Onko täällä ketään, jolla on ollut kurja päivä ja haluaisi jutella?

Kamalaa. Miten paska mies. Nosta heti kissa pöydälle. Tsemppiä sinulle ja vauvallesi, löydätte aivan varmasti parempaakin seuraa kuin pettävä miehesi.

Kaikki päiväni ovat kurjia. Olen jo tottunut siihen. 

Minulla on ollut kurja päivä.

No avautukaa enemmän. -ap

Vähän joo mieli maassa. Tuntuu että koko ajan teen asioita väärin ja kadun kaikkea mitä teen. Mulle kaikki negatiiviset asiat on melkein maailmanloppuja. En koe olevani hyvä äiti kun en saanut imetystä käyntiin. Maitoa tuli, mutta sairaalassa ei autettu eikä myöskään neuvolassa. Ja oli siinä muitakin ongelmia. Yritän kyllä parhaani kaikessa äitinä, mutta olen suorittajaluonne. Näitä kelailen tänään.

Ja siis vauva on nyt kohta 10kk jo. T.5

Minä kaipaan juttuseuraa ja lohtua. Olin eilen sterilisaatiossa ja olen tosi kipeä. Kuopus alkoi oksentaa pari tuntia sitten ja olen luutunnut lattioita ja sohvaa oksennuksesta kipeänä itsekin. Mies on täysin onneton vässykkä, kun jossain pitäisi olla konkreettisesti avuksi. Olen niin vihainen, että voisin jättää eroanomuksen saman tien. Yritin soittaa ystävälleni ja keventää mieltä, mutta ei joutanut puhumaan. Olen itkenyt silmät päästäni viimeisen tunnin aikana. Nyt kelpaisi halaus ihan keltä vain.

On, totaalisen huono päivä. Näin kaveria pitkästä aikaa, hänellä on ollut ongelmia ja nyt alkoi tenttaamaan että onko minulla suhde hänen miehensä kanssa. Alkoi ahdistamaan koska hän ei ollut todellakaan oma itsensä (ollaan tunnettu yli 15 vuotta )

Mun elämä on kans aika kurjaa. Asuin ulkomailla pitkään enkä ole vieläkään osannut asettua takaisin, kaikki on täällä niin tylyjä eikä katukuvassa paljo hymyillä. Olisi kiva saada ystäviä mutta kaikilla on aina niin kiire. Soittelen ihmisille mutta kukaan ei vastaa ja laittaa myöhemmin viestiä ja kyselee mitä asiaa oli ollut, miksei kukaan soita takaisin? Sosiaalisten kontaktien luominen on vaikeaa ja kaikki roikkuu vaan netissä. Muutama kiva tyyppi on jotka lähtee joskus lenkille kaveriksi mutta niilläkin on omat elämänsä ja toisella vielä vuorotyö. Mies mulla on mutta elämme etäsuhteessa ja näemme n.kerran kk. Se on ihan Ok, kiva olisi vaan nukkua toisen kainalossa useammin ja harrastaa seksiä. Siinäpä mun suurimmat kurjuuden, jotka ei nyt sanoiksi puettuna enää niin pahalta tunnukkaan :) onhan mulla kuitenkin työ ja asunto, monilla ei niitäkään

Oli huono päivä. Unohdin suosikkikirjansa asuntolaan :( olisin halunnut istua lukemaan päivän päätteeksi

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:29"]

Vähän joo mieli maassa. Tuntuu että koko ajan teen asioita väärin ja kadun kaikkea mitä teen. Mulle kaikki negatiiviset asiat on melkein maailmanloppuja. En koe olevani hyvä äiti kun en saanut imetystä käyntiin. Maitoa tuli, mutta sairaalassa ei autettu eikä myöskään neuvolassa. Ja oli siinä muitakin ongelmia. Yritän kyllä parhaani kaikessa äitinä, mutta olen suorittajaluonne. Näitä kelailen tänään.

[/quote]

Hmm.. No en osaa neuvoa tossa lapsenkasvatusasiassa, kun en itse ole äiti. Mutta onhan pääasia, että välität ja yrität. Varmasti, jos imettämättömyys olisi lapselle vaarallista, sinua autettaisiin siinä. Koeta rentoutua, ettet polta itseäsi loppuun. on niin rankka vaihe elämässä toi vauva-aika. Ei kai äitiydessä tarvitse suoriutua. Eikös pääasia ole että rakastaa lasta ja tekee parhaansa sen hyvinvoinnin eteen? Onko isää myös lähettyvillä? Jos on, niin ehkä voisitte yhdessä miettiä näitä ongelmia.

Mies on nykyään jotenkin kylmä ja koko ajan vihainen ja ärtynyt. Viime yönä suuttui kun lapsi huusi yöllä ja lähti ovet paukkuen klo 5 töihin. Olen vielä raskaana ja meillä siis ennestään yksi pieni. On niin kurja olo ja alkaa supistella jos mietin asioita liikaa. Nytkin.

11 = ap

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:30"]

Minä kaipaan juttuseuraa ja lohtua. Olin eilen sterilisaatiossa ja olen tosi kipeä. Kuopus alkoi oksentaa pari tuntia sitten ja olen luutunnut lattioita ja sohvaa oksennuksesta kipeänä itsekin. Mies on täysin onneton vässykkä, kun jossain pitäisi olla konkreettisesti avuksi. Olen niin vihainen, että voisin jättää eroanomuksen saman tien. Yritin soittaa ystävälleni ja keventää mieltä, mutta ei joutanut puhumaan. Olen itkenyt silmät päästäni viimeisen tunnin aikana. Nyt kelpaisi halaus ihan keltä vain.

[/quote]

No mä annan sulle nettihalauksen <3 Miehesi on tosiaan hyvin ajattelematon. Kivuissa ei tee hyvää siivota. Eikö se tiedä, että sinuun sattuu? Nappaa siltä kaukosäädin ja käsken sen katsoa vaihteeksi lapsen perään, jotta saisit kipeänä levätä. Suututtaa tollainen! -ap

Varattu mies sanoi pitävänsä minusta. Mietin miksi tuon kertoi, olisi pitänyt omana tietonaan :( Itse olen sinkku. Ja ei, en antanut hänelle.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:32"]

On, totaalisen huono päivä. Näin kaveria pitkästä aikaa, hänellä on ollut ongelmia ja nyt alkoi tenttaamaan että onko minulla suhde hänen miehensä kanssa. Alkoi ahdistamaan koska hän ei ollut todellakaan oma itsensä (ollaan tunnettu yli 15 vuotta )

[/quote]

Kuulostaa vakavalta. Voisitko puhua siitä jonkun teidän yhteisen tutun kanssa? Ystävälläsi voi vaikka joku psykoosi iskeä. Jos meno menee liian hurjaksi, kannattaa soittaa ambulanssi tai yrittää itse viedä kaveri sairaalaan. Kyllä ne osaa hoitaa sen. Vaikka toi suhdesyyttely varmaan tuntuukin pahalta, niin luulen, että kaverisi tarvitsee nyt tukeasi. -ap

Kuka siellä jossain linjojen takana istuukaan - annoit juuri lohtua. Kiitos! T. Seiska

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:33"]

Mun elämä on kans aika kurjaa. Asuin ulkomailla pitkään enkä ole vieläkään osannut asettua takaisin, kaikki on täällä niin tylyjä eikä katukuvassa paljo hymyillä. Olisi kiva saada ystäviä mutta kaikilla on aina niin kiire. Soittelen ihmisille mutta kukaan ei vastaa ja laittaa myöhemmin viestiä ja kyselee mitä asiaa oli ollut, miksei kukaan soita takaisin? Sosiaalisten kontaktien luominen on vaikeaa ja kaikki roikkuu vaan netissä. Muutama kiva tyyppi on jotka lähtee joskus lenkille kaveriksi mutta niilläkin on omat elämänsä ja toisella vielä vuorotyö. Mies mulla on mutta elämme etäsuhteessa ja näemme n.kerran kk. Se on ihan Ok, kiva olisi vaan nukkua toisen kainalossa useammin ja harrastaa seksiä. Siinäpä mun suurimmat kurjuuden, jotka ei nyt sanoiksi puettuna enää niin pahalta tunnukkaan :) onhan mulla kuitenkin työ ja asunto, monilla ei niitäkään

[/quote]

Voi johtua vaan talvesta. Kai ihmiset pian kömpii luolistaan. Kokeile vaikka ottaa selvää paikallisesta toiminnasta tai keksiä joku harrastus, jossa vois olla rentoa porukkaa. Jos niistä sais sitten vapaa-ajan seuraakin. Toivottavasti ei ole ihan typeriä neuvoja. Ykinäisyyskin on ihan oikea ongelma. -ap

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:35"]

Mies on nykyään jotenkin kylmä ja koko ajan vihainen ja ärtynyt. Viime yönä suuttui kun lapsi huusi yöllä ja lähti ovet paukkuen klo 5 töihin. Olen vielä raskaana ja meillä siis ennestään yksi pieni. On niin kurja olo ja alkaa supistella jos mietin asioita liikaa. Nytkin.

[/quote]

Toi kannattaa ottaa puheeksi. Varmaan vauva- ja raskausaika on kriittistä suhteessa. Jos jää vaikka vähemmän aikaa toisillenne. Mutta kannattaa kuitenkin pitää kiinni siitä miehestä ja yrittää puhua sille järkeä, ettei suhde kaadu ihan typeriin asioihin. Sun mies taitaa oll nyt vähän pikkumainen. Vaikka vauva-arki stressaakin, niin ei lapsen itkusta voi suuttua. Jaksamista sulle. Pyydä vaikka huomenna ystävä kahville, niin saat muutakin seuraa kuin kiukkuisen miehen. -ap

Lähdin iloisin mielin tapaamaan tätä kaveria koska oli häntä jo vähän ikäväkin. Ajattelin että tulee parempi olo muutenkin vähän ankeaan päivään, mutta päin vastoin. Sitten yritin parantaa pahaa oloa ja ahdistusta soittamalla äidille, mutta ei, sekin oli kännissä eikä ymmärtänyt hönkäsen pöläystä mitä yritin kertoa ja alkoi latelemaan kaiken maailman ongelmia ja alkoi vielä kertomaan minun ja mieheni parisuhde kriiseistä jollaisia en edes tiennyt olevan olemassa. En tiedä mistä ne johtopäätökset syntyvät. Mutta nyt ahdistaa ja siihen loppuivan minun kuuntelijani. Tuntuu että olen taas yksin kaikkien ajatuksieni kanssa koska kellään ei tunnu olevan aikaa eikä jaksamista edes pieneen rupattelutuokioon....

t 8