Lue keskustelun säännöt.
Miltä teistä muista yli 50v. tuntuu vanheneminen?
Elämä täällä on niin lyhyt, aika tuntuu juoksevan niin ettei perässä meinaa pysyä.
Alkaa luopumisen opettelu.
Toisaalta niin surullista mutta toisaalta kaunista...
Kommentit (910)
Vierailija kirjoitti:
Mun 88v. anoppi käy tansseissa. Löytää sieltä vielä jonkun ukonkäppänän.
Kilpailu on varsin yksipuolinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
BMW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on mieskunnon menetys iso asia ikääntyessä.
Ei se 50 v. vielä saa olla menetetty, lääkäriin kipin kapin .Ylipainoa ?
Mieskunto alkaa heikentymään jo neljänkympin korvilla ja vaikka silloin vielä jotenkuten hommasta suoriutuukin, viisikymppisenä huomattavan iso osa miehistä tarvitsee jo lääkitystä, vaikkei mitään perussairauksia olisikaan.
Mitäs se lääkitys haittaa? Viagra on halpaa kuin saippua nykyään, estää kuulemma dementiaakin. Ei muuta kuin pilleriä naamaan ja baanalle. Ilo irti elämästä. Nainenkin tykkää kun kanki on kova.
50-vuotiaana olin hyvässä kunnossa ja virkeä. 60-vuotta kun täytin hiukan kirpaisi kun ikä alkoikin kutosella. Mutta nyt vasta 70-vuotta ja hiukan yli alkaa huomata, ettei ole ihan nuori enää. Mieli on nuori, mutta keho pistää hanttiin.
Olen ollut aina nopea, se harmittaa kun on tullut hitaammaksi.
Nimet esimerkiksi unohtuvat, mutta pompsahtaa hetken päästä mieleen.
En kylläkään tunne itseäni vanhukseksi, mutta toisinaa elämän rajallisuus kyllä tulee mieleen. Mutta en mitenkään jatkuvasti mieti ikääni.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu siltä, että pitäisi vielä aika pitkään jaksaa töissä. Ja että lapset olisi pitänyt tehdä nuorempana.
Tämä!! Lapset olisi pitänyt tehdä paljon, paljon aiemmin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu siltä, että pitäisi vielä aika pitkään jaksaa töissä. Ja että lapset olisi pitänyt tehdä nuorempana.
Tämä!! Lapset olisi pitänyt tehdä paljon, paljon aiemmin..
Joissain maissa onn esim. 26 vuotisia mummoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä hittoa? Mä alan lähestyä viittäkymmentä, mut mulla on niin paljon tulevaisuudensuunnitelmia, etten nyt ihan vielä ajatellut alkaa vanhenemaan tai luopumisia suunnittelemaan. Just aloitin uuden ammatin opiskelun ja muutama firmakin pitäisi perustaa. Älä ny hyvä ihminen vielä tuossa iässä heitä pyyhettä kehään :D
Vierailija kirjoitti:
Mieskunto alkaa heikentymään jo neljänkympin korvilla ja vaikka silloin vielä jotenkuten hommasta suoriutuukin, viisikymppisenä huomattavan iso osa miehistä tarvitsee jo lääkitystä, vaikkei mitään perussairauksia olisikaan.
Höpsis. Jos noin on, niin mars lääkäriin. Mun miehen kunto on nyt parempi kuin nuorempana, kun pudotti vähän painoa, vähensi stressiä ja lopetti alkoholin käytön lähes kokonaan. Se on ihan höpsis puhetta, että seksihalut tai -kyvyt katoaisi iän myötä, syy ei ole iässä vaan huonossa elämäntavoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hautapaikkaa tässä jo katsellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieskunto alkaa heikentymään jo neljänkympin korvilla ja vaikka silloin vielä jotenkuten hommasta suoriutuukin, viisikymppisenä huomattavan iso osa miehistä tarvitsee jo lääkitystä, vaikkei mitään perussairauksia olisikaan.
Höpsis. Jos noin on, niin mars lääkäriin. Mun miehen kunto on nyt parempi kuin nuorempana, kun pudotti vähän painoa, vähensi stressiä ja lopetti alkoholin käytön lähes kokonaan. Se on ihan höpsis puhetta, että seksihalut tai -kyvyt katoaisi iän myötä, syy ei ole iässä vaan huonossa elämäntavoissa.
Olen törmännyt kahteen viiskymppiseen mieheen viime vuosina joilla on ollut erektio ongelmia. Kumpikaan ei tupakoi ja ovat hoikkia. Olutta menee silloin tällöin. Voisiko se sitten jo vaikuttaa? Yksilöllisiä asioita nämä taitaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvältä tuntuu vanheneminen. On kiva huomata, että tämä nyt niin vakavaa ollutkaan. Siinä tämä maailma jatkaa kulkuaan radallaan, vaikka minä täältä häviän. Vanhemmiten on alkanut tulemaan sellaisia syvällisiä ajatuksia, ilman angstia, mikä niihin lapsena liittyi. Olen alkanut uskomaan, että elämä kantaa ja kaikella onkin tarkoituksensa, ellei maailmankaikkeudelle, niin minulle. Voin kuolla tyytyväisenä.
Myöskin ajatus, että pitää saada kaikkea hienoa aikaan, on väistynyt. Olla inhimillinen ihminen riittää pitkälle, elää ja antaa toisten elää.
Minusta vanheneminen on ihanaa! Viimein voi välittää piut paut ulkonäköpaineista, eikä seksikään tunge mukaan ajatuksiin joka hetki. Lapset ovat omillaan ja voin aivan itse päättää ajankäytöstäni. Lasten huoneesta olen tehnyt itselleni harrastushuoneen, jonne voin jättää keskeneräiset käsityöt yms. vapaasti levälleen lojumaan, ja jossa ei ole pakko siivota tai tehdä mitään muutakaan, ellen itse halua. Nautin tästä elämänvaiheesta täysillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieskunto alkaa heikentymään jo neljänkympin korvilla ja vaikka silloin vielä jotenkuten hommasta suoriutuukin, viisikymppisenä huomattavan iso osa miehistä tarvitsee jo lääkitystä, vaikkei mitään perussairauksia olisikaan.
Höpsis. Jos noin on, niin mars lääkäriin. Mun miehen kunto on nyt parempi kuin nuorempana, kun pudotti vähän painoa, vähensi stressiä ja lopetti alkoholin käytön lähes kokonaan. Se on ihan höpsis puhetta, että seksihalut tai -kyvyt katoaisi iän myötä, syy ei ole iässä vaan huonossa elämäntavoissa.
Olen törmännyt kahteen viiskymppiseen mieheen viime vuosina joilla on ollut erektio ongelmia. Kumpikaan ei tupakoi ja ovat hoikkia. Olutta menee silloin tällöin. Voisiko se sitten jo vaikuttaa? Yksilöllisiä asioita nämä taitaa olla.
Myös kumppanin olemuksella on aika suuri merkitys. Sukupuoliviettiä täytyy ruokkia puolin ja toisin.
Ei mitään valittamista. Aika kuluu mukavasti postimerkkikokoelmaa hoitaen ja pitkillä kävelylenkeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vanheneminen kivaa ole. Eläkkeelle pääsemisen jälkern kohta tajuaa, että oma aika on rajaton. Voi tehdä pitkiä reissuja ulkomaille, harrastaa mielin määrin yms. Työt eikä lapset enää rajoita.
Mieluummin haluan vanheta kuin että kuolisin nuorena. Jotkut ei saa kokea vanhenemista vaan kuolevat nuorena
Olen tyytyväinen 59-vuotias. Vaihdevuosista pääsin helpolla. Oikean polven nivelrikko on ainoa vaiva nyt. Olen silti täysin työkuntoinen ja uskon jaksavani eläkeikään eli 65 v asti.
Hyvillä mielin olen. Ikäkriisi oli neljänkympin aikaan, kun lapsihaave piti lopettaa. Ehkä Surin vain yhtä lasta.
Ihan normi elämää on. Käydään mökillä ym. pientä. Kaukomatkat tehtiin nuorina. Nyt ollaan apuna lapsen perheelle, jos on tarve.
Terveys on saanut kolauksen sepelvaltimotaudin muodossa. Suonia avattu ja lääkkeitä saatu. Nämä on niitä ikälisiä😁.
Päivä kerrallaan ja armon varassa eläen🙏
Olen M48 ja elän elämäni onnellisimpia aikoja. Lapsista 2 vanhinta muuttaa muutamassa vuodessa omilleen, onneksi nuorin on vielä 7-8 vuotta kotona.
Olen eronnut. Keskityn lapsiini, kun he puolet ajasta minulla on. Aikaa on viimeinkin riittävästi nukkua. Rahaa jää säästöön ja vaurastun sijoittamisen kautta kovaa vauhti. Puolet ajasta
Harrastan liikuntaa ja punttisalilla teen edelleen elämäni ennätyksiä. Harrastan historiaa, musiikka, soittamista. Olen taitavampi, viisaampi ja vahvempi kuin koskaan. Hienoa on myös, että tuo kaikki etenee.
Hieno on katsoa lapsien kasvua ja onnekseni kaikille menee hienosti. Olen heille opettanut paljon asioita tekemään ruokaa, remppaamaan, auton pikkuhuolto juttuja ja etsimään tietoa ja pikku jippoja. Nyt autan aikuisuuden alkuun. Pistetään osakesäästämiset pystyy ja asp-tilit käytiin. Saavat paljon paremman lähdön kuin minä ja ovat pikku peliliikkeillä miljonäärejä ehkä 40 vuotiaina. Voivat keskittyä ilman rahahuolia siihen mihin haluavat.
Hienoa mennä monella saralla vielä eteenpäin ja monet huiput ovat vasta edessä päin. Ikää tulee ja vanhenee ja saa tullakin. Olen lähinnä kiitollinen mitä kaikkea on elämässä saanut ja tulee kiitollisuuden aiheita tulee lisää.
Rankkojakin pätkiä on ollut, mutta on oppinut jotta nekin selätetään ja lopulta tulos on parempi, kun asiat saa kuntoon. Olen myös kiitollinen kavereistani jotka on miehiä tosin liki kaikki. Miesten kesken on keskinäinen toisten auttaminen yleistä. Vinkataan toisille esim sijoituksisata ja muusta. Jos joku muuttaa tai remppaa, niin autetaan. Tai jos on huolia niin puhutaan ja tuetaan.
Parisuhdetta tuskin enää haluan. Jos joku hottis eteen sattuu niin pidetään hauskaa jonkin aikaa ja kun hauska häviää niin lopetetaan. Noita on ollut ja nykyään niitä ei enää oikein kaipaakaan.
Eli hyvältä tuntuu ja ehkä siksi, että on tehnyt asiat oikeaan aikaan. Olen perustanut perheen alta kolmikymmpisenä, työskennellyt eri aloilla. Rakentanut talon vaikken sitä alkaessa siitä mitään tiennytkään, rempannut, sittemmin ostanut asunnon. Lopettanut kuormittava ihmissuhteen ja luonut uusia toimivia. Vivuttnut velalla sijoituksia jne. Elämän puitteet ovat kunnossa. On tullut tartuttua mahdollisuuksiin ja hakenut mahdollisuuksia. Ehkä yksi tärkeimmistä on, että olen pitänyt itseni kovassa kunnossa liikunnalla ja muutenkin huolehtinut itsestäni.
Vauvana kun syntyy ja humalassa kuolee, ei tiedä täällä käyneensäkään.