Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

VL-nainen purkautuu ja kaipaa tukea

Vierailija
09.03.2015 |

Oletteko katsoneet Ylen Tuhkimotarinoita, 1/20 jakso, jossa puhutaan lestadiolaisuudesta eronneesta Minnasta? Ohjelmaa katsoessa omat elämän kipukohdat nousi pintaan, ja nyt on joitakin hetkiä tuntunut, että maailma kaatuu - vaikkakin asiat on osittain hyvin. 

Olen vl perheessä kasvanut vl nainen, ollaan oltu miehen kanssa tiiviisti yhdessä 6 vuotta, tunnettu pidempään, ja naimisissa neljä vuotta. Meillä on yksi kohta vuoden ikäinen lapsi. "et kertonut tuskastasi" -lausahdus poimittu tuhkimotarinasta, joka pyörii taustalla kuvaa erittäin hyvin elämääni. En voi puhua kenellekkään ulkopuoliselle tilanteestamme:

- minua ahdistaa ajatus mahdollisesta isosta perheestä tai edes toisesta lapsesta esimerkiksi nyt (kuukautiset ovat alkaneet jo useita kuukausia sitten). 

- mies ei halua ehkäistä, eilen illalla suutuspäissään sanoi, että häntä ahdistaa meidän erilaiset halut (minä en uskalla antaa itseni haluta, joten panttaan haluja, ja en siis halua seksuaalista kanssakäymistä niin usein kuin mies)

- joskus raskauspellko oli niin kova (vauvan syntymän jälkeen), että mies hermostui ja käytimme kerran kondomia. Toiste ei olla käytetty...

- ahdistaa, etten yksinkertaisesti voi uskoa siihen, että meille annettaisiin lapsia "omien voimavarojen ja jaksamisen mukaan". Ympärillä ihan lähipiiristäkin löytyy paljon tosikertomuksia näistä, että lapsia on liikaa vanhempien voimavaroihin nähden. Tiedän jo nyt, ettei minusta ole suuren perheen vanhemmaksi omasta tahdostani. Haluan kunnollisen uran ja paljon vapaa-aikaa, läsnäoloa lasten kanssa... Olen erittäin toimelias, ja tiedän, että jos haluaisin, pärjäisin suurenkin perheen pyörittäjänä organisointinikyvyn ansiosta. Edelleen haluan kuitenkin panostaa lapsen kasvatukseen, antaa aikaa ja harrastaa osittain myös omia asioita, sekä urheilla ym. mitkä ei ainakaan raskauksien puolivälien jälkeen onnistu ison mahan takia. 

- olen perheen toisiksivanhin lapsi, meitä on kaksitoista lasta. Nuorin on vuoden (eli samanikäinen oman poikani kanssa). Minua ahdistaa lapsuudessani moni asia, mikä vaikuttaa siihen, etten halua omille lapsilleni samaa. Ahdistaa se, että ei saatu juuri koskaan mitään ylimääräistä, minulle kasattiin  vastuuta (varsinkin isompana siivous/järjestely/leivontavastuuta). Muistan äidin monet itkut meistä lapsista, elämän rankkuudesta, hänen kiukuttelut hankalissa tilanteissa, autoritäärisen kasvatustyylin (asia on näin, kun minä sanon näin. Ei neuvotteluvaraa). Muistan äitini varoitukset naimisiinmenosta, perheen perustamisesta ym. hän jopa oikein korosti sitä, että on huono päätös ryhtyä seurustelemaan nuorena, kun perhe-elämä on niin kamalan rankkaa kasvavan perheen keskellä. Omaa mielipidettä ei saanut tuoda esille, eikä kertoa miten olisi vanhempien halunnut neuvovan/kasvattavan meitä. Toki oli meillä hyviäkin hetkiä, onnellisiakin, mutta nyt oman lapsen myötä kaikki se paha olo lapsuudesta on noussut mustaksi möykyksi sydämmelle. 

- "Aivopesu" vl-liikkeen ajatuksille on ollut lapsesta asti. Nyt vasta on osannut miettiä ja kyseenalaistaa kaikkia oppeja. Minua ahdistaa suunnattomasti koko usko: uskon Jumalaan ja ajattalen, että jos lapsi syntyy ilman kastetta, hän pääsee taivaaseen. Mutta en ymmärrä esimerkiksi ehkäisykieltoa, voisiko joku raamatun valossa näyttää missä se mainitaan olevan synti?

- Pelottaa tulevaisuus ja kaikki elämän päätökset, jotka jossain muodossa tulevat tapahtumaan. Toisaalta haluaisin vain jatkaa elämää vl-yhteisön piirissä "niinkuin ennenkin" - mutta en kestä tätä joka kuukausittaista ahdistusta ja pelkoa mahdollisesta raskaudesta. Tiedän, että meidän on hankalampi saada lapsia kuin monella muulla, mutta mahdollisuus on silti olemassa. Raskauspelko aiheuttaa sen, että välttelen miestä, olen etäinen, niinkuin hän sanoo. 

Luin Taivaslaulu kirjan, ja se oli lähes kuin omasta elämästäni. Ainut, että mieheni tuskin tekee kirjan päähenkilön miehen kaltaista ratkaisua. 

Minua ahdistaa riittämättömyyden tunne, minusta ei ole siihen kiiltokuva vl perhe-elämään, en pysty ilolla odottamaan, milloin saan seuraavaksi tulla raskaaksi, en toivo kymmentä lasta pirtinpöydän ääreen. 

Mitä teen, voisitko antaa keskusteluapua ja vinkkejä minulle? 

Kommentit (438)

Vierailija
361/438 |
11.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

kiinnostaa että puhuitteko miehen kanssa? Mihin suuntaan asia meni?

Vierailija
362/438 |
11.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
363/438 |
09.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin, ap vielä tässä. Kerran rohkaistuin sukulaisen ja anopin kuullen kysymään, että miksi tämmöistä kriiseilyä tulee kestää, kun helpotus siihen olisi varsin nopeasti saatavilla. Sain vastaukseksi, että meillä jokaisella uskovaisella on oma risti kannettavanaan, ja se tulee kunnialla hoitaa ilman syntiä. Ja sain myös kuulla, että ei ne ongelmat ehkäisyllä vähene. Olin hiljaa, en kyselly enempää, kum rupes niin ahdistamaan, että ihmiset ei saa ajatella oman perheen parasta (oma äitinikin mm monesti mainitsee, että liika järkeily ja aivojen käyttö on pahasta). Minut tuomitaan siitä, että kirjoitan nettiin, kun apua pitää aina hakea yhteisön sisältä. Mutta en voi puhua yksityiskohtaisesti kellekkään.uskovaiselle, meidät tuomitaan jo pelkkien ajatusten perusteella.

Vierailija
364/438 |
09.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huomaat ap itsekin että uskovaiset ovat hulluja. Ja myös sadisteja.

Vierailija
365/438 |
09.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 20:04"]

Mitä jos minä jaksan ihan hyvin mutta en halua enempää lapsia?

[/quote]

 

Silloinkin sinun on oikeus päättää. Tietenkin. Ei tarvitse vetää itseään piippuun voidakseen toimia viisaasti.

Perhesuunnittelu on rakkautta sinua itseäsi ja jo olemassaolevaa perhettäsi kohtaan. <3

Vierailija
366/438 |
09.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vauvojen syntyminen on biologiaa: munasolu ja siittiösolu ja niin edelleen. Terveelle ihmiselle syntyisi vauva joka vuosi, jos ehkäisyä ei olisi. Ihmisten kuten muiden lajien viettinä on lisääntyminen ja suvun jatkaminen. Miksi jumala haluaisi marttyyriäidin synnyttävän 20 lasta, joita tämä ei jaksa hoitaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
367/438 |
09.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 20:06"]

Niin, ap vielä tässä. Kerran rohkaistuin sukulaisen ja anopin kuullen kysymään, että miksi tämmöistä kriiseilyä tulee kestää, kun helpotus siihen olisi varsin nopeasti saatavilla. Sain vastaukseksi, että meillä jokaisella uskovaisella on oma risti kannettavanaan, ja se tulee kunnialla hoitaa ilman syntiä. Ja sain myös kuulla, että ei ne ongelmat ehkäisyllä vähene. Olin hiljaa, en kyselly enempää, kum rupes niin ahdistamaan, että ihmiset ei saa ajatella oman perheen parasta (oma äitinikin mm monesti mainitsee, että liika järkeily ja aivojen käyttö on pahasta). Minut tuomitaan siitä, että kirjoitan nettiin, kun apua pitää aina hakea yhteisön sisältä. Mutta en voi puhua yksityiskohtaisesti kellekkään.uskovaiselle, meidät tuomitaan jo pelkkien ajatusten perusteella.

[/quote]

Vl-liike on aivan ihana liike, mutta juuri tällaisen takia olen siitä irtautumassa. Ihmisille ei anneta lupaa ajatelle itse vaan lyödään ne ajatukset valmiiksi eteen, että ota tai jätä (koko yhteisö). On hirvittävän uuvuttavaa ja raastavaa, jos vähänkin toimit tai ajattelet eri tavoin kuin kuuluisi.

Itse uskon edelleen vahvasti Jumalaan ja Raamattuun jne., mutta en jaksa enää oikein uskoa vl-liikkeeseen.

Vierailija
368/438 |
09.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 20:06"]

Niin, ap vielä tässä. Kerran rohkaistuin sukulaisen ja anopin kuullen kysymään, että miksi tämmöistä kriiseilyä tulee kestää, kun helpotus siihen olisi varsin nopeasti saatavilla. Sain vastaukseksi, että meillä jokaisella uskovaisella on oma risti kannettavanaan, ja se tulee kunnialla hoitaa ilman syntiä. Ja sain myös kuulla, että ei ne ongelmat ehkäisyllä vähene. Olin hiljaa, en kyselly enempää, kum rupes niin ahdistamaan, että ihmiset ei saa ajatella oman perheen parasta (oma äitinikin mm monesti mainitsee, että liika järkeily ja aivojen käyttö on pahasta). Minut tuomitaan siitä, että kirjoitan nettiin, kun apua pitää aina hakea yhteisön sisältä. Mutta en voi puhua yksityiskohtaisesti kellekkään.uskovaiselle, meidät tuomitaan jo pelkkien ajatusten perusteella.

[/quote]

 

Rakas ystävä, tuntematon mutta lähimmäinen ja sisar silti.

Kristittyjen Taivaan Isä on armelias ja rakastava. Jumala on rakkaus. Sitä ei pysty yksikään kuolevainen kumoamaan. Ihmisillä on omat hullutuksensa, tapansa, kulttuurinsa, ja traditiot ovat syntyneet oman aikansa lapsina, päätöksentekijöiden motiiveista ja joskus varmaan ihan vilpittömästäkin hyvästä tarkoituksesta.

"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi."

ja

"Joka itsensä ylentää, se alennetaan."

Sinua ei saa kukaan tuomita eikä syrjiä tällaisten asioiden takia, ja joka sinulle selkänsä kääntää, kääntää selkänsä myös Kristukselle. Tämä on suoraan Uuden Testamentin armosanomaa. Tee lähimmäisellesi hyvin.

Jos jotkut läheiset, esim. tämä anoppi, eivät ymmärrä, anna heidän olla omassa rauhassaan. Ei teidän tarvitse tehdä tiliä kenellekään tästä. Tärkeintä, että sinä tiedät oman tilasi ja toivottavasti saat miehesi ymmärtämään yhteisen parhaanne myös. Tärkeintä on rakkautenne, lapsenne, koti, terveys - ja vielä kerran ja lisää se rakkaus. Taivaan Isä rakastaa sinua, niin paljon, että on antanut ainoan poikansa, jotta yksikään, joka häneen uskoo, ei hukkuisi. Sitä ei sinulta KUKAAN vie pois.

Vaikeuksia ja ongelmia tulee elämässä väistämättä, ja ei-vl:aa ihmetyttääkin mielessään, miksi ihmeessä pitää sitten tehdä vielä tällainen risti ja riesa, kun vastoinkäymisiä tulee ihan tilaamattakin. Vielä hurjempaa on, että toisia vahditaan ja toisen äidin vatsanseutua kyylätään, puhutaan ja päivitellään takanapäin. SE ei ole rakkaudellista. SE ei ole lähimmäisestä välittämistä.

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
369/438 |
11.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

ap, olen täysin samassa tilanteessa kanssasi ja kipuillut ehkäisyasiaa kauan. Nyt viimein uskalsimme yhdessä mieheni kanssa tehdä päätöksen ehkäistä tästä eteenpäin, niin kauan kunnes kaikki muut asiat ovat kunnossa ja oikeasti haluamme lasta. Meillä siis jo neljä lasta, jotka oöemme saaneet kaikki vähän reilun vuoden ikäerolla. Tilanne oli jo kolmen lapsen jälkeen ahdistava. Olin uupunut,lapsemme ovat todella vilkkaita, ei tukiverkostoa, taloudellisia huolia, koulut kesken , mies välillä työtön jne. listaa vois jatkaa vaikka kuinka. Silloin en kuitenkaam uskaltanut aloittaa ehkäisyä helvetin pelossa/rangaistuksen pelossa. Nyt neljän.en lapsen jälkeen tiedän tasan, että tämä ei voi jatkua näin. Haluan lapsilleni kunnon elämän ja vanhemmat, joilla on voimia hoitaa heitä ja antaa rakkautta täydestä sydämestä. Muiden uskovaisten kanssa asiasta ei ole keskusteltu. Oli onni, kun törmäsin tähän viestiketjuun. Tiedän tehneeni oikean ratkaisun. Voimia sinulle heikolta 24v usko sisarelta.

Vierailija
370/438 |
11.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 11:12"]

Oletteko katsoneet Ylen Tuhkimotarinoita, 1/20 jakso, jossa puhutaan lestadiolaisuudesta eronneesta Minnasta? Ohjelmaa katsoessa omat elämän kipukohdat nousi pintaan, ja nyt on joitakin hetkiä tuntunut, että maailma kaatuu - vaikkakin asiat on osittain hyvin. 

Olen vl perheessä kasvanut vl nainen, ollaan oltu miehen kanssa tiiviisti yhdessä 6 vuotta, tunnettu pidempään, ja naimisissa neljä vuotta. Meillä on yksi kohta vuoden ikäinen lapsi. "et kertonut tuskastasi" -lausahdus poimittu tuhkimotarinasta, joka pyörii taustalla kuvaa erittäin hyvin elämääni. En voi puhua kenellekkään ulkopuoliselle tilanteestamme:

- minua ahdistaa ajatus mahdollisesta isosta perheestä tai edes toisesta lapsesta esimerkiksi nyt (kuukautiset ovat alkaneet jo useita kuukausia sitten). 

- mies ei halua ehkäistä, eilen illalla suutuspäissään sanoi, että häntä ahdistaa meidän erilaiset halut (minä en uskalla antaa itseni haluta, joten panttaan haluja, ja en siis halua seksuaalista kanssakäymistä niin usein kuin mies)

- joskus raskauspellko oli niin kova (vauvan syntymän jälkeen), että mies hermostui ja käytimme kerran kondomia. Toiste ei olla käytetty...

- ahdistaa, etten yksinkertaisesti voi uskoa siihen, että meille annettaisiin lapsia "omien voimavarojen ja jaksamisen mukaan". Ympärillä ihan lähipiiristäkin löytyy paljon tosikertomuksia näistä, että lapsia on liikaa vanhempien voimavaroihin nähden. Tiedän jo nyt, ettei minusta ole suuren perheen vanhemmaksi omasta tahdostani. Haluan kunnollisen uran ja paljon vapaa-aikaa, läsnäoloa lasten kanssa... Olen erittäin toimelias, ja tiedän, että jos haluaisin, pärjäisin suurenkin perheen pyörittäjänä organisointinikyvyn ansiosta. Edelleen haluan kuitenkin panostaa lapsen kasvatukseen, antaa aikaa ja harrastaa osittain myös omia asioita, sekä urheilla ym. mitkä ei ainakaan raskauksien puolivälien jälkeen onnistu ison mahan takia. 

- olen perheen toisiksivanhin lapsi, meitä on kaksitoista lasta. Nuorin on vuoden (eli samanikäinen oman poikani kanssa). Minua ahdistaa lapsuudessani moni asia, mikä vaikuttaa siihen, etten halua omille lapsilleni samaa. Ahdistaa se, että ei saatu juuri koskaan mitään ylimääräistä, minulle kasattiin  vastuuta (varsinkin isompana siivous/järjestely/leivontavastuuta). Muistan äidin monet itkut meistä lapsista, elämän rankkuudesta, hänen kiukuttelut hankalissa tilanteissa, autoritäärisen kasvatustyylin (asia on näin, kun minä sanon näin. Ei neuvotteluvaraa). Muistan äitini varoitukset naimisiinmenosta, perheen perustamisesta ym. hän jopa oikein korosti sitä, että on huono päätös ryhtyä seurustelemaan nuorena, kun perhe-elämä on niin kamalan rankkaa kasvavan perheen keskellä. Omaa mielipidettä ei saanut tuoda esille, eikä kertoa miten olisi vanhempien halunnut neuvovan/kasvattavan meitä. Toki oli meillä hyviäkin hetkiä, onnellisiakin, mutta nyt oman lapsen myötä kaikki se paha olo lapsuudesta on noussut mustaksi möykyksi sydämmelle. 

- "Aivopesu" vl-liikkeen ajatuksille on ollut lapsesta asti. Nyt vasta on osannut miettiä ja kyseenalaistaa kaikkia oppeja. Minua ahdistaa suunnattomasti koko usko: uskon Jumalaan ja ajattalen, että jos lapsi syntyy ilman kastetta, hän pääsee taivaaseen. Mutta en ymmärrä esimerkiksi ehkäisykieltoa, voisiko joku raamatun valossa näyttää missä se mainitaan olevan synti?

- Pelottaa tulevaisuus ja kaikki elämän päätökset, jotka jossain muodossa tulevat tapahtumaan. Toisaalta haluaisin vain jatkaa elämää vl-yhteisön piirissä "niinkuin ennenkin" - mutta en kestä tätä joka kuukausittaista ahdistusta ja pelkoa mahdollisesta raskaudesta. Tiedän, että meidän on hankalampi saada lapsia kuin monella muulla, mutta mahdollisuus on silti olemassa. Raskauspelko aiheuttaa sen, että välttelen miestä, olen etäinen, niinkuin hän sanoo. 

Luin Taivaslaulu kirjan, ja se oli lähes kuin omasta elämästäni. Ainut, että mieheni tuskin tekee kirjan päähenkilön miehen kaltaista ratkaisua. 

Minua ahdistaa riittämättömyyden tunne, minusta ei ole siihen kiiltokuva vl perhe-elämään, en pysty ilolla odottamaan, milloin saan seuraavaksi tulla raskaaksi, en toivo kymmentä lasta pirtinpöydän ääreen. 

Mitä teen, voisitko antaa keskusteluapua ja vinkkejä minulle? 

[/quote]

 

Ei saa purkautua ilman lapsentekoaikeita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
371/438 |
11.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä körttiä epäilyttää, että on tuo lestadiolaisuuden ehkäisykielto eksytys, joka vieroittaa ihmiset Jeesuksesta.

Vierailija
372/438 |
11.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
373/438 |
11.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 19:21"]Mutta kyllä sillä on eroa, onko raskaana omasta toivomuksestaan vai siksi että harmaapäinen setä ry:llä niin käskee. 

[/quote]Silläkin on eroa, onko ehkäisemättä siksi, että "harmaapäinen setä ry:llä niin käskee" vai siksi että se on oman henkilökohtaisen vakaumuksen mukaista ja kokee sydämessään, että näin on oikein. 

Vierailija
374/438 |
11.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tee lastensuojeluilmoitus tuosta perheestä, jossa lapset teljetään kellariin rangaistukseksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
375/438 |
17.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 02:58"]

Lähes kaikissa perheissä on joitain ongelmia ja monissa aika pahojakin ongelmia. Ihminen on aina vain ihminen. Ei aina riitä huomiota, vaikka olisi ne kaksi lastakin vaan - laiminlyöntejä on paljon ihan joka puolella.

Moni ei koe koskaan lestojen yhteisöllisyyttä koskaan - itse en ole lesta, mutta ainakin esikoislestaseurat kyllä ovat tehneet vaikutuksen siinä mielessä. Nykypäivän lasten ja nuorten maailma on aika karu, kun monella ei juuri mitään sääntöjä tai arvoja ole - ja se näkyy maallistenkin nuorten pahoinvointina.

[/quote] Yhteisöllisyys on silloin pelkkää teeskenteyä kun ei ole todellista ajatuksen- ja sananvapautta, eikä aitoa naisten ja miesten tasa-arvoa. Sellaiseen en itse haluaisi ikinä lapsinai kasvattaa että muka sanotaan yhtä ja tehdään koko ajan toista.

 

Vierailija
376/438 |
17.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset
Vierailija
377/438 |
17.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 15:47"]

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 14:05"]

Avaajalle, ja muillekkin lestadiolaisille kysymys!

Missä kohtaa Raamatussa kielletään ehkäisy?

 

[/quote]

Missä kohtaa Raamatussa sanotaan ettei saa katsoa televisiota?

Ei kaikille synneille ole mitään suoranaista Raamatullista "käskyä" eikä Raamatun käskyjä noudateta pilkun tarkkaan. Kyse on omantunnon asioista eikä niitä ymmärrä ellei omista sitä uskoa sydämessään.

Turhaan siitä jankataan että missä kohtaa se ja se kielletään.. ei näitä asioita ymmärrä muuten kuin uskon kautta ja niin kauan kun sitä uskoa ei ole niin ei ole ymmärrystä näihin asoihin. Kuulostaa hullulta mutta niin se vain on. Jokainen tekee itse päätöksen että haluaako olla uskovainen ja kuulua yhteisöön.

Sinänsä aivan huvittavaa että kohkataan niin paljon tästä ehkäisykiellosta, on kuitenkin kyseessä uskonto ja jokaisella aikuisella ihmisellä on täysi vapaus uskoa tai olla uskomatta. On täysin vapaaehtoinen asia kuulua yhteisöön mutta jos haluat kuulua niin toimi yhteisön normien mukaan.

[/quote]

Sä puhut omantunnon asioista ja yhteisöön kuulumisesta. SILLÄ EI OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ KRISTINUSKON KANSSA. Te kuulutte harhaoppiseen lahkoon, jossa lahkon säännöt ylittävät mennen tullen sen, mistä kristinuskossa on kyse.

Aikuisten tapauksessa on usein kyse henkisestä väkivallasta. Se, mitä te todella pelkäätte, on ero suvusta ja rakkaista, YHTEISÖSTÄ (ei siis Jumalasta - Jumasta ei tosiaan ole nyt kyse). Aika harva haluaa erota perheestään ja sillä patriarkaalinen vanhoillislestadiolaisuus kiristää jäseniään. Julmasti.

Lasten tapauksessa on kyse vielä paljon, paljon vakavammasta. EI HEILLÄ OLE MITÄÄN VALINNAN MAHDOLLISUUTTA. He kasvavat luulemaan, että hengellinen väkivalta on normaalia elämää eikä heillä ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa kieroutuneeseen arvomaailmaan, äidin uuvuttavaan elämään jne.

Minä olen kristittynä todella väsynyt kuuntelemaan teidän juttujanne. Vanhoillislestadiolainen oppi ei ole kristinuskoa. Kristityt uskovat Jeesukseen ja armoon. Vanhoillislestadiolaiset uskovat vanhoihin ihmisukkoihin, jotka harjoittavat hirveitä syntejä ja vaativat liikkeeseen kuuluvia ihmispoloja vielä siitä saastasta vaikenemaan.

Kristitty

Vierailija
378/438 |
17.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikö lestadiolaiset saarnaa synnit anteeksi pedofiileillekkin? Miksi raskauksiin väsynyt nainen ei saisi anteeksi ehkäisyä, jos joku pedofiilikin saa tekonsa anteeksi. Eikö sillä Jumalalla ole mitään suhteellisuudentajua?

Vierailija
379/438 |
09.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole mitään syytä jäädä seuroista pois. Sielä se usko vahvistuu.

Vierailija
380/438 |
22.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä mieltä olette täällä mainituista raamatun kohista???

 

http://siioninkevat.blogspot.com/2015/06/yhtymia-eli-pieni-kirjoitus-siita.html