Hukun töihin
Työtä ei johdeta mitenkään. Esimies lupailee sinne tänne erilaisten projektien valmistuvan hetkessä. Työtä on niin paljon, etteivät esimiehen lupaamat aikataulut pidä edes projektin alussa. Olen täysin kyllästynyt. Montako vuotta tällaista menoa voi jaksaa?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Oletko nainen vai mies?
Miksi tuollaista kyselet?
Hukkuisinpa minäkin.
T: Syrjäytynyt 40v lähiöyksiöstä
Suomalainen saa tehdä tulevaisuudessa entistä enemmän töitä, että se kannattaa tässä globalisoituvassa maailmassa. Kymmenien vuosien päästä elämme täydessä monikulttuurisessa jenkkilässä, jossa eläkkeen saa itse kukin säästää itse - tai sitten saa vain jatkaa hommien painamista kolmen - X-määrän kehitysmaalaisen edestä elääkseen.
Vierailija kirjoitti:
Hukkuisinpa minäkin.
T: Syrjäytynyt 40v lähiöyksiöstä
Voin järjestää sinut harjoitteluun, jos olet tosissasi.
Vierailija kirjoitti:
Esimiehen lupaamat epärealistiset aikataulut tekevät työstä todella raskasta. On ikävä työskennellä projekteissa, joita ei ole mitenkään mahdollista saada vietyä tavoiteaikataulussa läpi.
Olisiko projektissa työskentely vähemmän ikävää, jos sen tavoite olisi: teette nyt sen verran kuin osaatte ja kaikkien muiden töiden jälkeen jaksatte sekä vähän sen mukaan, mitä henkilöresursseja oma-aloitteisesti projektiin sattuu hakeutumaan. Kun teistä lopulta sopivalta tuntuu, voidaan katsoa miten projekti on edennyt sekä tulevatko sen mahdollisesti tuottamat tulokset yrityksemme/organisaatiomme toimintaa ja jos tukevat, ovatko ne ajallisesti vielä siinä vaiheessa yrityksemme/organisaatiomme hyödynnettävissä.
Eli väittäisin, että ilman mitään tavoiteaikataulua mikään projekti ei olisi sen teettäneelle organisaatiolle hyödyksi ja se se vasta motivaatiota syökin. Jos aikataulut ovat oikeasti epärealistiset, ne on aina projektin omistajan/ohjausryhmän/tms kanssa sovittavissa. Sama, jos syystä tai toisesta tulee poikkeamaa, joka on oikeasti selitettävissä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö voisi olla kiirettä: se on tavallaan yksi eteenpäin vievä voima projekteissakin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimiehen lupaamat epärealistiset aikataulut tekevät työstä todella raskasta. On ikävä työskennellä projekteissa, joita ei ole mitenkään mahdollista saada vietyä tavoiteaikataulussa läpi.
Olisiko projektissa työskentely vähemmän ikävää, jos sen tavoite olisi: teette nyt sen verran kuin osaatte ja kaikkien muiden töiden jälkeen jaksatte sekä vähän sen mukaan, mitä henkilöresursseja oma-aloitteisesti projektiin sattuu hakeutumaan. Kun teistä lopulta sopivalta tuntuu, voidaan katsoa miten projekti on edennyt sekä tulevatko sen mahdollisesti tuottamat tulokset yrityksemme/organisaatiomme toimintaa ja jos tukevat, ovatko ne ajallisesti vielä siinä vaiheessa yrityksemme/organisaatiomme hyödynnettävissä.
Eli väittäisin, että ilman mitään tavoiteaikataulua mikään projekti ei olisi sen teettäneelle organisaatiolle hyödyksi ja se se vasta motivaatiota syökin. Jos aikataulut ovat oikeasti epärealistiset, ne on aina projektin omistajan/ohjausryhmän/tms kanssa sovittavissa. Sama, jos syystä tai toisesta tulee poikkeamaa, joka on oikeasti selitettävissä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö voisi olla kiirettä: se on tavallaan yksi eteenpäin vievä voima projekteissakin
No ei ole mitään resursseja käytettävissä. Esimies lupailee kaikenlaista, koska se kuulostaa hänestä sillä hetkellä hyvältä. Ei ole rahaa ostaa osaamista ulkopuolelta eikä sitä ole yksikössä kuin hyvin niukasti käytössä. Sitten hirveä määrä projekteja junnaa paikallaan, kun mitään ei ehditä kunnolla viedä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettele uimaan niin et huku.
Osaan jo uida. En vain jaksa töissä.
Ota saikkua pahimpaan tuskaan.
Ei auta. Työt kasaantuvat entistä pahemmin. Eikä työpaikan vaihtaminen muuta tilannetta. Ei ole rahaa elää tulottomana.
Sitten ei voi mitään. Itseppä olet tuon valinnut.
Miten tuon pitäisi auttaa minua?
Ei sen ollut tarkoituskaan auttaa kun et voi ottaa lopareita tai saikkua niin polta sitten itsesi loppuun. Sääliäkkö pitäisi aikuista ihmistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimiehen lupaamat epärealistiset aikataulut tekevät työstä todella raskasta. On ikävä työskennellä projekteissa, joita ei ole mitenkään mahdollista saada vietyä tavoiteaikataulussa läpi.
Olisiko projektissa työskentely vähemmän ikävää, jos sen tavoite olisi: teette nyt sen verran kuin osaatte ja kaikkien muiden töiden jälkeen jaksatte sekä vähän sen mukaan, mitä henkilöresursseja oma-aloitteisesti projektiin sattuu hakeutumaan. Kun teistä lopulta sopivalta tuntuu, voidaan katsoa miten projekti on edennyt sekä tulevatko sen mahdollisesti tuottamat tulokset yrityksemme/organisaatiomme toimintaa ja jos tukevat, ovatko ne ajallisesti vielä siinä vaiheessa yrityksemme/organisaatiomme hyödynnettävissä.
Eli väittäisin, että ilman mitään tavoiteaikataulua mikään projekti ei olisi sen teettäneelle organisaatiolle hyödyksi ja se se vasta motivaatiota syökin. Jos aikataulut ovat oikeasti epärealistiset, ne on aina projektin omistajan/ohjausryhmän/tms kanssa sovittavissa. Sama, jos syystä tai toisesta tulee poikkeamaa, joka on oikeasti selitettävissä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö voisi olla kiirettä: se on tavallaan yksi eteenpäin vievä voima projekteissakin
No ei ole mitään resursseja käytettävissä. Esimies lupailee kaikenlaista, koska se kuulostaa hänestä sillä hetkellä hyvältä. Ei ole rahaa ostaa osaamista ulkopuolelta eikä sitä ole yksikössä kuin hyvin niukasti käytössä. Sitten hirveä määrä projekteja junnaa paikallaan, kun mitään ei ehditä kunnolla viedä eteenpäin.
Eikä se vaikuta mihinkään, kun sanot esimiehelle ettei näin synny tulosta luvatussa aikataulussa. Esimies tietää sen ilmeisesti itsekin, muttei taida vain välittää asiasta. Ehkä hän on parhaillaan hakemassa muualle töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettele uimaan niin et huku.
Osaan jo uida. En vain jaksa töissä.
Ota saikkua pahimpaan tuskaan.
Ei auta. Työt kasaantuvat entistä pahemmin. Eikä työpaikan vaihtaminen muuta tilannetta. Ei ole rahaa elää tulottomana.
Sitten ei voi mitään. Itseppä olet tuon valinnut.
Miten tuon pitäisi auttaa minua?
Ei sen ollut tarkoituskaan auttaa kun et voi ottaa lopareita tai saikkua niin polta sitten itsesi loppuun. Sääliäkkö pitäisi aikuista ihmistä?
Miksei? Ongelma on rakenteellinen. Työelämä on nykyään huonoa. Se ei johdu yksilöistä.
Ja nainen se vaan suorittaa kaikki hampaat irvessä eikä suinkaan sano johtajilleen suoraan miten on.
HUOH!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettele uimaan niin et huku.
Osaan jo uida. En vain jaksa töissä.
Onhan sulla vapaa aikaa tännekin kirjoitaa!
Millä muulla siitä viestiä?
Vierailija kirjoitti:
Ja nainen se vaan suorittaa kaikki hampaat irvessä eikä suinkaan sano johtajilleen suoraan miten on.
HUOH!
Työpaikalla on väkeä irtisanoutunut resurssipulan takia ja asiasta on sanottu moneen kertaan johdolle. Ei ole tuottanut tuloksia.
Onko teille naisille koskaan tullut päähän että ihmisen kuuluu tehdä vain se mihin hän hyvissä fiiliksissä ja voimissa pystyy?
Ai ei auta? KYLLÄ AUTTAA KUN ETTE TEE ENEMPÄÄ. Nyt tarvittaisiin sitå munaa jota joillakin naisilla kyllä on.
Ja mitä tapahtuu jos ”projektit junnaavat”? Kuuleeko joku? Vammautunut joku?
Lopettakaa pakkosuorittaminen niin tajuatte että olette myös tehokkaampia.
Vierailija kirjoitti:
Onko teille naisille koskaan tullut päähän että ihmisen kuuluu tehdä vain se mihin hän hyvissä fiiliksissä ja voimissa pystyy?
Ai ei auta? KYLLÄ AUTTAA KUN ETTE TEE ENEMPÄÄ. Nyt tarvittaisiin sitå munaa jota joillakin naisilla kyllä on.
Miten väännät tästä sukupuolikysymyksen? Ylikuormittunutta porukkaa on töissä joka alalla.
Vierailija kirjoitti:
Ja mitä tapahtuu jos ”projektit junnaavat”? Kuuleeko joku? Vammautunut joku?
Lopettakaa pakkosuorittaminen niin tajuatte että olette myös tehokkaampia.
Eli siis työn huonosta organisoinnista saa valittaa vasta siinä vaiheessa, kun joku kuolee? Mikä sinun ongelmasi oikein on?
Entä sitten jos saat potkut koska et pystynyt mahdottomiin? Silloin potkut ovat laittomat ja saat kivat korvaukset. Suomi ei ole näissä asioissa mikään Nicaragua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitä tapahtuu jos ”projektit junnaavat”? Kuuleeko joku? Vammautunut joku?
Lopettakaa pakkosuorittaminen niin tajuatte että olette myös tehokkaampia.
Eli siis työn huonosta organisoinnista saa valittaa vasta siinä vaiheessa, kun joku kuolee? Mikä sinun ongelmasi oikein on?
Saa valittaa mutta se valittaminen kuuluu tehdä riittävän korkeille pomoille. Ei av-palstalle!
Ja jos muutosta ei tule, HIDASTAKAA sitä työn tekoa. Tai tehdää vasemmalla kädellä ja nopeammin.
Onko sellaista missään? Joka paikassa ihmiset tuntuvat valittavan jatkuvaa kiirettä.