Edvin Laineen Tuntematon aikansa elänyt?

Edustaa vanhaa patriarkaattista raiskauskulttuuria joka pitäisi kitkeä pois. Koska tehdään aidosti nykyaikainen Tuntematon jossa on pelkkiä naisia ja tummaihoisia pääosassa?

No toki sulla on mielipiteeseen oikeus :) 

Minusta taas Louhimiehen versio on ylihypetetty. Puheesta ei saa mitään selvää, ja näyttely on kuin kirjasta lukisi. Laineen tuntematon on vähän rillumarei, mutta siltikin kaikinpuolin uutta parempi. Vanhan olen kyllä katsonut jo niin monesti, että ei se sinällään enää sykähdytä ihmeellisyydellään.

Terveisin Naispelko28

Se Tuntemattoman sotilaan uusin kolmas versio tulee tänään YLE TV2 HD kanavalta klo 21:55 alkaen.

Väinö Linnan romaaniin perustuva, 2017 valmistunut ja miljoonayleisön teattereissa kerännyt, elokuva jalkaväkiosaston tiestä Suomen jatkosodassa. N: Eero Aho, Johannes Holopainen, Jussi Vatanen, Aku Hirviniemi. O: Aku Louhimies. Kuvailutulkkausmahdollisuus TV-esityksessä.

oli kyllä järkyttävää katsottavaa, kun tuossa oli tupakointia. tuollaiset kohtaukset saisi leikata pois.

En minäkään pääse yli siitä, että enimmiltä osin kyseessä tulisi olla asevelvollisuusikäisistä pojista, mutta moni näyttelijä voisi olla sellaisten isä.

Rokkaa näytellyt amatööri oli kyllä hyvä ja oikean ikäinenkin.

Kaikki Tuntemattomat ovat aikansa ja sukupolvensa teoksia. Mielestäni niillä kaikilla on ansionsa. Laineen versiossa pidän eniten siitä, että murretta puhuvat näyttelijät ovat lähes kaikki kotoisin kyseiseltä seudulta eli puhuvat omaa murrettaan luontevammin kuin uudemmissa versioissa, ainakin pääosien esittäjät. Åke Lindman ei tainnut olla Tampereelta, mutta ei hän mansea elokuvassa yritäkään puhua.

Kyllä tämä Edvin Laineen on se ainoa oikea.

Ei ole aikansa elänyt! Hirveää puhetta. Ehdottomasti paras noista kolmesta. Superhyvät näyttelijät.

Siis onhan se elokuvana huono, mutta jotenkin niin sympaattinen ja kuuluu perinteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas Louhimiehen versio on ylihypetetty. Puheesta ei saa mitään selvää, ja näyttely on kuin kirjasta lukisi. Laineen tuntematon on vähän rillumarei, mutta siltikin kaikinpuolin uutta parempi. Vanhan olen kyllä katsonut jo niin monesti, että ei se sinällään enää sykähdytä ihmeellisyydellään.

Terveisin Naispelko28

Onhan olemassa se Kalle Holmbergin ohjaama Tuntematon sotilas vuodelta 1985, jos nuo kaksi muuta versiota eivät kelpaa. Vuoden 2018 tilastossa se oli kaikkien aikojen 21. katsotuin kotimainen elokuva. Elokuva sai kolme Jussi-palkintoa: Rauni Mollberg ohjauksesta sekä Risto Tuorila Koskelan ja Paavo Liski Rokan roolisuorituksesta.

Kyllähän se vanhin on kaikkein todenmukaisin ja mukana sodan kokeneita näyttelijöitä.

Tämä uusin oli tönkköä eikä Rokka ollut "oikea Rokka" , kuten alkuperäsessä.

Ihmiset myös puhuvat aidosti sota-ajan kieltä siinä ekassa.

Ei siinä oo muuta tönkköä ku se kohta ku Åke Lindman seisoo kahden muun kanssa siinä pommikoneitten alla uhmakkaasti. Muutoin on hyvä alusta loppuun.

Joo, ton tilalle pitää saada Wokettajien Suomi dokumentti jossa muualta muuttaneet kertovat suoraan miten pepusta suomalaiset, erityisesti miehet, ovat ja miten epämiellyttävää ja ahdistavaa täällä on asua.

Liekö missään muussa maassa tapana näyttää joka ikinen vuosi joku 50-luvun mustavalkoleffa? Voisi näyttää vaikka jonkin toisen leffan joskus, kuten esim Talvisodan.

Todella väsynyt aihe. Todellakin mennyt aika tuon leffan ohi.

Mikä pakko on katsoa jotain joka ei miellytä? Rankaisetko itseäsi useinkin huonoilla ohjelmilla?

Tuntematon on wokettajille kauhea asia kun siihen on aika vaikea ympätä keegereitä ja transuhomoja. tomppaoffinlandin pysytteli visusti kaapissa.

Åke Lindman oli kyllä hiukan nykyaikaisin hahmo rikkonaisesta perheestä lähtöisin olevalta käytökseltään ja Rokka ollut nykytulkinnan mukaan mikään sadisti vaan ihan vaistojensa varassa toiminut tehokas taktikoija.Tietenkin alusta alkaen olleiden kaatuminen sitten rassasi myöhemmin monia.

Wokettajathan voisi todellakin sohaista tähän ampiaispesään. Saisi katsella miten herkkänahkaiset en-tiedä-mitä-sukupuolta-olen-mutta-mulla-on-oikeus -tyypit ja muista maista taistelematta paenneet ties ketkä  saisivat miettiä mihin sitten menevät wokettamaan - tai ehkä, miettiä, ketä kiittää siitä että täällä saa wokettaa merkittävästi vapaammin kuin erinäisissä muissa maissa.

Mikä sen estää, etteivätkö nämä kaikki kolme oman aikansa versiota voisi elää rinnakkain. Laineen versio on se, jonka kanssa kasvoin. Mollbergin versiota paheksuttiin, kun näytettiin jopa jotain upseerien rappiokohtauksia lottien kanssa. Sellaistahan ei koskaan tapahtunut, eihän :) Mollbergin version näyttelijät myös olivat linjassa sotilaiden todelliseen ikään.

Louhimiehen versio on minusta vähän kuin hybridi edellisistä. Näyttelijät ovat uskottavan ikäisiä, keskeiset henkilöhahmot on kuitenkin valittu tämän ajan osaavimmasta näyttelijäkunnasta. On ihan päivänselvää, että myös rintamalla tapahtui erilaisia tilaisuuksien ja vallan väärinkäytöksiä. Sellainen on ihmisen luonto.  

Laineen versio tehtiin 1955, jolloin sodan päättymisestä oli kulunut vasta kymmenen vuotta. Sen ajan ihmisten keskuudessa kulki rankasti traumatisoituneita ihmisiä, joille Laineen leffa jopa hiukan kepeällä otteella oli varmasti jotenkin helpottava. "Oltiin me aika sällejä ja sankareita." "Menikös toi nyt oikeasti niinkuin tossa leffassa" jne.

Aika monet Laineen leffan näyttelijöistä olivat olleet sodassa itse tavalla tai toisella. Sen ajan miehille mukana olo oli ilmeisimmin tärkeä osa identiteettiä, ainakin joillekin. Oma isäni oli syntynyt -26 ja hän ei koskaan sotaan ehtinyt. Meille lapsille kerrottu syy oli se, että hän oli liian nuori. Ei taida ihan pitää paikkaansa, koska kyllä -26 syntyneitä oli mukana sodan loppuvaiheissa. Luulen, että tosiasiallinen syy, miksi häntä ei armeijaan huolittu, oli liian pieni koko ja heiveröisyys. Näin jälkeenpäin luulen, että tämä alemmuuden tunne hallitsi hänen koko elämäänsä.

Mutta siis pointtina, että jokaisella versiolla on oma paikkansa tämän historian vaiheen kerronnassa.