkäisystä! "mulla ei ollut mitään tuosta listasta ja silti levittelin revaa holtittomasti ja viimein tulin kuin tulinkin paksuksi." Ikään kuin siinä olisi jotain hienoa että on pyöräyttänyt mukulan vaikka omakaan elämä ei ole ollut järjestyksessä?!
[/quote]
Mikä hitto siinä on niin vaikeaa käyttää asiallista kieltä! Ja lainata tekstejä niin kuin niissä lukee. Ikäänkuin olisi hienoa käyttää rumaa kieltä ihmisistä ja heikentää keskustelun tasoa.
Voi jestas mitä kommentteja täältä taas löytyykään. Mistä te tiedätte, onko tällä 22-vuotiaalla suurimpana unelmana perheen perustaminen? Mistä tiedätte, mikä tekee hänet onnelliseksi? Itse tunnistin itseni ap:n kuvailusta muuten, paitsi opiskeluni jäivät hetkeksi tauolle. Juhliminen ja matkustaminen eivät ole koskaan kiinnostaneet minua (eikä myöskään miestäni), meillä on samanlainen arvomaailma, ja olemme aina pitäneet lapsia ja perhettä etusijalla. Sen vuoksi meille oli oikein hyvä ratkaisu jättää ehkäisy pois jo nuorena.
Tällä hetkellä olen 34-vuotias, olen suorittanut opintoni loppuun muutamia vuosia sitten ja nautin joka hetkestä lasteni ja mieheni kanssa. Minulle tällainen elämä antaa kaiken sen onnellisuuden, mitä elämässäni tarvitsen. Ei vanhemmuuteen ole mitään kiveen kirjoitettua ikähaarukkaa. Mielestäni äidiksi kasvetaan, oli sitten kuinka vanha tahansa - 18v tai 38v - sillä lapset kasvattavat tietyllä tapaa myös vanhempia.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 18:01"][quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 17:55"]Mä tulin raskaaksi 21 vuotiaana ja äidiksi 22 v. Olin opiskellut ammatin ja ollut vakkari töissä. Miehen kanssa ei oltu yhdessä vuottakaan, kun tulin toivotusti raskaaksi. Okt ostettiin, kun olin raskaana. Edelleen saman miehen kanssa ja täytän seuraavaksi 40 v.
Älä turhaa kysele muiden mielipiteitä. Vain sun ja sun miehen ajatuksilla on väliä.
[/quote]
Miltä tuntuu ajatus että hylkäsit oman elämän jo niin nuorena?
Ainiin olet amis, joten tuskin sinulla on kovin suuria suunnitelmia elämälle koskaan ollutkaan.
N22
[/quote]
En mä hylännyt omaa elämääni, kummallinen ajatuskin. Mun elämä on ollut juuri sellaista, kun ole halunnutkin. Onnellista ja rakkauden täyteistä.
Mikä kiire? Voi alkaa kriisejä tulla sitten 10-15 v päästä... Onko elämä tullut tasapaksuksi ja lapsella ajattelit sitä muuttaa?
Minä sain ensimmäisen lapsen 22 vuotiaana! Nyt meille on jo neljäs tulossa. Korkeakoulun kävin lasten ollessa pieniä. Se oli paljon parempi ratkaisu kuin työelämä. Sai rauhassa jäädä kotiin kipeiden lasten kanssa, eikä ollut huonoa omaatuntoa tekemättömistä töistä!
Kolmannen kohdalla olin töissä ja oli paljon hankalampaa.
Nyt 32 vuotiaana tuntuu, että raskaus on todellakin raskaampaa ja ei meinaa jaksaa edes valvoa! Nuorempana jaksoi muutaman tunnin yöunilla hyvin.
Jos siis elämän perusasiat on kunnossa, molemmat tulevista vanhemmista tietää mitä on tulossa, ei muuta kuin lapsi tilaukseen!
Menkää kuitenkin naimisiin ennen lapsen syntymää, teidän elämänne on paljon turvatumpaa silloin, jos sattuu jotain!
[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 18:36"]Mikä kiire? Voi alkaa kriisejä tulla sitten 10-15 v päästä... Onko elämä tullut tasapaksuksi ja lapsella ajattelit sitä muuttaa?
[/quote]
Me olemme olleet yhdessä jo 18 vuotta ja esikoisen saimme 22 ja 25 vuotiaina. Vieressä on eronneet varsinkin nämä 30 vuotiaina lapsensa tehneet. Sitten ei enää osata mukautua perhe-elämään, kun on saatu mennä 15 vuotta miten haluttanut. Ja kun se raha on ollut vain itselle.
Me olemme jo nuorina oppineet jakamaan kaiken ja perhe-elämä on se mikä tuo sitä sisältöä elämään. Ei tarvitse olla hienoa bemaria ja etelän lomia. Arki on parasta!
[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 18:47"][quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 18:36"]Mikä kiire? Voi alkaa kriisejä tulla sitten 10-15 v päästä... Onko elämä tullut tasapaksuksi ja lapsella ajattelit sitä muuttaa?
[/quote]
Me olemme olleet yhdessä jo 18 vuotta ja esikoisen saimme 22 ja 25 vuotiaina. Vieressä on eronneet varsinkin nämä 30 vuotiaina lapsensa tehneet. Sitten ei enää osata mukautua perhe-elämään, kun on saatu mennä 15 vuotta miten haluttanut. Ja kun se raha on ollut vain itselle.
Me olemme jo nuorina oppineet jakamaan kaiken ja perhe-elämä on se mikä tuo sitä sisältöä elämään. Ei tarvitse olla hienoa bemaria ja etelän lomia. Arki on parasta!
[/quote]
Näinpä! Ja vanhana kun aloittaa lapsen teon niin puolison etsinnälläkin voi olla kiire.. sitten erotaan, kun mies ei ollutkaan sitä mitä halusi.
Miksi tarvitset kenenkään hyväksyntää asialle? Olethan aikuinen ihminen.