Lue keskustelun säännöt.
Miten vauvan kanssa saa tehtyä kotitöitä?
Meillä on kai vaativa vauva kun se ei viihdy itsekseen viittä minuuttia kauempaa missään sitterissä tai lattialla. Ei suostu olemaan kantoliinassa eikä repussa. Koko ajan pitäisi kanniskella selkä vääränä tai viihdyttää. Nukkuu päiväunia hyvin vain liikkuvissa vaunuissa, sängyssä 30 min. kerralla jos hyvin käy. En ymmärrä missä välissä ne kotityöt pitäisi tehdä. Silloin kun vauvan saa nukahtamaan sänkyyn, ehdin ottaa itse torkut tai tehdä itselleni ruokaa ja syödä. Mikään imurointi tai kolistelua aiheuttava ei käy koska vauva herää rääkymään. Just ja just saa pyykit tai tiskit pesukoneeseen jos siunaantuu sopiva muutaman minuutin hetki ja roskat saa vietyä vaunulenkin yhteydessä.
Kommentit (393)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei voi syödä sillon kun vauva on hereillä? Mikä estää syömisen? Minkä ikäinen vauva kyseessä? Ihan mielenkiinnosta kysyn, kun raskaana oon ja vieras aihe.
Ei sitä lasta voi vaan laittaa johonkin hyllylle odottelemaan sillä aikaa kun haluaa tehdä muuta. Vai minne ajattelit itse lapsesi tuikkasta jos ei viihdy kun sylissä?
Kyllä voi. Ei siitä mitään tule jos joka hiton inahduksesta hyysää.
Ihanan empaattiselta kuulostat... "Joka hiton inahdus" ei myöskään ole ama asia kun "huudata lasta lattialla sen aikaa kun syöt".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on erittäin vauvakohtaista. Minun lapseni oli myös sellainen, että halusi olla aina mukana sylissä, ei kantorepussa, ei liinassa, ei sitterissä. Ei suostunut olemaan edes sitä viittä minuuttia ilman syliä, parku alkoi aivan heti. Sylissäkin itki, jos yritin tehdä jotain häneen liittymätöntä, esimerkiksi syödä. Tuo myös on tuttua, että lyhyet päiväunet onnistuivat vain liikkuvissa vaunuissa. Kesto unilla oli tyypillisesti 15-30 minuuttia, ja sen jälkeen vauva ei viihtynyt enää vaunuissa, vaan piti kesken lenkinkin ottaa syliin ja työntää toisella kädellä tyhjät vaunut kotiin. Yöt olivat katkonaisia ekat 12 kk. Vauvani myös söi usein ja vähän, eli elämä oli ihan pelkkää syöttämistä ja nukuttamista. Jos pääsi yliväsyneeksi tai nälkäiseksi, ei suostunut enää syömään eikä nukkumaan, eli elämästä tuli todella vaikeaa. Käytännössä ei jaksanut lähteä kotoa kovin pitkälle, kun tiesi että vauva ei kuitenkaan nuku kauan ja loppureissu menee huudon kanssa jos ei pysty pitämään sylissä. Rättiväsyneenä oli muutenkin raskasta kanniskella pientä koko ajan.
En todella tiedä, miten tuollaisen vauvan kanssa saa kotityöt tehtyä jos on yksin. Meillä niitä tehtiin oikeastaan pelkästään silloin kun isäkin paikalla.
Tuohon on helppo vierestä neuvoa, että älä stressaa ja hetken se vain on pieni, anna itsellesi armoa :)))
Mutta täytyy sanoa, että MINÄ kyllä osasin antaa itselleni armoa ja olisin ollut ihan valmis nukkumaan kuin ruumis sen ajan kun isä illalla pitää vauvaa hetken. Ympäristöllä olikin sitten toiset vaatimukset. Parisuhteeseemme jätti pysyvät arvet, miten mies kotiin tullessaan tylytti minua siitä, että miten täällä on kaikki tekemättä vaikka olet koko päivän vain lojunut kotona hänen ollessaan töissä.
Vauvoja on todella erilaisia. Jotkut nukkuvat useammat 2-3 tunnin päiväunet sängyssä, ja äiti voi sillä aikaa siivota, laittaa päivän ruuat ja vaikka opiskella tai kirjoittaa kirjan. Minun lapseni ei ole ikinä suostunut nukkumaan päivällä sängyssä hetkeäkään, paitsi kerran 2-vuotiaana oksennustaudissa. Jos pääsee tuossa asiassa helpolla, pitää kiittää onneaan, mutta ei kyllä yhtään tarvitse tuomita muiden tekemisiä sen oman tilanteen kautta. Vauva-aika on ainutkertaista, mutta käsittämättömän paljon raskaampaa kuin työelämä.
Ihana, sosiaalinen ja rakas 4-vuotias tästäkin sylivauvasta tuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison pitää olla vauvan kanssa illat, niin siinä ehtii toinen tehdä kotityöt rauhassa. Luulisi työssäkäyvälle tulevan ikävä lasta ja koska lapsi tarvitsee isän seuraa, niin tuo käy luontevasti.
Kyllä se työssäkäyväkin on hengähdystaukonsa ansainnut. Toki varmasti haluaa viettää myös aikaa lapsen kanssa, mutta on aika epäreilua ajatella, että 8h työpäivän jälkeen olisi yksinomaan puolison homma vielä hoitaa lastakin. Se töisen jälkeinen aika pitäisi jakaa tasan että molemmat saavat rauhoittua.
Juuri näin. Ensin syö toinen ja sitten toinen. :) Sitten vuorotellaan kumpi lähtee rentouttavalle vaunulenkille raittiiseen ilmaan tai jää kotiin imuroimaan. :)
Kantoliinaan/kapaloidaan.
On sillon ihan tyytyväinen ihan kuin painaisi "off"nappia, lakkaa itku ja parku heti ja vaan katselee maailman menoa tai nukkuu rintaa vasten.
Kapalointi sillon kun ei voi olla sylissä, esim kun teen ruokaa/syön = palovamman riski.
Vierailija kirjoitti:
Meillä 4 lasta ja kaikki olleet vaativia, silti saanut kaikki kotityöt hyvin tehtyä. ihme valitusta.
Kerro toki miten sen teit käytännössä? Anna vaikka esimerkki päivän kulusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison pitää olla vauvan kanssa illat, niin siinä ehtii toinen tehdä kotityöt rauhassa. Luulisi työssäkäyvälle tulevan ikävä lasta ja koska lapsi tarvitsee isän seuraa, niin tuo käy luontevasti.
Kyllä se työssäkäyväkin on hengähdystaukonsa ansainnut. Toki varmasti haluaa viettää myös aikaa lapsen kanssa, mutta on aika epäreilua ajatella, että 8h työpäivän jälkeen olisi yksinomaan puolison homma vielä hoitaa lastakin. Se töisen jälkeinen aika pitäisi jakaa tasan että molemmat saavat rauhoittua.
Sori, kun on tehnyt sen oman henkilökohtaisen valinnan perustaa se perhe on tehnyt myös henkilökohtaisen valinnan luopua siitä omasta ajastaan ja se oma aika on aikaa sen perheen kanssa.
Kyllä vauvan kanssa vielä onnistuu mutta odotas kun on kaistapäänä juokseva touhukas 1v (jos oppinut jo kävelemään, yksilöllistä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 4 lasta ja kaikki olleet vaativia, silti saanut kaikki kotityöt hyvin tehtyä. ihme valitusta.
Kerro toki miten sen teit käytännössä? Anna vaikka esimerkki päivän kulusta?
Arvatenkin nöyrällä sisulla ja ajatuksella että siivoan tai itken ja siivoan koska nyrkin ja hellan välissä on hyvä olla😂
Voi kamala. Mun ainokainen on varmaan ollut todellinen harvinaisuus, kun kotiin saapumisestaan saakka nukkui pitkät yöunet, päälle kunnon parin tunnin päikkärit ja söi aina hyvällä halulla. Ei koliikkia, ei mitään muutakaan, mistä ois pitänyt soitella tai viedä vastaanotolle. Kaikilla käyrillä mentiin hienosti kultaista keskitietä.
Olen ollut todella onnekas, kun aamulla sai melkein herätellä pimua syömään, ja maksimissaan yhden kerran saattoi joskus yöllä herätä pullolliselle. Multa ei tullut maitoa.
Päivän touhut sujuivat hymyillen ja jokeltaen, itsekseen viihtyi aina siellä minne kulloinkin laitoin. Syliäkin tarpeekseen sai, eipä huolta.
En voi kuvitellakaan millaista olisi elämäni tällaiselle ilman tukiverkkoja eläneelle yh:lle ollut, jos olisi vauvani toisenlainen ollut. Oiskohan tuosta rumbasta elävänä edes selvinnyt?
Ei voi kuin kunnioittaa teitä, arjen sankarit! Paljon voimia jatkossakin ja tunnelmallista joulua! -Mummeli :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison pitää olla vauvan kanssa illat, niin siinä ehtii toinen tehdä kotityöt rauhassa. Luulisi työssäkäyvälle tulevan ikävä lasta ja koska lapsi tarvitsee isän seuraa, niin tuo käy luontevasti.
Kyllä se työssäkäyväkin on hengähdystaukonsa ansainnut. Toki varmasti haluaa viettää myös aikaa lapsen kanssa, mutta on aika epäreilua ajatella, että 8h työpäivän jälkeen olisi yksinomaan puolison homma vielä hoitaa lastakin. Se töisen jälkeinen aika pitäisi jakaa tasan että molemmat saavat rauhoittua.
No jos mies mieluummin tekee silloin kotitöitä, niin käyhän sekin, jos mies ei halua oman lapsensa kanssa olla ja häneen tutustua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison pitää olla vauvan kanssa illat, niin siinä ehtii toinen tehdä kotityöt rauhassa. Luulisi työssäkäyvälle tulevan ikävä lasta ja koska lapsi tarvitsee isän seuraa, niin tuo käy luontevasti.
Kyllä se työssäkäyväkin on hengähdystaukonsa ansainnut. Toki varmasti haluaa viettää myös aikaa lapsen kanssa, mutta on aika epäreilua ajatella, että 8h työpäivän jälkeen olisi yksinomaan puolison homma vielä hoitaa lastakin. Se töisen jälkeinen aika pitäisi jakaa tasan että molemmat saavat rauhoittua.
Sori, kun on tehnyt sen oman henkilökohtaisen valinnan perustaa se perhe on tehnyt myös henkilökohtaisen valinnan luopua siitä omasta ajastaan ja se oma aika on aikaa sen perheen kanssa.
Höpö höpö. Ne valinnat on tehty yhdessä, joten yhdessä se hoidetaankin se arki. Yksi puoliso on töissä 8h, toinen hoitaa lasta sen aikaa. Loppupäivä jaetaan tasan, niin että molemmat saavat omaa aikaa, siivousaikaa ja aikaa lasten kanssa. Miksi sen työssäkäyvän pitäisi töiden jälkeen hoitaa kaikki yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä viihdytin meidän vaativaa neitiä tekemällä performanssin joka kotityöstä - esim pyykkiä viikatessa tai tiskikonetta tyhjentäessä, musiikki soimaan ja sitten hassusutellen/tanssien/laulaen/runoillen esitetään jokainen vaate tai astia sitterissä pötköttävälle vauvalle.
Kumman hyvin meidän neiti jaksoi katsoa "äiti-showta" ja välillä jopa nukahti torkuille kesken kaiken (taisi tulla yliannostus aisteille).
Ihan tavallinen teini tuosta kasvoi, ja äitikin suhteellisen normaali vielä. XD
Olit läsnä vaikka et koko aikaa hyysännyt.
Vauvaa kannetaan tietysti toisella kädellä, ja toisella kädellä tehdään tarvittavat kotityöt.
Itsellä ainakin jossain vaiheessa syöminen jäi tyyliin viinirypäleihin ynnä muihin, joita pystyi sujuvasti syömään yhdellä kädellä samalla kun kanniskeli vauvaa.
Imurin käyttöönkin tarvitaan vain yksi käsi.
Tiskikonetta hieman hankala tyhjentää yhdellä kädellä, mutta sen voi tehdä muutama astia kerrallaan, samalla lauleskellaan vauvalle, joka saattaa sen 30-60 sekuntia viihtyä lattialla.
Pyykkejä pystyy ottamaan kuivumasta yhdellä kädellä samalla vauvaa kantaen. Ripustaminen täytyy melkein tehdä silloin, kun vauva nukkuu.
Semmoista se on, tehdään ja syödään mitä pystytään ja loput jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison pitää olla vauvan kanssa illat, niin siinä ehtii toinen tehdä kotityöt rauhassa. Luulisi työssäkäyvälle tulevan ikävä lasta ja koska lapsi tarvitsee isän seuraa, niin tuo käy luontevasti.
Kyllä se työssäkäyväkin on hengähdystaukonsa ansainnut. Toki varmasti haluaa viettää myös aikaa lapsen kanssa, mutta on aika epäreilua ajatella, että 8h työpäivän jälkeen olisi yksinomaan puolison homma vielä hoitaa lastakin. Se töisen jälkeinen aika pitäisi jakaa tasan että molemmat saavat rauhoittua.
No jos mies mieluummin tekee silloin kotitöitä, niin käyhän sekin, jos mies ei halua oman lapsensa kanssa olla ja häneen tutustua.
Häh, missä se lukutaito on?😅 Kommentoin vain, että se työssäkäyväkin on ansainnut omaa aikaa samalla tavalla kun se kotona lapsia hoitava. Että röiden jälkeen jaetaan askarreet reilusti niin, että myös se työssäkäyvä saa jossain vaiheessa hengähdystauon. Jotta molemmat jaksavat.
Vierailija kirjoitti:
Kantoliinaan/kapaloidaan.
On sillon ihan tyytyväinen ihan kuin painaisi "off"nappia, lakkaa itku ja parku heti ja vaan katselee maailman menoa tai nukkuu rintaa vasten.
Kapalointi sillon kun ei voi olla sylissä, esim kun teen ruokaa/syön = palovamman riski.
Onnea niille joilla nuo toimii. Meidän vauva vihaa kumpaakin niin, että suorastaan raivohuutaa hikisenä seuraavat puoli tuntia kun kehdattiin pistää kantoliinaan tai kapaloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison pitää olla vauvan kanssa illat, niin siinä ehtii toinen tehdä kotityöt rauhassa. Luulisi työssäkäyvälle tulevan ikävä lasta ja koska lapsi tarvitsee isän seuraa, niin tuo käy luontevasti.
Kyllä se työssäkäyväkin on hengähdystaukonsa ansainnut. Toki varmasti haluaa viettää myös aikaa lapsen kanssa, mutta on aika epäreilua ajatella, että 8h työpäivän jälkeen olisi yksinomaan puolison homma vielä hoitaa lastakin. Se töisen jälkeinen aika pitäisi jakaa tasan että molemmat saavat rauhoittua.
Sori, kun on tehnyt sen oman henkilökohtaisen valinnan perustaa se perhe on tehnyt myös henkilökohtaisen valinnan luopua siitä omasta ajastaan ja se oma aika on aikaa sen perheen kanssa.
Höpö höpö. Ne valinnat on tehty yhdessä, joten yhdessä se hoidetaankin se arki. Yksi puoliso on töissä 8h, toinen hoitaa lasta sen aikaa. Loppupäivä jaetaan tasan, niin että molemmat saavat omaa aikaa, siivousaikaa ja aikaa lasten kanssa. Miksi sen työssäkäyvän pitäisi töiden jälkeen hoitaa kaikki yksin?
Eihän sen tarvitsekaan. Työssäkäyvä on lapsen kanssa ja sillä aikaa toinen tekee kotitöitä. Tai päin vastoin. Työssäkäuvä tekisi kaiken yksin, jos hän viettäisi illan lapsen kanssa ja samaan aikaan yrittäisi tehdä kotitöitä kuten se kotona olevakin. Aika moni nainen myös imettää, siihen menee helposti monta tuntia päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko tämä kuinka suosittu mielipide, mutta mielestäni vauvan voi ihan hyvin vain laskea lattialle, sitteriin tms. syömisen ajaksi, viihtyi tai ei. Minusta on vähän sairasta, että jos vauva "ei viihdy", niin sitten vanhempi ei saa syödä kunnolla, peseytyä tai tehdä edes välttämättömiä kotitöitä. Jotenkin siinä on minun korvaani prioriteetit ihan metsässä. Ihan kuin äidillä ei olisi ihmisarvoa yhtään vauvaan verrattuna.
Minusta taas henkensä hädässä huutava vauva saa aikaan sen, että tekee mieli saada se huuto loppumaan.
Mitä vauvan kanssa tehdään jos se on jatkuvasti henkenhädässä?
Vierailija kirjoitti:
Vauvaa kannetaan tietysti toisella kädellä, ja toisella kädellä tehdään tarvittavat kotityöt.
Itsellä ainakin jossain vaiheessa syöminen jäi tyyliin viinirypäleihin ynnä muihin, joita pystyi sujuvasti syömään yhdellä kädellä samalla kun kanniskeli vauvaa.
Imurin käyttöönkin tarvitaan vain yksi käsi.
Tiskikonetta hieman hankala tyhjentää yhdellä kädellä, mutta sen voi tehdä muutama astia kerrallaan, samalla lauleskellaan vauvalle, joka saattaa sen 30-60 sekuntia viihtyä lattialla.
Pyykkejä pystyy ottamaan kuivumasta yhdellä kädellä samalla vauvaa kantaen. Ripustaminen täytyy melkein tehdä silloin, kun vauva nukkuu.
Semmoista se on, tehdään ja syödään mitä pystytään ja loput jää.
Miten sinulla onnistui imetys tuollaisella ruokavaliolla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko tämä kuinka suosittu mielipide, mutta mielestäni vauvan voi ihan hyvin vain laskea lattialle, sitteriin tms. syömisen ajaksi, viihtyi tai ei. Minusta on vähän sairasta, että jos vauva "ei viihdy", niin sitten vanhempi ei saa syödä kunnolla, peseytyä tai tehdä edes välttämättömiä kotitöitä. Jotenkin siinä on minun korvaani prioriteetit ihan metsässä. Ihan kuin äidillä ei olisi ihmisarvoa yhtään vauvaan verrattuna.
Minusta taas henkensä hädässä huutava vauva saa aikaan sen, että tekee mieli saada se huuto loppumaan.
Mitä vauvan kanssa tehdään jos se on jatkuvasti henkenhädässä?
Riippuu vauvasta, mikä hänet saa tyyntymään.
Isähän jaksaa raskaan työpäivän jälkeen olla noin vartin vauvan kanssa ja olettaa, että vaimo tekee kotityöt ja laittaa päivällisen kun on kerran päivät pitkät kotona.