Edvin Laineen Tuntematon aikansa elänyt?

Laineen version Lammio on ihan huippu!  Louhimiehen versiossa hänestä oli tehty pelokas vässykkä, mutta vanhassa hän on juuri sellainen voittamaton yli-ihminen kuin pitääkin. Lammio rocks!

Räjähdykset ovat parempia ja oikeampia kuin hollywoodin bensapössähdykset. Uskomattoman hyvin kestää aikaa vanha elokuva.

Vierailija kirjoitti:

Liekö missään muussa maassa tapana näyttää joka ikinen vuosi joku 50-luvun mustavalkoleffa? Voisi näyttää vaikka jonkin toisen leffan joskus, kuten esim Talvisodan.

Varmaan monessa maassa (myös Suomessa) näytetään jouluna aina Ihmeellinen on elämä.

Vuoden 55 elokuva on hyvä ajankuva, se korjasi varmaan sodan jälkeisiä (ja sodanaikaisia) traumoja, jotka rintamalla olleita kantoivat. Valvontakomission ja asekätkennän jäljiltä oli varmasti helpottavakin nähdä, että sille sodalle oli syy ja kansan tuki.

85 versio oli sitten oman aikansa versio, se tavallaan on ehkä huonommin kestänyt aikaa, ja toisaalta ei. Olen itse ehkä liian lähellä tuon ikäluokan näyttelijöitä, koska nyt tämä uusi, 17 valmistuneessa elokuvassa henkilöt olivat ehkä vähän elävämmän oloisia. No, ehkä Rokan nosto niin vahvasti esiin, ja etenkin hänen siviilielämänsä, toi sitä lähemmäs sotaa kokematona ihmistä. Toisaalta 85 elokuvan kuvauksia tehtiin tässä meidän lähellä, niin se on jotenkin kovin läheinen (ja täällä on myös aitoja sodanaikaisia pommikuoppia, kun venäläiset erehtyivät kohteesta (luulivat pommittavansa rautatietä).

Jokaiselle noista kolmesta elokuvasta on oma paikkansa ja oma tehtävänsä. Ap:n mielipide korostaa tätä: vuoden 55 elokuva ei puhuttele nykyisiä katsojia, mutta Louhimiehen versio saattaa hyvinkin osua ja upota.

Vierailija kirjoitti:

Wokettajathan voisi todellakin sohaista tähän ampiaispesään. Saisi katsella miten herkkänahkaiset en-tiedä-mitä-sukupuolta-olen-mutta-mulla-on-oikeus -tyypit ja muista maista taistelematta paenneet ties ketkä  saisivat miettiä mihin sitten menevät wokettamaan - tai ehkä, miettiä, ketä kiittää siitä että täällä saa wokettaa merkittävästi vapaammin kuin erinäisissä muissa maissa.

Tervemenoo vaan wokettamaan missä se nyt sitten on enemmän mahdollista...

Paskahan se on. Sellasta epärealistista rillumarei-meininkiä mitä nyt kaikissa vanhoissa Suomifilmeissä on. Mollbergin ja Louhimiehen versiot paljon parempia. En osaa niiden väliltä kyllä parasta valita.

Vierailija kirjoitti:

Todella väsynyt aihe. Todellakin menTunyt aika tuon leffan ohi.

Tunge slurrisi peppureikääsi.

Mä tykkään 1955 ja 2017 versioista melkein yhtä paljon. Olen lukenut kirjan ja nähnyt myös Mollbergin version.

-55 versioista pidän, koska näyttelijät ovat olleet sodassa tavalla tai toisella mukana. Nähneet pula-ajan ja todellakin tietävät, että se yksi suolanen silakka oli melkosen työn ja tuskan takana. Ja olihan se varmasti siihen aikaan melko raaka elokuva. Mielestäni edelleen se on karmaiseva kohtaus, kun lanssi syttyy tuleen ja se yks mies huutaa siellä, että "Auttakaa, auttakaa minulla ei ole jalkoja" 🥺 ja kun suosikkihahmoni Hietanen menettää silmänsä.

Tykkään myös 2017 versiosta kovasti. Hienosti tehty leffa ja sopivasti uutta lisätty, vaikkakin noudattaa paljon samaa kun aikaisempi Tuntematon.

💝

Vierailija kirjoitti:

Vuoden 55 elokuva on hyvä ajankuva, se korjasi varmaan sodan jälkeisiä (ja sodanaikaisia) traumoja, jotka rintamalla olleita kantoivat. Valvontakomission ja asekätkennän jäljiltä oli varmasti helpottavakin nähdä, että sille sodalle oli syy ja kansan tuki.

85 versio oli sitten oman aikansa versio, se tavallaan on ehkä huonommin kestänyt aikaa, ja toisaalta ei. Olen itse ehkä liian lähellä tuon ikäluokan näyttelijöitä, koska nyt tämä uusi, 17 valmistuneessa elokuvassa henkilöt olivat ehkä vähän elävämmän oloisia. No, ehkä Rokan nosto niin vahvasti esiin, ja etenkin hänen siviilielämänsä, toi sitä lähemmäs sotaa kokematona ihmistä. Toisaalta 85 elokuvan kuvauksia tehtiin tässä meidän lähellä, niin se on jotenkin kovin läheinen (ja täällä on myös aitoja sodanaikaisia pommikuoppia, kun venäläiset erehtyivät kohteesta (luulivat pommittavansa rautatietä).

Jokaiselle noista kolmesta elokuvasta on oma paikkansa ja oma tehtävänsä. Ap:n mielipide korostaa tätä: vuoden 55 elokuva ei puhuttele nykyisiä katsojia, mutta Louhimiehen versio saattaa hyvinkin osua ja upota.

Louhimiehen elokuva nimenomaan tekee sen, mihin nuo kaksi muuta ei pysty: tavoittavat tuttujen näyttelijöiden kautta milleniaalit ja some-sukupolven, joilla ei ole enää mitään kosketusta sota-aikaan isovanhempien kautta.  Oli Robinia, Putous-Akua, Vesala ja Haloo Helsinki teki elokuvateemaisen kappaleenkin videoineen.

Louhimiehen elokuvan loppu oli oikeastaan todella tunnelmallinen ja tulkitsin sen konkreettiseksi viestiksi nimenomaan näille nykynuorille siitä, mikä tarina liittyy niihin kirkkojen pihamaiden sankarihautojen rivistöihin joita ihmettelevät rippikoulussa tai kesähäissä käydessään.

Uudessa versiossa se vasta olikin orjallista vuorosanojen lausuntaa ja tönkköä näyttelemistä. Ensimmäisen elokuvan ikä antaa paljon anteeksi nykyisessä ei pitäisi enää sortua samaan. Taistelukohtaukset toimii minusta joka elokuvassa ihan hyvin.

Ei ikinä. Miten inhaa, että menneen, lähes jokaista sukua Suomessa jollakin tapaa koskettaneen sodan kuvaus ois "aikansa elänyttä".

Kun 2017 Tuntematon sotilas tuli leffateattereihin, en ollut sitä ennen nähnyt yhtäkään Tuntematonta enkä lukenut. Tykästyin siihen niin paljon, ja taisin käydä peräti kolme kertaa sen katsomassa teatterissa. Sen jälkeen katsoin muut versiot ja kirjan.

Kun ekaa kertaa tällaisena milleniaanina näin sen Tuntemattoman, alkoi surettaa se Robinin kuolema siinä. Ei se, että Robin kuoli, vaan että tuon ikäiset, Robinin ikäiset nuorukaiset tolla tavalla vaan kuoli ja nuoret elämät vaan päättyivät sodassa.

-55 ja - 2017 versiot molemmat hyviä💝. En osaa verrata niitä kumpi parempi, molemmat eri aikakautta kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Uudessa versiossa se vasta olikin orjallista vuorosanojen lausuntaa ja tönkköä näyttelemistä. Ensimmäisen elokuvan ikä antaa paljon anteeksi nykyisessä ei pitäisi enää sortua samaan. Taistelukohtaukset toimii minusta joka elokuvassa ihan hyvin.

Lisäksi uudessa versiossa on mielestäni ihan liikaa kierrätetty tunnettuja näyttelijöitä joita ei voi ottaa tosissaan. Ekassa on samaa vikaa. Keskimmäisessä oli hyvät näyttelijät muttei se tuonut mitään uutta ensimmäiseen versioon ellei tissejä  lasketa. Uudessa apinoidaan ihan liikaa esimerkiksi elokuvaa "Veteen piirretty viiva" tuomalla taistelun väliin lähikuvaa luonnon eläimistä sodan keskellä.

Louhimiehen versio oli erittäin erinomainen, mutta niin on Laineenkin elokuva joka on aina ajankohtainen.

Vierailija kirjoitti:

Wokettajathan voisi todellakin sohaista tähän ampiaispesään. Saisi katsella miten herkkänahkaiset en-tiedä-mitä-sukupuolta-olen-mutta-mulla-on-oikeus -tyypit ja muista maista taistelematta paenneet ties ketkä  saisivat miettiä mihin sitten menevät wokettamaan - tai ehkä, miettiä, ketä kiittää siitä että täällä saa wokettaa merkittävästi vapaammin kuin erinäisissä muissa maissa.

Kyllä ne sohaisee, ole ihan huoleti.

Kaikkihan ne on aikansa tuotteita. Täällä on jo ollut paljon hyvää analyysiä. Itelle Laineen versio on se ainoa oikea. Siinä osattiin tuoda sodan kauheus ilman inho realistista räjähtelyä ja tuhoa. Näyttelijät puhuvat luontevammin ja aidommin kuin nykynäyttelijät. Siinä on monia kohtauksia, joissa ihokarvat nousee pystyyn joka kerta, kun katson. En ole pitkään aikaan katsonut, koska en halua katsoa niin monta kertaa, että muistan kaiken ulkoa.

Onhan ne näyttelijät iäkkäitä ja osa yli-ikäisiä rooleihinsa. Mutta kun ottaa huomioon se, että puolet sukupolven miehistä kaatui ja haavoittui sodassa. 1955 vielä näkyi näyttelijöissä se, että samoja näyttelijöitä kierrätetään. Ja kierrätetäänhän niitä samoja naamoja nykyäänkin vaikka kansaa on paljon...

Laineen tuntematon on Suomen katsotuin suomalainen elokuva. Yksikään leffa ei sitä ole vielä lähelle päässyt katsojaluvuissa. Kertoo jotakin sekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuoden 55 elokuva on hyvä ajankuva, se korjasi varmaan sodan jälkeisiä (ja sodanaikaisia) traumoja, jotka rintamalla olleita kantoivat. Valvontakomission ja asekätkennän jäljiltä oli varmasti helpottavakin nähdä, että sille sodalle oli syy ja kansan tuki.

85 versio oli sitten oman aikansa versio, se tavallaan on ehkä huonommin kestänyt aikaa, ja toisaalta ei. Olen itse ehkä liian lähellä tuon ikäluokan näyttelijöitä, koska nyt tämä uusi, 17 valmistuneessa elokuvassa henkilöt olivat ehkä vähän elävämmän oloisia. No, ehkä Rokan nosto niin vahvasti esiin, ja etenkin hänen siviilielämänsä, toi sitä lähemmäs sotaa kokematona ihmistä. Toisaalta 85 elokuvan kuvauksia tehtiin tässä meidän lähellä, niin se on jotenkin kovin läheinen (ja täällä on myös aitoja sodanaikaisia pommikuoppia, kun venäläiset erehtyivät kohteesta (luulivat pommittavansa rautatietä).

Jokaiselle noista kolmesta elokuvasta on oma paikkansa ja oma tehtävänsä. Ap:n mielipide korostaa tätä: vuoden 55 elokuva ei puhuttele nykyisiä katsojia, mutta Louhimiehen versio saattaa hyvinkin osua ja upota.

Louhimiehen elokuva nimenomaan tekee sen, mihin nuo kaksi muuta ei pysty: tavoittavat tuttujen näyttelijöiden kautta milleniaalit ja some-sukupolven, joilla ei ole enää mitään kosketusta sota-aikaan isovanhempien kautta.  Oli Robinia, Putous-Akua, Vesala ja Haloo Helsinki teki elokuvateemaisen kappaleenkin videoineen.

Louhimiehen elokuvan loppu oli oikeastaan todella tunnelmallinen ja tulkitsin sen konkreettiseksi viestiksi nimenomaan näille nykynuorille siitä, mikä tarina liittyy niihin kirkkojen pihamaiden sankarihautojen rivistöihin joita ihmettelevät rippikoulussa tai kesähäissä käydessään.

Tässä olet todennäköisesti oikeassa. Valitettavasti se tarkoittaa myös sitä, että minun aikani oli ja meni.

Vierailija kirjoitti:

Kun 2017 Tuntematon sotilas tuli leffateattereihin, en ollut sitä ennen nähnyt yhtäkään Tuntematonta enkä lukenut. Tykästyin siihen niin paljon, ja taisin käydä peräti kolme kertaa sen katsomassa teatterissa. Sen jälkeen katsoin muut versiot ja kirjan.

Kun ekaa kertaa tällaisena milleniaanina näin sen Tuntemattoman, alkoi surettaa se Robinin kuolema siinä. Ei se, että Robin kuoli, vaan että tuon ikäiset, Robinin ikäiset nuorukaiset tolla tavalla vaan kuoli ja nuoret elämät vaan päättyivät sodassa.

-55 ja - 2017 versiot molemmat hyviä💝. En osaa verrata niitä kumpi parempi, molemmat eri aikakautta kuitenkin.

Mikä ihmeen Robin? Oot katsonut varmaan vahingossa Sankarit sukkahousuissa -elokuvan.

Vierailija kirjoitti:

Paskahan se on. Sellasta epärealistista rillumarei-meininkiä mitä nyt kaikissa vanhoissa Suomifilmeissä on. Mollbergin ja Louhimiehen versiot paljon parempia. En osaa niiden väliltä kyllä parasta valita.

Ei asevelvollisuusarmeijan sotilaat kyllä mitään totisia kantapäiden kupsuttelijoitakaan ole. Veikkaan että sama touhu olisi sodassakin kuin mitä todistin aikoinaan armeijassa.

Klassikkoa ei voi asettaa mihinkään aikamääreisiin. Klassikko on ajaton.