Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pakkoajatukset (tai jotain vastaavaa)
12.03.2015 |
Hai av! On taas vähän vaikeaa. Mulla on jotain pakkoajatuksia, ongelma on räjähtänyt käsiin viimeaikaisen stressin takia. Tästä on vähän vaikea puhua, mutta pakko kai se on. En tiedä, mistä hemmetistä tähän voisi saada apua.
En oikeastaan tiedä, onko nämä varsinaisia pakkoajatuksia. Mulle vaan käy niin, että mieleen tulee todella vahvoja kuvia ihmisistä, jotka alkaa inttämään jotain typerää. En saa sitä loppumaan. Ne kritisoi kaikkea, mitä teen. Joskus ne on perheenjäseniä, joskus ihmisiä, joita olen ohimennen tavannut, joskus ne on ohikulkijoita tai joitain täysin kuvitteellisia. En vaan saa sitä loppumaan. Ne inttää ja inttää. Toissapäivänä auto tööttäsi mulle kun ylitin suojatietä täysin liikennesääntöjen mukaan. Auton kuski, sellainen vanha mies, hyppäsi mun päähän ja alkoi inttää mulle vihaisena, etten olisi saanut ylittää tietä silloin. Kun voitin sen väittelyssä vedoten lakiin, äijä rupesi haukkumaan mua muuten.
Ne on kuin jotain oikeita ihmisiä, muttei tietenkään oikeita. Mä pystyn puhumaan niiden kanssa. Olen kysynyt, miksi ne vainoaa mua. Ne sanoo, että ne on huolissaan, etten pärjää, jos sellainen tilanne tulee oikeasti. Mä olen huomannut, että ne puhuu mulle ja testailee mua vähän samaan tyyliin kun mun vanhemmat joskus aikanaan.
Mä en panikoi, koitan pysyä rauhallisena. Jossain vaiheessa alkaa vaan kiehua ja suutun. Ja ne jatkaa silloinkin. Tänään en uskaltanut lähteä kotoa, koska voimat on vaan lopussa. Ne hyökkää, kun mulla ei ole ajateltavaa, kun esim. kävelen yksin ulkona. Mä en tajua tätä. Mä en varsinaisesti kuule ääniä tai näe näkyjä. Tää on ehkä vähän sukua sille, kun joku laulu soi päässä. Niistä ei pääse eroon.
En haluaisi vetää mitään lääkkeitä, enkä tajua, miten ne voisi edes auttaa. Mä koitan olla ajautumatta väittelyihin niiden kanssa, kun en kerta voi voittaa. Ne on sellaisia idiootteja, ettei ne ikinä voi vain myöntää olevansa väärässä. Ne on ihan loputtoman ylimielisiä ja typeriä, ne kieltäytyy ymmärtämästä mitään logiikkaa.
Mitä mä teen? En jaksa. Pelkään, etten kohta pääse enää ulos siinä pelossa, että ne taas aloittaa. Mä olen huomannut, että tiettyjen liikkeiden tekeminen sormilla harhauttaa niitä jotenkin, eikä ne pääse läpi. Se vaan näyttää oudolta ja joskus saatan ahdistua siitä, etten pärjää väittelyissä niiden kanssa, ja alan inttämään, kun pelkään niitä tilanteita oikeassa elämässä. Alan uskoa, että jos en voita väittelyä noiden inttäjien kanssa, en mitenkään voi pärjätä elämässä.
Mun pää on oikea trollien luola.
Kommentit (43)
Ap, vaikutat tosi ihanalle ihmiselle, kiltille ja herkälle, oletko sellainen? Ihan mielenkiinnosta siis kysyn. Kirjoituksistasi tulee vain sellainen mielikuva. Itselläni on ocd, ja tiedän miltä tuntuu kun ajatukset eivät jätä rauhaan. Niin ja itsekin olen herkkä ja kiltti ihminen, ja usein pakko-oireet iskevätkin juuri sen luonteisille ihmisille. En siis sano, ettäkö sinulla olisi juuri ocd, jos jotakin lähtisin veikkaamaan, niin ajattelisin että tuo johtuu lähinnä siitä dissosiaatiohäiriöstä. Mutta mukana myös pakko-oireita, koska tuo sormijuttu sopii siihen älyttömän hyvin. Voi siis olla montakin eri sairautta sekaisin. Kuten sinulle onkin jo monesti sanottu, kannattaa ammattilaisen kanssa selvittää, mistä kyse. Toivon sinulle paljon jaksamista ja voimia, koita nauttia keväästä edes vähän! Ja keskity tosiaan hyviin asioihin ja siihen asian hyvään puoleen, niin kuin itsekin sanoit, että sinulla on hyvä mielikuvitus. Sinähän voit joskus kirjoittaa vaikkapa kirjan pääsi sisäisistä asioista! Ja koita ottaa kaikki mahdollinen apu vastaan, käy motivoituneesti terapiassa, sitoudu ja luota siihen. Tee sinulle tärkeitä ja mieluisia asioita, elä mahd. terveellisesti, liiku, nuku ja syö hyvin. Voit myös aloittaa mindfulnessin, siitä on usein monille apua asiassa kuin asiassa. Anteeksi kun ei ole kappalejakoja, puhelimella kirjoitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on kuin minä nuorena. Olin rajatilapersoona. Raskas tila kestettäväksi. Huono lapsuus/näkymätön lapsi/lasinen lapsuus + perfektionismi + kontrollifriikkeys + vajetta perusturvallisuuden tunteessa + liiallinen itsekritiikki + huono itsetunto + murehtiminen/ylistressaantuminen/uupumus/burn-outkin + sisässä järkyttävä yliminä/big brother.
Ap:n pitäisi opetella tervettä itsekkyyttä. Itselläni nuo äänet lakkasivat puhumasta, kun opin puolustamaan itseäni ja tiesin mitä haluan. Ja tiesin myös etten ole ihan niitä huonoimpia ihmisiä. Ymmärsin lisäksi miten elämä voi kantaa. Näkökulman vaihtamisen taito on myös hyvä taito - selität kaiken vain parhain päin.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 23:19"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 23:08"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 23:02"]Minulla meni pakkoajatukset pois kun lopetin niitten "välttelyn" ja antauduin niille. Eli en ärsyyntynyt niitten johdosta. Lääkärille en suosittele kertomaan kun heillä tuo oppitaso on sellainen että löydät pian itsesi kuolaamasta neurolepti lääkityksen alla ja tiedät että jos pystyt lopettamaan niin alat kuulla oikeasti ääniä. Näin nämä asiat hoidetaan suomessa. [/quote] Lisään vielä sen verran että mitään ihmeparanemista en saanut vaan käsittelen vieläkin vakavaa masennusta mutta noin pakkoajatukset loppui. Veikkaisin että aplla on ollut jollain tavalla traumaattinen lapsuus ja sen selvittäminen saattaa olla lääkäreille liian kova pala ja ne julistaakin sinut mieluummin hulluksi koska pääsee helpommalla ja resursseja ei kulu sinuun yhtä paljon. Älä siis mene lääkäreille tyhjin käsin vaan koita edes löytää se punainen lanka ettei sinua hyväksikäytetä siellä. Ja minun mieliksi etsi tietoa netistä narsismista ja mieti sopisiko se jompaan kumpaan vanhempaasi.
[/quote]
Mulla oli hajanainen uusioperhe, mutta epäilen yhden vanhemmista olleen persoonallisuushäiriöinen. Narsistiksi tuota ihmistä on kuvaillut monikin. Mä en halua vetää hätäisiä johtopäätöksiä, mutta tuo ihminen pitäisi mielestäni pitää kaukana lapsista ja ylipäänsä herkistä ihmisistä. Mä itse kasvoin tuon ihmisen vallan alla, jatkuvassa pelossa. Mua on myös hyväksikäytetty, mutta ei tuon henkilön toimesta. Koko lapsuus on hankalaa sotkua.
Mua heiteltiin pitkään paikasta toiseen ja tehtiin erilaisia diagnooseja. Tietty se vaikeutti asiaa, etten aikaisemmin oikein pystynyt muistamaan asioita.
ap
[/quote]
Se ettei muista, suojeleekin ihmistä!
Aina ei edes ole hyvä vatvoa menneitä pahoja asioita liikaa, vaan pitää keskittyä tulevaisuuteen ja hyviin asioihin ja ihmisiin lapsuudessakin, edes pieniin hetkiin!
Toki keventää mieltä, että puhuu asioista jollekin - mutta mennyt on kuitenkin mennyttä. Joitakin asioita kannattaa antaa myös anteeksi, en siis tarkoita nyt mitään rikoksia! - mutta usein esim. huono vanhempi on itsekin rikkinäinen ja saanut ehkä huonoa kohtelua hänkin lapsuudessaan osakseen - ja se sitten kiertää suvussa. Hyvä olisi, jos selvittäisi asiat vanhempien kanssakin - ja saisi esim. anteeksipyynnön. Mutta siltikään toisia ihmisiä voi muuttaa, vain itseään.
Mieti mistä iloitset ja mitä haluat tulevaisuudelta - pidä itsestäsi hyvää huolta; liikunta, ruokavalio jne.
- suuntaa katse tulevaisuuteen, tai oikeastaan tähän päivään!