Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pakkoajatukset (tai jotain vastaavaa)
12.03.2015 |
Hai av! On taas vähän vaikeaa. Mulla on jotain pakkoajatuksia, ongelma on räjähtänyt käsiin viimeaikaisen stressin takia. Tästä on vähän vaikea puhua, mutta pakko kai se on. En tiedä, mistä hemmetistä tähän voisi saada apua.
En oikeastaan tiedä, onko nämä varsinaisia pakkoajatuksia. Mulle vaan käy niin, että mieleen tulee todella vahvoja kuvia ihmisistä, jotka alkaa inttämään jotain typerää. En saa sitä loppumaan. Ne kritisoi kaikkea, mitä teen. Joskus ne on perheenjäseniä, joskus ihmisiä, joita olen ohimennen tavannut, joskus ne on ohikulkijoita tai joitain täysin kuvitteellisia. En vaan saa sitä loppumaan. Ne inttää ja inttää. Toissapäivänä auto tööttäsi mulle kun ylitin suojatietä täysin liikennesääntöjen mukaan. Auton kuski, sellainen vanha mies, hyppäsi mun päähän ja alkoi inttää mulle vihaisena, etten olisi saanut ylittää tietä silloin. Kun voitin sen väittelyssä vedoten lakiin, äijä rupesi haukkumaan mua muuten.
Ne on kuin jotain oikeita ihmisiä, muttei tietenkään oikeita. Mä pystyn puhumaan niiden kanssa. Olen kysynyt, miksi ne vainoaa mua. Ne sanoo, että ne on huolissaan, etten pärjää, jos sellainen tilanne tulee oikeasti. Mä olen huomannut, että ne puhuu mulle ja testailee mua vähän samaan tyyliin kun mun vanhemmat joskus aikanaan.
Mä en panikoi, koitan pysyä rauhallisena. Jossain vaiheessa alkaa vaan kiehua ja suutun. Ja ne jatkaa silloinkin. Tänään en uskaltanut lähteä kotoa, koska voimat on vaan lopussa. Ne hyökkää, kun mulla ei ole ajateltavaa, kun esim. kävelen yksin ulkona. Mä en tajua tätä. Mä en varsinaisesti kuule ääniä tai näe näkyjä. Tää on ehkä vähän sukua sille, kun joku laulu soi päässä. Niistä ei pääse eroon.
En haluaisi vetää mitään lääkkeitä, enkä tajua, miten ne voisi edes auttaa. Mä koitan olla ajautumatta väittelyihin niiden kanssa, kun en kerta voi voittaa. Ne on sellaisia idiootteja, ettei ne ikinä voi vain myöntää olevansa väärässä. Ne on ihan loputtoman ylimielisiä ja typeriä, ne kieltäytyy ymmärtämästä mitään logiikkaa.
Mitä mä teen? En jaksa. Pelkään, etten kohta pääse enää ulos siinä pelossa, että ne taas aloittaa. Mä olen huomannut, että tiettyjen liikkeiden tekeminen sormilla harhauttaa niitä jotenkin, eikä ne pääse läpi. Se vaan näyttää oudolta ja joskus saatan ahdistua siitä, etten pärjää väittelyissä niiden kanssa, ja alan inttämään, kun pelkään niitä tilanteita oikeassa elämässä. Alan uskoa, että jos en voita väittelyä noiden inttäjien kanssa, en mitenkään voi pärjätä elämässä.
Mun pää on oikea trollien luola.
Kommentit (43)
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 22:15"]
Joo, varaa heti. Mutta et ole yksin ääniesi kanssa. Minäkin tiedän että ne eivät ole olemassa, mutta kuitenkin ovat. Rasittavia. Rajoittavia.
[/quote]
Mulla kesti liian kauan myöntää se, miten rasittavia ne oikeasti on. Mukava tietää, etten ole yksin. Jos aivot olisi tietokone, olisi hauska koittaa yhdistää kaksi tällaista päätä toisiinsa, ja antaa äänten väitellä keskenään. Voittaisiko mun äänet sun äänet? :D Mä olen varma, että mun Leukaparta jankkaisi pidempään kuin kukaan. Se voittaa, joka jaksaa jankata pisimpään. Leukaparta on siinä mestari.
Harvoin oikeasti kuulee tämmöisestä muilla. Sen takia mäkin kai ajattelin niin pitään, että muilla on samanlaista, mutta ne vaan jaksaa paremmin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 22:19"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 21:52"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 21:47"]
Nyllä munkin mielestä nuo on enemmän kuin pakkoajatuksia. Onko olemassa lievää skitsofreniaa...? Sellaista että tietää itse ettei ne ole todellisia, niinkuin sinä. Kuulostaa kyllä rasittavalta! Kerro ihmeessä asiasta psykologillesi!
[/quote]
Mäkin olen miettinyt, voisiko tämä olla jokin skitsofrenian muoto. En mä tiedä, mikä mulla on. Joskus on sellainen olo, että mä olen tän kanssa todella yksin, jos tällainen ihminen voi edes sanoa olevansa yksin. XD
Mä olen puhunut tästä psykologille joskus, mutta en varmaan painottanut tarpeeksi sitä, miten vaikea ongelma tämä oikeasti on.
ap
[/quote]
Ei tuo minusta kuulosta skitsofrenialta vaan pakko-oireisen häiriön (OCD) yhdeltä muodolta.
Yleisesti ottaen häiritseviin mielikuviin auttaa parhaiten se että niitä ei ollenkaan vastusta vaan antaa niiden tulla ja mennä, ja kiinnittää huomion johonkin muuhun.
[/quote]
OCD:kin voisi olla. En tiedä. Toisaalta pakko-oireita ei ole. Mä en halua antaa periksi noille päänaukojille. Tuo sormien liikuttelu tietyllä tavalla jotenkin auttaa. Toisaalta jotenkin pelkään, että unohdan muut ajatukset, jotka oli mielessä. Mulla on jotain aistiyliherkkyyttää, asperger diagnosoitiin joskus. Jos ympäristö on jotenkin rauhaton, on todella hankalaa saada mieltä ohjattua mihinkään suuntaan. Mutta se sormijuttu auttaa, joskin näyttää oudolta.
ap
Ap, nyt olisi tärkeää, että kerrot asiasta psykologillesi rehellisesti. Minusta tuo kertomasi ei kuulosta skitsofrenialta todellakaan, koska tiedät itse, etteivät ajatuksesi ole totta. Kuten sanoit sinulla on vilkas mielikuvitus. Mutta koska ajatukset häiritsevät / ahdistavat sinua, niin sinun on saatava apua. Turha kärsiä!
Itse olen tänä talvena VIHDOIN hakeutunut hoitoon ahdistuksen takia. Viivyttelin asian kanssa vuosia ja samalla ahdistus vain kasvoi. Olen aikaisemminkin hakenut apua, mutta en ole ollut täysin rehellinen, jotenkin häpesin ahdistustani ja ajatuksiani enkä halunnut paljastaa kaikkea. Nyt olen tajunnut, että parantuakseni minun on oltava täysin rehellinen sekä itselleni että terapeutilleni. Nyt näkyy jo valoa pimeän tunnelin päässä ja uskon, että tästä vielä noustaan :)
Joten ap, hae apua ja ole rehellinen! Kaikki järjestyy varmasti. Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 22:19"]
Älä pelkää, nykyaikana kaikki ymmärtävät , että mielenterveys on vaan veteen piirretty viiva ja kaikilla se heilahtelee välillä. Esimerkkinä minä itse, koko elämäni terveenä itseäni pitänyt ja viime vuonna romahdin täysin isojen työongelmien takia ja jouduin hetkeksi laitokseen. Nyt vain terapeutilla käyn säännöllisesti ja elämä luistaa. Ei kukaan järkevä ihminen pidä mielenterveysongelmista kärsiviä "hulluina". Jalassa voi olla ongelmia ja hampaissa niin myös mielessäkin. Kaikki elokuvat ja mediaan nousseet harvinaistapaukset ovat luoneet hämyisyyttä tän aiheen päälle, mutta jokainen järkevä tiedostaa varmasti oikean laidan
[/quote]
Joskus ongelmat tosiaan vain iskee, sille ei itse voi mitään. Huonolle lapsuudellekaan, joka näille altistaa, ei itse mahda mitään. Oikeastaan ihminen on hauraudessaan todella kaunis. Hienoa, että sulla menee nykyisin hyvin. :)
ap
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 22:20"]
Hei ap voinko kysyä oletko nainen vai mies? Ja minkä ikäinen? Ei se sinänsä tähän mitenkää liity vaa kiinostaa tuo sun kirjotustapa :)
[/quote]
Mä olen 26-vuotias mies, joskin aika androgyyni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 22:34"]
Ap, nyt olisi tärkeää, että kerrot asiasta psykologillesi rehellisesti. Minusta tuo kertomasi ei kuulosta skitsofrenialta todellakaan, koska tiedät itse, etteivät ajatuksesi ole totta. Kuten sanoit sinulla on vilkas mielikuvitus. Mutta koska ajatukset häiritsevät / ahdistavat sinua, niin sinun on saatava apua. Turha kärsiä!
Itse olen tänä talvena VIHDOIN hakeutunut hoitoon ahdistuksen takia. Viivyttelin asian kanssa vuosia ja samalla ahdistus vain kasvoi. Olen aikaisemminkin hakenut apua, mutta en ole ollut täysin rehellinen, jotenkin häpesin ahdistustani ja ajatuksiani enkä halunnut paljastaa kaikkea. Nyt olen tajunnut, että parantuakseni minun on oltava täysin rehellinen sekä itselleni että terapeutilleni. Nyt näkyy jo valoa pimeän tunnelin päässä ja uskon, että tästä vielä noustaan :)
Joten ap, hae apua ja ole rehellinen! Kaikki järjestyy varmasti. Tsemppiä!
[/quote]
Jotenkin sitä aina ajattelee, että muillakin on samanlaista ja itse vain on jotenkin heikompi. Sitten sitä ajattelee, että ansaitsee sen kärsimyksen, koska on heikko.
Hienoa, että hakeuduit hoitoon. Häpeästä irtipäästäminen on todella vapauttavaa, paino putoaa harteilta. Vasta kun se häpeä on pudotettu, voi nähdä valoa. Ennen sitä se on mahdotonta.
Mäkin olen kulkenut jo aika pitkän tien näiden juttujen kanssa. En tiedä, miten mä olen vain ajatellut, että tämäkin on vain normaalia, ja että pitäisi vaan pystyä selviämään. Itselleen on vaikea myöntää joitain asioita.
ap
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 22:06"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 21:56"]
Ei tosta laitokseen laiteta. skitsofrenia ei ole, jos ei ole negatiivisiakin oireita, eli esim tunteiden latistumista, eristäytymistä yms. Skitsofrenian muodot, joissa on vain noita harhoja on tosi tosi harvinaisia, ja silloin myös ne oireet on vahvempia yleensä. Psykoterapeutti noihin on oikea henkilö, nyt rohkeasti vain hakemaan apua
[/quote]
Ehkä nää liittyy siihen dissosiaatiohäiriöön. Mä vetäydyin lapsena todella usein jonnekin fantasiamaailmaan, jonnekin vaan pois, kun oli vaikeaa, ja muutenkin, koska viihdyin paremmin omassa maailmassani kun oikeassa elämässä. Mun mielikuvitus ehkä ylikehittyi jotenkin.
Mä mietin skitsofreniaa joskus, mutta mulla ei tosiaan tunnu olevan kaikkia oireita. Joskus oli paljon vaikeampaa. Kuvittelin, että kaikenlaiset hirviöt vaanii mua ja muuta, mutta pystyin samalla elämään elämääni ilman, että kukaan huomasi mitään.
.
ap
[/quote]
Voisiko olla, että sun mieli ei oikein vielä pysty käsittelemään niitä vaikeita asioita sun lapsuudesta, ja kun muistoja ja tai kaikuja näistä tapahtumista tai muuta stressiä meinaa tulla pintaan, nämä urpot sun päässä alkavat väitellä sun kanssa kovaan ääneen = samalla estävät ahdistavia asioita nousemasta mieleen "paljaana".
Auttaisiko, jos ajattelisit niitä siten, että ne oikeasti haluavatkin suojella sua niiltä muistoilta ja huolehtia siitä että pärjäät? Vaikka ovatkin ärsyttäviä. Juttele psykologille asiasta. Jollain tavalla sun olisi hyvä saada käsiteltyä menneisyyttä niin, ettet hajoa. Pyydä psykologilta suoraan selviytymismenetelmiä, ja yritä keksiä niitä myös itse. Erilaisia, vähän huomaamattomampia rituaaleja vaikka, kuin tuo sormijuttu. Pikkuhiljaa voit sanoa trolleille, ettei niiden tarvi enää hämätä niitä muistoja pois sun mielestä, vaan kestät kyllä ja pärjäät elämässä. Mutta vasta sitten kun sulla oikeasti on siihen psykologilta saadut keinot menneisyyden käsittelyyn.
Kyllä ne trollit pikkuhiljaa alkaa luottaa siihen, ja häipyy sun mielestä. Vaikka tulisi kuinka rajuja tunteita, ajattele että ne menee kyllä ohi. Kuten hyökyaalto, jopa tsunami. Menee ohi, ja tulee taas tyyntä. Keskity nykyhetkeen.
Tai sitten myönnyt vain niille äänille aina, annat heti periksi väittelyssä ja sanot että jep, oikeassa olet. Sitten niiden on paha väitellä yksinään. ;)
Mutta juttele psykologille asiasta, soita aika heti huomenna. Häneltä saat parhaan avun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 22:51"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 22:06"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 21:56"]
Ei tosta laitokseen laiteta. skitsofrenia ei ole, jos ei ole negatiivisiakin oireita, eli esim tunteiden latistumista, eristäytymistä yms. Skitsofrenian muodot, joissa on vain noita harhoja on tosi tosi harvinaisia, ja silloin myös ne oireet on vahvempia yleensä. Psykoterapeutti noihin on oikea henkilö, nyt rohkeasti vain hakemaan apua
[/quote]
Ehkä nää liittyy siihen dissosiaatiohäiriöön. Mä vetäydyin lapsena todella usein jonnekin fantasiamaailmaan, jonnekin vaan pois, kun oli vaikeaa, ja muutenkin, koska viihdyin paremmin omassa maailmassani kun oikeassa elämässä. Mun mielikuvitus ehkä ylikehittyi jotenkin.
Mä mietin skitsofreniaa joskus, mutta mulla ei tosiaan tunnu olevan kaikkia oireita. Joskus oli paljon vaikeampaa. Kuvittelin, että kaikenlaiset hirviöt vaanii mua ja muuta, mutta pystyin samalla elämään elämääni ilman, että kukaan huomasi mitään.
.
ap
[/quote]
Voisiko olla, että sun mieli ei oikein vielä pysty käsittelemään niitä vaikeita asioita sun lapsuudesta, ja kun muistoja ja tai kaikuja näistä tapahtumista tai muuta stressiä meinaa tulla pintaan, nämä urpot sun päässä alkavat väitellä sun kanssa kovaan ääneen = samalla estävät ahdistavia asioita nousemasta mieleen "paljaana".
Auttaisiko, jos ajattelisit niitä siten, että ne oikeasti haluavatkin suojella sua niiltä muistoilta ja huolehtia siitä että pärjäät? Vaikka ovatkin ärsyttäviä. Juttele psykologille asiasta. Jollain tavalla sun olisi hyvä saada käsiteltyä menneisyyttä niin, ettet hajoa. Pyydä psykologilta suoraan selviytymismenetelmiä, ja yritä keksiä niitä myös itse. Erilaisia, vähän huomaamattomampia rituaaleja vaikka, kuin tuo sormijuttu. Pikkuhiljaa voit sanoa trolleille, ettei niiden tarvi enää hämätä niitä muistoja pois sun mielestä, vaan kestät kyllä ja pärjäät elämässä. Mutta vasta sitten kun sulla oikeasti on siihen psykologilta saadut keinot menneisyyden käsittelyyn.
Kyllä ne trollit pikkuhiljaa alkaa luottaa siihen, ja häipyy sun mielestä. Vaikka tulisi kuinka rajuja tunteita, ajattele että ne menee kyllä ohi. Kuten hyökyaalto, jopa tsunami. Menee ohi, ja tulee taas tyyntä. Keskity nykyhetkeen.
Tai sitten myönnyt vain niille äänille aina, annat heti periksi väittelyssä ja sanot että jep, oikeassa olet. Sitten niiden on paha väitellä yksinään. ;)
Mutta juttele psykologille asiasta, soita aika heti huomenna. Häneltä saat parhaan avun.
[/quote]
Tuossa on pakko olla muuten perää, koska yhtäkkiä mä pystyn haistamaan yhden niistä tyypeistä. Siis "haistamaan". Yksi vanha työkaveri, joka ei oikeasti koskaan inttänyt mitään oikeassa elämässä. Joku hätäreaktio varmaan. Mä en tosiaankaan pysty oikein käsittelemään niitä lapsuuden juttuja. Yleensä mä en tunne mitään, kun ajattelen niitä, tulee vain turta olo.
Aloi kiinnostamaan, että mitä ne trollit ehkä tekisi, jos sanoisinkin niille, että ne ovat oikeassa. Ne joskus sanoi, että ne haluaa mun selviytyvän. En kuitenkaan usko, että ne on valmiita pelaamaan sitä peliä edes ajatuksen tasolla kovin pitkälle.
ap
Minulla meni pakkoajatukset pois kun lopetin niitten "välttelyn" ja antauduin niille. Eli en ärsyyntynyt niitten johdosta. Lääkärille en suosittele kertomaan kun heillä tuo oppitaso on sellainen että löydät pian itsesi kuolaamasta neurolepti lääkityksen alla ja tiedät että jos pystyt lopettamaan niin alat kuulla oikeasti ääniä. Näin nämä asiat hoidetaan suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JOTKUT LÄÄKKEET AUTTAVAT HYVINKIN PAKKO-OIREISIIN - JA JOPA ESTÄVÄT SAIRASTUMISEN VAKAVAMPIIN HÄIRIÖIHIN!
- ei lääkkeitä tarvitse välttämättä koko ikää syödä!
Hakeudu mielenterveystoimistoon tai terveyskeskukseen!
Liiku ja syö terveellisesti - ole ihmisten ilmoilla, jotta et niin ehdi uppoutua omiin ajatuksiisi. Kerro luotettavalle perheenjäsenelle tai ystävälle, jos sinulla on sellainen.
Kun itse epäilee, että jokin on vialla ei ole vielä vakavasti sairas - ja monia ongelmia voidaan tosiaan auttaa ja ehkäistäkin!
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 23:02"]Minulla meni pakkoajatukset pois kun lopetin niitten "välttelyn" ja antauduin niille. Eli en ärsyyntynyt niitten johdosta. Lääkärille en suosittele kertomaan kun heillä tuo oppitaso on sellainen että löydät pian itsesi kuolaamasta neurolepti lääkityksen alla ja tiedät että jos pystyt lopettamaan niin alat kuulla oikeasti ääniä. Näin nämä asiat hoidetaan suomessa.
[/quote]
Lisään vielä sen verran että mitään ihmeparanemista en saanut vaan käsittelen vieläkin vakavaa masennusta mutta noin pakkoajatukset loppui.
Veikkaisin että aplla on ollut jollain tavalla traumaattinen lapsuus ja sen selvittäminen saattaa olla lääkäreille liian kova pala ja ne julistaakin sinut mieluummin hulluksi koska pääsee helpommalla ja resursseja ei kulu sinuun yhtä paljon. Älä siis mene lääkäreille tyhjin käsin vaan koita edes löytää se punainen lanka ettei sinua hyväksikäytetä siellä. Ja minun mieliksi etsi tietoa netistä narsismista ja mieti sopisiko se jompaan kumpaan vanhempaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 23:06"]JOTKUT LÄÄKKEET AUTTAVAT HYVINKIN PAKKO-OIREISIIN - JA JOPA ESTÄVÄT SAIRASTUMISEN VAKAVAMPIIN HÄIRIÖIHIN!
- ei lääkkeitä tarvitse välttämättä koko ikää syödä!
Hakeudu mielenterveystoimistoon tai terveyskeskukseen!
Liiku ja syö terveellisesti - ole ihmisten ilmoilla, jotta et niin ehdi uppoutua omiin ajatuksiisi. Kerro luotettavalle perheenjäsenelle tai ystävälle, jos sinulla on sellainen.
Kun itse epäilee, että jokin on vialla ei ole vielä vakavasti sairas - ja monia ongelmia voidaan tosiaan auttaa ja ehkäistäkin!
[/quote]
Neurolepti ryhmän lääkkeet ei ole mitään sellaista mitä lopetettaisiin tuosta vaan. Sitten ne sivuvaikutukset kannattaa miettiä tarkkaan että onko niitten arvoista haudata käsittelemätön ongelma maton alle.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 23:02"]
Minulla meni pakkoajatukset pois kun lopetin niitten "välttelyn" ja antauduin niille. Eli en ärsyyntynyt niitten johdosta. Lääkärille en suosittele kertomaan kun heillä tuo oppitaso on sellainen että löydät pian itsesi kuolaamasta neurolepti lääkityksen alla ja tiedät että jos pystyt lopettamaan niin alat kuulla oikeasti ääniä. Näin nämä asiat hoidetaan suomessa.
[/quote]
Niin, mitäpä voisi tapahtua, jos antautuisin niille. Ei mitään. Joskin ajatus pelottaa. Ehkä pitäisi antaa mennä.
Mä söin lääkkeitä jossain vaiheessa. Lopetin sen, koska en pystynyt enää tuntemaan mitään. Pää kävi pari päivää aivan ylikierroksilla. Kun suljin silmät, näin kaikkea outoa. Valvoin joitain vuorokausia putkeen. Sitten onneksi aloin nukkua normaalisti ja pian tuli parempi olo. Lääkkeet auttoi sen ajan kuin auttoi, mutta en tosiaankaan halunnut syödä niitä lopun ikääni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 23:02"]
Minulla meni pakkoajatukset pois kun lopetin niitten "välttelyn" ja antauduin niille. Eli en ärsyyntynyt niitten johdosta. Lääkärille en suosittele kertomaan kun heillä tuo oppitaso on sellainen että löydät pian itsesi kuolaamasta neurolepti lääkityksen alla ja tiedät että jos pystyt lopettamaan niin alat kuulla oikeasti ääniä. Näin nämä asiat hoidetaan suomessa.
[/quote]
Mutta terveyskeskuslääkäreiltä saa kyllä ns. lievempiäkin lääkkeitä esim. juuri pakko-oireisiin - muutama minuutti vastaanotolla.
Ja voihan lääkäriin ottaa mukaan omaisen tukemaan, jos pelkää ylireagointia!
Osa psykooseista ja jopa skitsofrenian puhkeaminen saatetaan onnistua estämään, kun hakeudutaan hoitoon ajoissa. Pakko-oireet eivät nyt niin vaarallisia aina ole - mutta todellisuudentajun hämärtyminen ja aistiharhat yms. - ovat jo vaarallisia merkkejä. Osa pahoin sairastuneista ei enää täysin sitten toivukaan, joten ennaltaehkäisy kannattaa.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 23:08"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 23:02"]Minulla meni pakkoajatukset pois kun lopetin niitten "välttelyn" ja antauduin niille. Eli en ärsyyntynyt niitten johdosta. Lääkärille en suosittele kertomaan kun heillä tuo oppitaso on sellainen että löydät pian itsesi kuolaamasta neurolepti lääkityksen alla ja tiedät että jos pystyt lopettamaan niin alat kuulla oikeasti ääniä. Näin nämä asiat hoidetaan suomessa. [/quote] Lisään vielä sen verran että mitään ihmeparanemista en saanut vaan käsittelen vieläkin vakavaa masennusta mutta noin pakkoajatukset loppui. Veikkaisin että aplla on ollut jollain tavalla traumaattinen lapsuus ja sen selvittäminen saattaa olla lääkäreille liian kova pala ja ne julistaakin sinut mieluummin hulluksi koska pääsee helpommalla ja resursseja ei kulu sinuun yhtä paljon. Älä siis mene lääkäreille tyhjin käsin vaan koita edes löytää se punainen lanka ettei sinua hyväksikäytetä siellä. Ja minun mieliksi etsi tietoa netistä narsismista ja mieti sopisiko se jompaan kumpaan vanhempaasi.
[/quote]
Mulla oli hajanainen uusioperhe, mutta epäilen yhden vanhemmista olleen persoonallisuushäiriöinen. Narsistiksi tuota ihmistä on kuvaillut monikin. Mä en halua vetää hätäisiä johtopäätöksiä, mutta tuo ihminen pitäisi mielestäni pitää kaukana lapsista ja ylipäänsä herkistä ihmisistä. Mä itse kasvoin tuon ihmisen vallan alla, jatkuvassa pelossa. Mua on myös hyväksikäytetty, mutta ei tuon henkilön toimesta. Koko lapsuus on hankalaa sotkua.
Mua heiteltiin pitkään paikasta toiseen ja tehtiin erilaisia diagnooseja. Tietty se vaikeutti asiaa, etten aikaisemmin oikein pystynyt muistamaan asioita.
ap
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 23:10"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 23:06"]JOTKUT LÄÄKKEET AUTTAVAT HYVINKIN PAKKO-OIREISIIN - JA JOPA ESTÄVÄT SAIRASTUMISEN VAKAVAMPIIN HÄIRIÖIHIN! - ei lääkkeitä tarvitse välttämättä koko ikää syödä! Hakeudu mielenterveystoimistoon tai terveyskeskukseen! Liiku ja syö terveellisesti - ole ihmisten ilmoilla, jotta et niin ehdi uppoutua omiin ajatuksiisi. Kerro luotettavalle perheenjäsenelle tai ystävälle, jos sinulla on sellainen. Kun itse epäilee, että jokin on vialla ei ole vielä vakavasti sairas - ja monia ongelmia voidaan tosiaan auttaa ja ehkäistäkin! [/quote] Neurolepti ryhmän lääkkeet ei ole mitään sellaista mitä lopetettaisiin tuosta vaan. Sitten ne sivuvaikutukset kannattaa miettiä tarkkaan että onko niitten arvoista haudata käsittelemätön ongelma maton alle.
[/quote]
Pakko-oireisiin ei mitään noin kovia troppeja anneta! Ihan työssäkäyvät ihmiset käyttävät Suomessa psyykelääkkeitä esim. juuri pakko-oireisiin - eli eivät makaa lepositeissä mielisairaalassa.
Lääkkeet auttavat monia sen pahimman vaiheen yli - ja vieroitusoireistakin pääsee kyllä eroon.
Mutta jos ihminen ei hakeudu hoitoon, kun on vasta sairastumassa - niin voi todella joutuakin lepositeisiin. Mielenterveysongelmat pitää aina ottaa vakavasti.
Suomessa mielenterveyspotilaat pistetään nykyisin avohoitoon, jopa sellaiset, jotka eivät pärjää yksin - kun kaikesta säästetään...
Mielenterveyspotilaiden keskinäinen vertaistukikin auttaa monia, moni potilas tuntee lääkkeet ja niiden vaikutukset melkeinpä paremmin kuin asiantuntijat.
Luin vain aloitusviestin, ja sen perusteella sulla ei ole pakkoajatuksia vaan skitsofrenia.
Kuulostaa aika tutulta. Mä käyn kanssa jatkuvasti keskusteluja pääni sisällä, tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Käyn läpi miljoonia eri skenaarioita ja saan välillä paniikkikohtauksia päässä käymieni keskustelujen takia. Esimerkiksi koirani kanssa ulkoileminen on ihan hirveää, koska jos koirani alkaa haukkua jollekin, esim. toiselle koiralle niin sitä toista koiraa ulkoiluttava ihminen sukeltaa saman tien päähäni ja alkaa huutaa mulle. Ja uhkailee tappavansa koirani jos se vielä haukahtaa ja vastaavaa..
Välillä en ole ihan perillä siitä onko jotkut tuttujen kanssa käydyt keskustelut tapahtuneet oikeasti vai olenko vain kuvitellut ne päässäni. Mutta näin on vain tuttujen ihmisten kohdalla, muut osaan kyllä erottaa mielikuvitukseksi.
Mulla on masennus ja paniikkihäiriö diagnosoitu, mutta tuntuu ettei mun psykologi ihan ymmärrä mitä tarkoitan kun puhun näistä keskusteluista. Hän käsittää asian niin, että mietin mitä ihmiset ajattelevat musta. Ja niin mä mietinkin mutta vähän eritavalla kuin esimerkiksi epävarma, mutta muuten terve ihminen. En ole ihan kartalla mikä mulla on. Mutta tavallaan huojentavaa kuulla, että jollain muullakin on samantapaista. Tsemppiä sulle!
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 23:10"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 23:02"]
Minulla meni pakkoajatukset pois kun lopetin niitten "välttelyn" ja antauduin niille. Eli en ärsyyntynyt niitten johdosta. Lääkärille en suosittele kertomaan kun heillä tuo oppitaso on sellainen että löydät pian itsesi kuolaamasta neurolepti lääkityksen alla ja tiedät että jos pystyt lopettamaan niin alat kuulla oikeasti ääniä. Näin nämä asiat hoidetaan suomessa.
[/quote]
Niin, mitäpä voisi tapahtua, jos antautuisin niille. Ei mitään. Joskin ajatus pelottaa. Ehkä pitäisi antaa mennä.
Mä söin lääkkeitä jossain vaiheessa. Lopetin sen, koska en pystynyt enää tuntemaan mitään. Pää kävi pari päivää aivan ylikierroksilla. Kun suljin silmät, näin kaikkea outoa. Valvoin joitain vuorokausia putkeen. Sitten onneksi aloin nukkua normaalisti ja pian tuli parempi olo. Lääkkeet auttoi sen ajan kuin auttoi, mutta en tosiaankaan halunnut syödä niitä lopun ikääni.
ap
[/quote]
Ehkä oli väärät lääkkeet ja yhdistelmät sitten? Moni joutuu kokeilemaan useampia.
Ehkä kannattaa hakeutua johonkin mielenterveysongelmaisten vertaisryhmään? Kaikenlaisia apuryhmiä kuitenkin löytyy.
Alue: Aihe vapaa
Hei ap voinko kysyä oletko nainen vai mies? Ja minkä ikäinen? Ei se sinänsä tähän mitenkää liity vaa kiinostaa tuo sun kirjotustapa :)