Onko 22-vuotias valmis äidiksi näillä kriteereillä?

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 17:58"]

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 17:54"][quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 17:54"]Riippuu minkä ikäisenä haluat pilata loppuelämäsi. [/quote] Urpo [/quote] Katkera mamma, kun oma elämä soljuu ohitse sillä aikaa kun itse kökötät hiekkalaatikon reunalla. Tämä mimmi on vapaa 22-vuotias, eikä taaperoita suunnitelmissa ainakaan 10 vuoteen jos sittenkään. :D

[/quote]

Tosi villi elämä, kun lapsettomana roikut vauva-palstalla. <3

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 18:00"]

Miksi hitossa joku haluaa parikymppisenä aloittaa sen puolielämän jota äitiydeksi kutsutaan? Aina mennä joku toinen edellä.. Jättää oma itsensä sivuun.. N22

[/quote]

Musta ois aika surullista mennä koko elämä omaa napaa ajatellen...

Minä olin kahden lapsen äiti jo 3 vuotta nuorempana vaikkei täyttynyt noista paitsi viimeinen. Ja olin valmis siitä päätellen että hienot lapset olen aikuisiksi jo kasvattanut. Lähinnä siinä vaaditaan henkisiä ominaisuuksia kuten joustavuutta, pitkää pinnaa, epäitsekkyyttä, empatiakykyä, kypsyyttä eli kykyä olla aikuinen aina ja joka tilanteessa, vastuuntuntoa, sitkeyttä, maalaisjärkeä... Vaikka kaikki materiaaliset palikat olisivat kohdillaan ei kaikista silti ole vanhemmiksi. Omakotitalo ei siinä paljon auta jos lapsiperhearki alkaa tökkiä ja tekisi mieli vaan palata entiseen. Vanhemmuus haastaa jatkuvasti muuttumaan ja kasvamaan henkisesti, tutkiskelemaan kriittisesti omaa itseä ja omaa toimintaansa. Suurinta osaa sen vaatimuksista ei osaa ennalta ajatella. Jos toimeentulo on turvattu on yksi huoli vähemmän toki kun lapsen kanssa taas on haastavampaa opiskella ja luoda uraa.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 18:00"]

Miksi hitossa joku haluaa parikymppisenä aloittaa sen puolielämän jota äitiydeksi kutsutaan? Aina mennä joku toinen edellä.. Jättää oma itsensä sivuun.. N22

[/quote]

Koska jotkut ovat parikymppisenä kypsempiä kuin sinä ja aika tuntuu juuri oikealta. Toiset kypsyvät ajatukseen vanhemmuudesta vasta kolmikymppisenä, jotkut myöhemmin ja jotkut eivät koskaan. Minua lakkasi kiinnostamasta se oman navan ympärillä pyörivä elämä jo ennen täysi-ikäisyyttä ja ikäisenäsi oli jo 4 ja 3-vuotiaat lapset. Ja elämä oikeasti täydempää. Oli se muu elämä, mutta myös ne lapset.  

Mä tulin äidiksi 22v, raskaaksi 21v. Miehen kanssa oltiin oltu silloin yhdessä pari vuotta, olin juuri valmistumassa koulusta, mies vanhempi joten oli ollut töissä pitkään jo. Asunto vuokralla, enkä todellakaan ollut absolutisti ja poltin satunnaisesti. Siinä 9kk aikana oli aikaa miettiä äitiyttä ja tulevaa elämää. Sitä mukaa kun vatsa kasvoi niin rimpsalla käynti ym alkoi tuntua toissijaiselta. Toki olisi ollut helpompaa jos rahaa olisi ollut säästössä enemmän.. Nyt 24v, lapsi 2,5v ja viihdyn vallan mainiosti kotiäitinä. Miehen kanssa ollaan edelleen yhdessä, asutaan edelleen vuokralla mutta paremmalla alueella asunnossa jossa viihdymme. Äitiys ei todellakaan ollut sitä mitä odotin. Toki olin valmistautunut että vauva itkee, mutta siihen todellisuuteen ei valmista mikään. Hyvin on kuitenkin mennyt. Toivottavasti sulla on jotain tukiverkkoja (vanhemmat, appivanhemmat tms) jotka voi auttaa, itsellä ei ole ja välillä on sen takia raskasta kun _mihinkään_ ei pääse yksin (tai miehen kanssa kaksin). Onnea matkaan :)

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 18:01"]

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 17:55"]Mä tulin raskaaksi 21 vuotiaana ja äidiksi 22 v. Olin opiskellut ammatin ja ollut vakkari töissä. Miehen kanssa ei oltu yhdessä vuottakaan, kun tulin toivotusti raskaaksi. Okt ostettiin, kun olin raskaana. Edelleen saman miehen kanssa ja täytän seuraavaksi 40 v. Älä turhaa kysele muiden mielipiteitä. Vain sun ja sun miehen ajatuksilla on väliä. [/quote] Miltä tuntuu ajatus että hylkäsit oman elämän jo niin nuorena? Ainiin olet amis, joten tuskin sinulla on kovin suuria suunnitelmia elämälle koskaan ollutkaan. N22

[/quote]

Sinä olet säälittävä. Olisipa mielenkiintoista kymmenen vuoden päästä verrata, kumpi teistä, sinä vai ap, on elämässään onnellisempi.

Jokainen rakentaa elämänsä itsensä näköiseksi. Sinä kaikesta päätellen kuulut heihin, jotka haluavat ns. elää itselleen. Kaikki eivät halua. Kaikkien elämä ei myöskään pyöri työn ympärillä, vaan se lähinnä välttämättömyys. Joidenkin toiveena on jo nuoresta saakka perhe ja vanhemmuus. 

Mikä sinä olet tuomitsemaan jonkun muun valintoja?

Minä tuomitsen sinut typerän asenteellisuutesi ja ilkeytesi takia.