Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Psyykelääkkeiden käyttö liian hyväksyttävää!
12.03.2015 |
Taas ketiponor-aiheinen aloitus. Ennen sitä essitalopraami, mirtatsapiini, ssri:t..
Psyykelääkkeistä on tullut kuin vitamiinipillereitä. Ihmisillä ei ole mitään kynnystä mennä kinuamaan lääkäriltä nappeja. Ja resurssipulasta johtuva kyvyttömyys kauaskantoisempaan hoitoon, esim. terapiaan, aiheuttaa sen, että reseptejä kirjoitellaan melko kevein perustein.
Lisäksi on tullut sosiaalisesti aivan liian hyväksyttäväksi käyttää psyykelääkkeitä. Edes sosiaalisen häpeän pelko ei enää saa ihmisiä punnitsemaan omaa tilannettaan uudestaan ennen lääkärille marssimista.
Itsellä on ollut lukuisia kausia elämässä, jolloin on tuntunut, että elämä on ollut sysimustaa ja olen sisimmissäni halunnut hypätä sillalta. Silti olen koonnut selkärankani, noussut joka päivä sohvan pohjalta, mennyt sinne töihin, hoitanut ne kunnialla, töiden jälkeen mennyt harrastuksiin kuten ennenkin ja täyttänyt päiväni toiminnalla niin, ettei ole ollut aikaa jäädä märisemään. Kirjoittanut paperille ahdistavat ajatukset. Keskustellut läheisten kanssa. Kohta olo on taas alkanut normalisoitumaan ja pian elämä on taas tuntunut hyvältä. Näin ollen "Fake it till you make it", pätee mielenterveyteen, sikäli kun kyse ei ole psykoottisesta oireesta.
Silloin kun ajatukset alkavat kiertää kehää, kroppa tuntuu painavan sohvan pohjalla tonnin, pakotan itseni ylös ja vedän lenkkarit jalkaan. Kyse on vain tahdonalaisesta liikkeestä, jota psyyke ei voi estää niin kauan kuin hermosto toimii. Juoksen niin lujaa ja niin kauan, ettei päässä ole jäljellä enää yhtään ajatusta. Tämä vastaa minulle sitä päivittäistä lääkitystä. Enkä ole eläessäni tarvinnut kemikaaleja aallonpohjista (jotka ovat olleet sysimustia ja syviä) nousemiseen.
Yhteiskunta ei odota yksilöltä enää lainkaan itsekuria, selkärankaa. Silitellään päälaelle, että voi sinua ressukkaa ja annetaan helpotus tablettimuotoisena. Sitten nämä ihmiset menevät takaisin kotiin sohvan pohjalle, nappaavat tabletin ja odottavat että jotain tapahtuu. Että elämänilo palaa heidän luokseen, yrittämättä itse mennä elämänilon luokse.
Mitä tällä saavutetaan: ehkä hetkellinen helpotus, se, että alkuperäinen ongelma ja elämäntavat jäävät niille sijoilleen, koska yksilö ei liikauta sormeakaan niiden korjaamiseksi, ja kohta ollaan taas aallonpohjassa. Ja sosiaali- ja terveysmenot senkun kasvavat koska ihmiset heittaytyvät uhreiksi eivätkä itse yritä edistää mielenterveyttään.
Kommentit (191)
Noin 700 000 suomalaista käyttää mielenterveyshäiriöön tarkoitettua lääkettä. Viimeisten 20 vuoden aikana käyttö on kymmenkertaistunut. Kela korvaa ja sitä kautta kaikki veronmaksajat osallistuvat kuluihin. Eikö ole ihan aiheellista herätellä lääkkeiden käyttäjiä, että ovatko ne ihan tarpeellisia ja voisiko omat elämäntavat ja valinnat olla syynä ahdistukseen, masennukseen, pakko-oireisiin jne. Voisiko yksilö tehdä jotain itse eikä vaatia muita veronmaksajia maksamaan ns. epäonnisen sairastuneen onnellisuuspillerit?
Mielialalääkkeissä on myös ekologinen ongelma. Jätevesien lääkejäämät aiheuttavat ympäristökatastrofeja. Mitä vähemmän lääkkeitä syödään, sitä vähemmän niiden jäämiä joutuu vesistöihin ja luonto voi paremmin. Puhumattakaan lääketehtaiden aiheuttamasta hiilijalanjäljestä. Tavoitteena pitäisikin olla lääkkeetön elämä, näin ekologiselta kannalta ajateltuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 20:35"]
Eheheee! Kylläpä on kipakkaa kommenttia! Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Pillerinpuputtajia koko porukka: Pilleri illalla että tulee uni, pilleri aamulla että piristyy, pilleri että uskaltaa lähteä julkisille paikoille, pilleri tarvittaessa, jos ykskaks tuntuisi siltä niin kuin vähän ahdistaisi, yksi siksi että edellinen närästää, kaksi siksi, että kaikki edellämainitut ummettaa. Tämähän on kuin loppumaton loru :D
[/quote]
Mistä näin ilkeitä ihmisiä tulee? Että täytyy oikein tahallaan painaa muutenkin jo heikoilla olevia ihmisiä maahan. Ei vaan pysty ymmärtämään. :(
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 02:35"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 20:35"]
Eheheee! Kylläpä on kipakkaa kommenttia! Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Pillerinpuputtajia koko porukka: Pilleri illalla että tulee uni, pilleri aamulla että piristyy, pilleri että uskaltaa lähteä julkisille paikoille, pilleri tarvittaessa, jos ykskaks tuntuisi siltä niin kuin vähän ahdistaisi, yksi siksi että edellinen närästää, kaksi siksi, että kaikki edellämainitut ummettaa. Tämähän on kuin loppumaton loru :D
[/quote]
Mistä näin ilkeitä ihmisiä tulee? Että täytyy oikein tahallaan painaa muutenkin jo heikoilla olevia ihmisiä maahan. Ei vaan pysty ymmärtämään. :(
[/quote]
Ilmeisesti kalahti, kun otit itseesi :DDDDDDD
Entäpä kun sitä tahdonvoimaa on riittänyt siihen pisteeseen, että masennus on edennyt psykoosiin ja psykoosi skitsofreniaan.
Nyt onkin sitten oikein Leponexia noiden miedompien lääkkeiden sijaan. Sen siitä sai, kun koitti olla liian kauan vahva ja jaksaa itse. Ja Leponex on tehnyt taikansa, että ihminen vain pää kallellaan nukkuu sohvan nurkassa, kuolaa kuin pieni eläin ja laskee alleen.
Näin läheisen silmin.
No hehheh, onpas hauskaa :D Ei, en ottanut itseeni. Tämä ei nyt liity minuun itseeni mitenkään. Mielestäni toisten lääkkeiden käytölle naureskelu ei nyt vaan ole ihan sopivaa kun tässäkin ketjussa on ihmisiä, jotka valitettavasti ovat joutuneet lääkkeisiin turvautumaan. Mutta tämä tästä minun osaltani. Jatkakaa toki keskustelua ;) T. 184
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 02:43"]
Entäpä kun sitä tahdonvoimaa on riittänyt siihen pisteeseen, että masennus on edennyt psykoosiin ja psykoosi skitsofreniaan. Nyt onkin sitten oikein Leponexia noiden miedompien lääkkeiden sijaan. Sen siitä sai, kun koitti olla liian kauan vahva ja jaksaa itse. Ja Leponex on tehnyt taikansa, että ihminen vain pää kallellaan nukkuu sohvan nurkassa, kuolaa kuin pieni eläin ja laskee alleen. Näin läheisen silmin.
[/quote]
Hienoa elämää tuollainen sohvan nurkassa kuolaaminen ja alleen laskeminen. Hallelujaa lääkkeet!!!!!
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:44"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:28"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:09"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 18:05"] [quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:49"]"Liian hyväksyttävää"? Mitä se auttaisi, jos tarvitsen sairauteeni lääkityksen (aivoissani puute serotoniinista, ihan sama kun diabeetikon haima ei tuota tarpeeksi insuliinia?!!?), ja lääkityksen käyttäminen ei olisi jonkun mielestä "hyväksyttävää"? Miksi se ei olisi hyväksyttävää? [/quote] Minä korjaan oloani muulla tavoin, en psyykenlääkkeillä ja kas, kyllä se mieli muuttuu ilman lääketehtaiden tukemista. [/quote] Ja kas, kun sitä serotoniinia ei siellä aivoissani synny minkään "menenpä tästä lenkille"-tempun avulla. Vaikka lenkillä muuten käynkin. Miksi hemmetissä kukaan turvautuisi lääkehoitoon jos ei olisi pakko? En minä tätä välittäjäaineideni epätasapainoa itse valinnut. [/quote] No mitenkäs minä saan mielialan muuttumaan muulla kuin napeilla?
[/quote]
No sinulla se mielialan lasku ei sitten varmaan johdu serotoniinin puutteesta, eikä näin ollen ole sitä, mitä vakavasti masentuneet kokevat. Tietysti jokainen ihminen kokee erilaisia mielialoja elämänsä aikana, mutta kyse onkin siitä, missä vaiheessa ne "muut keinot" eivät yksistään enää tilanteeseen auta. Oletko koskaan ikinä kärsinyt vaikeasta masennuksesta? Epäilenpä. Toivottavasti et joudu koskaan kärsimäänkään.
[/quote]
Toivottavasti joudut, ehkä sitten osaat ottaa pääsi pois omasta perseestäs ja asettua myös muiden asemaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ovat potilaatkin alkaneet suhtautua itseensä yhtä epäempaattisesti kuin lääkärinsä puhuessaan serotoniineista ja muista aivojen välittäjäaineista. Kyllä, aivot toimivat eri välittäjäaineiden avulla jopa normaaleilla ihmisillä. Täten en ymmärrä missä kohtaa serotoniinin vajaus muuttuu epänormaaliksi, koska olen varma että ne toimivat samalla tavalla esim. syvässä surussa. Pelkokin on normaali tunne ja se että ne koetaan jatkuvana ahdistuksena, vain kertoo että ihminen ei ole vielä kyennyt purkamaan sitä ulos normaalia reittiä ja se on tukahdutettu.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 20:16"]
Kusipäisyys on ihan liian hyväksyttävää. Parasta läkettä on pysytellä mahdollisimman kaukana ap:n kaltaisista yksioikoisista mölytoosista, jotka sairastuttavat ympärillään terveetkin ihmiset.
[/quote]
Tämä on pitkään aikaan älykkäin kirjoitus mitä olen missään nähnyt. Voiko asiaa enää paremmin sanoa.
Tässä on se asian ydin. Tiedän kokemuksesta erittäin hyvin. Kaikki on kokeiltu ja koettu, mutta parhaat tulokset saavuttaa kun siivoaa paskapeikot ja muut perseapinat elämästään pois.
Mieli myrkyttyy ja kieroutuu keneltä tahansa, kun tottuu vahingollisten ihmisten vaikutukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:01"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 20:16"]
Kusipäisyys on ihan liian hyväksyttävää. Parasta läkettä on pysytellä mahdollisimman kaukana ap:n kaltaisista yksioikoisista mölytoosista, jotka sairastuttavat ympärillään terveetkin ihmiset.
[/quote]
Tämä on pitkään aikaan älykkäin kirjoitus mitä olen missään nähnyt. Voiko asiaa enää paremmin sanoa.
Tässä on se asian ydin. Tiedän kokemuksesta erittäin hyvin. Kaikki on kokeiltu ja koettu, mutta parhaat tulokset saavuttaa kun siivoaa paskapeikot ja muut perseapinat elämästään pois.
Mieli myrkyttyy ja kieroutuu keneltä tahansa, kun tottuu vahingollisten ihmisten vaikutukseen.
[/quote]
Kuittaan tämän myös omalla kohdallani. Tänään tapasin ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa ihmisen, joka oli todella empaattinen ja avulias ja siinä tuntui itsekin nousevansa ripauksen siitä sumusta missä on elänyt koko ajan.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 02:35"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 20:35"]
Eheheee! Kylläpä on kipakkaa kommenttia! Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Pillerinpuputtajia koko porukka: Pilleri illalla että tulee uni, pilleri aamulla että piristyy, pilleri että uskaltaa lähteä julkisille paikoille, pilleri tarvittaessa, jos ykskaks tuntuisi siltä niin kuin vähän ahdistaisi, yksi siksi että edellinen närästää, kaksi siksi, että kaikki edellämainitut ummettaa. Tämähän on kuin loppumaton loru :D
[/quote]
Mistä näin ilkeitä ihmisiä tulee? Että täytyy oikein tahallaan painaa muutenkin jo heikoilla olevia ihmisiä maahan. Ei vaan pysty ymmärtämään. :(
[/quote]
No se kertoo ihmisestä itsestään kaiken kenet ottaa uhrikseen vai ottaako ollenkaan. Heikko ihminen ottaa jonkun ylipäätään mollattavakseen ja tuomittavakseen (kuten minä tässä nyt)
Tosi heikko ottaa mollattavakseen itsensä tasoisen, vaikkapa jotkut Tuksu-kirjoittelijat jotka ovat nyt 7 vuotta jaksaneet harrastaa touhuaan.
Äärimmäisen heikko ja säälittävä ottaa uhrikseen valmiiksi maassa makaavan.
Super heikko ottaa puollustuskyvyttömän.
Ultimaalinen säälittävyys ottaa uhrikseen sellaisen joko maassa makaavan ja/tai puollustuskyvyttömän, jota potkimaan haalii vielä ison lauman muita säälittävyyksiä tai yksinkertaisia pelkureita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa tehtaillaan epäilemättä paljon turhia diagnooseja, mutta suurempi ongelma on se, että apua tarvitsevia ei saada hoitoon. Valitettavasti Suomessa on selviytymisen kulttuuri. Itse on yritettävä, vaikka hampaat irvessä.
Näihin ihmisiin kuului myös mieheni ja lasteni isä. Kävi töissä, hankki luottamustoimia ja harrasti. Oireili enemmän tai vähemmän vakavasti vuosikausia. Monet kerrat kehotin lääkärin. Ei mennyt. Sitten tappoi itsensä. se oli etenkin 13-vuotiaalle tyttärelleni kova pala.
Vastaavalla asenteella eläviä ihmisiä on Suomi täynnä. Se on sodan aikaisen ja sen jälkeisen sukupolven perintöä. Silloin heikkous oli häpeä. Sodassahan mieleltään järkkyneetkin tuomittiin kuolemaan.
Itsemurhien määrä on laskenut samaa tahtia kun asenteet ovat lieventyneet ja lääkkeitä on alettu jakamaan.
http://www.stat.fi/til/ksyyt/2010/ksyyt_2010_2011-12-16_tie_001_fi_001.gif
Vähän harmittaa tämä aloitus. Olen ilmeisesti kärsinyt masennuksesta jo useita kuukausia ja olen käynyt juttelemassa sekä psykiatrin, sekä lääkärin kanssa. Olen aina kieltäytynyt lääkityksestä, koska tunnen, että oloni olisi paranemaan päin.
Tänään taas pääsin siihen paskamaisimpaan fiilikseen, jossa oikeasti harkitsen itseni tappamista. Mietin, että pitäisikö sittenkin antaa lääkkeille mahdollisuus. Ilmeisesti ei, koska aloittajan mielestä se on liian helppo ratkaisu...
Minä nousen sängystä joka päivä ja käyn töissä. En vain saa minkäänlaista tyydytystä ja onnistumisen tunnetta siitä. Koko ajan mietin, että muilla olisi kuitenkin helpompaa ilman minua. Silti tiedostan, ettei asia ole näin, mutta se ei paljon auta tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni häiritsee tässä keskustelussa ne kommentit, jotka painottavat lääkkeiden olevan sosiaalisesti liian hyväksyttävää, aivan kun lääkkeiden syömisessä täytyisi olla jotain hävettävää. On ymmärrettävää pohtia asiaa mielenterveyspotilaiden kannalta ja suositella heille lääkityksen sijaan ensisijaisesti muita hoitovaihtoehtoja. Silloin ajatellaan masentuneen parasta. Kuitenkin, joskus lääkkeitäkin tarvitaan. Ne eivät yksin ketään paranna, mutta voivat toimia kainalossuvana, jotta mielenterveysongelmista kärsivä saa voimaa ja energiaa työskennellä sairautensa kanssa.
Aivan sama asia, jos verenpainelääkkeitä tai sydänlääkkeitä käyttävälle sanottaisiin, että on häpeällistä syödä lääkkeitä ja kyllä ilman niitä pärjää.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:49"]
Aivan sama asia, jos verenpainelääkkeitä tai sydänlääkkeitä käyttävälle sanottaisiin, että on häpeällistä syödä lääkkeitä ja kyllä ilman niitä pärjää.
[/quote]
Häpeää ei kannata sekoittaa näihin asioihin. Ja mitä verenpaine ja sydänlääkkeisiin tulee, niin monet jotka niistä käyttävät saattavat kärsiä jostain muusta mitä korjaamalla verenpainekin tasaantuu. Kuten ylipaino, stressi, huono ruokavalio ym. Sama teoria tässäkin keskustelussa että tarkistetaan ensin muut asiat. Koska minusta tuntuu että monen mt-ongelmaisen elämässä on alati läsnä asioita, jotka mahdollistavat mt-ongelmien jatkuvuuden. Eli ei aloitettaisi oireiden hoidosta vaan siitä mikä aiheuttaa oireita.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:55"]
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:49"]
Aivan sama asia, jos verenpainelääkkeitä tai sydänlääkkeitä käyttävälle sanottaisiin, että on häpeällistä syödä lääkkeitä ja kyllä ilman niitä pärjää.
[/quote]
Häpeää ei kannata sekoittaa näihin asioihin. Ja mitä verenpaine ja sydänlääkkeisiin tulee, niin monet jotka niistä käyttävät saattavat kärsiä jostain muusta mitä korjaamalla verenpainekin tasaantuu. Kuten ylipaino, stressi, huono ruokavalio ym. Sama teoria tässäkin keskustelussa että tarkistetaan ensin muut asiat. Koska minusta tuntuu että monen mt-ongelmaisen elämässä on alati läsnä asioita, jotka mahdollistavat mt-ongelmien jatkuvuuden. Eli ei aloitettaisi oireiden hoidosta vaan siitä mikä aiheuttaa oireita.
[/quote]
Ap kuitenkin painottaa juuri tuota häpeää. Pitäisi tuntea häpeää siitä, että syö mielialalääkkeitä.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:58"]
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:55"]
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:49"]
Aivan sama asia, jos verenpainelääkkeitä tai sydänlääkkeitä käyttävälle sanottaisiin, että on häpeällistä syödä lääkkeitä ja kyllä ilman niitä pärjää.
[/quote]
Häpeää ei kannata sekoittaa näihin asioihin. Ja mitä verenpaine ja sydänlääkkeisiin tulee, niin monet jotka niistä käyttävät saattavat kärsiä jostain muusta mitä korjaamalla verenpainekin tasaantuu. Kuten ylipaino, stressi, huono ruokavalio ym. Sama teoria tässäkin keskustelussa että tarkistetaan ensin muut asiat. Koska minusta tuntuu että monen mt-ongelmaisen elämässä on alati läsnä asioita, jotka mahdollistavat mt-ongelmien jatkuvuuden. Eli ei aloitettaisi oireiden hoidosta vaan siitä mikä aiheuttaa oireita.
[/quote]
Ap kuitenkin painottaa juuri tuota häpeää. Pitäisi tuntea häpeää siitä, että syö mielialalääkkeitä.
[/quote]
Ei kannata tarttua siihen että Ap on tahditon ulosanniltaan vaan irrottaa siitä se hyödyllisin asiasisältö.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:17"]
Suomessa tehtaillaan epäilemättä paljon turhia diagnooseja, mutta suurempi ongelma on se, että apua tarvitsevia ei saada hoitoon. Valitettavasti Suomessa on selviytymisen kulttuuri. Itse on yritettävä, vaikka hampaat irvessä.
Näihin ihmisiin kuului myös mieheni ja lasteni isä. Kävi töissä, hankki luottamustoimia ja harrasti. Oireili enemmän tai vähemmän vakavasti vuosikausia. Monet kerrat kehotin lääkärin. Ei mennyt. Sitten tappoi itsensä. se oli etenkin 13-vuotiaalle tyttärelleni kova pala.
Vastaavalla asenteella eläviä ihmisiä on Suomi täynnä. Se on sodan aikaisen ja sen jälkeisen sukupolven perintöä. Silloin heikkous oli häpeä. Sodassahan mieleltään järkkyneetkin tuomittiin kuolemaan.
Itsemurhien määrä on laskenut samaa tahtia kun asenteet ovat lieventyneet ja lääkkeitä on alettu jakamaan.
http://www.stat.fi/til/ksyyt/2010/ksyyt_2010_2011-12-16_tie_001_fi_001.gif
[/quote]
On niitä "sotia" ollut myöhemminkin. Joskus oli jossain juttua 1987 syntyneistä, joista noin 25% käy menttaalipuolen napeilla johtuen lapsuuden lamasta.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 20:35"]
Eheheee! Kylläpä on kipakkaa kommenttia! Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Pillerinpuputtajia koko porukka: Pilleri illalla että tulee uni, pilleri aamulla että piristyy, pilleri että uskaltaa lähteä julkisille paikoille, pilleri tarvittaessa, jos ykskaks tuntuisi siltä niin kuin vähän ahdistaisi, yksi siksi että edellinen närästää, kaksi siksi, että kaikki edellämainitut ummettaa. Tämähän on kuin loppumaton loru :D
Urpo....
[/quote]