Lue keskustelun säännöt.
Pelkääkö muut yksinäistä loppuelämää/vanhuutta?
09.12.2021 |
Tarkoitan siis sitä että ei ole ketään, ei vanhempia, ei kavereita, ei ystäviä, ei sukulaisia, ei puolisoa, ei lapsia, ei ketään kelle soittaa tai että joku soittaisi sinulle tai ketään ylipäänsä kiinnostaisi että oletko edes elossa. Minulla tulee olemaan tälläinen loppuelämä jos mieheni kuolee ennen minua. Sen takia haluan lähteä ennen häntä, en selviä millään tässä maailmassa yksin. Todella turvaton olo tämän takia kun koko elämäni olen turvautunut vain muihin ihmisiin, äitiini ja mieheeni. Haluaisin jo nyt lähteä mutta kuolema pelottaa, ei ole kanttia tehdä itsemurhaa. Jos jostain saisi myrkyt, millä vaan nukahtaisi, niin huonoimpana hetkenä varmasti päättäisin elämäni, niin vahvana on pelko, toivottomuus ja ahdistus yksin jäämisestä. N38
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Mistä tarkkaan ottaen et selviäisi yksin ap?
Taloudellisesti esimerkiksi. Ja ihminen on laumaeläin, on luonnotonta olla yksin. Niin hullua kuin se onkin, mietin jo nyt että onkohan enää silloin esimerkiksi leskeneläkettä tai eläkkeitä ylipäänsä jos mieheni kuolee ennen minua. Oma eläkkääni ei kummoinen tule olemaan kun töitä teen tälläkin hetkellä osa-aikaisesti työttömyyden ohessa. Enkä pääkopan vuoksi kokoaikaiseen työhön edes pysty mutta (osa)työkyvyttömyyseläkkeelleekään ei näin "tervettä" ihmistä päästetä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan pelkään. Kunhan lähimmät sukulaiseni kuolevat, niin jään ihan yksin. En toki nytkään vietä kovin hurjaa seuraelämää, mutta sentään ajoittain saan viestin tai puhelun sukulaisilta, ja käyn noin viikottain kahvittelemassa. Tuntuu oudolta ajatella, että noin parinkymmenen vuoden päästä tuo puhelin hiljenee melko täysin lukuunottamatta mahdollisia työpuheluita. Miten sitä osaa olla ihan yksin? Kunhan/jos eläkkeelle joskus päädyn, niin sitten kohtalo on se, että joku ehkä joskus haistaa minut rappukäytävässä, tai talon/asunnon yleinen rapistuminen herättää huomiota. Sitten joku käy kaapimassa sängyltä muumioituneen ruumiini talteen.
Terveisin Naispelko28
Samoja ajatuksia. Mutta ei mua ahdista se, että muumioitunut ruumiini kaavitaan. Mitä väliä sille mulla enää on? Sitä voi sääliä ja surkutella jäljelle jääneet. En tiedä mitä, jos mitään, siellä toisella puolella on, mutta en usko, että siellä jäädään märehtimään kuinka kauan se käytetty kroppa mätäni ja missä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tarkkaan ottaen et selviäisi yksin ap?
Taloudellisesti esimerkiksi. Ja ihminen on laumaeläin, on luonnotonta olla yksin. Niin hullua kuin se onkin, mietin jo nyt että onkohan enää silloin esimerkiksi leskeneläkettä tai eläkkeitä ylipäänsä jos mieheni kuolee ennen minua. Oma eläkkääni ei kummoinen tule olemaan kun töitä teen tälläkin hetkellä osa-aikaisesti työttömyyden ohessa. Enkä pääkopan vuoksi kokoaikaiseen työhön edes pysty mutta (osa)työkyvyttömyyseläkkeelleekään ei näin "tervettä" ihmistä päästetä. ap
Lisään vielä että jossain vaiheessa vanhana tulee tarvitsemaan apua kun ei ole enää voimia mennä vaikka apteekkiin, lääkäriin, kauppaan tms. Nyt jo jätetään vanhukset heitteille, mitä se on sitten vaikka 30v päästä. Ihan hirveä ajatella. :( ap
En pelkää. Odotan että saan olla ihan yksin, ainakin ilman ihmisiä. En meinaa jaksaa niitä enää yhtään, en työyhteisöjä, en asiakkaita, lasten opettajista puhumattakaan. En jaksa ihmisten kanssa kommunikoimista enää yhtään sen jälkeen kun täytin 45.
Vierailija kirjoitti:
En pelkää. Odotan että saan olla ihan yksin, ainakin ilman ihmisiä. En meinaa jaksaa niitä enää yhtään, en työyhteisöjä, en asiakkaita, lasten opettajista puhumattakaan. En jaksa ihmisten kanssa kommunikoimista enää yhtään sen jälkeen kun täytin 45.
Mulla sama ja olen 44. Olen tehnyt etätöitä 1,5 vuotta. En kestäisi enää olla päivittäin ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on lapsi ja muutama hyvä ystävä. Pelkään tulevaisuutta ilman romanttista rakkautta.
Kavereista ei ole seuraa, Jo elää kovin vanhaksi.
Ei ne kaverit jaksa enää kaveerata. (korkeintaan oman lähisukunsa kanssa, jos se lähisuku hoitelee tapaamiset)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos elää riittävän vanhaksi, eikä pärjää enää yksin, kuten nyt, joutuu palvelutaloon, sairasosastolle, vanhainkotiin, jne. mitä näitä osastoja nyt on. Siellä ei ole yksin. Joten en pelkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tarkkaan ottaen et selviäisi yksin ap?
Taloudellisesti esimerkiksi. Ja ihminen on laumaeläin, on luonnotonta olla yksin. Niin hullua kuin se onkin, mietin jo nyt että onkohan enää silloin esimerkiksi leskeneläkettä tai eläkkeitä ylipäänsä jos mieheni kuolee ennen minua. Oma eläkkääni ei kummoinen tule olemaan kun töitä teen tälläkin hetkellä osa-aikaisesti työttömyyden ohessa. Enkä pääkopan vuoksi kokoaikaiseen työhön edes pysty mutta (osa)työkyvyttömyyseläkkeelleekään ei näin "tervettä" ihmistä päästetä. ap
Lisään vielä että jossain vaiheessa vanhana tulee tarvitsemaan apua kun ei ole enää voimia mennä vaikka apteekkiin, lääkäriin, kauppaan tms. Nyt jo jätetään vanhukset heitteille, mitä se on sitten vaikka 30v päästä. Ihan hirveä ajatella. :( ap
Siis ei nytkään tarvitse mennä lääkäriin, (on etänettilääkärit), apteekkiin, (apteekkitavarat voi tilata läheiseen pakettiautomaattiin, tulevaisuudessa varmaan kotiin), taikka kauppaan, (netissä hoidat ostokset ja ne tuodaan sinulle kotiovellesi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lapsi ja muutama hyvä ystävä. Pelkään tulevaisuutta ilman romanttista rakkautta.
Minulla ei ole lapsia eikä kokemusta romanttisesta rakkaudesta. - Kumpaakin olen toivonut ja halunnut. Mutta yhä useammin huomaan aattelevani, että mitä tuo romanttinen rakkaus lopulta on? Mistä jään paitsi, jollen sitä lopulta tule ikinä saamaan.
Erityisen ikävää on se, että en itse tunnista itsestäni syytä tai syitä miksi olen aina saanut tai joutunut elämään sinkkuna. En väitä itseäni virheettömäski mutta kukapa meistä olisi.
Sikäli olen erinomaisen onnekas ja iloinen, että toistaiseksi olen onnistunut ylläpitämään/ säilyttämään elämässäni vastavuoroisia ihmissuhteita niin naisten kuin miesten kanssa, vaikka se yksi ja erityinen on aina puuttunut rinnaltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse hyppään junan alle tai lasautan napin ottaan siinä vaiheessa, kun alkaa terveys heikentyä. Yksin tässä nytkin on käytännössä vietelty elämä sataprosenttisesti. Onneksi on tietokonepelit yms. vapaa-ajalle.
M36
Pelkään. Tosi paljon. Yritän vaikuttaa asiaan, mutta ainakaan vielä ei ole onnistunut. Toivottavasti kuolen saappaat jalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tarkkaan ottaen et selviäisi yksin ap?
Taloudellisesti esimerkiksi. Ja ihminen on laumaeläin, on luonnotonta olla yksin. Niin hullua kuin se onkin, mietin jo nyt että onkohan enää silloin esimerkiksi leskeneläkettä tai eläkkeitä ylipäänsä jos mieheni kuolee ennen minua. Oma eläkkääni ei kummoinen tule olemaan kun töitä teen tälläkin hetkellä osa-aikaisesti työttömyyden ohessa. Enkä pääkopan vuoksi kokoaikaiseen työhön edes pysty mutta (osa)työkyvyttömyyseläkkeelleekään ei näin "tervettä" ihmistä päästetä. ap
Lisään vielä että jossain vaiheessa vanhana tulee tarvitsemaan apua kun ei ole enää voimia mennä vaikka apteekkiin, lääkäriin, kauppaan tms. Nyt jo jätetään vanhukset heitteille, mitä se on sitten vaikka 30v päästä. Ihan hirveä ajatella. :( ap
Ei tarvitse edes olla kovin vanha. Minä olen pitkäaikaistyötön ja aina yksin. Pari vuotta sitten loukkasin itseni niin, että liikkuminen oli joko vaikeaa tai mahdotonta. Selvisin kipulääkkeillä, joiden resepti uusittiin päivystyksen antamilla ohjeilla. Lopulta tilanne kävi mahdottomaksi: en pystynyt uusimaan reseptiä käymättä lääkärillä, enkä päässyt lääkärille, koska en kivulta pystynyt liikkumaan edes taksilla. Sairauslomallekaan en ole havitellut, koska en pääse lääkärille sitä hakemaan. Ei minua toisaalta töihinkään haluta, joten viis siitä, olenko saikulla vai en.
Olisin pystynyt kuntouttamaan itseni, jos olisin voinut turruttaa kivun vielä parin kolmen viikon ajan. Se ei onnistunut, joten vaikka alkuperäinen vaiva on ajan kuluessa lähes kadonnut, hyvin pitkä vuodepotilaana oleminen on tehnyt minusta ihmisraunion, joka ei enää koskaan mene töihin tai liiku ovesta ulos. Olen 55+ ja pidän työnteosta.
Elämä muuttuu erikoiseksi silloin, kun ei pääse liikkumaan eikä puhu kenenkään kanssa. Rahaa on erittäin vähän. Ajatus siitä, että tätä jatkuu 20-30 vuotta, on sietämätön. Ilman rahaa ja kontakteja ei edes pysty hankkimaan sitä, minkä avulla nukahtaisi eikä heräisi enää.
Toivon, että vietän loppuelämäni täysin yksin ja vieläpä suurissa kivuissa. Muuta en ansaitse
N28
Varmaan pitäisi pelätä kun olen melkein samassa tilanteessa itse, mutta en oikein ole osannut ajatella sitä noin. Omassa elämässä on käsikirjoitus mennyt aina ihan päinvastoin kuin olen odottanut (pelännyt). Olen olettanut nuorempana ettei mikään suju mutta aina on asiat luonnistuneet jostain syystä. Voisi sanoa että elämä on pikkuhiljaa tehnyt minusta optimistin. Nykyään ajattelen että vaikka kaikki näyttäisi harmaalta ja toivottomalta, kannattaa aina kääntää se viimeinenkin kortti kun koskaan ei tiedä mitä voi tapahtua.
Olen harkinnut että jos jään leskeksi, etsin - tai perustan - jonkinlaisen kimppa-asumismuodon muutaman samassa jamassa olevan lesken kanssa niin sittenhän meillä on ainakin toisistamme turvaa. Jos joku ei aamulla ilmesty aamiaispöytään niin tiedetään mennä tarkistamaan ennenkuin alkaa lemuamaan.
Se olisi kurjaa, mutta yritän pysyä kaikkien kanssa hyvissä väleissä ja olla itse seurallinen, niin ehken ihan yksin jäisi.
Vierailija kirjoitti:
Toivon, että vietän loppuelämäni täysin yksin ja vieläpä suurissa kivuissa. Muuta en ansaitse
N28
Huokaus. Olet vielä ni-in nuori, että ehdit vaikka ja mitä. Miten niin muka et ansaitsisi? - Oletko vaikka tappanut tai raiskannut montakin?
En todennäköisesti edes halua elää vanhaksi, joten en pelkää.
Mitäs, jos ne sinun ympärilläsi olevat ihmiset pitävätkin sinua harvinaisen omahyväisenä ja v*ttumaisena ihmisenä ja ovat lähistölläsi vain siksi, että heidän on pakko?