Psyykelääkkeiden käyttö liian hyväksyttävää!
Taas ketiponor-aiheinen aloitus. Ennen sitä essitalopraami, mirtatsapiini, ssri:t..
Psyykelääkkeistä on tullut kuin vitamiinipillereitä. Ihmisillä ei ole mitään kynnystä mennä kinuamaan lääkäriltä nappeja. Ja resurssipulasta johtuva kyvyttömyys kauaskantoisempaan hoitoon, esim. terapiaan, aiheuttaa sen, että reseptejä kirjoitellaan melko kevein perustein.
Lisäksi on tullut sosiaalisesti aivan liian hyväksyttäväksi käyttää psyykelääkkeitä. Edes sosiaalisen häpeän pelko ei enää saa ihmisiä punnitsemaan omaa tilannettaan uudestaan ennen lääkärille marssimista.
Itsellä on ollut lukuisia kausia elämässä, jolloin on tuntunut, että elämä on ollut sysimustaa ja olen sisimmissäni halunnut hypätä sillalta. Silti olen koonnut selkärankani, noussut joka päivä sohvan pohjalta, mennyt sinne töihin, hoitanut ne kunnialla, töiden jälkeen mennyt harrastuksiin kuten ennenkin ja täyttänyt päiväni toiminnalla niin, ettei ole ollut aikaa jäädä märisemään. Kirjoittanut paperille ahdistavat ajatukset. Keskustellut läheisten kanssa. Kohta olo on taas alkanut normalisoitumaan ja pian elämä on taas tuntunut hyvältä. Näin ollen "Fake it till you make it", pätee mielenterveyteen, sikäli kun kyse ei ole psykoottisesta oireesta.
Silloin kun ajatukset alkavat kiertää kehää, kroppa tuntuu painavan sohvan pohjalla tonnin, pakotan itseni ylös ja vedän lenkkarit jalkaan. Kyse on vain tahdonalaisesta liikkeestä, jota psyyke ei voi estää niin kauan kuin hermosto toimii. Juoksen niin lujaa ja niin kauan, ettei päässä ole jäljellä enää yhtään ajatusta. Tämä vastaa minulle sitä päivittäistä lääkitystä. Enkä ole eläessäni tarvinnut kemikaaleja aallonpohjista (jotka ovat olleet sysimustia ja syviä) nousemiseen.
Yhteiskunta ei odota yksilöltä enää lainkaan itsekuria, selkärankaa. Silitellään päälaelle, että voi sinua ressukkaa ja annetaan helpotus tablettimuotoisena. Sitten nämä ihmiset menevät takaisin kotiin sohvan pohjalle, nappaavat tabletin ja odottavat että jotain tapahtuu. Että elämänilo palaa heidän luokseen, yrittämättä itse mennä elämänilon luokse.
Mitä tällä saavutetaan: ehkä hetkellinen helpotus, se, että alkuperäinen ongelma ja elämäntavat jäävät niille sijoilleen, koska yksilö ei liikauta sormeakaan niiden korjaamiseksi, ja kohta ollaan taas aallonpohjassa. Ja sosiaali- ja terveysmenot senkun kasvavat koska ihmiset heittaytyvät uhreiksi eivätkä itse yritä edistää mielenterveyttään.
Kommentit (191)
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 14:27"]
MENKÄÄ TÖIHIN JA LOPETTAKAA RYYPPÄÄMINEN JA HYVÄKSYKÄÄ SE ETTÄ VAIKEITA JA VITTUMAISIA PÄIVIÄKIN TULEE JA NE MENEE OHI. MISTÄÄN MUUSTA EI NÄISSÄ MIELENTERVEYSONGELMISSA OLE KYSYMYS. LASKEKAA ALAPEUKUT NIIN NÄETTE MITEN IHMISET EI VAAN USKALLA USKALTAA. VÄHÄN AIKA SE KIRPAISEE JA SITTEN OLETTE TAAS TERVEITÄ. URHEILU JA ISÄNMAA, JUMALA JA MIEHEN KYRPÄ NAISEN PILLUSSA SEN OLLA KUULUU! HAIL SUOMI FINLAND PERKELE!!!
[/quote]
Idiootti, psykopaatti ja sadisti taas vauhdissaan...helvetti, miten tyhmä olet
Mikä on tämä uhriutuminen? Ihan uusi sana. Ihminen voi uhrautua eikä uhriutua. Mutta asiaan ja pari korjausta. Masennuslääkkeet eivät ole mömmöjä. Ne eivät vaikuta tunteita latistavasti vaan ihan päinvastoin. Lääkkeitä ei popsita vaan käytetään ohjeen mukaan. Masennus ja paniikkihäiriö johtuvat todellakin serotoniinin vajauksesta. Joskus tämä vajaus korjaantuu itsestään , mutta ei aina. Usein vajaus korjaantuu ja lääkitys voidaan jossain vaiheessa jättää pois, mutta ei aina. Masentuneelle ei pidä sanoa, että ota itseäsi niskasta ja mene lenkille. Masennus, ahdistus ja paniikki ovat sairauksia siinä kuin mimä tahansa sairaus. Niiden hoitamista ei kenenkään tarvitse hävetä.
Ketjussa vallitsee aloittajan tahdittomuuden vuoksi negatiivinen asenne niitä kohtaan jotka kyseenalaistavat lääkkeiden tarpeellisuuden. Ihmiset pelkäävät niin paljon itsesyytöksiä että mieluummin puhuvat ongemastaan kuin se olisi joku asia jota he eivät voi kontrolloida ja ainoastaan joku ulkopuolinen voi sen korjata. Tavallaan tämä on totta koska mt-ongelmat usein ovat lähtöisinkin ristiriidasta itsen ja ympäristön kanssa, joten ne ovat lähtöisin ulkopuolelta. Joten on ihan tervettä hetkeksi laittaa se omaan laatikkoonsa. Mutta sitä minä ihmettelen että tämä itsetutkiskelun prosessi ja omien tunteiden pohdinta kokonaan sivuutetaan ja korvataan lääkkeillä. Minä en ole koskaan irrottanut omaa aivotoimintaani itsestäni vaan kaikki masennuksesta vaikeampiin ongelmiin on aina ollut niiden omia tapoja suojella minua ulkopuolisilta asioilta sekä traumoilta. Minun aivoni toimivat loogisesti, kun minä esim.masennun. Hyvin harvassa tapauksessa ihmisen aivot toimivat tämän "etua" vastaan.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 20:28"]Tule kuule sanomaan tuo sama asia minun lääkärilleni. Hän on päättänyt, että ilman mieliala lääkkeitä minä en pärjää, vaikka olen niitä vastaan. Voi kuinka mielelläni olisin ilman niitä. Olen viimeiset kuusi vuotta ollut pakotettu syömään mialialalääkkeitä. Ja kun sanon pakotettu, tarkoitan sitä. Minä olen "tarkkailussa" ja jos jätän yhdenkin lääkeannokseni ottamatta, minut kiidätetään heti lähimpään sairaalaan hoitojaksolle. Ja sen kuusi vuotta olen yrittänyt perustella kantani olla syömättä lääkkeitä. Että voitaisiinko edes kerran kokeilla, että lääkkeeni lopetettaisiin vähitellen, ja sitten olisin ilman. Niin näkisimme (minä ja lääkäri) että miten minä käyttäydyn ilman lääkkeitä. Mutta ei. Joka ikinen kerta kun avaan suuni tästä asiasta, lääkäri huutaa päälle eikä kuuntele.
Vihaan lääkkeitä koko sydämestäni ja olisin onnellinen ilman niitä. Nämä lääkkeet turruttavat mieleni ja olen "zombi" koko päivän. En surullinen, mutten iloinenkaan. Keinotekoisen tasainen.
Että kuule tulepas sanomaan lääkärilleni kuinka tahdonvoimalla vaan pääsee ylös sängystä, ei tarvitse mitään kemikaaleja.
[/quote]
Sulla ei siis ole omaa tahtoa eikä itsemääräämisoikeutta?
Kuin räsynukke jota muut pompottaa.
Minäkin oon maannu sängyssä mutta aikojen kuluessa lopetin sen.
Ilman lääkkeitä.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 05:54"]Siis onko tämäntyyppisten aloitusten kirjoittajalla tarkoitus a) provota, b) tahallaan loukata muita ja alleviivata omaa paremmuuttaan vai c) jokin muu, jota en nyt hahmota?
Ihan oikeasti ap, suksi suolle.
Itse kärsin voimakkaista ahdistusoireista vuosia, ennen kuin uskalsin mennä lääkärille. Tietoisesti halusin kokeilla lääkkeitä ja niitä sainkin. Lääkkeet olivat mulla se keino, jolla nimenomaan pääsin ylös sieltä sohvalta kierimästä. (Ennen lääkitystä olin kyllä aina esim. työasiat hoitanut "kunnialla", mutta siviilielämä oli täysin sekaisin ja elämänlaatu aika onneton.) Terapiaan en halunnut enkä edelleenkään halua mennä, koska rahallisesti kustannukset ovat niin suuret. Mielestäni se on ihmisten hädällä rahastamista, ja ajatus siitä, että ylipäänsä kertoisin ventovieraalle niitä kaikista henkilökohtaisimpia tuntojani, ei tunnu hyvältä.
Tällä hetkellä olen purkamassa lääkitystäni (melko pitkälle olenkin siinä jo päässyt). Uskoisin pärjääväni ainakin toistaiseksi ilman lääkkeitä, nyt kun olen tajunnut, ettei elämä niin paskaa olekaan, kuin miltä se ennen tuntui.
[/quote]
Oli mullakin järkyttävät ahdistukset vuosia.
Mutta niihin löytyi syyt ja työstin asioitani ilman lääkkeitä ja pahin ahdistus ohi.
Masennuslääkkeet eivät ole psyykenlääkkeitä vaan mielialalääkkeitä.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 19:04"]Lyökää, lyökää heikossa asemassa olevaa ihmistä. Siitähän te jotkut nautintonne saatte
[/quote]
On hyvä että joku puhuu totuutta.
Se ei ole lyömistä.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 19:53"]
Enemmän kuin nämä mielialalääkkeet, huolettavat minua lääkärinä kaikenlaiset nukahtamislääkkeet, bentrodiatsepiinit ja vahvat kipulääkkeet.
Itse olen melko tarkka depressiolääkkeissä. Esimerkiksi elämänvaihekriiseihin tai lyhytaikaisiin unettomuuksiin en määrää mitään lääkkeitä. Masennuslääkkeitä myös harkiten. Jos näen, että ihmisen ongelmat liittyvät hänen työhönsä, identiteettiinsä tai persoonaansa, ajattelen, ettei niitä pidä ensisijaisesti hoitaa lääkkeillä.
Valitettavan paljon mielenterveysongelmia ja kaikenlaisia monimuotoisia oirekuvia, kroonistuneita kipuoireita jne. hoidetaan rauhoittavilla lääkkeillä ja jopa huumausaineilla. Nuorilla ihmisillä saattaa nähdä pahempia lääkelistoja kuin vanhuksilla. Kaikenlaista vaivaa, eikä kukaan ole kunnolla keskittynyt miettimään, miksi ihminen oireilee niin paljon. Siksi ajattelen, että psyykettä pitää hoitaa tarpeen tullen. Tärkeää on myös pysyvä hoitosuhde eikä se, että ihmiset laukkaavat lääkäriltä toiselle vuosia, ja ongelmien perimmäinen syy jää hoitamatta.
[/quote]
Huoh. Onneksi en ole sinun potilaasi. Minun pitää kuukautisten aikana syödä maksimiannos panaodia ja buranaa yhdessä, että saan käytyä vessassa ja hengitettyä. Syön myös rauhoittavia koviin ahdistuskohtauksiin. Panacodia ei mene kuin kuukautisten aikana sen seitsemän päivää ja rauhoittavia menee kerran kolmessa kuukaudessa. Että sillei. Koviakin lääkkeitä voi käyttää asiallisesti.
Aikuiset saa mun puolest syödä niin pal mielialalääkkeitä ku tahtoo,mut en ymmärrä et lapsetkin pumpataan täyteen lääkkeillä ku se on halparatkaisu ja terapiaa ei saa,jollei aloteta ekaks jotain lääkitystä.
Sehän siinä on, että psykoterapiaa ei saa kaikissa kaupungeissa julkiselta puolelta, esim Oulussa ei saa psykoterapiaa, pelkkää keskusteluapua sh:lla. Ja kun Kela on jo tukenut maksimimäärän psykoterapiaa, niin ei ainakaan minulla ole varaa maksaa itse terapiaa. Olen siis ilman sitä.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 09:45"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 19:04"]Lyökää, lyökää heikossa asemassa olevaa ihmistä. Siitähän te jotkut nautintonne saatte [/quote] On hyvä että joku puhuu totuutta. Se ei ole lyömistä.
[/quote]
Vaikka AP olikin kipakka aloituksessaan nin hän myös mainitse sairauden taakse piiloutumisen ja uhriutumisen, mitä monella ketjussa olijalla on. Mikäli he itsekin ymmärtäisivät että juuri heidän kohdalla asiaa ei voi auttaa muilla kuin lääkkeillä, niin miksi he tulevat tänne painamaan AP:n alas ja ehkä estämään jotain ihmistä oivaltamaan jotain, mikä ehkä auttaisi tätä elämässään eteenpäin. Tavallaan yritetään kieltää myös muilta muut hoito-vaihtoehdot kuin psyykelääkkeet.
Edelleenkään mielialalääkkeet eivät ole psyykenlääkkeitä!! Termit kuntoon.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 10:00"]
Edelleenkään mielialalääkkeet eivät ole psyykenlääkkeitä!! Termit kuntoon.
[/quote]
157 korjaa: mielialalääkkeet.
Onnitteluni, ettet ole koskaan oikeasti sairastanut masennusta tai muutakaan oikeaa saurautta, joka ei tahtomalla poistu. Itse olen menettänyt ja sivusta seurannut ihmistä jota ei tahto, lääkkeet ja psykoterapiakaan auttanut.
Minäkin ihmettelin, miksi ap puhuu psyykenlääkkeistä, jos on masennuksesta kyse. Vai pitäisi lääkkeiden käyttäjän tuntea häpeää. Onko suhtautuminen mielen sairauksiin nykyään vielä tällä tasolla. Jos sairastut masennukseen, ymmärrä nyt edes hävetä äläkä ainakaan lääkkeitä ota? Minusta tuntuu, että ap: lla olisi syytä hävetä puheitaan.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 09:53"]
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 09:45"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 19:04"]Lyökää, lyökää heikossa asemassa olevaa ihmistä. Siitähän te jotkut nautintonne saatte [/quote] On hyvä että joku puhuu totuutta. Se ei ole lyömistä.
[/quote]
Vaikka AP olikin kipakka aloituksessaan nin hän myös mainitse sairauden taakse piiloutumisen ja uhriutumisen, mitä monella ketjussa olijalla on. Mikäli he itsekin ymmärtäisivät että juuri heidän kohdalla asiaa ei voi auttaa muilla kuin lääkkeillä, niin miksi he tulevat tänne painamaan AP:n alas ja ehkä estämään jotain ihmistä oivaltamaan jotain, mikä ehkä auttaisi tätä elämässään eteenpäin. Tavallaan yritetään kieltää myös muilta muut hoito-vaihtoehdot kuin psyykelääkkeet.
[/quote]Luulen, että suuri osa keskustelijoista ei käytä mielialalääkkeitä vaan on muista syistä kiinnostunut terveydestään ja hyvinvoinnistaan. Ja myös läheistensä hyvinvoinnista, jota terve suhtautuminen eri hoitovaihtoehtoihin edistää.
Aloittaja taas on itse aloittanut ja jatkanut toisten keskustelijoiden aliarvioimisen ja lyttäämisen yhdeksi tahdottomaksi massaksi. Ei ole kovin kiva lukea kerta toisensa perään olevansa sohvalla röhnöttävä lääkeriippuvainen kun todellinen tilanne on kaikkea muuta.
Jokainen löytää itse keinonsa voida hyvin ja parhaimmillaan myös laajentaa hyvinvointia läheisiin ja muihin ihmisiin. Sitä toivotan aloittajalle ja kaikille muillekin: hyvää vointia ja mielenrauhaa.
Kyllä. Ota itseäsi niskasta kiinni masentunut! Masennus ei ole sairaus, vain laiskuutta ja mielenvelttoutta.
Mä käytän Mirtazapiinia kivunhoitoon ja univaikeuksiin. Mt ongelmia varmasti on, mutta ei diagnosoituja. Mirtazapiinit määrättiin jo vuosia sitten mulle selkäkipuihin ja niitä popsin nykyisinkin aina sillon tällön kun kivut vie unet. Noista pillereistä mulle riittää puolikas hyvin saamaan uni illasta. Harmi vaan, et oon sit koko seuraavan päivän ihan tokkurassa, mut sit sen päivän oonki himas sohval tai sängys makuuasennossa lähes kokonaan.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 12:27"][quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 02:35"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 20:35"]
Eheheee! Kylläpä on kipakkaa kommenttia! Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Pillerinpuputtajia koko porukka: Pilleri illalla että tulee uni, pilleri aamulla että piristyy, pilleri että uskaltaa lähteä julkisille paikoille, pilleri tarvittaessa, jos ykskaks tuntuisi siltä niin kuin vähän ahdistaisi, yksi siksi että edellinen närästää, kaksi siksi, että kaikki edellämainitut ummettaa. Tämähän on kuin loppumaton loru :D
[/quote]
Mistä näin ilkeitä ihmisiä tulee? Että täytyy oikein tahallaan painaa muutenkin jo heikoilla olevia ihmisiä maahan. Ei vaan pysty ymmärtämään. :(
[/quote]
No se kertoo ihmisestä itsestään kaiken kenet ottaa uhrikseen vai ottaako ollenkaan. Heikko ihminen ottaa jonkun ylipäätään mollattavakseen ja tuomittavakseen (kuten minä tässä nyt)
Tosi heikko ottaa mollattavakseen itsensä tasoisen, vaikkapa jotkut Tuksu-kirjoittelijat jotka ovat nyt 7 vuotta jaksaneet harrastaa touhuaan.
Äärimmäisen heikko ja säälittävä ottaa uhrikseen valmiiksi maassa makaavan.
Super heikko ottaa puollustuskyvyttömän.
Ultimaalinen säälittävyys ottaa uhrikseen sellaisen joko maassa makaavan ja/tai puollustuskyvyttömän, jota potkimaan haalii vielä ison lauman muita säälittävyyksiä tai yksinkertaisia pelkureita.
[/quote]
On kyllä niin totta tämä!