Lue keskustelun säännöt.
Miten vauvan kanssa saa tehtyä kotitöitä?
Meillä on kai vaativa vauva kun se ei viihdy itsekseen viittä minuuttia kauempaa missään sitterissä tai lattialla. Ei suostu olemaan kantoliinassa eikä repussa. Koko ajan pitäisi kanniskella selkä vääränä tai viihdyttää. Nukkuu päiväunia hyvin vain liikkuvissa vaunuissa, sängyssä 30 min. kerralla jos hyvin käy. En ymmärrä missä välissä ne kotityöt pitäisi tehdä. Silloin kun vauvan saa nukahtamaan sänkyyn, ehdin ottaa itse torkut tai tehdä itselleni ruokaa ja syödä. Mikään imurointi tai kolistelua aiheuttava ei käy koska vauva herää rääkymään. Just ja just saa pyykit tai tiskit pesukoneeseen jos siunaantuu sopiva muutaman minuutin hetki ja roskat saa vietyä vaunulenkin yhteydessä.
Kommentit (393)
Vierailija kirjoitti:
Vauva on semmoinen minkälaiseksi sen totuttaa/opettaa.
Jos on aina sylissä ja paijattavana niin ei osaa olla yksin. Joten oma vikasi.
Just. Koska temperamentti, persoonallisuus, geneettiset tekijät, refluksi tms ei mitenkään vaikuta mihinkään. P*skat pullamössöäidit vaan pilaavat lapsensa eikä niin kun ennen vanhaan kun lapsia huudatettiin hamaan tappiin asti koska sisu ja kova kasvatuskuri kunniaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vauva on vain sylissä teet kotityöt yhdellä kädellä tai et tee. Voit pyytää myös apua. Etköhän itsekin tiennyt vastauksen.
Höpö höpö. Jätä omaan arvoonsa nuo höpötykset hyysäyksestä ja siitä, että vauva on sellainen kuin sen opettaa. Vauvat ovat myös yksilöitä, toiset vaativampia kuin toiset. Tee se minkä pystyt nyt, kun aika kuluu ja vauva vähän kasvaa niin voit taas alkaa tekemään enemmän. Huolehdi vaan nyt, että sinä ja vauva saatte tarpeeksi ruokaa kaikki muu tukee aikanaan.
Komppaan tätä, että jokaisesta asiasta tehdään vauvalle asia, jota seurata. Esimerkiksi, kun teemme ruokaa miehen kanssa, niin vauva seuraa sitterissä ihan rauhassa niin kauan, kun selostamme mitä teemme ja otamme hänet tavallaan mukaan tekemiseen juttelemalla ja ottamalla katsekontaktia. Toimii melkein aina!
Kun vauva nukkuu äiti nukkuu. Kotityöt voi tehdä muutamassa minuutissa, minuutti sinne toinen tänne. Sitten vaan hankkii siivoajan käymään viikoittain ja tekee kerralla koko viikon ruuat valmiiksi. Tulos on kehno, mutta siedettävä jos talossa ei ole liikaa tavaraa. Jos on piha niin sitä ei pysty hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko tämä kuinka suosittu mielipide, mutta mielestäni vauvan voi ihan hyvin vain laskea lattialle, sitteriin tms. syömisen ajaksi, viihtyi tai ei. Minusta on vähän sairasta, että jos vauva "ei viihdy", niin sitten vanhempi ei saa syödä kunnolla, peseytyä tai tehdä edes välttämättömiä kotitöitä. Jotenkin siinä on minun korvaani prioriteetit ihan metsässä. Ihan kuin äidillä ei olisi ihmisarvoa yhtään vauvaan verrattuna.
Tässä on hyvä kommentti. Meillä on kaksoset, vaativia molemmat vauvoina, mutta millä ihmeellä minä niitä molempia olisin koko ajan sylissä yhtäaikaa kantanut. Oikein ihania, tasapainoisia ja reippaita koululaisia heistä kasvoi siitä huolimatta:)
Sitten vielä porukka syyllistää ja ihmettelee kun kaikki ei halua lapsia.. Onnea vaan valitsemallasi tiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen suuresti kun luen tätä ketjua. Ai, tällaista on nykyinen kasvatus, että vauvaa kannellaan koko ajan sylissä ja viihdytetään. Trauma jos hetken itkee.
Mitenköhän ne äidit ennen lapsilauman kanssa pärjäsi ilman mukavuuksia yksinkertaisissa oloissa, ei edes lämmintä vettä. Siinä ei varmaan ehtinyt viihdyttämään. Silloin ilmeisesti vauvaa keinutettiin kehdossa ja nukkuivat enemmän, että pystyi työt hoitamaan. Tai ilmeisesti sitten itki aikansa.
Miten ovat voineet edelliset sukupolvet saamaan aikaiseksi tämän hyvinvointiyhteiskunnan kun ovat olleet aivan väärin kasvatettuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei voi syödä sillon kun vauva on hereillä? Mikä estää syömisen? Minkä ikäinen vauva kyseessä? Ihan mielenkiinnosta kysyn, kun raskaana oon ja vieras aihe.
Ei sitä lasta voi vaan laittaa johonkin hyllylle odottelemaan sillä aikaa kun haluaa tehdä muuta. Vai minne ajattelit itse lapsesi tuikkasta jos ei viihdy kun sylissä?
No ei ne vauvat ole sylivauvoiksi syntyneet, opittu tapahan tuo jo on että vaatii syliin. Kannattaa vieroittaa jo nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä te sitten teette koko päivän kun se vauva on sylissä? Istutte sohvalla ihmettelemässä tuntikausia tai kävelette vauva sylissä ympäri asuntoa?
Se lapsi ei siitä rikki mene jo hetken aikaa makoilee lattialla tai sitterissä. En tarkoita että lasta pitää huudattaa yksinään mutta hyvä se on opettaa olemaan hetkiä ilman sitä syliä. Ei sitä koko kämppää tarvitse alkaa siivoamaan kerralla. Tekee pieniä juttuja, minuutti pari.
Ja tuo syöminen... Ihan saa itseään syyttää jos vauva jotenkin estää syömisen.
Kyllä se estää jos itkee niin että oksentaa.
Antaa oksentaa, siihen ei tukehdu, kun on nähtävillä koko ajan. Kun on itse syönyt, voi siivota sotkut. Ei pidä opettaa lasta, että hän saa itkullaan kaiken periksi. Ja tämän ohjeen annan ihan tarkoituksella näin, koska jos lapsi muutamassa minuutissa ehtii itkemään itsensä oksennukseen asti, niin lapsella on jotain pahasti vialla. Vaativa tai suuritarpeinen lapsi on todennäköisesti synonyymi vakaville neurologisille häiriöille, sitä ei vain haluta sanoa ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen suuresti kun luen tätä ketjua. Ai, tällaista on nykyinen kasvatus, että vauvaa kannellaan koko ajan sylissä ja viihdytetään. Trauma jos hetken itkee.
Mitenköhän ne äidit ennen lapsilauman kanssa pärjäsi ilman mukavuuksia yksinkertaisissa oloissa, ei edes lämmintä vettä. Siinä ei varmaan ehtinyt viihdyttämään. Silloin ilmeisesti vauvaa keinutettiin kehdossa ja nukkuivat enemmän, että pystyi työt hoitamaan. Tai ilmeisesti sitten itki aikansa.
Miten ovat voineet edelliset sukupolvet saamaan aikaiseksi tämän hyvinvointiyhteiskunnan kun ovat olleet aivan väärin kasvatettuja.
Tais mennä väärään ketjuun. Mutta suuritöistä joka tapauksessa on vauvan/lasten hoito tänäpäivänä. En yhtään ihmettele jos syntyvyys vaan laskee, koska entistä enemmän täytyy olla myös sitä omaa aikaa. Ja se minä, minä - kulttuuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totutin vauvan normiääniin, kuitenkin kun vauva on se ykkönen, pölykoirat kakkosia.
Otin vauvan sitterissä kylppäriin, kun kävin suihkussa.
Kun vauva nukkui, sain tehtyä kotitöitä.
Aamusta hinasin vauvan pyörillä olevaa ensipetiä keittiöön, jotta sain syötyä aamupalan, vauvan hoito sitten.
Vierailija kirjoitti:
Meillä 4 lasta ja kaikki olleet vaativia, silti saanut kaikki kotityöt hyvin tehtyä. ihme valitusta.
Totta, olen nähnyt näitä tehopakkauksia! Mielessäni kyllä ajattelin, voi kauheeta, tuo kyllä kostautuu myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen suuresti kun luen tätä ketjua. Ai, tällaista on nykyinen kasvatus, että vauvaa kannellaan koko ajan sylissä ja viihdytetään. Trauma jos hetken itkee.
Mitenköhän ne äidit ennen lapsilauman kanssa pärjäsi ilman mukavuuksia yksinkertaisissa oloissa, ei edes lämmintä vettä. Siinä ei varmaan ehtinyt viihdyttämään. Silloin ilmeisesti vauvaa keinutettiin kehdossa ja nukkuivat enemmän, että pystyi työt hoitamaan. Tai ilmeisesti sitten itki aikansa.
Miten ovat voineet edelliset sukupolvet saamaan aikaiseksi tämän hyvinvointiyhteiskunnan kun ovat olleet aivan väärin kasvatettuja.
Niin, ja minkälaisia tästä sodanjälkeisestä sukupolvesta tulikaan kun ei ehditty pitää sylissä ymym? Onneksi saavat Espanjan auringossa sitä lämpöä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä te sitten teette koko päivän kun se vauva on sylissä? Istutte sohvalla ihmettelemässä tuntikausia tai kävelette vauva sylissä ympäri asuntoa?
Se lapsi ei siitä rikki mene jo hetken aikaa makoilee lattialla tai sitterissä. En tarkoita että lasta pitää huudattaa yksinään mutta hyvä se on opettaa olemaan hetkiä ilman sitä syliä. Ei sitä koko kämppää tarvitse alkaa siivoamaan kerralla. Tekee pieniä juttuja, minuutti pari.
Ja tuo syöminen... Ihan saa itseään syyttää jos vauva jotenkin estää syömisen.
Kyllä se estää jos itkee niin että oksentaa.
Antaa oksentaa, siihen ei tukehdu, kun on nähtävillä koko ajan. Kun on itse syönyt, voi siivota sotkut. Ei pidä opettaa lasta, että hän saa itkullaan kaiken periksi. Ja tämän ohjeen annan ihan tarkoituksella näin, koska jos lapsi muutamassa minuutissa ehtii itkemään itsensä oksennukseen asti, niin lapsella on jotain pahasti vialla. Vaativa tai suuritarpeinen lapsi on todennäköisesti synonyymi vakaville neurologisille häiriöille, sitä ei vain haluta sanoa ääneen.
Opettaa vastasyntynyttä ????
Toivon todella ettei sinulla ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen suuresti kun luen tätä ketjua. Ai, tällaista on nykyinen kasvatus, että vauvaa kannellaan koko ajan sylissä ja viihdytetään. Trauma jos hetken itkee.
Mitenköhän ne äidit ennen lapsilauman kanssa pärjäsi ilman mukavuuksia yksinkertaisissa oloissa, ei edes lämmintä vettä. Siinä ei varmaan ehtinyt viihdyttämään. Silloin ilmeisesti vauvaa keinutettiin kehdossa ja nukkuivat enemmän, että pystyi työt hoitamaan. Tai ilmeisesti sitten itki aikansa.
Miten ovat voineet edelliset sukupolvet saamaan aikaiseksi tämän hyvinvointiyhteiskunnan kun ovat olleet aivan väärin kasvatettuja.
Samaa mieltä. Toisaalta ennen on saman katon alla asunut useampi sukupolvi ja yhteisöllisyys (koko kylä kasvattaa) oli silloin normaalia elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison pitää olla vauvan kanssa illat, niin siinä ehtii toinen tehdä kotityöt rauhassa. Luulisi työssäkäyvälle tulevan ikävä lasta ja koska lapsi tarvitsee isän seuraa, niin tuo käy luontevasti.
Isähän jaksaa raskaan työpäivän jälkeen olla noin vartin vauvan kanssa ja olettaa, että vaimo tekee kotityöt ja laittaa päivällisen kun on kerran päivät pitkät kotona.
Minä en tunne näitä isiä. Mutta aina joku katkera tulee ketjuun hokemaan tätä samaa valhetta. Vähän väsyttää jo. Jos itsellä oli joku tilanne sen oman miehen kanssa ja katkeroiduit, ei tarvitse olettaa, että kaikilla muillakin on.
Ihan tuttu tilanne, oli myös 5kk koliikki. Vaativa on vieläkin 1v6kk. Meillä on jo täys uhma päällä! Lapset on erilaisia. Älä lue helppojen vauvojen äitien höpinöitä, ne ainoastaan masentaa. Tämä on tilanne nyt, mutta se ei jatku ikuisesti. Hyväksy sotkuisempi koti ja kehnompi ruoka. Meillä syötiin vauva-aikana paljon uuniruokia. (Voi valita myös terveellisiä puolieineksiä, kasviksia ym.) Minuuttipuurot oli myös kova sana. Vaunut hylkäsi 4kk iässä ja päikkärit nukkui oikeastaan vain kantorepussa ulkona. Kävelin 20km päivässä satoi tai paistoi. Et ole ainut ja onneksi haastavatkin lapset ovat ihania ja rakastettavia. Jos voimat loppuu täysin, niin hae apua. Me pärjättiin ilman kun mies oli kotona vauvavuoden, mut oltiin molemmat ihan kuitti. Helppo niiden on mökistä, joiden vauvat nukkuu hyvin, syö hyvin ja viihtyy itsekseen vaikka leikkimatolla. Laske rimaa ja muista, ettei tilanne jatku ikuisesti. Voimia!
Otat viikkorahan pois ellei suostu tekemään.
Ei vauvalle voi olla läsnä 24/7: vähän realismia. Laittaa sen viereen mönkimään ja tuijottamaan jotain lelua. Omat vaivat tykkäsivät rapisevista pehmokirjoista. Tai johonkin leikkikehään tms sitteriin. Vaihtaa välillä pari sanaa ja touhuaa muuta.