Lue keskustelun säännöt.
Miten vauvan kanssa saa tehtyä kotitöitä?
Meillä on kai vaativa vauva kun se ei viihdy itsekseen viittä minuuttia kauempaa missään sitterissä tai lattialla. Ei suostu olemaan kantoliinassa eikä repussa. Koko ajan pitäisi kanniskella selkä vääränä tai viihdyttää. Nukkuu päiväunia hyvin vain liikkuvissa vaunuissa, sängyssä 30 min. kerralla jos hyvin käy. En ymmärrä missä välissä ne kotityöt pitäisi tehdä. Silloin kun vauvan saa nukahtamaan sänkyyn, ehdin ottaa itse torkut tai tehdä itselleni ruokaa ja syödä. Mikään imurointi tai kolistelua aiheuttava ei käy koska vauva herää rääkymään. Just ja just saa pyykit tai tiskit pesukoneeseen jos siunaantuu sopiva muutaman minuutin hetki ja roskat saa vietyä vaunulenkin yhteydessä.
Kommentit (393)
Itsellä meni alussa kaikki aika vaan imettämiseen ja maidon pumppaamiseen, tuntui ettei mitään muuta ehtinyt tehdä. Onneksi vauva lopetti itse rintaruokinnan 6 kk ikäisenä. Ja lapsen isä auttoi paljon, laittoi aterian ja söin samalla kun imetin. Silloin kun vauva nukkui, lepäisin myös itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen suuresti kun luen tätä ketjua. Ai, tällaista on nykyinen kasvatus, että vauvaa kannellaan koko ajan sylissä ja viihdytetään. Trauma jos hetken itkee.
Mitenköhän ne äidit ennen lapsilauman kanssa pärjäsi ilman mukavuuksia yksinkertaisissa oloissa, ei edes lämmintä vettä. Siinä ei varmaan ehtinyt viihdyttämään. Silloin ilmeisesti vauvaa keinutettiin kehdossa ja nukkuivat enemmän, että pystyi työt hoitamaan. Tai ilmeisesti sitten itki aikansa.
Miten ovat voineet edelliset sukupolvet saamaan aikaiseksi tämän hyvinvointiyhteiskunnan kun ovat olleet aivan väärin kasvatettuja.Samaa mieltä. Toisaalta ennen on saman katon alla asunut useampi sukupolvi ja yhteisöllisyys (koko kylä kasvattaa) oli silloin normaalia elämää.
Niin tosiaan, ennen oli ennen ja nyt on nyt. Nykyisin mahdoton tilanne, että useampi sukupolvi tulisi toimeen keskenään samassa huushollissa. Eivätpä tule oikein se ydinperhekään. Avioerot yleisiä.
Mutta mutta, ennen ei ollut pyykki- eikä tiskikoneita, vaan muuripadassa pestiin pyykit lipeällä ja kelkalla vedettiin vesi avannosta talvisin. Tiskit käsin kaikki. Ei myöskään ollut (robotti)imureita, matot tampattiin ulkona ja kieriteltiin lumessa. Nykyään ne viedään pesulaan, ennen laiturilla juuriharjan kanssa pestiin. Oli myös navetta- ja peltotyöt sun muut.
Nykyään koko ajan lukee juttuja kuinka kamalan rankkaa vauvan ja kodin hoito on. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni oikeasti ajattelee noin ja kuinka monelle vauvanhoito on "luonnollista", onnistuu pääosin mukavasti.
Meillä eka lapsi oli tosi vaativa, vähäuninen ja allerginen. Toinen hyvin nukkuva ja terve. Molemmat viihtyivät sylissä, eivät viihtyneet lattialla/sitterissä/vaunuissa. Minusta oli ihanaa pidellä vauvaa sylissä. Söin, kävin vessassa, imuroin, käytin tiskikonetta, hoidin pyykit jne. vauva sylissä yksikätisesti ilman vaikeuksia samalla vauvalle leperrellen. Vain suihkuun olisin välillä halunnut mennä yksin.
Edelleen teen minet asiat yksikätisesti. Nykyisin vaan siinä toisessa kädessä on puhelin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen suuresti kun luen tätä ketjua. Ai, tällaista on nykyinen kasvatus, että vauvaa kannellaan koko ajan sylissä ja viihdytetään. Trauma jos hetken itkee.
Mitenköhän ne äidit ennen lapsilauman kanssa pärjäsi ilman mukavuuksia yksinkertaisissa oloissa, ei edes lämmintä vettä. Siinä ei varmaan ehtinyt viihdyttämään. Silloin ilmeisesti vauvaa keinutettiin kehdossa ja nukkuivat enemmän, että pystyi työt hoitamaan. Tai ilmeisesti sitten itki aikansa.
Miten ovat voineet edelliset sukupolvet saamaan aikaiseksi tämän hyvinvointiyhteiskunnan kun ovat olleet aivan väärin kasvatettuja.Samaa mieltä. Toisaalta ennen on saman katon alla asunut useampi sukupolvi ja yhteisöllisyys (koko kylä kasvattaa) oli silloin normaalia elämää.
Miksi emme palaisi siihen aikaan, jossa pienen vauvan äiti ehti kotona sekä siivoamaan että hoitamaan dementikkomummon, joka ei enää osannut itse vessaan. Ja siinä sivussa laittamaan 2 lämmintä ateriaa puolisolleen, joka kävi päivällä töistä kotona syömässä. Vasta nykysukupolvi on asettanut vauvan keskiöön ja on keksitty joku vaativa tai isotarpeinen vauva, aikaisemmin lapsi syntyi perheeseen, jossa oli jo valmiina omanlaisensa rutiinit, ei eletty vauvan mukaan.
Oikeastaan jokaisen lapsiperheen pitäisi asua saman katon alla isovanhempien kanssa, jolloin nuoripari saisi yhden oman huoneen ja lopusta asunnosta päättäisi isovanhemmat. Heiltä saisi apua, mutta sitten elettäisiin heidän määräysvallassaan. Sitä se nimittäin oli yhteisöllisyyden aikaan, miniä ei voinut olla minä-minä -ihminen, koska ei päättänyt mistään.
Meillä +7kk tykkää olla pikkuaikoja kävelytuolissa. Siinä mennä hihkuu menemään. Tiedän, ettei saa pitää pitkään, mutta välillä vaihteluna panen tuoliin hetkeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten kehitysmaissa saavat viljeltyä ruokaa ja tehtyä talon työt, jos vauva ei viihdy kantoliinassa vaan sitä pitäisi viihdyttää koko ajan.
Tekevätkö sitten vanhemmat lapset tätä vuorollaan vai miten ovat ratkaisseet asian?
Niinhän ne tytöt aloittaa sen äidiksi harjoittelun jo muutaman vuoden ikäisinä.
Laitoin sitterin isolle keittiön pöydälle, kumia alle. Kun vauva näki mitä puuhaan, oli tyytyväinen. Käteen tuttipullo, kauha tms jota myös katsella samalla kun mun tiskipuuhia ym
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen suuresti kun luen tätä ketjua. Ai, tällaista on nykyinen kasvatus, että vauvaa kannellaan koko ajan sylissä ja viihdytetään. Trauma jos hetken itkee.
Mitenköhän ne äidit ennen lapsilauman kanssa pärjäsi ilman mukavuuksia yksinkertaisissa oloissa, ei edes lämmintä vettä. Siinä ei varmaan ehtinyt viihdyttämään. Silloin ilmeisesti vauvaa keinutettiin kehdossa ja nukkuivat enemmän, että pystyi työt hoitamaan. Tai ilmeisesti sitten itki aikansa.
Miten ovat voineet edelliset sukupolvet saamaan aikaiseksi tämän hyvinvointiyhteiskunnan kun ovat olleet aivan väärin kasvatettuja.
Seuraavan kerran, kun sinun tekee mieli valittaa jostain, niin muisteles vanhoja aikoja ja pidä suusi kiinni. Ennen muuten hyödyttämät vanhukset jätettiin petojen syötäviksi, joten palataanko taas niihin vanhoihin hyviin aikoihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen suuresti kun luen tätä ketjua. Ai, tällaista on nykyinen kasvatus, että vauvaa kannellaan koko ajan sylissä ja viihdytetään. Trauma jos hetken itkee.
Mitenköhän ne äidit ennen lapsilauman kanssa pärjäsi ilman mukavuuksia yksinkertaisissa oloissa, ei edes lämmintä vettä. Siinä ei varmaan ehtinyt viihdyttämään. Silloin ilmeisesti vauvaa keinutettiin kehdossa ja nukkuivat enemmän, että pystyi työt hoitamaan. Tai ilmeisesti sitten itki aikansa.
Miten ovat voineet edelliset sukupolvet saamaan aikaiseksi tämän hyvinvointiyhteiskunnan kun ovat olleet aivan väärin kasvatettuja.Samaa mieltä. Toisaalta ennen on saman katon alla asunut useampi sukupolvi ja yhteisöllisyys (koko kylä kasvattaa) oli silloin normaalia elämää.
Miksi emme palaisi siihen aikaan, jossa pienen vauvan äiti ehti kotona sekä siivoamaan että hoitamaan dementikkomummon, joka ei enää osannut itse vessaan. Ja siinä sivussa laittamaan 2 lämmintä ateriaa puolisolleen, joka kävi päivällä töistä kotona syömässä. Vasta nykysukupolvi on asettanut vauvan keskiöön ja on keksitty joku vaativa tai isotarpeinen vauva, aikaisemmin lapsi syntyi perheeseen, jossa oli jo valmiina omanlaisensa rutiinit, ei eletty vauvan mukaan.
Oikeastaan jokaisen lapsiperheen pitäisi asua saman katon alla isovanhempien kanssa, jolloin nuoripari saisi yhden oman huoneen ja lopusta asunnosta päättäisi isovanhemmat. Heiltä saisi apua, mutta sitten elettäisiin heidän määräysvallassaan. Sitä se nimittäin oli yhteisöllisyyden aikaan, miniä ei voinut olla minä-minä -ihminen, koska ei päättänyt mistään.
Bum!! Ei tästä kai hyötyisi kuin avioerojuristit :D Mutta erittäin mielenkiintoinen näkökulma! Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvan voi laittaa tekemään kotitöitä. Ainakin pyykkikoneen täytön ja lattian siivoamisen pitäisi onnistua. Mitä nuorempana kotityöt aloittaa, sitä ahkerampi on aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin aloituksesta huolimatta, että kantoliinaan vaan. Napakasti vaan kietaisuristisidonnalla etupuolelle, niin siinä on ja pysyy. Tässä sidonnassa vauva voi olla eri asennoissa. Ihan pienen voi laittaa siihen vähän makuuasentotyyppisesti tai sitten vatsa äidin vatsaa vasten ja kädet sivuille liinan alle, jalat on sammakkoasennossa ja polvesta alaspäin tulee liinasta ulos. Isomman vauvan voi laittaa tähän naama eteenpäin, mutta silloin jalat pitää laittaa ristiin ja suppuun vauvan eteen, vähän Buddha-tyylisesti. Missään nimessä ei saa jalkoja roikottaa suoraan alaspäin, ennen kuin vauva on jo kävelyiässä.
Kyllä se siihen tottuu. Jos itkeskeleekin alkuun, niin onpahan kuitenkin siinä äidin lähellä ja äidin on helppo silitellä välillä, kun ei kuitenkaan tarvitse käsin sitä vauvaa kannatella.
Vähän isomman, jo liinaan tottuneen vauvan, voi laittaa myös selkäpuolelle. Kietaisuristisidonnan voi tehdä selkäpuolellekin, mutta ei ole ihan tottumattoman äidin ja vauvan juttu, vaan tarvitaan jo vähän osaamista äidiltä ja myös lapselta. Tämä on hyvä siinä kohtaa, kun vauva on tosiaan jo vähän isompi ja pääsee kurkkimaan sieltä äidin olan yli.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vauvat suostuvat olemaan liinassa, repussa, sitterissä tai lattialla, toiset taas eivät. Minunkaan lapseni vaati vain olla sylissä ja usein lapsesta sitten saikin kätevästi selville äidin ruokalistan, kun safkat olivat hänenkin päällään. Huono omatunto jäi kuuman puuron pudottamisesta hänen päälleen, mutta mulla nyt vaan oli kova nälkä.
Mä en osta tuota, etteikö vauva suostuisi olemaan liinassa. Tunteeko kukaan yhtäkään suomalaista äitiä, joka ei olisi ollenkaan voinut käyttää lastenvaunuja tai rattaita, kun vauva ei suostu niissä olemaan? Aivan. Liinan kanssa sama juttu. Kun vaihtoehtoja ei anneta, se vauva on liinassa ja sillä hyvä.
Maailmassa on ihan valtavasti paikkoja, missä lastenvaunuja ei vaan käytetä. Ja oli joku maa, jossa alle puolivuotiasta ei edes lasketa lattialle, ollenkaan. Näissä paikoissa se vauva on liinassa. Ei jossain Andeilla tai Afrikassa vaan ole sitä vaihtoehtoa että se vauva ei suostuis siinä olemaan ja äiti jäisi kotiinsa vauvan kanssa vangiksi, kun ei pääse liikkumaan kodin ulkopuolelle.
En mitenkään päin suostu uskomaan, etteikö vauva siinä liinassa tottuisi olemaan. Siinä hän on kuitenkin turvallisesti äidin lähellä. Useimmiten ongelma on, että äitiä jännittää, kun ei osaa sen liinan kanssa olla, ja siksi vauvakin reagoi, kun aistii sen äidin hätäännyksen. Kun liina on sidottu napakasti ja oikein ja äiti luottaa siihen, että vauva pysyy siinä pitämättäkin ja on rauhallinen, niin vauvakin tajuaa, että tässä on hyvä olla. Uudessa tilanteessa vauva tulkitsee äidin perusteella, mikä homma, ja omat reaktiot on sen mukaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tarkoitus kritisoida ap:ta mitenkään, mutta kirjoitan yleisellä tasolla: Itse ainakin esikoisen äitinä koin tarvetta koko ajan viihdyttää vauvaa kun halusin tukea kehitystä ym. Mutta on ihan hyvä että vauvasta asti lapsi oppii olemaan pieniä hetkiä myös itsekseen, omien vaikutelmien ja ajatusten kanssa. Vauvalla on paljon prosessoitavaa maailmassa. Ei vauva tarvitse eikä kestä esim jatkuvaa katsekontaktia hereilläoloaikana, vaan vaihdellen rauhallista oleilua ja tutkailua ja sitten taas vuorovaikutusta. Sensitiivisyys vanhemmuudessa on sitä että reagoi vauvan viesteihin. Jos vauva kitisee tai älähtää, hoitaja kuulee sen ja jos on esim syömässä tai ripustamassa pyykkiä, rauhoittaa ja viihdyttää vauvaa sanallisesti, viestittää siis että kaikki ok, täällä ollaan. Vaikka vauva itkisi kovastikin, hän pärjää kyllä jos hänet joku huomioi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison pitää olla vauvan kanssa illat, niin siinä ehtii toinen tehdä kotityöt rauhassa. Luulisi työssäkäyvälle tulevan ikävä lasta ja koska lapsi tarvitsee isän seuraa, niin tuo käy luontevasti.
Kyllä se työssäkäyväkin on hengähdystaukonsa ansainnut. Toki varmasti haluaa viettää myös aikaa lapsen kanssa, mutta on aika epäreilua ajatella, että 8h työpäivän jälkeen olisi yksinomaan puolison homma vielä hoitaa lastakin. Se töisen jälkeinen aika pitäisi jakaa tasan että molemmat saavat rauhoittua.
Hyvä ajatus on, että se työssäkäyvä ottaa itselleen lepotauon, ennen kuin tulee kotiin. Meidän talossa yksi mies, jolla oli kotona vauva, jäi töistä tultuaan autotalliin istumaan autoon ja pelaamaan HayDaytä. Menin ihan kerran kysymään, kun näin hänet autossa istumassa. Hän kertoi pitävänsä tauon ennen kuin menee kotiin, kun siellä on vastassa uupunut äiti vauvan kanssa. Ja tuo toimi hänelle, hän piti siinä töiden jälkeen vähän taukoa ennen kotiinmenoa, jaksoi sitten ottaa vastaan sen, mikä siellä odotti.
Jokainen voi toteuttaa tuon itselle sopivalla tavalla. Mutta töistä väsyneenä ja nälkäisenä ei kannata suoraan kotiin mennä, koska siellä on väsynyt (ja ehkä nälkäinenkin) vaimo joka tarvitsee hengähdystaukoa. Kun mies hengähtää ja syö ensin, hän jaksaa antaa vaimolle sen hengähdystauon. Sen jälkeen on molemmat sen verran tolkuissaan ja toimintakykyisiä, että voidaan jakaa niitä hommia ja lepoaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei voi syödä sillon kun vauva on hereillä? Mikä estää syömisen? Minkä ikäinen vauva kyseessä? Ihan mielenkiinnosta kysyn, kun raskaana oon ja vieras aihe.
Vauva haluaa olla sylissäsi. Mieluiten seisoa. Hän haluaa koskettaa silmiäisi, tarttua nenääsi, kiskoa korvakorusi irti, kuolata kasvoillesi (suukkoja) jne. Valillä huomaat vaipan olevan täynnä ja vauvaa kokee olonsa epämukavaksi. Vauva haluaa hyppiä sylissäsi tai tarrata lusikkaan. Hän haluaa ehkä kokeilla miltä sinun ruokasi tuntuu ja maistuu...tai miltä se näyttää otsallasi tai olkapäälläsi. Vauva saattaa myös ohimennen huitasta silmä-tai juomalasisi lattialle ja sitä rataa. Tässä tuli joitain mieleen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko tämä kuinka suosittu mielipide, mutta mielestäni vauvan voi ihan hyvin vain laskea lattialle, sitteriin tms. syömisen ajaksi, viihtyi tai ei. Minusta on vähän sairasta, että jos vauva "ei viihdy", niin sitten vanhempi ei saa syödä kunnolla, peseytyä tai tehdä edes välttämättömiä kotitöitä. Jotenkin siinä on minun korvaani prioriteetit ihan metsässä. Ihan kuin äidillä ei olisi ihmisarvoa yhtään vauvaan verrattuna.
Minusta taas henkensä hädässä huutava vauva saa aikaan sen, että tekee mieli saada se huuto loppumaan.
Mitä vauvan kanssa tehdään jos se on jatkuvasti henkenhädässä?
Köytetään se kantoliinalla äidin syliin. Siinä saa huutaa. Äidille korvatulpat tai vastamelukuulokkeet tai Peltorit, ihan mikä vaan toimii.
Joskus sen jatkuvan itkun takana voi olla ihan oikea vaivakin. Refluksi, allergia tai ilmavaivat. Allergiat ja sairaudet on tietenkin hyvä poissulkea, jos vauva itkee ihan mahdottomasti. Sitten kun on varmistettu, ettei vauva itke vaikkapa korvatulehdustaan, niin pitää vauvan lähellä ja suojaa kuulonsa. Vauvan itku on hormonihuuruiselle äidille erittäin stressaavaa ja kuormittavaa. Jos ei pysty tekemään muuta kuin pitämään vauvan lähellä, niin itselle pitää olla sen verran armollinen että suojaa edes kuulonsa. Se tilanne on jo muutenkin ihan riittävän raskas sekä henkisesti että fyysisesti.
Hermoheikot vanhemmat saa hermoheikkoja lapsia.
Tämä on kysymys, jota useamman lapsen äiti ei voi kuin itkeä tai nauraa. Itkeä silloin, jos kaikki 7 ovat samanlaisia kuin aloittajan ainokainen.
Muistan kun lapsena käytiin mummon kanssa kylässä sellaisessa paikassa, jossa äiti otti tuolin ja istui hellan viereen vauva sylissään tekemään ruokaa. Mummolassa minäkin hain tuolin mummolle, kun sattumalta teki aivan samanlaista ruokaa. Siihen tietenkin mummo, että ei hän tarvitse, kun ei ole vauvaa. Se oli sitä aikaa, kun mikään istualtaan tehty ei ollut mitään 'oikeaa työtä'.
Niin tosiaan, ennen oli ennen ja nyt on nyt. Nykyisin mahdoton tilanne, että useampi sukupolvi tulisi toimeen keskenään samassa huushollissa. Eivätpä tule oikein se ydinperhekään. Avioerot yleisiä.