Suomen koululaitos ei pysty nollaamaan lasten välisiä osaamiseroja

Vierailija kirjoitti:

En lukenut koko keskustelua, mutta perinteisestihän tämä menee niin, että jos koululaitoksessa on jotain vikaa, aletaan sättiä vanhempia. Vanhemmissakin on toki usein vikaa, mutta koulujen ongelmat ovat koulujen ongelmia. Omat vanhempani kävivät kansakoulun, äiti opiskeli lisäksi karjakoksi. Ihan tasapainoisia ja täyspäisiä ihmisiä, mutta eivät todellakaan sellaisia, että olisivat osanneet tukea koulunkäyntiä muuten kuin yleisesti tsemppaamalla. Mutta ei se mitään, koska 80-luvulla koulu hoiti hommansa. Oletettiin, että kaikki oppivat lukemaan, laskemaan, tietävät perusjutut bilsasta, historiasta jne. ja sillä mentiin. Ja ta-daa, lähes kaikki oppivat nämä asiat. Itse päädyin yliopistoon asti, eikä siinä ollut mitään ihmeellistä, koska kaikille opetettiin koulussa ne samat asiat, minkä pohjalta ponnistaa eteenpäin.

Sen sijaan, että nykyisin vain syytetään vanhempia ties mistä, kouluihin pitäisi tuoda työrauha opetella ne perusasiat. Eikä siinäkään kyse ole vain siitä, että köyhien epäkelvot lapset täytyy pitää erillään kunnollisista lapsista vaan siitä, että OPETTAJAT SAAVAT RAUHASSA OPETTAA ilman hankehumppaa, turhanpäiväisiä palavereja, ilmiöitä ja avoimia oppimisympäristöjä. Kun ympäristö on rauhallinen ja strukturoitu, valtaosa levottomista lapsista rauhoittuu saman tien. Vastuuseen pitäisi saada nämä visioivat kasvatustieteen "asiantuntijat" kaistapäisine ideoineen ja antaa armoa lapsille, opettajille ja vanhemmille.

Tässähän se tuli. Ihmeellistä, miten tässäkin ketjussa vain vaahdotaan tasapäistämisestä ja pidetään Ison-Britannian äärimmäisen eriarvoistavaa järjestelmää jotenkin tavoiteltavana. Juuri "tasapäistäminen" on ollut vahvuutemme; kaikilla kansalaisilla on ollut edes jonkinlainen ymmärrys asioista. Tässäkin nykyjärjestelmä epäonnistuu, ja ammattikoulujärjestelmä on suorastaan luotu epäonnistumaan, kuten Britanniassa tehtiin vuoden 1946 jälkeen. Armovitoset pois, erityisopetus takaisin ja ammattikoulut kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan vihreiden edustajan kerran panelissa sanoneen että kun rikkaiden lapset saavat vanhemmiltaan

kotona lisäopetusta koululäksyissä, he pärjäävät paremmin.

Hänen" ratkaisunsa" oli asiaan että koulun jälkeen saa jäädä kouluun lisäopetukseen jossa tietty on opettaja paikalla.

=D=D

eei herran jestas, ei voinnu kun nauraa.

Höps, ei se mammona aivoja katso. Hyviä numeroita vetelevät lapset on joko omatoimisia, älykkäitä ja motivoituneita (tunneilla kuuntelu ja tuntimerkintöjen pikainen lukaisu riittää. Tehtävien teko on ihan turhaa ajanhukkaa), tai kotona on opettaja-äiti tai -isä, joka tietää kaikki mahdolliset koekystmykset ja rajaa lapselleen ne luettaviksi (paine menestyä on myös kova, syntyy stressaavaa ylisuorittamista).

Opettajien ja varhaiskasvatuksen opettajien lapset pärjää, koska opettajilla on pääsy kaikkiin digimateriaaleihin, joissa on valmiita kokeita. Näin heidän lapset voivat täsmäharjoitella. On ihan eri asia opetella koekysymykset ja varsinkin soveltavat tehtävät parilla sivulla kuin koko koealue. Jotkut opettajat yläkoulussa tekevät itse kokeet, mutta silti on helpompi pärjätä, kun on kokeilla harjoitellut, koska kokeissa ydinasiat. Meidänkin koulussa juuri opettajien lapset parhaita. Ei suinkaan dippainssien ym, joilla älyä varmasti on.

Me dippainssit ja ikuiset teekkarit ollaan myös töissä paljon pidempään, niin ei ehditä vetää laskuharjoituksia ja labroja lapsillemme. Lisäksi itse uskon jonkin verran siihen, että oppiminen pitää oppia itse. Jonkin verran näkee yliopistossa näitä, joille on tarjoiltu vastaukset valmiina ja saatu sellaiset tulokset, että ovet aukeaa koviin tieteisiin. Mutta sittenpä tuleekin itku, kun pitäisi alkaa itse työstää juttuja, hoksata, etsiä, oppia, optimoida.

Ja totta on myös se, että pelkällä matematiikallakin (ja fysiikalla) pärjää tosi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut koko keskustelua, mutta perinteisestihän tämä menee niin, että jos koululaitoksessa on jotain vikaa, aletaan sättiä vanhempia. Vanhemmissakin on toki usein vikaa, mutta koulujen ongelmat ovat koulujen ongelmia. Omat vanhempani kävivät kansakoulun, äiti opiskeli lisäksi karjakoksi. Ihan tasapainoisia ja täyspäisiä ihmisiä, mutta eivät todellakaan sellaisia, että olisivat osanneet tukea koulunkäyntiä muuten kuin yleisesti tsemppaamalla. Mutta ei se mitään, koska 80-luvulla koulu hoiti hommansa. Oletettiin, että kaikki oppivat lukemaan, laskemaan, tietävät perusjutut bilsasta, historiasta jne. ja sillä mentiin. Ja ta-daa, lähes kaikki oppivat nämä asiat. Itse päädyin yliopistoon asti, eikä siinä ollut mitään ihmeellistä, koska kaikille opetettiin koulussa ne samat asiat, minkä pohjalta ponnistaa eteenpäin.

Sen sijaan, että nykyisin vain syytetään vanhempia ties mistä, kouluihin pitäisi tuoda työrauha opetella ne perusasiat. Eikä siinäkään kyse ole vain siitä, että köyhien epäkelvot lapset täytyy pitää erillään kunnollisista lapsista vaan siitä, että OPETTAJAT SAAVAT RAUHASSA OPETTAA ilman hankehumppaa, turhanpäiväisiä palavereja, ilmiöitä ja avoimia oppimisympäristöjä. Kun ympäristö on rauhallinen ja strukturoitu, valtaosa levottomista lapsista rauhoittuu saman tien. Vastuuseen pitäisi saada nämä visioivat kasvatustieteen "asiantuntijat" kaistapäisine ideoineen ja antaa armoa lapsille, opettajille ja vanhemmille.

Tässähän se tuli. Ihmeellistä, miten tässäkin ketjussa vain vaahdotaan tasapäistämisestä ja pidetään Ison-Britannian äärimmäisen eriarvoistavaa järjestelmää jotenkin tavoiteltavana. Juuri "tasapäistäminen" on ollut vahvuutemme; kaikilla kansalaisilla on ollut edes jonkinlainen ymmärrys asioista. Tässäkin nykyjärjestelmä epäonnistuu, ja ammattikoulujärjestelmä on suorastaan luotu epäonnistumaan, kuten Britanniassa tehtiin vuoden 1946 jälkeen. Armovitoset pois, erityisopetus takaisin ja ammattikoulut kuntoon.

Joo, elämme jotenkin sellaista aikaa, että olemme kaikki uniikkeja lumihiutaleita ja olisi väkivaltaa opettaa lapsi vaikka lukemaan, jos tätä ei huvita. Omat lapseni ovat jo teinejä ja käsitykseni on, että kouluun mennessä lapset ovat vielä aika innokkaita oppimaan ja oppimaan juuri niin, että kiva ja viisas opettaja selittää ja minä kuuntelen. Mutta ainakin omilla lapsillani alkoi heti koulun alussa oikea sirkus, jossa ei voitu etukäteen päättää mitä aineita milloinkin on, lapsia oikein yllytettiin kertomaan mielipiteitään kuuntelun sijaan jne. Siis kaipa opettajat olisivat saaneet sapiskaa, jos eivät olisi näin tehneet. On ihan turha ihmetellä, miksi lapset ovat levottomia, kun siihen kannustetaan vähän joka ympäristössä. Päiväkodissakin vihjaillaan nepsyongelmista, jos lapsi viihtyy yksikseen, eikä huuda suuna päänä.

Hulinan ihannoinnin lisäksi vallitsee myös ajattelutapa, että aina pitää olla jotain UUTTA. Ei voida opetella lukemaan kuten ennen, koska se on vanhanaikaista. Vaikka järjellä tajuaisi, että ne tietyt jutut pitää vaan jokaisen sukupolven opetella alusta alkaen, ei ne aikaisemman sukupolven saavutukset poista tätä työtä, niin silti ajatellaan, että hei tää vaihe voidaan skipata ja siirtyä tähän uuteen innovatiiviseen juttuun. Ei voida. Koko luokan pitää kyetä lukemaan tietyllä tasolla ennen kuin voidaan yhdessä mennä eteenpäin. (Toki sitä ylöspäin eriyttämistäkin pitää tietyissä rajoissa olla ja fiksu opettaja keksii tekemistä edistyneemmille.) Itse olin esim. tosi arka ja ujo kouluun mennessäni, enkä millään meinannut oppia lukemaan. Jos olisi vouhotettu nykytyyliin, ties mille tasolle olisin jäänyt. Mutta koska silloin edettiin rauhallisesti ja lukemista pidettiin niin tärkeänä, että siihen panostettiin koulussa, pääsin kärryille ja sittemmin valmistuin yliopistosta pääaineenani suomen kieli. Olihan siihenkin aikaan koulussa väkeä, jota ei opiskelu innostanut, mutta tasan varmaan omalla luokallani jokainen osasi lukea, kun peruskoulusta pääsi! 

Tähän uutuuden ihasteluun liittyy ehkä tuo ammattikoulutuksen alasajokin, josta mainitset. Onhan nyt joku sähkötöiden tekeminen tai talojen rakentaminen so last season, nykyään pitää jokaisen olla maisteri ja mielellään tutkinnon pitää olla joku englanninkielinen, jotta kuulostaa hienolta. Tähän kun pyritään oikein hallitustasolla, niin ei varmaan nuorillekaan enää tule mieleen, että ammattitaitoisena duunarina voisi elää hyvää elämää. Poikani opiskelee kuljetusalaa ja onneksi koulu on sellainen, että siellä saa vielä opetustakin. Valmistuu nyt kohta 19-vuotiaana työelämään alalle, jolla riittää töitä, mikä kauhea kohtalo! Siis että ihminen voi lastata ja ajaa rekkaa, eihän siihen liity mitään itsereflektiota tai powerpoint-esityksiä tai itsensä sähäkkää markkinointia, kuinka mennyttä maailmaa!

Onhan se hirveää, kun kesken kansainvälisen konferenssin käy ilmi kollegoille, että tuon lapset ovat käyneet koulua jonkun puutarhurin lasten kanssa, ehkä jopa olleet muutenkin tekemisissä keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan luokan pahimmat häiriköt olivat kirurgin poika, apteekkarin poika, rehtorin poika ja DI:n poika.

Heistä varmaan on tullut kunnon kansalaisia mutta en usko, että opettaja uskalsi ottaa näiden poikien vanhempiin yhteyttä🤭

Kerrotko vielä, että miksi mun pitäisi pelätä ottaa yhteyttä akateemisesti koulutettuihin vanhempiin?

Itse asiassa kaikista hankalinta yhteistyö on niiden kotien kanssa, joissa vanhemmat ovat itse matalasti koulutettuja ja kouluvastaisia. He itse vihasivat koulua ja opettajia ja purkavat sitä nyt lastensa opettajiin.

Siksi, että ne järjestää sulle potkut, pakkolunastaa sun tontin, valittaa sinusta AVI:in tai aiheuttaa sulle muuten seuraamuksia. Hyvä veli -verkostot ja Parempien ihmisten -verkostot toimii näin. Pitää tunnistaa oma ´paikkansa siinä.

Just 🙄 ne on lääkärien, apteekkarien ja dippainssien valtuudet näköjään noussu diktaattorien tasolle tässä viime aikoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko 1-2-luokista tehdä joustavampia ja yksilöllisempiä? Kukin oppilas voisi suorittaa tuon oppimäärän 1, 2 vai 3 vuodessa sen mukaan, mitkä ovat oppilaan omat valmiudet ja taidot. Jokainen siirtyisi eteenpäin koulutiellä sitten, kun on valmis. Varmaan edelleen suurin osa lapsista kuitenkin menisi siinä tavallisessa 2 vuoden tahdissa, mutta myös hitaammat ja nopeammat polut olisivat saatavilla. 

Tämä on hyvä idea. Siinä on hirveä ero kun ekalla joku lukee ja kirjoittaa sujuvasti ja toinen osaa hädin tuskin kirjaimia.

Toinen vaihtoehto olisi, että kouluun pääsee vasta kun lukee. Jolloin lukemista alettaisiin tehokkaasti opettaa eskarissa. Jonka voisi skipata jos jo osaa. Silloin kaikki lähtisivät enemmän samalta viivalta ekalle luokalle.

Sitten on niitä lapsia, jotka lukevat ja laskevat vaativia juttuja jo kouluun mennessä, mutta muut koululaistaidot eivät ole kehittyneet. Voivat olla vielä loppuvuoden lapsia.

Tehdäänkö kullekin näistä ryhmistä omat tasoryhmät? Lapset kuitenkin kehittyvät valtavasti jopa kk aikana, joten testaillaan aina kk vika päivä ja sitten koulut ja ryhmät uusiksi?

Ja entä jos on äikässä hyvä, muttei matikassa? Liikunnassa tosi huono? Näillekin oma ryhmänsä? 

Vai pitäisikö pystyä jonkin verran hajontaa hyväksymään ryhmään?

Tosi eliitille on sitten erikseen SYK (sinne ei pääse lukiohäiriöiset tai suomea osaamattomat) sekä muu painotettua opetus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan luokan pahimmat häiriköt olivat kirurgin poika, apteekkarin poika, rehtorin poika ja DI:n poika.

Heistä varmaan on tullut kunnon kansalaisia mutta en usko, että opettaja uskalsi ottaa näiden poikien vanhempiin yhteyttä🤭

Kerrotko vielä, että miksi mun pitäisi pelätä ottaa yhteyttä akateemisesti koulutettuihin vanhempiin?

Itse asiassa kaikista hankalinta yhteistyö on niiden kotien kanssa, joissa vanhemmat ovat itse matalasti koulutettuja ja kouluvastaisia. He itse vihasivat koulua ja opettajia ja purkavat sitä nyt lastensa opettajiin.

Siksi, että ne järjestää sulle potkut, pakkolunastaa sun tontin, valittaa sinusta AVI:in tai aiheuttaa sulle muuten seuraamuksia. Hyvä veli -verkostot ja Parempien ihmisten -verkostot toimii näin. Pitää tunnistaa oma ´paikkansa siinä.

Just 🙄 ne on lääkärien, apteekkarien ja dippainssien valtuudet näköjään noussu diktaattorien tasolle tässä viime aikoina.

Mukavaahan se on, että joku vielä arvostaa meitä akateemisia noin korkealle ja pitää noin kaikkivoipina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa. Tulin vasta tälle sivulle, mutta peukutus on näköjään tehty jo puolestani.

Muuten ongelma, josta keskustellaan, helpottuu nopeimmin, kun päiväkodeissa aletaan opettaa suomenkieltä.

Nykyinen syteemi, missä Suomessa syntyneet tyypit tarvitsevat halki koko koulutaipaleen tulkkia ym tukihenkilöitä selvitäkseen, on aivan kohtuuttoman kallis ja tuottaa lopuksi vain kelvottomia tutkinnon suorittaneita.  Lisäksi se on äärimmäisen epäoikeudenmukainen.  Ei ole oikein, että tämmöinen oppilas huonosta koulusta sitten selviää ns kympintyttönä ja hakeutuu niiden arvottomien papereidensa turvin huippulukioon siivuuttaen oikeasti lahjakkaat ja osaavat.

Sinusta ei ole oikein, että myös ns. huonosta koulusta voi nousta huippulukioon? Okei.

No tämä ei ole mikään nykyajan ongelma. Jo aiemmin kaupunkien kouluissa on ollut vaikeampaa saada kymppejä kuin maaseudun pikkukouluissa johtuen siitä, että opetus on eri tasoista ja oppilaita vähemmän.

Suurin häviäjä on se, joka joutuu todellista osaamistaan paremmilla papereilla hyvään lukioon ja totuus paljastuu siellä. Ne hyvät oppii missä tahansa lukiossa. Tähän olisi ratkaisuna jokin valtakunnallinen koe, jonka perusteella saisi päättötodistukseen numerot. Mutta se olisi varmaan liian kallis ratkaisu.

Meillä on jo valtakunnallinen koe, ylioppilaskoe. Nykysysteemillähän se menee niin, että joka vuosi se eniten laudatureja napsinut ylioppilas tulee jostakin pikkupaikkakunnan rupulukiosta. Kuinkahan me saisimme tämän asian korjattua?

Todistaa vain sen, että hyvä oppii lukiossa kuin lukiossa. Mutta jotta vältyttäisiin siltä että joku menee osaamistaan vaikeampaan lukioon pelkkien paperien turvin, pitäisi olla valtakunnallinen koe jo ysillä. Jotta sitten ei tiputa kovaa ja korkealta kun se oman koulun 10 vastaakin naapurikoulun 7 tai 8. Ja lukio alkaa takkuilla alkuunsa.

Lukioissa on ihan valtakunnallinne ops ja sisällöt. Mikä on osaamistaan vaikeampi lukio?

Niissä lukioissa missä oppilasmateriaalilla on valmiiksi hyvä pohjatieto päästään syventymään aiheisiin ihan eri tavalla. Siellä ei paikkailla jonkun osaamista enää. Meilläkin pari vuotta sitten lopetti maalta tullut kympin tyttö, koska keskiarvonsa tippui rajusti eikä pysynyt ollenkaan mukana opetuksessa. Hänellä ei siis vain ollut samoja tietoja kuin muilla.

Vaihtoi toiseen lukioon mihin oli päästy alemmalla keskiarvolla ja kirjoitti lopulta ihan hyvät paperit. Kyllä lukioissa on eroja. Siksihän esim. Helsingissä kaikki haluaa että lapsi pääsisi ressuun jnejne

Oikeasti se meni niin, että elittilukion snobit kiusasivat minua ja kiusaamisen ja ulkopuolelle jättämisen takia ahdistuin. Lisäksi yksin asuminen oli rankempaa lukioiässä kuin kuvittelin. Minut jätettiin ulkopuolelle vapaasta olemisesta, mutta myös ryhmätöistä jne. 

Vaihdoin lukiota, jossa arvomaailma oli erilainen ja myös ahdistukseni helpotti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin pitäisi löytää keinot painaa hikipinkot muiden tasolle. Luulevat vielä itestään jotakin.

Siihen on tehokkaita keinoja jo käytössä.

Oma lapsi joutui jo alaluokilla pyyhkimään tehtäviä koska oli tehnyt liikaa.

"Pitää edetä samaa vauhtia muiden kanssa" komensi opettaja ja nuhteli jopa vanhempia.

Ei se siitä paremmaksi muuttunut vaikka kuinkas yritettiin keskustella opettajan ja rehtorin kanssa. Olimme vain vaikeita vanhempia.

Nyt lapsi käy sairaalakoulua. Masentuu niin pahasti koulun takia, että ei pystynyt enää menemään sinne. Koulu yritti korjata tilannetta tekemällä lasuja. Niistä sain Itsekin vaikean stressireaktion ja joudun sen takia vieläkin syömään sydänlääkkeitä. Työkyky meni siinä pyörityksessä lähelle nollaa.

Hyvin samanlaisia kokemuksia olen kuullut monelta muulta. Pahimmassa tapauksessa koko perhe on syrjäytynyt.

No, nyt lapsi saa sentään asiallista opetusta ja saa edetä omaan tahtiin. Hänellä on edelleen hyvät kognitiiviset kyvyt ja hän pärjää koulussa oikein hyvin. Siitä vaan ei ole mitään takeita pystytkö koskaan osallistumaan työelämään.

Toki hän voi opiskella vaikka lopun ikäänsä omaksi ilokseen. Yhteiskuntatieteiden maksaa sen mielellään.

Milloin tämän maan koululaitos on mennyt sellaiseksi, että suurin ongelma koukussa on se lapsi joka haluaa oppia vähän enemmän ja vähän nopeammin.

Kuulostaa tutulta, vaikka sairaalaan asti ei ole päädytty. Mutta meillä myös kympin lapsi, jolle on raivattu liiallisesta tehtävien tekemisestä. Wilma-merkintöjäkin tullut. Samaan aikaan häiriköt, joilla läksyt tekemättä aina, saavat kovasti kiitosta, jos kerran vuodessa yrittävät olla edes hiljaa tunneilla. Heillä on ihan omat säännöt.

Miksi lapsesi tekee tehtäviä, joita on nimenomaisesti kielletty tekemästä? Ottaako myös ruokalassa joulutortun aina kerran kiellon päälle? Mikä lopulta erottaa lapsesi häiriköistä, jos yksinkertaiset ohjeet eivät mene jakeluun?

Ihan oikeasti en pysty tähän eläytymään, vaikka keskiarvoni on aina ollut lähellä kymppiä. Olen tehnyt mitä on pyydetty, ja sitten lukenut pulpettikirjaa tai pyytänyt lisätehtäviä.

Kyseessä lienee yhdenlainen kasvatustyyli. Lapselle on aina opetettu, että hän on jotenkin parempi kuin muut, ja sitten koulussa hänen pitää tehdä koko kirja saadakseen opettajalta ylistystä. Sitten kun opettaja sanookin, että ei näin, hyvä huono itsetunto järkkyy.

Nolottaa tunnustaa, mutta olin itse tuollainen lapsi. Omien lasteni kohdalla olen kovasti pyrkinyt opettamaan, että oikein tekeminen on tärkeämpää kuin kehujen saaminen, ja että jokainen minun lapseni on kympin lapsi sydämessäni. Ja kyllähän hekin koulussa pärjäävät.

Tulee ihan mieleen itseni kolmannen luokan ensimmäisessä historian kokeessa. Rakastin jo pienenä historiaa ja luin paljon historia-aiheisia kirjoja ja katsoin dokumentteja.

Vastasin kokeeseen niin täydellisesti kun osasin. Olin hyvin tyytyväinen, kunnes kävi ilmi että multa oli otettu pisteitä pois vääristä vastauksista. Vastaukset olivat oikein, mutta sisälsivät (oikeaa) tietoa jota ei ollut kirjassa. Eli virheellinen vastaus ja nolla pistettä. Pidän kyllä edelleen epäreiluna. Olisi voinut antaa edes puolikkaan pisteen.

Minullekin kävi näin. Tein saman virheen melkein joka kokeessa koska vasta seitsemännellä luokalla kerrottiin että kuuluu vastata vain sen tietyn kirjan tiedoilla.

Sama juttu! Juurikin historiassa.

Jos vastaa annetun aineiston ulkopuolelta, niin pitäisi merkitä lähteet. Ja kuka niitä lähteitä ulkoa muistaa?

Opettajan on mahdoton tarkistaa tai osata aihetta niin hyvin, että voisi antaa pisteitä.

Tästä syystä peruskouluissa pitäisi olla open book -tyyppisiä kokeita. Tasoltaan ja ajalliselta kestoltaan kuitenkin sellaisia, ettei kaikkea ehdi kirjasta lukea. Yliopistoissa on nykyään lähes kaikki tentit tämän tyyppisiä. Näitä tulisi opetella, samoin monivalintoja jenkki-tyyliin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä esikoinen oppi lukemaan ihan itsekseen juuri viisi vuotta täytettyään. Osasi siis lukea sujuvasti eskariin mennessään. Oppi suoraan lukemaan, jätti tavaamisen välistä.

Eskarissa kyselin aina, että saatko lisätehtäviä ym. Ujo ja hiljainen lapsi on, vastaili vaan, että teen siellä muiden seassa. Yritin opeltakin vähän kysellä, että mikä meno.

Vasta tammikuussa arviointikeskustelussa minulle valkeni, että lapsi oli siellä opetellut koko syksyn kirjaimia muiden mukana eikä ollut vain uskaltanut sanoa ääneen, että osaa jo. Opettaja oli ihmetellyt, kun osaa jo niin hyvin kirjaimet. Hämmentyneenä sitten sanoin, että lapsi on osannut lukea kohta kaksi vuotta... Sai sitten loppukevään lukea kirjaa ja harjoitella enemmän kirjoittamista, kun muut opettelivat lukemaan.

Että juu, vähän voisi jo eskarissa ja ekallakin olla useammin niitä tasokokeita. Tokalla han niitä ainakin jo on. Tämä siis tosikertomus viiden vuoden takaa tuo yllä oleva.

Lapsesi olisi oikeastaan tarvinnut harjoitusta rohkeudessa ja siinä, että uskaltaa avata suunsa.

Yleensä eskarissa tehdään LEOPS, johon tavoitteet kirjataan. Tässä yhteydessä vanhemmat voivat tuoda esiin, että lapsi osaa jo lukea, mutta on ujo.

Lukemista ei mitenkään eskarissa opetella, vaan vasta koulussa.

Lisäksi kirjoitustaito on vielä erillinen lukemisesta. Monet osaa kirjoittaa tikuilla tai tekstaten, mutta eivät yhdistellä näitä. Jos ihan kirjainten oikea piirtosuunta on hyvä harjoitella.

Viimeistään lukiossa asiat hieman vaikeutuu mm pitkä matematiikka ja fysiikka. Pyrkii vielä yli 9 ka:n lukioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ex-ope nyt potkut saanut kirjoitti:

mulla oli 3. luokka opetettavana viimeksi, yksi häirikkö sotki kaiken ja sitä ei saanut eristää vaikka sotki muiden opiskelurauhan kokonaan ja sen lisäksi oli kaksi muuta apinaa, ne oli kyllä kiltttejä apinoita, mutta ei osanneet vielä lukea ja kirjoittaa 3. luokalla!

apuluokkia ja erityisluokkia ei ole enää ala-asteella, kaikki pilalla. kiitos vihervassarifeministeien naisjohtajien joilla asuu perse päässä

Ymmärrän, että olet saanut potkut. Kaikkea hyvää sinulle. Terapia olisi varmasti paikoillaan. 

Et vaikuta yliopistokoulutuksen saaneelta, että ymmärtäisit esimerkiksi koulutuspolitiikkaa. Missähän olet oppisi saanut?

Nyt en ymmärrä. Tämähän oli opettajan näkemys että koulu on pilalla juuri surkean koulutuspolitiikan takia. Ja syy on nimenomaan tuossa kaiken ymmärtävässä ja sietävässä politiikassa, jossa pyritään kaikin mahdollisin tavoin estämään yksilön menestyminen. Siitähän tasapäistämisessä on kysymys: kukaan ei saa olla parempi kuin muut. Eikun siis että kaikilla on sama (olematon) mahdollisuus olla paras.

Harmi vaan, että tasapäistämisellä ei pärjää näin globalisaation ja kovan kilpailun aikaan. Suomessa ei muutenkaan ole mitään luonnonvaroja. Meillä on vain koulutus pääomana. Siksi on järjetöntä olla huomioimatta huippuja. Ei siitä viitosen oppilaasta millään tukiopetuksella saa tiedemiestä. Siitä kympin oppilaasta saisi, jos koululaitos ei tekisi kaikkensa estääkseen hienoa kehitystä.

Ei koko Suomen tarvitse pärjätä. Ne lapset joiden vanhemmat jotka ovat ymmärtäneet viedä jälkikasvunsa yksityiskouluun ovat oppineet yrittämään ja pärjäämään. Heidän elämänpiirissään Suomi menestyy globaalissa maailmassa ja he myös. Muu peruskoulun tasapäistämä porukka on koulun penkiltä suoraan valmis sosialialistien palvelujen asiakkaiksi.

Voi että olette naiiveja. Meidän kaupungissa on kaksi yksityiskoulua. Toinen on steiner, jossa opetetaan auringon kiertävän maata, toinen kristillinen, missä piilo-opetussuunnitelma on samaa sarjaa.

Lasteni serkut ovat ihan asiallisessa yksityiskoulussa, mutta ei sekään olennaisesti julkisia kummempi ole.

Meidänkään kaupungissa ei taida olla kuin Steiner ja sinne en lastani laita. Suomalainen peruskoulu olisi hyvä, jos kaikkia ei pakotettaisi samaan opetukseen. Täälläkin on ihan kauheita tarinoita siitä miten pieniä lapsia lytätään vain siksi että jos heihin panostetaan niin ne heikommat tippuvat. Siis ihan suoraan kielletään olemasta hyvä. Sitten ihmetellään kun ei ole menestyjiä.

Asuinpaikan saa Suomessa valita vapaasti, ns. liikkumisen vapaus. Jos haluaa panostaa lapsensa kouluun, niin voi muuttaa, perustaa koulun tai vaikka ottaa lapsen kotiopetukseen. Tai sitten voi vaan valittaa, jos ei muuta osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko 1-2-luokista tehdä joustavampia ja yksilöllisempiä? Kukin oppilas voisi suorittaa tuon oppimäärän 1, 2 vai 3 vuodessa sen mukaan, mitkä ovat oppilaan omat valmiudet ja taidot. Jokainen siirtyisi eteenpäin koulutiellä sitten, kun on valmis. Varmaan edelleen suurin osa lapsista kuitenkin menisi siinä tavallisessa 2 vuoden tahdissa, mutta myös hitaammat ja nopeammat polut olisivat saatavilla. 

Tämä on hyvä idea. Siinä on hirveä ero kun ekalla joku lukee ja kirjoittaa sujuvasti ja toinen osaa hädin tuskin kirjaimia.

Toinen vaihtoehto olisi, että kouluun pääsee vasta kun lukee. Jolloin lukemista alettaisiin tehokkaasti opettaa eskarissa. Jonka voisi skipata jos jo osaa. Silloin kaikki lähtisivät enemmän samalta viivalta ekalle luokalle.

Sitten on niitä lapsia, jotka lukevat ja laskevat vaativia juttuja jo kouluun mennessä, mutta muut koululaistaidot eivät ole kehittyneet. Voivat olla vielä loppuvuoden lapsia.

Tehdäänkö kullekin näistä ryhmistä omat tasoryhmät? Lapset kuitenkin kehittyvät valtavasti jopa kk aikana, joten testaillaan aina kk vika päivä ja sitten koulut ja ryhmät uusiksi?

Ja entä jos on äikässä hyvä, muttei matikassa? Liikunnassa tosi huono? Näillekin oma ryhmänsä? 

Vai pitäisikö pystyä jonkin verran hajontaa hyväksymään ryhmään?

Tosi eliitille on sitten erikseen SYK (sinne ei pääse lukiohäiriöiset tai suomea osaamattomat) sekä muu painotettua opetus.

Hyvin kirjoitettu! Joku lapsi kypsyy hitaasti, mutta sitten kehitys ottaakin harppauksen eteenpäin, pääseekö hän enää "ylemmälle tasolle"? Jollain menestyvällä tulee ongelmia vaikka vanhempien eron tms. takia, eikä pysy vauhdissa mukana, lasketaanko hänet alaspäin? Joka kuukausi ei voi testata, sellainen tuhoaisi rippeetkin koulurauhasta, mutta liian pitkään väärässä ryhmässä olisi sekin tuhoisaa. 

Minusta tämä keskustelu on viime aikoina saanut aika vastenmielisiä piirteitä. Tulee vaikutelma, että menestyvät vanhemmat pelkäävät, että lapset joutuvat kosketuksiin jonkin pohjasakan kanssa. Kyse on lapsista, inhimillisistä olennoista, tilanteeseensa syyttömistä! Omina kouluaikoinani 80-luvulla duunareiden ja lääkäreiden lapset leikkivät sulassa sovussa keskenään ja se oli nimenomaan ihanne koulussa, että kotitausta ei vaikuta. Mielikuvat ovat vielä jotenkin surkuhupaisia: toisaalla on alkoholille person yh-äidin jamppapetteri, joka osaa korkeintaan kaivaa nenää, toisaalla juristiperheen william, joka tukka jakauksella pimputtaa pianoa. Tilastollisesti eroja voi ollakin, mutta yksilötasolla vaihtelu on suurta. Täällä av:llakin on ollut hyvää keskustelua lasten levottomuudesta ja siitä, miten fiksuilla, menestyvillä ja tasapainoisilla vanhemmilla voi olla täysin pitelemättömät muksut, jotka eivät jaksa keskittyä minuuttia. Nämä tulevaisuuden toivot kun sitten laitetaan "alemman tason" ryhmään, niin kyllä rehtorilla puhelin soi! Kannatan lämpimästi eriyttämistä ylöspäin koulupäivän yhteydessä jollain maltillisella, käytännöllisellä tavalla, mutta minua etovat nämä unelmat elitistisistä ryhmistä, joihin pääsee vain se kuohuvin kerma, ja totta kai MINUN lapseni on siinä joukossa. Ihan niin kuin suurin osa autoilijoista on keskimääräistä parempia kuskeja. Oleellista olisi antaa lapsille ja opettajille RAUHA työskennellä.

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen peruskoululaitos tasapäistää (lue: tyhmentää) jo ihan tarpeeksi. Terävämmälle oppilaalle opetustahti on aivan liian hidasta peruskoulussa. 

Enemmän pitäisi vielä jakaa pienryhmiin osaamisen mukaan. Molemmat tyttäremme lukivat sujuvasti kirjoja eskari-iässä, laskivat kolmennen luokan matematiikan tehtäviä ekalla ja puhuivat sujuvaa englantia mennessään kouluun. Kyllästyvät tunneilla.

Vaatimalla saavat vaatia haastavia tehtäviä. Mitäs sitten lukiossa kun joutuu jo jotain tekemään koulun eteen kun peruskoulussa ei tarvitse yhtään mitään. Motivaatiota riittäisi.

Geenitausta näkyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ex-ope nyt potkut saanut kirjoitti:

mulla oli 3. luokka opetettavana viimeksi, yksi häirikkö sotki kaiken ja sitä ei saanut eristää vaikka sotki muiden opiskelurauhan kokonaan ja sen lisäksi oli kaksi muuta apinaa, ne oli kyllä kiltttejä apinoita, mutta ei osanneet vielä lukea ja kirjoittaa 3. luokalla!

apuluokkia ja erityisluokkia ei ole enää ala-asteella, kaikki pilalla. kiitos vihervassarifeministeien naisjohtajien joilla asuu perse päässä

Ymmärrän, että olet saanut potkut. Kaikkea hyvää sinulle. Terapia olisi varmasti paikoillaan. 

Et vaikuta yliopistokoulutuksen saaneelta, että ymmärtäisit esimerkiksi koulutuspolitiikkaa. Missähän olet oppisi saanut?

Nyt en ymmärrä. Tämähän oli opettajan näkemys että koulu on pilalla juuri surkean koulutuspolitiikan takia. Ja syy on nimenomaan tuossa kaiken ymmärtävässä ja sietävässä politiikassa, jossa pyritään kaikin mahdollisin tavoin estämään yksilön menestyminen. Siitähän tasapäistämisessä on kysymys: kukaan ei saa olla parempi kuin muut. Eikun siis että kaikilla on sama (olematon) mahdollisuus olla paras.

Harmi vaan, että tasapäistämisellä ei pärjää näin globalisaation ja kovan kilpailun aikaan. Suomessa ei muutenkaan ole mitään luonnonvaroja. Meillä on vain koulutus pääomana. Siksi on järjetöntä olla huomioimatta huippuja. Ei siitä viitosen oppilaasta millään tukiopetuksella saa tiedemiestä. Siitä kympin oppilaasta saisi, jos koululaitos ei tekisi kaikkensa estääkseen hienoa kehitystä.

Ei koko Suomen tarvitse pärjätä. Ne lapset joiden vanhemmat jotka ovat ymmärtäneet viedä jälkikasvunsa yksityiskouluun ovat oppineet yrittämään ja pärjäämään. Heidän elämänpiirissään Suomi menestyy globaalissa maailmassa ja he myös. Muu peruskoulun tasapäistämä porukka on koulun penkiltä suoraan valmis sosialialistien palvelujen asiakkaiksi.

Voi että olette naiiveja. Meidän kaupungissa on kaksi yksityiskoulua. Toinen on steiner, jossa opetetaan auringon kiertävän maata, toinen kristillinen, missä piilo-opetussuunnitelma on samaa sarjaa.

Lasteni serkut ovat ihan asiallisessa yksityiskoulussa, mutta ei sekään olennaisesti julkisia kummempi ole.

Meidänkään kaupungissa ei taida olla kuin Steiner ja sinne en lastani laita. Suomalainen peruskoulu olisi hyvä, jos kaikkia ei pakotettaisi samaan opetukseen. Täälläkin on ihan kauheita tarinoita siitä miten pieniä lapsia lytätään vain siksi että jos heihin panostetaan niin ne heikommat tippuvat. Siis ihan suoraan kielletään olemasta hyvä. Sitten ihmetellään kun ei ole menestyjiä.

Asuinpaikan saa Suomessa valita vapaasti, ns. liikkumisen vapaus. Jos haluaa panostaa lapsensa kouluun, niin voi muuttaa, perustaa koulun tai vaikka ottaa lapsen kotiopetukseen. Tai sitten voi vaan valittaa, jos ei muuta osaa.

Moni onkin ottanut lapsensa kotiopetukseen. Siihen tuo omat haasteensa valvovan koulun ja opettajan asenteet. Monikaan ei suhtaudu myötämielisesti kotikouluun, eikä valvonta ole aina ihan asiallista.

Mutta toki kotikoulu on hyvä vaihtoehto siitä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suorastaan epätoivo iskee tulevaisuuden suhteen kun miettii miten järkyttävä määrä potentiaalia hukataan taivaan tuuliin joka vuosi suomalaisessa peruskoulussa. Sen sijaan, että haastettaisiin kehittymään, annettaisiin mahdollisuus edetä, kannustettaisiin ylittämään itseään ja lahjakkaita pönkitettäisiin eteenpäin, istuu kymmenet ellei sadattuhannet lapset kuuntelemassa heikoimman aineksen mukaan etenevää kapulakieltä ja opetusta. Siis 12 vuotta hukattuja mahdollisuuksia "jalostaa" näistä ikäluokan kärkioppilaista yhtään mitään sen ihmeempää kuin tasaisia tallaajia yhteiskunnan oravanpyörään. Kun 12 vuotta olet lannistanut intohimoja johonkin alaan/oppiaineeseen, istunut passiivisena odottamassa kivireen hilautumista että päästäisiin etenemään jne., ei varmaan ole ihme miksei motivoituneita huippuosaajia ja innovatiivisia keksintöjä tässä maassa satele liukuhihnalta.

Aika hyva vastaus siihen miksi en sekuntiakaan ajatellut etta laittaisin lapseni Suomen koulujarjestelmaan vaan valitsian USAn. 

Jo peruskoulussa oli "enrichment" opetusta. Lukiosta kaytiin paikallisessa yliopistossa ja lapsi opiskeli AP-aineita.

Kuri myos aivan erilaista kuin suomalaisissa halykouluissa. Autokoulukin tuli kaytya lukiovuosina.

Kävin lukiovuosina kääntymässä vaihto-oppilaana jenkkilukiossa. Oli hämmentävää huomata, että olin englannissa luokan paras oppilas ainoana ei-natiivina.

Eikä se AP-Calculuskaan lukion pitkästä matematiikasta poikennut.

Mistä huomasit että olit paras?

Vaikea olisi ollut huomaamatta. Sikäläisessä todistuksessa on ”class rank”.

Taitaa olla aikaa vaihto-oppilas vuodestasi kun yli puolet kouluista ei enaa kayta tata antiikin metodia.

Varsinkin eliittikouluissa joutuu karsimaan kun kaikki ovat huippuja mutta eivat mahdu top10% joukkoon joten ne ensimmaisina lopettivat kaytannon.

Class ranking is a mathematical summary of a student's academic record compared to those of other students in the class. It usually takes into account both the degree of difficulty of the courses a student is taking (AP®, honors, college-preparatory or regular courses) and the grade the student earns. The compilation of courses and grades is converted to an overall grade point average (GPA), and the higher the GPA, the higher the student's class ranking.

Ahaa, siellä pantiin Google laulamaan ja vielä ilman ääkkösiä. Odotan jännityksellä jatkoa.

Mikas sinua nyt hiertaa? Seko etta joku asuu USAssa ja tuntee ja tietaa koulusysteemit. Olen myos kouluttanut lapseni kolmen huppuyliopiston lapi. Koita nyt keksia jotain muuta dissattavaa.

I'm waiting with bated breath.

Löysit sä Googlella ne ”huppuyliopistot” lapsillesi?

Ei ole koskaan amerikkalaisen tarvinnut googlettaa huippuyliopistoja, aina ovat olleet tiedossa.

ex-ope nyt potkut saanut kirjoitti:

mulla oli 3. luokka opetettavana viimeksi, yksi häirikkö sotki kaiken ja sitä ei saanut eristää vaikka sotki muiden opiskelurauhan kokonaan ja sen lisäksi oli kaksi muuta apinaa, ne oli kyllä kiltttejä apinoita, mutta ei osanneet vielä lukea ja kirjoittaa 3. luokalla!

apuluokkia ja erityisluokkia ei ole enää ala-asteella, kaikki pilalla. kiitos vihervassarifeministeien naisjohtajien joilla asuu perse päässä

Ethän tuota itsekään osaa kirjoittaa, mokoma apina!

Eihän tämä mikään uusi ongelma ole. Peruskoulun 9-luokka vuonna 1986 ja ainakin meidän luokalla oli kaksi lähes lukutaidotonta. Keskiluokkaisista perheistä oltiin kaikki. Yläasteella oli silloin vielä tasokurssit, meitä oli samalla luokalla ainakin matematiikan laajan, keski- ja suppean tason opiskelijoita. Osa tunneista kuten äidinkieli oltiin koko porukka yhdessä. Siinä viimeistään huomasi huimat erot lukutaidossa. Ei niille tavaajille yläkoulussa enää mitään tehty. Itse jatkoin lukioon joten näiden heikompien jatkosta en tarkemmin tiedä.

90-luvun lama-ajan lapsista tiedän yhden, jonka lukiongelmat muka huomattiin vasta peruskoulun viimeisenä keväänä. Sitten olikin jo liian myöhäistä. Siis yhdeksään vuoteen ei kukaan aikuinen huomaa mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä Isossa-Britanniassa asia on ratkaistu niin että lapsia jaetaan osaamistasojen perusteella eri ryhmiin.

Eli koulupäivän aikana oppilaan kokemus on, että eri oppiaineiden tunneilla luokan kokoonpano vaihtelee. Kun opettaja huomaa että oppilas osaa asian paremmin tai huonommin, oppilaan osaamistaso kirjataan ylös ja oppilas siirretään osaamistasoa vastaavaan ryhmään. Näitä siirtoja tyypillisesti voi tapahtua noin neljännesvuosittain. 

Osaaminen voi myös vaihdella: sama lapsi voi osata asiat rauhallisessa 18 lapsen ryhmässä, mutta ei 60 lapsen ryhmässä. Mihin ryhmään tämä lapsi sijoitetaan? Hän häiriintyy isosta ryhmästä, jossa on hälyä, liikettä, sosiaalista haastetta.

Kuri on melkoisen kovaa, eikä hälyä sen vuoksi liiemmin ole.