Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko joku mies kertoa miksi osa miehistä pysty sitoutumaan?
10.12.2021 |
Sitoutumaan siis muutaman kuukauden kestäneen tapaamisen jälkeen. Halutaan pitää status tapailuna eikä seurustelua. Sitten kun en tätä itse hyväksy, laitan suhteen poikki. Menee kuukausia ja nämä miehet alkavat viedtitellä ja kertovat että ovat miettineet minua ja plaa plaa. En vastaa viesteihin. Jos minä kerta olin heille tärkeä, miksi eivät voineet sitoutua alunperin?
Kommentit (693)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tunteille voi asettaa sääntöjä. Ne tulevat jos tulevat, silloin kun tulevat.
Onhan se näinkin. Aika harvoin kuitenkin ne tunteet ja rakastuminen tulee vasta esim. vuoden päästä tapailun alusta. Vai onko teille kenellekään käynyt näin? Mitä mieltä ootte?
Kuinka kauksi aikaa toinen haluaa jäädä odottelemaan tällaista harvinaista myöhäistä tunteiden heräämistä, jos itse on jo kovin ihastunut? Kun todennäköisesti se kuitenkin on turhaa ja siinä saa sitten kärsiä yksipuolisessa rakkaudessa sitä enemmän, mitä kauemmaksi aikaa tuohon kuvioon jää. Tuollainen tapailusuhde on ihan epätasapainossa ja siinä on vaara, että toiselle tulee hyväksikäytetty olo, kun hän nhelposti ihastuneena/rakastuneena hyppää toisen pillin mukaan, eikä suhde ole kuitenkaan vastavuoroinen.
Sellainen on ehkä vähän yleisempää, että olleen oltu kavereita pitkään, ja sitten yllättäen romanttiset tunteet herää jossain vaiheessa. Mutta se on vähän eri asia.
Jos itse on jo kovin ihastunut suhteen ensi metreillä siihen puolituttuun, jonka on vasta tavannut kannattaa hetkeksi pysähtyä ja miettiä niitä omia tunteita onko ne kenties ylimitotettuja.
Juu. Itse ajattelin kuitenkin kirjoituksessani tilannetta, jossa on tapailtu siis jo tovI (vaikka se muutama kuukausikin niinkuin ap:n esimerkissä, esim 5kk) Toinen on sitten ihastunut jo ihan kunnolla ja mielellään haluaisi jo seurustellakin, mutta toinen haluasi vain jatkaa satunnaista tapailua edelleenkin... Kuinka kauan kannattaa jäädä odottamaan, että herääkö toisenkin tunteet isommin ja hänkin haluaisi syventää suhdetta ja seurustella?
Itse olen sitä mieltä, että jonkun aikaa kannattaa jatkaa tapailua ja jäädä katsomaan mihin tilanne kehittyy, mutta kovin moneksi kuukaudeksi tuollaiseen tilanteeseen tuskin kannattaa jäädä roikkumaan. Itsensä sellaisessa pitkän päälle vain lopulta rikkoo. Ei ole todennäköistä mielestäni, että esim. vuoden päästä toinenkin sitten huomaa rakastuneensa...ainakaan sinuun. Ei riittäisi oma kärsivällisyyteni odotella sellaista ihmettä.
Mitä siis te muut tekisitte tässä tilanteessa: Muutama kuukausi tapailtu, sinä olet korviasi myöten ihastunut ja teillä on kivaa ja hyvä olla toistenne kanssa. Haluaisit sitoutua ja seurustella. Toinenkin vaikuttaa sinusta kyllä tykkäävään ja kehuu kyllä ihanaksi, muttei halua varsinaisesti alkaa seurustella kanssasi vaan haluaa jatkaa tapailua kuten ennenkin. Hänen tunteet eivät vaikuta käytöksen perusteella olevan yhtä voimakkaita kuin sinun muutenkaan.
Jatkat tapailua vielä pari kuukautta lisää, eikä tilanne vaikuta muuttuvan mihinkään. Mitä teet?
En ole läheisriippa joka odottaa ja odottaa, että toinen muuttuisi vaan tapailu loppuisi siihen, kun erilaiset motiivit tulisi esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tunteille voi asettaa sääntöjä. Ne tulevat jos tulevat, silloin kun tulevat.
Onhan se näinkin. Aika harvoin kuitenkin ne tunteet ja rakastuminen tulee vasta esim. vuoden päästä tapailun alusta. Vai onko teille kenellekään käynyt näin? Mitä mieltä ootte?
Kuinka kauksi aikaa toinen haluaa jäädä odottelemaan tällaista harvinaista myöhäistä tunteiden heräämistä, jos itse on jo kovin ihastunut? Kun todennäköisesti se kuitenkin on turhaa ja siinä saa sitten kärsiä yksipuolisessa rakkaudessa sitä enemmän, mitä kauemmaksi aikaa tuohon kuvioon jää. Tuollainen tapailusuhde on ihan epätasapainossa ja siinä on vaara, että toiselle tulee hyväksikäytetty olo, kun hän nhelposti ihastuneena/rakastuneena hyppää toisen pillin mukaan, eikä suhde ole kuitenkaan vastavuoroinen.
Sellainen on ehkä vähän yleisempää, että olleen oltu kavereita pitkään, ja sitten yllättäen romanttiset tunteet herää jossain vaiheessa. Mutta se on vähän eri asia.
Jos itse on jo kovin ihastunut suhteen ensi metreillä siihen puolituttuun, jonka on vasta tavannut kannattaa hetkeksi pysähtyä ja miettiä niitä omia tunteita onko ne kenties ylimitotettuja.
Juu. Itse ajattelin kuitenkin kirjoituksessani tilannetta, jossa on tapailtu siis jo tovI (vaikka se muutama kuukausikin niinkuin ap:n esimerkissä, esim 5kk) Toinen on sitten ihastunut jo ihan kunnolla ja mielellään haluaisi jo seurustellakin, mutta toinen haluasi vain jatkaa satunnaista tapailua edelleenkin... Kuinka kauan kannattaa jäädä odottamaan, että herääkö toisenkin tunteet isommin ja hänkin haluaisi syventää suhdetta ja seurustella?
Itse olen sitä mieltä, että jonkun aikaa kannattaa jatkaa tapailua ja jäädä katsomaan mihin tilanne kehittyy, mutta kovin moneksi kuukaudeksi tuollaiseen tilanteeseen tuskin kannattaa jäädä roikkumaan. Itsensä sellaisessa pitkän päälle vain lopulta rikkoo. Ei ole todennäköistä mielestäni, että esim. vuoden päästä toinenkin sitten huomaa rakastuneensa...ainakaan sinuun. Ei riittäisi oma kärsivällisyyteni odotella sellaista ihmettä.
Mitä siis te muut tekisitte tässä tilanteessa: Muutama kuukausi tapailtu, sinä olet korviasi myöten ihastunut ja teillä on kivaa ja hyvä olla toistenne kanssa. Haluaisit sitoutua ja seurustella. Toinenkin vaikuttaa sinusta kyllä tykkäävään ja kehuu kyllä ihanaksi, muttei halua varsinaisesti alkaa seurustella kanssasi vaan haluaa jatkaa tapailua kuten ennenkin. Hänen tunteet eivät vaikuta käytöksen perusteella olevan yhtä voimakkaita kuin sinun muutenkaan.
Jatkat tapailua vielä pari kuukautta lisää, eikä tilanne vaikuta muuttuvan mihinkään. Mitä teet?
En harrasta mitään seksiä kenenkään kanssa ilman, että seurustelusta on sovittu. Moniko mies jaksaa jatkaa kuvioissa edes tuota 5 kk ilman että on seksiä tai lupausta jatkosta? En pidä kovinkaan todennäköisenä, että tähän skenaarioon päätyisin mutta mietitään hetken.
Minulle tapailu merkitsee sitä, että ei olla sitouduttu toiseen. Voidaan siis nähdä muitakin. Nykyiselle poikaystävälleni kerroin n. 2kk tapailun kohdalla, että olen menossa kahville toisen miehen kanssa (ja sanoin rehellisesti, että mitään fyysistä ei ole tapahtumassa, ihan julkisella paikalla näkemisestä oli kyse). Poikaystäväni, silloinen tapailukumppani, ei kovinkaan paljoa tästä ilahtunut ja kysyi, että pystyykö tapaamisen perumaan.
En ollut tässä vaiheessa varma oliko hän tosissaan minun suhteen ja siksi suunnittelin toisen henkilön kanssa kahville menemistä. Ajattelin kuitenkin välttyä väärinymmärryksiltä ja siksi kerroin aikeistani. No, heti kun sain vahvistuksen sille että mies on tosissaan suhteeni niin minulle ei ollut enää tarvetta mennä treffeille toisen kanssa mutta halusin vielä, että mies sanoo "sen" ääneen. Olin vähän ilkeä ja ilmoitin, että jos ei sano sitä niin kyllä menen. Noh, pyysi sitten tyttöystäväksi ja sillä tiellä ollaan edelleen x'D
Kysymykseen vastaisin ehkä suoraan niin, että jos kyse on pelkästä tapailusta niin mies saa jahkailla mutta tottakai nainen samalla käy treffeillä myös muiden kanssa. Ja alkaa seurustelemaan ensimmäisen sopivan kanssa, oli se sitten tämä jahkaaja tai joku muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se vastaus on ettei se mies halua sitoutua nyt eikä myöhemminkään.
Se on saanut mitä haluaa: helpon panon joka ei ole riittävän kiinnostava parisuhdemielessä, mutta juuri tasoeron takia pelaa miehen ehdoilla kun toivoo saavansa tämän sitoutettua.
Vierailija kirjoitti:
Ja se vastaus on ettei se mies halua sitoutua nyt eikä myöhemminkään.
Se on saanut mitä haluaa: helpon panon joka ei ole riittävän kiinnostava parisuhdemielessä, mutta juuri tasoeron takia pelaa miehen ehdoilla kun toivoo saavansa tämän sitoutettua.
Tuo pitää paikkansa.
Mitä selkeämmin mies on kovempaa tasoa, sitä enemmän mennään miehen ehdoilla.
Oman tasoista joutuisi tavoittelemaan 100% ja seksiä ei olisi luvassa ilman parisuhdetta, koska se nainen saisi pelkkää seksiä komeammilta miehiltä.
Kun "laskee rimaa", naiset pistävät parastaan ja tuo roikottaminen tulee mahdolliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo miesten pitäisi vain sanoa, että joo seurustellaan ja elää kuin ennenkin sitten. Vai oletko yhteen muuttamassa samantien?
No en ole. Minulla tulee tuosta monen kuukauden tapailusta arvoton olo. Tuntuu, että miehet odottaa jotain parempaa. En halua olla mikään paremman puutteessa -ihminen.
Juuri näin. Nykyinen aviomieheni taisi neljänsillä treffeillä ehdottaa yhteenmuuttoa. Ikä 45+. Tartuin tähän. Hyvin mennyt nyt 7v. Roikottaja miehet eri juttu. Roikottajaihminen vain pitää tapailukumppania ja silmäilee jos löytyisi täydellisempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä kiire naisilla on julkistaa omistus status mieheen? Some tykkäykset vai mikä kun kauhee kiire aina virallistaa kuinka nainen omistaa miehen. Parisuhde on ainoastaan naisen tahdon toteutusta varten, ei siinä ole miehellä mitään sananvaltaa kun kaikki tehdään niin kuin nainen haluaa
Mulla tulee ainakin turvaton olo tapailusta. Miksi olla yhdessä jos ei voi katsoa yhdessä tulevaisuuteen?
Noin 3 kuukauden tapailun jälkeen nainen alkaa määräillä ja ohjeistaa miehen elämää. Siinä kohtaa olen ainakin itse lähtenyt kälppimään. Ehkä joskus aikaisemmin miehillä on ollut valtaa näissä asioissa, ei enää. Vilpitön rakastuminenkaan ei nykyään enää onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oo mies mutta vastaan silti.
Edellisessä parisuhteessa mies aika pian n 4kk tapailun jälkeen sanoi itse että kyllä me seurustellaan.
Eli kyllä mies sen ottaa puheeksi jos haluaa.
Eronnut tuosta edellisestä py:stä ja miettinyt että tuo tapailu olisi mulle ehkä se paras juttu. Elän yksin tyytyväisenä elämääni ja mun elämä on aika sekaisin. Joku mies tosissaan johon pitäisi panostaa kuullostaa ahdistavalta. En myöskään usko että voisin enää hullaantua ihmiseen enää niin kuin ennen. Exästä päässyyli, sitä en enää elämääni halua mutta kyllä tapailu ois parempi ku seurustelu.
Enkä mä ainakaan jaksaisi montaa tapailla. Musta on kiva pitää asiat simppelinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja parisuhteessa sellaisen naisen kanssa jonka onnistuin saamaan. Jos tarjolle tulisi parempi nainen, ottaisin heti hänet.
Tuon takia en olisi huolinut miestä, joka ei saisi halutessaan muitakin naisia.
Käytännössä siis alensit itsesi Suomen vähiten haluttavaksi naiseksi. Olet ainut, johon miehelläsi oli mahikset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Jos minä laittaisin piuhani poikki niin eikö sitten ne naiset halua lapsia kenen kanssa treffailen?
Ei tule vahinkoja.
Tämä. Jos on kerran varma, ettei halua lapsia, niin ilman muuta kannattaa teettää vasektomia. Onhan se sitten vakiintuneessa suhteessa mukavaa, kun ei tarvitse käyttää kumia, ja irtosuhteissakin poistaa ainakin raskausriskin, vaikka taudeilta pitääkin edelleen suojautua.
No ei todellakaan kannata. Kyllä vasektomiassa on isommat riskit elämänlaadun huonontumiseen kuin vaikka koronarokotteessa. Tulisipa miehille joku järkevä vaihtoehto, siitä vasalgelistäkään ei tainnut sitten tulla mitään.
Onneksi mun munasarjat on poistettu syöpäriskin vuoksi niin ei tarvitse tulevan miehen pelätä raskautumisriskiä.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mun munasarjat on poistettu syöpäriskin vuoksi niin ei tarvitse tulevan miehen pelätä raskautumisriskiä.
Miksi luulet että kelpaisit miehille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä kiire naisilla on julkistaa omistus status mieheen? Some tykkäykset vai mikä kun kauhee kiire aina virallistaa kuinka nainen omistaa miehen. Parisuhde on ainoastaan naisen tahdon toteutusta varten, ei siinä ole miehellä mitään sananvaltaa kun kaikki tehdään niin kuin nainen haluaa
Mulla tulee ainakin turvaton olo tapailusta. Miksi olla yhdessä jos ei voi katsoa yhdessä tulevaisuuteen?
Turvaton olo?
Mihin hävisi naisten uho itsenäisistä, voimakkaista naisista jotka eivät tarvitse miestä elääkseen täyteläistä, hyvää elämää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska miehet ei ajattele, että yhdessä on kivempi elää kuin yksin. Vaan kuvittelevat että the ones nalkuttaa ja vie rahat, vaikka se johtuu vain heidän pskoista naismauistaan.
En koe eläväni yksin vaikka en ole parisuhteessa. Minulla on tasapainoinen arki. Käyn töissä, harrastan, tapaan kavereista, perhettä, jne. En minä kaipaa elämääni mitään sukupuolten välistä sotaa, jossa on vain niitä oikeuksia, eikä mitään velvollisuuksia toisiaan kohtaan. Naisilla on noussut itsenäisyys päähään ja heistä on tullut itsekkäitä. He ovat piiskakourassa miehen selän takana vaatimassa paljon tekemättä itse mitään.
Huoh. Haluat käsittää asiat väärin ja luulet että kaikki naiset on sun kuvailujen kaltaisia.
#enoleniinkuinmuutnaiset
No mä en käsitä niitä suhteita missä ihmiset riitelee ja nalkuttaa, itte oon ollu mieheni kaa yhessä 7v ja kertaakaan emme ole riidelleet. Kun osaa elää yksin, niin ei tarvitse tukeutua toiseen, joten ei tule riitoja, koska elämme yhdessä emmekä symbioosissa.
Tällainen kuulostaa aina siltä, että suhteessa on jonkinlainen kauhun tasapaino, jossa molemmat varovat ilmaisemasta todellisia tunteitaan oikeastaan minkään asian suhteen. Oletteko savolaisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mun munasarjat on poistettu syöpäriskin vuoksi niin ei tarvitse tulevan miehen pelätä raskautumisriskiä.
Miksi luulet että kelpaisit miehille?
Se että sinä seurustelet vain munasarjojen kanssa ei tarkoita, että kaikki miehet toimisivat niin.
Alue: Aihe vapaa
Muutan tapailun tapailuksi, eli alan tapailemaan muitakin, ja jätän tuota tyyppiä vähemmälle. Keskityn ystäviini, tapaan uusia ihmisiä, ja miehiäkin tottakai, vietän kivaa muussa seurassa. Mies alkaa kyselemään että miksi ei ole enää hänelle aikaa, vastaan että käsitin että hän halusi vain kevyttä tapailua, ja olen päättänyt keskittyä nyt muuhunkin kuin häneen, kun en saanut hänestä seurustelukumppania. Totean että voimme jatkaa tapailua kyllä, mutta näkemiskerrat taitavat nyt harventua, että toivottavasti se ei haittaa.
Ja niin, siis olen tehnytkin näin. Lopputulema oli se että löysin siinä sivussa nykyisen mieheni joka kanssa ollaan oltu jo vuosia yhdessä. Miten tälle toiselle miehelle kävi? Hän kyseli kuukausien päästä vielä että haluaisinko nyt alkaa seurustelemaan vakavasti, että nyt hän olisi siihen valmis, kun näki että voi minut menettää. Voivoi.