Lue keskustelun säännöt.
Yh-isä ihmettelee
10.03.2015 |
Olen kahden lapsen eronnut isä. Lapset ovat lähes puolet ajastaan äidillään. Erosta on jo pari vuotta aikaa ja arki rullaa mainiosti. Lyhytaikaista seuraa löytyisi helposti, jos olisin sellaisesta kiinnostunut. Mutta kun kerron että minulla on lapsia, niin innostus lakkaa. Onko oikeasti nykyään naiselle kuin naiselle jotenkin outoa, että mies ei halua lapsiaan erossa hylätä?
Olen saanut kuulla etsiväni lastenhoitajaa, kodinhoitajaa tai kokkia mikä on ollut minusta lähinnä huvittavaa, sillä ei minulla ole mitään aikomusta edes mahdollisessa parisuhteessa muuttaa saman katon alle, ennenkuin lapseni ovat paljon isompia. Näkeekö naiset yleisesti ottaen että lapsellinen mies on jotenkin "avuton" hoitamaan asioitaan, kun asiahan on juuri päinvastoin. Tietysti ymmärrän, että minulla ei ole yhtä paljon mahdollista jakaa yhteistä aikaa, kuin mitä lapsettomalla, sillä joka toinen viikko lapsien ollessa minulla aika kuluu töissä, lasten kanssa ja lasten sekä yhteisissä harrastuksissa. Toisilla viikoilla töiden lisäksi iltaisin menee tunnista pariin kuntosalilla. En polta enkä juo joten en hae seuraa kuppiloista, vaan tähän asti lähinnä netistä.
En erityisesti etsimällä etsi, mutta treffeillä on käyn muutaman kerran kuussa. Useimpien treffien jälkeen minua ei kiinnosta, sillä yllättävän moni on nykyään todella itsekäs ja se taas on iso turn-off. Ne taas joista kiinnostun ja vaikuttavat mukavilta, pelästyvät ja alkavat hannaamaan kun kerron lapsistani. Terveistä, aktiivisista ja omatoimisista muksuista jotka ovat minulla paljon aikaa...
Kaipaisin vinkkejä naisilta, että onko joitain tiettyjä asioita joita isät tekevät tai sanovat, jotka karkottavat teidät?
Kommentit (25)
Mun mies on yh, ikäeroa meillä 10 vuotta, eikä mulla lapsia. Mua ei ole muksut haitanneet, tosin alussa oltiin kumpikin aika varovaisia ja edettiin hitaasti. Nyt alkaa taas sit jo tuntua, et vähän liian hitaasti :D mut sinuna yh-iskä painottaisin, että haluat just nimenomaan parisuhteen, et heti uusperhettä. Lapset mukaan kuvihin vasta paljon myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:37"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:23"]
Yh-äitiys kertoo elämän hallinnan puutteesta.
[/quote]
Tämän typerämpää asennevammaa ei olekaan. Yh-äitiys on kuule elämänhallinnan korkeakoulu. Ja pätevöittää niin moneen. En tajua mistä tuollaista paskaa kehittelet. Yritätkö kertoa, että jos ei halua tyytyä huonoon suhteeseen, kyseessä on elämänhallinnan puute- ja nimenomaan naisen? Se, että uskaltaa ottaa vastuun elämästään ja käydä läpi eron- joka on pelottava ja raskas- ja rakentaa sitten ihan omin pikku kätösin sen uuden elämän lapsilleen, vaatii moninverroin enemmän elämänhallintaa ja paljon muutakin kuin tuollainen asenne-idiotismi. Minä esimerkiksi olen yksinhuoltaja ja yksityisyrittäjä, huolehdin itsestäni hyvin (ja samalla pidän kurissa kurjan pitkäaikaissairauden), maksan isoa asuntolainaa, kasvatan lapsiani, jotka pärjäävät hienosti niin koulussaan kuin elämässä muutenkin, teen mahdollisimman puhdasta kotiruokaa, hoidan lemmikkieläimemme, olen aktiivinen yhdistystoiminnassa. Ja kaikki tämä niin, että elämä ei ole mitään paikasta toiseen juoksemista, vaan ehdimme viettää vielä leppoisaa yhdessäoloaikaakin lasten kanssa. Elämänhallinnan puutetta en ole havainnut. Ei sitä näy myöskään yh-uystävissäni. Tosin ei myöskään naimisissa olevissa ystävissäkään. Mulla taitaa olla aika ihana ystäväpiirikin kaiken päälle. Tuollaisia ilkeitä lyttääjiä siihen ei ainakaan kuulu, päinvastoin, meillä on hyvä tukiverkosto ja autamme ja tsemppaamme toisiamme. Sekä yh:t että muut.
[/quote]
Ja siis helpompaa voisi toki olla, mutta silti elämäni on paljon parempaa kuin huonossa liitossa. Samaa mieltä ovat elämästään myös lapset sekä exä. Ja haluan sanoa vielä sen, että ei ole ihme jos erossa tai sen jälkeen elämänhallinta hetkeksi katoaisikin, sen verran rankkaa on ero ja uuden elämän rakentaminen. IHminen saa olla heikko ja masentua, sairastua, surra. Menettää hallinnan. Kuuluu elämään ja elämän kriiseihin. Että sikäli elämänhallinnan puutteessa ei edes ole mitään vikaa. Ja yksinhuoltajat ovat elämänhallinnan mestareita jos haluavat elämässään mitenkään pärjätä. Kuten kyllä myös yksityisyrittäjätkin.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:35"]
Ap sekoittaa kyllä käsitteet ikävällä tavalla. Yksinhuoltaja hän ei varmasti ole, koska ex-vaimo huoltaa lapsia puolet ajasta ja sen vuoksi ap tuskin on saanut itselleen oikeudenkaan päätöstä huoltaa lapsia yksin. Eikä tossa tilanteessa nyt kukaan muutenkaan lähtisi väittämään olevansa yh, jos käytännössä toinen osallistuu yhtä paljon lasten huoltamiseen.
[/quote]
ap taisi itsekin tajuta tämän?
muakin ihmetytti vähän tuo asenne. Ex hoitaa lapsia puolet ajasta, mutta ap nimittää itseään yksinhuoltajaksi ihan kokonaan exänsä osuuden unohtaen.
Ehkä toi sama asenne on vaivannut myös treffikumppaneita? Mua ainakin vaivaisi, jos alkaisin seurustella miehen kanssa, joka ei lainkaan noteeraisi lastensa toisen vanhemman tasapuolista panostusta vanhemmuuteen. Tulisi mieleen, että onko se edelleen kaunainen sille tms.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:37"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:23"]
Yh-äitiys kertoo elämän hallinnan puutteesta.
[/quote]
Tämän typerämpää asennevammaa ei olekaan. Yh-äitiys on kuule elämänhallinnan korkeakoulu. Ja pätevöittää niin moneen. En tajua mistä tuollaista paskaa kehittelet. Yritätkö kertoa, että jos ei halua tyytyä huonoon suhteeseen, kyseessä on elämänhallinnan puute- ja nimenomaan naisen? Se, että uskaltaa ottaa vastuun elämästään ja käydä läpi eron- joka on pelottava ja raskas- ja rakentaa sitten ihan omin pikku kätösin sen uuden elämän lapsilleen, vaatii moninverroin enemmän elämänhallintaa ja paljon muutakin kuin tuollainen asenne-idiotismi. Minä esimerkiksi olen yksinhuoltaja ja yksityisyrittäjä, huolehdin itsestäni hyvin (ja samalla pidän kurissa kurjan pitkäaikaissairauden), maksan isoa asuntolainaa, kasvatan lapsiani, jotka pärjäävät hienosti niin koulussaan kuin elämässä muutenkin, teen mahdollisimman puhdasta kotiruokaa, hoidan lemmikkieläimemme, olen aktiivinen yhdistystoiminnassa. Ja kaikki tämä niin, että elämä ei ole mitään paikasta toiseen juoksemista, vaan ehdimme viettää vielä leppoisaa yhdessäoloaikaakin lasten kanssa. Elämänhallinnan puutetta en ole havainnut. Ei sitä näy myöskään yh-uystävissäni. Tosin ei myöskään naimisissa olevissa ystävissäkään. Mulla taitaa olla aika ihana ystäväpiirikin kaiken päälle. Tuollaisia ilkeitä lyttääjiä siihen ei ainakaan kuulu, päinvastoin, meillä on hyvä tukiverkosto ja autamme ja tsemppaamme toisiamme. Sekä yh:t että muut.
[/quote]
jos sun elämän hallinta olis kunnossa et olis yh.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:23"]
Yh-äitiys kertoo elämän hallinnan puutteesta.
[/quote]
??
Anteeksi, voisitko tarkentaa, miten?
Terveisin kahden lapsen työssäkäyvä korkeakoulutettu yksinhuoltajaäiti, jonka perusterve mies kuoli yllättäin äkilliseen sairauskohtaukseen.
Tätä palstaa lukiessa putoaa kyllä nopeasti maahan "kuullessaan" ihmisten todelliset ajatukset, joita ei kehdata sanoa päin näköä.