VL-nainen purkautuu ja kaipaa tukea
Oletteko katsoneet Ylen Tuhkimotarinoita, 1/20 jakso, jossa puhutaan lestadiolaisuudesta eronneesta Minnasta? Ohjelmaa katsoessa omat elämän kipukohdat nousi pintaan, ja nyt on joitakin hetkiä tuntunut, että maailma kaatuu - vaikkakin asiat on osittain hyvin.
Olen vl perheessä kasvanut vl nainen, ollaan oltu miehen kanssa tiiviisti yhdessä 6 vuotta, tunnettu pidempään, ja naimisissa neljä vuotta. Meillä on yksi kohta vuoden ikäinen lapsi. "et kertonut tuskastasi" -lausahdus poimittu tuhkimotarinasta, joka pyörii taustalla kuvaa erittäin hyvin elämääni. En voi puhua kenellekkään ulkopuoliselle tilanteestamme:
- minua ahdistaa ajatus mahdollisesta isosta perheestä tai edes toisesta lapsesta esimerkiksi nyt (kuukautiset ovat alkaneet jo useita kuukausia sitten).
- mies ei halua ehkäistä, eilen illalla suutuspäissään sanoi, että häntä ahdistaa meidän erilaiset halut (minä en uskalla antaa itseni haluta, joten panttaan haluja, ja en siis halua seksuaalista kanssakäymistä niin usein kuin mies)
- joskus raskauspellko oli niin kova (vauvan syntymän jälkeen), että mies hermostui ja käytimme kerran kondomia. Toiste ei olla käytetty...
- ahdistaa, etten yksinkertaisesti voi uskoa siihen, että meille annettaisiin lapsia "omien voimavarojen ja jaksamisen mukaan". Ympärillä ihan lähipiiristäkin löytyy paljon tosikertomuksia näistä, että lapsia on liikaa vanhempien voimavaroihin nähden. Tiedän jo nyt, ettei minusta ole suuren perheen vanhemmaksi omasta tahdostani. Haluan kunnollisen uran ja paljon vapaa-aikaa, läsnäoloa lasten kanssa... Olen erittäin toimelias, ja tiedän, että jos haluaisin, pärjäisin suurenkin perheen pyörittäjänä organisointinikyvyn ansiosta. Edelleen haluan kuitenkin panostaa lapsen kasvatukseen, antaa aikaa ja harrastaa osittain myös omia asioita, sekä urheilla ym. mitkä ei ainakaan raskauksien puolivälien jälkeen onnistu ison mahan takia.
- olen perheen toisiksivanhin lapsi, meitä on kaksitoista lasta. Nuorin on vuoden (eli samanikäinen oman poikani kanssa). Minua ahdistaa lapsuudessani moni asia, mikä vaikuttaa siihen, etten halua omille lapsilleni samaa. Ahdistaa se, että ei saatu juuri koskaan mitään ylimääräistä, minulle kasattiin vastuuta (varsinkin isompana siivous/järjestely/leivontavastuuta). Muistan äidin monet itkut meistä lapsista, elämän rankkuudesta, hänen kiukuttelut hankalissa tilanteissa, autoritäärisen kasvatustyylin (asia on näin, kun minä sanon näin. Ei neuvotteluvaraa). Muistan äitini varoitukset naimisiinmenosta, perheen perustamisesta ym. hän jopa oikein korosti sitä, että on huono päätös ryhtyä seurustelemaan nuorena, kun perhe-elämä on niin kamalan rankkaa kasvavan perheen keskellä. Omaa mielipidettä ei saanut tuoda esille, eikä kertoa miten olisi vanhempien halunnut neuvovan/kasvattavan meitä. Toki oli meillä hyviäkin hetkiä, onnellisiakin, mutta nyt oman lapsen myötä kaikki se paha olo lapsuudesta on noussut mustaksi möykyksi sydämmelle.
- "Aivopesu" vl-liikkeen ajatuksille on ollut lapsesta asti. Nyt vasta on osannut miettiä ja kyseenalaistaa kaikkia oppeja. Minua ahdistaa suunnattomasti koko usko: uskon Jumalaan ja ajattalen, että jos lapsi syntyy ilman kastetta, hän pääsee taivaaseen. Mutta en ymmärrä esimerkiksi ehkäisykieltoa, voisiko joku raamatun valossa näyttää missä se mainitaan olevan synti?
- Pelottaa tulevaisuus ja kaikki elämän päätökset, jotka jossain muodossa tulevat tapahtumaan. Toisaalta haluaisin vain jatkaa elämää vl-yhteisön piirissä "niinkuin ennenkin" - mutta en kestä tätä joka kuukausittaista ahdistusta ja pelkoa mahdollisesta raskaudesta. Tiedän, että meidän on hankalampi saada lapsia kuin monella muulla, mutta mahdollisuus on silti olemassa. Raskauspelko aiheuttaa sen, että välttelen miestä, olen etäinen, niinkuin hän sanoo.
Luin Taivaslaulu kirjan, ja se oli lähes kuin omasta elämästäni. Ainut, että mieheni tuskin tekee kirjan päähenkilön miehen kaltaista ratkaisua.
Minua ahdistaa riittämättömyyden tunne, minusta ei ole siihen kiiltokuva vl perhe-elämään, en pysty ilolla odottamaan, milloin saan seuraavaksi tulla raskaaksi, en toivo kymmentä lasta pirtinpöydän ääreen.
Mitä teen, voisitko antaa keskusteluapua ja vinkkejä minulle?
Kommentit (438)
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 08:40"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 08:18"]
Kyllä tuo on niin aivopestyä paskaa "ei meitä alisteta", sori vaan. 25 vuotta vl-liikkeessä sen osoitti. Pohjimmiltaan nainen on vain äiti ja sisar, ei nainen.. Ei ole naisten iltoja vaan sisar- tai äitien iltoja. Naisen seksuaalisuus on tabu. Nainen kelpaa kaatamaan miehille kahvia ja hymyilemään nätisti. Todellisuudessa naisen mielipiteitä vähätellään eikä naista oteta tosissaan. Miehet pitävät vl-naiset ruodussa meikittömyysvaatimuksella eli vl-naisen burkhalla. Oksetus.
[/quote]
Sun lähipiiri on tainnut olla harvinaisen typerää porukkaa jos sulla tuollainen kuva on
Ry:llä näkee tänäpäivänä naisia jotka ovat kauniita, itsevarmoja, fiksuja, upeita naisia. Miehet kyllä arvostaa vaimoja suuresti. Naiset hoitaa kodin ja lapset ja ovat niistä ylpeitä.
Mulla on hyvä itsetunto, en mä tarvi mitään miehiä pönkittämään mun itsetuntoa. Jos joku ei ota mua tosissaan tai vähättelee mun mielipiteitä nii mitä sitten? Tärkeintä että mun läheiset ja rakkaat ihmiset arvostaa ja kunnioittaa. Mun mies lähes palvoo mua ja mä sitä.
Pää pystyyn, näytä ettet sä ole surkea nyssykkä joka marttyyrina valittaa ettei miehet kilpaa sua ihaile.
[/quote]
No, sittenhän voit luopua kaikista länsimaisista naisen oikeuksista. Mitä teet äänioikeudella? Ethän saa vaikuttaa vl-yhteisössäkään ja se on sinulle ok.
Herätkää, vl-naiset, nyt oikeesti! Teidän huono asema yhteisössä on yksi tekijä, joka mahdollistaa lasten hyväksikäytön. Vl-yhteisössä on ollut naisia, jotka myöntävät alistamisensa ja vaativat muutosta, mutta hyvin pian he ovat ex-vl:ia. Te lammasmaiset naiset mahdollistatte heidän höykkyytyksenkin hokemalla tuota "en ole alistettu, valitsen itse tämän elämäntavan".
Mistä nämä "omantunnon asiat" sitten syntyvät, jos Raamatun kanta ei ole ko. aiheissa ollenkaan oleellinen? Kun juuri Raamattu on kristinuskon pyhä kirja, vain siellä esitettävien normien tulisi olla pohjana kristillisten ryhmien edellyttämälle käyttäytymiselle. Tästä esimerkkinä vaikkapa kymmenen käskyn kertomat elämänohjeet. Kiteytettynä Raamattu opettaa "usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut". Tämä on ainoa pelastumisen edellytys. Jeesushan jopa varoitteli noudattamasta isien perinnäissääntöjä.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 22:23"]Mistä nämä "omantunnon asiat" sitten syntyvät, jos Raamatun kanta ei ole ko. aiheissa ollenkaan oleellinen? Kun juuri Raamattu on kristinuskon pyhä kirja, vain siellä esitettävien normien tulisi olla pohjana kristillisten ryhmien edellyttämälle käyttäytymiselle. Tästä esimerkkinä vaikkapa kymmenen käskyn kertomat elämänohjeet. Kiteytettynä Raamattu opettaa "usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut". Tämä on ainoa pelastumisen edellytys. Jeesushan jopa varoitteli noudattamasta isien perinnäissääntöjä.
[/quote]
Seurakunnassa päätettyjä asioita. Jotka saanut liian ison vallan nämä " turhat synnit".
Lestadiolaisuudessa on puhdistautuminen paikka. Onko jossain rauhanyhdistyksillä jo käyty keskusteluja?
Opettelette nyt vain käyttämään kondomia ihan pääasiallisena ehkäisykeinona. Kuulostaa, että mieskin tuohon taipuisi. Sehän on helppo, eikä kukaan muu tartte tietää. Kait tuo mielenterveys on tärkeintä, sais ahdistusta pois lisääntymisestä. Kortsuun kandee ihan rauhassa opetella, ei heti tuomita. Meillä on ollut suurimman osan aikaa kondomiehkäisy ja meillä ainakin seksin kuuluu muutakin kuin pelkkä yhdyntä. Ehkä se siksi on meillä toiminutkin.
Muita ehkäisyvaihtoehtoja oli aiemmilla vastaajilla, jos tää minusta helppo vaihtoehto ei teille käy. Voittehan te myös vaikka keskittyä kokonaan muihin seksitapoihin kuin penetraatioon... Nämä siis siks, että jos et halua tämän paljastuvan kenellekään muulle. No, voithan hakea hormoniehkäisyt tai implantaatin yms kauempaa yksityiseltäkin.
Ihan mikä keino tahansa, ehkäisty käyttöön. Edes varmat päivät! Perusteena se mielenterveys!
Mitäs jos salaa laitattaisit kierukan etkä puhuisi siitä kenellekään? Tai ottaisit ehkäisykapselin? Kuka tietää - vaikka se olisi valheessa elämistä, se olisi samalla sinulle helpotus, mutta ainakaan ei tarvitsisi pelätä ei-toivottua raskautta.
Täällä on puhuttu siitä että vl-perheen lapset kokevat tuskaa, ahdistusta, ovat aivopestyjä. Minä olen ONNELLINEN ja kiitollinen uskovaisen perheen antamasta siunauksesta. Suurempaa turvaa en voi maan päältä löytää kuin se turva jonka lapsuuden kodin usko toi. Kaikki eivät ehkä koe samalla tavoin, on erilaisia perheitä ja sen ymmärrän... Mutta minä voin sanoa täydestä sydämestäni että ikinä ei kotona uskoon painostettu ja itse olen päätöksen tehnyt: jäänkö uskomaan vai en.
Tiedätkö kuinka moni ex-vl käy suviksissa? Minun kavereistani yli puolet on lähtenyt uskosta ja suurin osa tulee aina sinne(:
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 12:29"]Mitä ap:lle kuuluu? :) täällä yksi kohtalotoveri..
[/quote] oikea ap täällä terve. Luin ketjua lävitse, ja muutama oli virheellisesti väittänyt minun kirjoittaneen kommentteja. Teimme asiassa päätöksen, joka on ihan hyvä meille tähän elämän tilanteeseen ja haaveisiin nähden. Vast ikään on lähipiiristä paljastunut samankaltaisia ajatuksia, mielenkiintoista nähdä mihin tämä tästä kehittyy ihan yleisestikin. Meille kuuluu siis hyvää. Saman asian kanssa pohtiville annan vinkin : keskustele erilaisten ihmisten kanssa ja tehkää sen jälkeen päätös, pysykää siinä ja muuttakaa jos tarve tulee. Jokainen on vastuussa omista päätöksistään ja niiden seurauksista.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 08:56"]Se ois seurapäivä. Moniko lähtee innosta puhkuen?
[/quote] me kyllä käydään seuroissa innolla, tai ainakin positiivisella mielellä. Mitä järkeä mennä, jos ei kiinnosta?
Edelliselle. Ei kiinnosta aina lähteä, mutta seurojen jälkeen on hyvämieli, ellei lapset ole riehunu niin, että saa hävetä silmät päästä
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 19:19"][quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 19:17"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 19:08"]Minkä ikäisiä muuten olette? Suomessa saa nainen käyttää juuri sellaista ehkäisyä kuin itse haluaa. Sitä ei tarvitse miehen kanssa "sopia" eikä varsinkaan minkään äijäköörin, joka ry:llä vaikuttaa. Minusta on hienoa, että teissä nuorissa vl-naisissa alkaa olla nykyään jo enemmän "munaa" kuin teidän miehissä! [/quote] 25 & 24
[/quote]
Aikuisia siis jo, mutta nuoria vielä ja koko ihana elämä edessänne kun nyt pidätte itsestänne, toisistanne ja pienokaisestanne huolta. <3
Ja kaikista niistä pienistä, joita teille vielä tulee aikanaan.
[/quote]
Luulen, että ainakin 10 vuoden sisällä ap uskaltautuu lopullisesti ajattelemaan omilla aivoillaan, kun kerta jo noin nuorena uskaltaa ainakin kyseenalaistaa yhteisön tavat. Ajattelusi kypsyy ja kehittyy vielä hurjasti, ja vaikutat sellaiselta naiselta, ettet suostu elämään ulkopuolisen sanelun mukaan. Nimittäin kenelläkään ei ole oikeutta määrätä toisen elämästä, et vaan ehkä vielä ole sitä rohjennut ajatella loppuun asti, kun olet niin tiukasti vielä yhteisön tapakulttuurissa. Uskon kanssahan sillä ei ole mitään tekemistä.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 13:23"]Jos mies olisi raskaana ja synnyttäisi niin EI olisi ehkäisykieltoa.
[/quote]
Ja abortti olisi sakramentti.
En ole koko keskustelua lukenut. Kommentoin vain sen että aika aikojen alusta on ehkäisy käsitetty synniksi. Se on sama kuin uskon kieltäminen. Moni luulee,että silloin on helppoa kaikki, kun ei tule enempää lapsia, mutta ovatko sellaiset ihmiset ihan oikeasti onnellisia? Eivät ole, he yrittävät näyttää siltä, kun ei usko "kahlitse" heidän vapauttaan elää kuten helpointa olisi, mutta niin kauan kun tunto vielä kolkuttaa he ovat sismmässään onnettomia vakuutteluistaan huolimatta, mutta jos paatumus on vienyt synnintunnon, niin sellaisella paatuneelle palaaminen voi olla vaikeaa.