Miehen elättäminen

Tuntuu typerältä kirjoittaa tällaisesta aiheesta. Kaipaan kuitenkin erilaisia näkökantoja aiheesta sekä mahdollisesti muiden omakohtaisia kokemuksia.

Olen seurustellut mieheni kanssa muutaman vuoden ja parisuhteemme kukoistaa yhä edelleen. Toki meilläkin tulee välillä riitaa keskenämme eikä elämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista päivästä toiseen. Osaamme kuitenkin selvittää asiat ja elämä jatkuu.

Hän tekee minut päivittäin onnelliseksi, meillä on paljon keskusteltavaa ja samanlaiset arvot. Hän tulee hyvin toimeen perheeni sekä ystävieni kanssa ja minä pidän hänen perheestään sekä ystävistään. Hän yllättää aina ajoittain minut romanttisesti, päivittäin on hellyyttä ja huomionosoituksia puolin ja toisin, seksi on suurenmoista. Sovimme ulkoisesti toisillemme ja pidän häntä todella komeana, hyvänä saaliina. En myöskään kuvittele tulevaisuuttani ilman häntä. Kaikki kuulostaa melkein ällöttävän täydelliseltä, mutta... Minulla on nelinkertaiset tulot mieheeni verrattuna!

Selvennetään vielä, että olen hedonisti ja parantumaton materialisti. Kaipaan elämään pientä luksusta, joita itselleni ovat terveellinen ja puhdas ruoka, ulkona syöminen hyvissä ravintoloissa, liikuntaharrastukset, kalliit merkkituotteet ja matkustelu maailmalla. Kaikki johtuu varmasti siitä, että elin köyhän lapsuuden ja teini-iässä päätin, että itse en moiseen tilanteeseen aikuisena päädy. Tätä kieroituneisuuttani ja "pintaliitomenoa" ei korjata minusta. 

Pidemmittä puheitta itse ongelmaan. Mieheni tulot ovat sen verran pienemmät kuin itselläni, että haluamani elämäntyylin vuoksi minun tulee elättää häntä. Minä olen yleensä se, joka maksaa ravintolassa, ruokakaupassa sekä vaateostoksilla. Kyllä, maksan myös mieheni vaateostokset. Antamani lahjat ovat arvokkaammat kuin minun mieheltäni saamat lahjat. Hänen sukulaisilleen ja ystävilleen ostetaan yleensä lahjat minun rahoillani. Laskut ja matkat maksan myös pääasiallisesti minä. Säästöt ja varmasti tulevaisuudessa ostettava asuntokin tulee olemaan pääosin minun varallisuuteni mukaan hankittu. Tässä sitten tulee se ongelma vastaan.. Miten tulevaisuudessa voin pitää yllä elämäntyyliäni tällaisen tyhjätaskun miehen kanssa? Olemme reilu parikymppisiä ja tulotaso on vakiintunut. Itse etenen kyllä urallani, mutta mies tyytyy tilaansa. Tulokehitys tapahtuu vain minun kohdallani.

Tulevaisuus tuntuu synkältä. Elämä näin kaksin sujuu, mutta entä tulevaisuudessa? Mitä, jos saisimme lapsia joskus tai menisimme naimisiin. Miten järjestyy esimerkiksi suuremman asunnon ostaminen? Ei minulla ole yksin varaa ostaa Helsingin kantakaupungista kolmiota tai neliötä (n. 600 000 e). Miehen tulot eivät riitä tällaiseen ja minä en todellakaan ole valmis muuttamaan mihinkään muualle. Jäänkö vain omien säästöjeni turvin äitiyslomalle? Miehellä tuskin on varaa elättää meitä odottamani tason mukaan. Entä, jos menemme naimisiin. Minähän joudun ostamaan itse itselleni sen timanttisormuksen, koska miehellä ei varmasti ole varaa tahtomaani sormukseen. Näin naisena toivoisin enemmän miehen huolenpitoa myös taloudellisissa asioissa. Mutta itsepä olen valintani tehnyt hänen suhteensa. Enkä miestä aio vaihtaa, jos sitä ehdotatte.

Lisäksi minua on alkanut harmittamaan se miten paljon minulta menee kuukausittain rahaa mieheen. Jos hänen tulonsa olisivat minun tasollani, niin saisin rahaa paljon enemmän jäämään itselleni. Miksi minä elätän häntä? Vain sen takia, etten tahdo hänen jäävän ulkopuolelle kaikesta kivasta? Jotten ole epäreilu? Kaikkea ei silti pyöritä vain raha, vaikka siltä nyt saattaa tämän tekstin perusteella kuulostaa. Tällaisia ajatuksia nyt vain on herännyt. En tiedä miten käsittelisin näitä tunteita. Pitäisikö etsiä niille ratkaisuja? Toivonko tasavertaista taloudellista suhdetta vai olenko peloissani vain, että tulevaisuudessa elämäntyylini voi romahtaa?

Kaipaankin nyt kovasti muiden naisien mielipiteitä, jotka elättävät miestään. Onko täällä teitä muita? Minkälaisia tunteita tilanne herättää teissä? Onko tilanteenne tilapäinen vai jatkuva? Oletteko saaneet potkittua miestä eteenpäin urallaan tienaamaan vai tyytyneet tilanteeseen? Minkälaisia ratkaisuja olette tehneet perhe-elämän aloitettuanne? Miten taloudelliset asiat ovat järjestyneet? Entä te taloudellisesti tasavertaisessa suhteessa elävät, mitä ajattelette tällaisesta tilanteesta?