Lue keskustelun säännöt.
Apua! Loukkaantunut marsu? :D
Meidän 7v tytölle otettiin lemmikiksi marsu. Tuli kaveriltani, joka ei voinut enää pitää marsua allergian vuoksi. Marsu, sanotaan nyt vaikka "Topi" on ollut meillä nyt noin 6 vkoa. Alussa se vaikutti ihan innokkaalta ja uteliaalta, mutta nyt ei halua ottaa ihmiskontaktia eikä olla sylissä, varsinkaan minun. Tyttäreni syli kelpaa. Kun menen katsomaan ja yritän kujerrella, se vain kääntää päänsä pois kuin loukkaantuneena. Olenko ehkä tulossa hulluksi, olen ollut nyt aika kauan kotona lasten kanssa ja mies epäili että aikuisten seura voisi tehdä mulle hyvää :D Mutta en saa tätä mielestäni. Olenko loukannut marsua jotenkin omalla käytökselläni? Onko se edes mahdollista, muistaako/ymmärtääkö eläimet tällaisia asioita? Auttakaa, en kehtaa kysyä asiasta eläinlääkäriltä :D
Kommentit (97)
Nauroit marsun lyllerrykselle ja sitten ihmettelet, miksi marsu ei pidä sinusta? Kyllä eläimet ymmärtää pilkallisen naurun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Topi on ängyrä koska tarttis toisen marsu kaverin häkkiin ehdottomasti.
Ovat laumaeläimiä.
Luulenpa että jos hommaat kaverin hälle niin pääset plussalle.
Marsu tarvitsee lajitoverin seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka nämä ovatkin trollikommentteja niin silti ei auta kuin ihmetellä miksi joistakin lemmikeistä aina vitsaillaan noin rumasti. Kanien ja marsujen omistajana jatkuvasti kuulee "hauskaa" läppää siitä miten mun kannattaisi syödä ne. Ja koska olen kasvissyöjä niin siitäkin saa revittyä lisää juttua aiheeseen liittyen (syöt varmaan samaa heinää pupujen kanssa)
Joskus mietin kuinkahan kauan esimerkiksi koiran omistajat jaksaisivat kuunnella vastaavaa vitsiä. Harvalle tulisi mieleenkään edes vitsailla koirista.
Meillä myös marsuja ja kani, ei lasketa kunnon kotieläimiksi sukulaisteni mielestä.
Joka välissä pitäs nämä lopettaa ja hommata se koira, paras kotieläin.
Molemmat töissä, lapset koulussa, kukapa sitä koiraparkaa hoitas päivät.
Vierailija kirjoitti:
Laitonta? Lukeeko se jossain laissa?
Eläinsuojelulaissa lukee.
Ostat marsun eläinkaupasta tai sitten yksityiseltä niin aina informoivat asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Topille marsunarttu, niin mielikin virkistyy. Paitsi jos se on pihi ja ahnetta sorttia.
Ei perhana, sitten ainakin saa kärsiä, jälkikasvuakin tulee, käy häkki ahtaaksi.
Kaveriksi joku nuori kloppi mille Topi saa näyttää närhen munat ja omasakin jos siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka nämä ovatkin trollikommentteja niin silti ei auta kuin ihmetellä miksi joistakin lemmikeistä aina vitsaillaan noin rumasti. Kanien ja marsujen omistajana jatkuvasti kuulee "hauskaa" läppää siitä miten mun kannattaisi syödä ne. Ja koska olen kasvissyöjä niin siitäkin saa revittyä lisää juttua aiheeseen liittyen (syöt varmaan samaa heinää pupujen kanssa)
Joskus mietin kuinkahan kauan esimerkiksi koiran omistajat jaksaisivat kuunnella vastaavaa vitsiä. Harvalle tulisi mieleenkään edes vitsailla koirista.
No mä olen 40-vuotias nainen ja mulla on lemmikkinä hamsteri. Ihan muutamat tosihauskat koiralle vinkulelu -vitsit on kuultu. Joillekin on ihan käsittämätöntä ajatella, että pienikin lemmikki voi olla antoisa ja rakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marsuja pitäisi aina olla vähintään kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua! Minunkin marsu on loukkaantunut. Enkä tiedä edes mistä se on minulle loukkaantunut. Auttakaa! Se kääntää minulle aina selkänsä, kun yritän silittää sitä tai yritän antaa sille herkkupaloja.
Naapurista kuuluu jatkuvasti marsujen aivastelua. Mikähän siellä on hätänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naapurista kuuluu jatkuvasti marsujen aivastelua. Mikähän siellä on hätänä?
Huonolaatuista pölyävää heinää joutuvat syömään ehkä.
Vierailija kirjoitti:
On niillä pieni häntä.
Ei ole pientäkään häntää. Hännän paikalla on rasvarauhanen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marsu on laumaeläin. Hanki sille puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Tuli tästä mieleen: Mun exän kissa oli järkyttävän mustasukkainen. Yritti aina kynsiä mun vaatteet riekaleiksi ja mourusi kaiket yöt ja mun siellä ollessa tunki väkisin yöksi miehen sänkyyn, vaikkei yleensä koskaan nukkunut makuuhuoneessa. Yritin tutustua kissaan ja jopa kujerrella. Ei auttanut. Ero siitä sitten lopulta tuli, kun kissa osoittautui miehelle tärkeämmäksi. Vielä vuosien päästäkin kun kävin kylässä, tuo sama kissa mulkoili mua kiukkuisesti huoneen nurkasta. Ei ollut vieläkään leppynyt. Että onnea vaan, toivottavasti marsut ei oo yhtä pitkävihaisia.
Hyvä mies, kun ei hylännyt kissaansa! Seurasin joskus aikoinaan naapurin menoa kun heitti raivoten kissansa pihalle. Kissa oli kuulemma hyökännyt miehen uuden tyttöystävän kimppuun. En tiedä mitä kissalle lopulta tapahtui, toivottavasti pääsi uuteen parempaan kotiin.
Ihana aloitus, aloitus on vain jo niin vanha ja kun Topillakin oli jo ikää, on tainnut mennä marsujen taivaaseen.
Leppyköhän.
Vaikka nämä ovatkin trollikommentteja niin silti ei auta kuin ihmetellä miksi joistakin lemmikeistä aina vitsaillaan noin rumasti. Kanien ja marsujen omistajana jatkuvasti kuulee "hauskaa" läppää siitä miten mun kannattaisi syödä ne. Ja koska olen kasvissyöjä niin siitäkin saa revittyä lisää juttua aiheeseen liittyen (syöt varmaan samaa heinää pupujen kanssa)
Joskus mietin kuinkahan kauan esimerkiksi koiran omistajat jaksaisivat kuunnella vastaavaa vitsiä. Harvalle tulisi mieleenkään edes vitsailla koirista.