Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
VL-nainen purkautuu ja kaipaa tukea
09.03.2015 |
Oletteko katsoneet Ylen Tuhkimotarinoita, 1/20 jakso, jossa puhutaan lestadiolaisuudesta eronneesta Minnasta? Ohjelmaa katsoessa omat elämän kipukohdat nousi pintaan, ja nyt on joitakin hetkiä tuntunut, että maailma kaatuu - vaikkakin asiat on osittain hyvin.
Olen vl perheessä kasvanut vl nainen, ollaan oltu miehen kanssa tiiviisti yhdessä 6 vuotta, tunnettu pidempään, ja naimisissa neljä vuotta. Meillä on yksi kohta vuoden ikäinen lapsi. "et kertonut tuskastasi" -lausahdus poimittu tuhkimotarinasta, joka pyörii taustalla kuvaa erittäin hyvin elämääni. En voi puhua kenellekkään ulkopuoliselle tilanteestamme:
- minua ahdistaa ajatus mahdollisesta isosta perheestä tai edes toisesta lapsesta esimerkiksi nyt (kuukautiset ovat alkaneet jo useita kuukausia sitten).
- mies ei halua ehkäistä, eilen illalla suutuspäissään sanoi, että häntä ahdistaa meidän erilaiset halut (minä en uskalla antaa itseni haluta, joten panttaan haluja, ja en siis halua seksuaalista kanssakäymistä niin usein kuin mies)
- joskus raskauspellko oli niin kova (vauvan syntymän jälkeen), että mies hermostui ja käytimme kerran kondomia. Toiste ei olla käytetty...
- ahdistaa, etten yksinkertaisesti voi uskoa siihen, että meille annettaisiin lapsia "omien voimavarojen ja jaksamisen mukaan". Ympärillä ihan lähipiiristäkin löytyy paljon tosikertomuksia näistä, että lapsia on liikaa vanhempien voimavaroihin nähden. Tiedän jo nyt, ettei minusta ole suuren perheen vanhemmaksi omasta tahdostani. Haluan kunnollisen uran ja paljon vapaa-aikaa, läsnäoloa lasten kanssa... Olen erittäin toimelias, ja tiedän, että jos haluaisin, pärjäisin suurenkin perheen pyörittäjänä organisointinikyvyn ansiosta. Edelleen haluan kuitenkin panostaa lapsen kasvatukseen, antaa aikaa ja harrastaa osittain myös omia asioita, sekä urheilla ym. mitkä ei ainakaan raskauksien puolivälien jälkeen onnistu ison mahan takia.
- olen perheen toisiksivanhin lapsi, meitä on kaksitoista lasta. Nuorin on vuoden (eli samanikäinen oman poikani kanssa). Minua ahdistaa lapsuudessani moni asia, mikä vaikuttaa siihen, etten halua omille lapsilleni samaa. Ahdistaa se, että ei saatu juuri koskaan mitään ylimääräistä, minulle kasattiin vastuuta (varsinkin isompana siivous/järjestely/leivontavastuuta). Muistan äidin monet itkut meistä lapsista, elämän rankkuudesta, hänen kiukuttelut hankalissa tilanteissa, autoritäärisen kasvatustyylin (asia on näin, kun minä sanon näin. Ei neuvotteluvaraa). Muistan äitini varoitukset naimisiinmenosta, perheen perustamisesta ym. hän jopa oikein korosti sitä, että on huono päätös ryhtyä seurustelemaan nuorena, kun perhe-elämä on niin kamalan rankkaa kasvavan perheen keskellä. Omaa mielipidettä ei saanut tuoda esille, eikä kertoa miten olisi vanhempien halunnut neuvovan/kasvattavan meitä. Toki oli meillä hyviäkin hetkiä, onnellisiakin, mutta nyt oman lapsen myötä kaikki se paha olo lapsuudesta on noussut mustaksi möykyksi sydämmelle.
- "Aivopesu" vl-liikkeen ajatuksille on ollut lapsesta asti. Nyt vasta on osannut miettiä ja kyseenalaistaa kaikkia oppeja. Minua ahdistaa suunnattomasti koko usko: uskon Jumalaan ja ajattalen, että jos lapsi syntyy ilman kastetta, hän pääsee taivaaseen. Mutta en ymmärrä esimerkiksi ehkäisykieltoa, voisiko joku raamatun valossa näyttää missä se mainitaan olevan synti?
- Pelottaa tulevaisuus ja kaikki elämän päätökset, jotka jossain muodossa tulevat tapahtumaan. Toisaalta haluaisin vain jatkaa elämää vl-yhteisön piirissä "niinkuin ennenkin" - mutta en kestä tätä joka kuukausittaista ahdistusta ja pelkoa mahdollisesta raskaudesta. Tiedän, että meidän on hankalampi saada lapsia kuin monella muulla, mutta mahdollisuus on silti olemassa. Raskauspelko aiheuttaa sen, että välttelen miestä, olen etäinen, niinkuin hän sanoo.
Luin Taivaslaulu kirjan, ja se oli lähes kuin omasta elämästäni. Ainut, että mieheni tuskin tekee kirjan päähenkilön miehen kaltaista ratkaisua.
Minua ahdistaa riittämättömyyden tunne, minusta ei ole siihen kiiltokuva vl perhe-elämään, en pysty ilolla odottamaan, milloin saan seuraavaksi tulla raskaaksi, en toivo kymmentä lasta pirtinpöydän ääreen.
Mitä teen, voisitko antaa keskusteluapua ja vinkkejä minulle?
Kommentit (438)
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 11:33"][quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 11:27"]
Ompa vaikea tilanne :(. Onko mies täysin järkkymättömästi ehkäisyä vastaan?
[/quote]
Hermostukisssaan on useamman kerran sanonut, että ehkäistään sitten. Olen sanonut hänelle, että hänen täytyy oikeasti olla sitä mieltä, että ehkäisy on normaalia/sallittua, eikä vain halujen perässä niin ajatella. Käytettiin kerran kondomia ja sovittiin, että aloitetaan tästä ehkäisyjakso, ja katsotaan, auttaako se minun ahdistukseen. Kondomin käyttö kuitenkin jäi, hänen (ja osittian myös minun) mielestä se tuntui jotenkin "väärältä" kun on opetettu toisin. Ja kondomi ei tunnu yhtään kivalta, mieluummin kierukka tms. olisi se meidän ehkäisymuoto.
[/quote]
Mene hakemaan se kierukka. Sinun päätöksesi se on. Kerro miehelle etukäteen, jos tahdot. Hän saa aikaa sulatella asiaa. Tietää jo joka tapauksessa itsekin, mikä tässä mättää.
Tuo hänen reaktionsa Taivaslauluun on kyllä kamala. :( Ehkä hän pelkää ja on niin jumissa aivopesun vuoksi, että reagoi noin. Mutta pakkohan hänenkin on ymmärtää, mitä tässä on pelissä. Sinun mielenterveytesi, teidän parisuhteenne, perheenne.
Kierukan nainen saa ihan omalla päätöksellään. Siihen et tarvitse miehen lupaa. Tiedän, että on vaikea tehdä toisen mielen vastaisesti, mutta koko ajanhan sinä joudut rikkomaan itseäsi vastaan. Miehesi rikkoo sinua vastaan, kun ei kuuntele eikä välitä tuskastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota kierukka tai kapseli ja eroa miehestä jos ei hyväksy ratkaisuasi.
Ei tietenkään äidin taikka isänkään tarvitse uupua niin ettei kykene huolehtimaan jo olemassa olevista lapsista. Tässäkin tuetaan elämää jos ehkäistään.
Ap on sanonut toivovansa jopa kuolemaa asian takia. Vastuutonta kannustaa mihinkään muuhun kuin ehkäisyyn ja/tai eroon.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 19:42"]
Ap on sanonut toivovansa jopa kuolemaa asian takia. Vastuutonta kannustaa mihinkään muuhun kuin ehkäisyyn ja/tai eroon.
[/quote]
Näin.
Vastuutonta, armotonta ja rakkaudetonta. Omavanhurskasta ja ulkokullattua. Miettikää, mitä Kristus sanoisi vaivatulle, rasitetulle ja melkein loppuunpalaneelle äidille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 19:45"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 19:42"]
Ap on sanonut toivovansa jopa kuolemaa asian takia. Vastuutonta kannustaa mihinkään muuhun kuin ehkäisyyn ja/tai eroon.
[/quote]
Näin.
Vastuutonta, armotonta ja rakkaudetonta. Omavanhurskasta ja ulkokullattua. Miettikää, mitä Kristus sanoisi vaivatulle, rasitetulle ja melkein loppuunpalaneelle äidille?
[/quote]
No tietenki, että yksin uskosta, armosta ja kymmenestä lapsesta. Eiku.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 19:23"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 19:21"]
Nro 129: Jumala on elämän puolella aina. Siksi hedelmöitys hoidot ja sairauksien hoidot ovat elämää tukevia asioita.
[/quote]
Ja mites tämä sopii siihen logiikkaan, että synnnyttää pitää, vaikka äidin henki olisi vaarassa? Äidin elämän puolesta ei sentään olla?
[/quote] niin ja vaikka ei kyseessä olisikaan ihan henki vaan "pelkkä" elämänlaatu eli jaksaminen, mielenterveys? Jos äiti ei jaksa mutta pakko vaan pukata lisää lapsia koska ei voida käyttää ehkäisyä (ja mies ei voi olla ilman), eikö se ole väärin muita lasta, äitiä ja miestä kohtaan, kun kaikkihan siitä "moottorin viasta" eli äidin uupumuksesta kärsii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos minä jaksan ihan hyvin mutta en halua enempää lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaan aikaan Amnesty varoittaa Iranista:
Hyi vittu tota sun miestä "etkö sä anna" saatana sais vetää käteen eikä mankua vaikka näkee vaimon pahan olon. T:vl poika
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän auttaisi jos lapsilisä rajattaisiin esim. 5 lapseen. Näin yhteiskunta tarjoaisi viestin myös ry:n johtoon, että ihan loputtomasti ei kenenkään tarvitse lisääntyä. Ulkopuolista painetta selvästi tarvitaan kun omien hätä ja uupumus ei huoleta vaan vieläkin kytätään vatsanseutuja. Henkilökohtaisesti en usko, että noissa 10 lapsen perheissä on mahdollista vanhempien käydä töissä ja tarjota jokaiselle lapselle turvallinen lapsuus ja riittävästi huomiota. Olkoot kuinka vaan jumalan valitsemia niin käsittääkseni saman verran tunteja heilläkin on vuorokaudessaan.
Tämä edisti lestadiolaisuudesta irtautumisprosessiani. Voiko enää ahdasmielisempää ollakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 11:31"][quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 11:26"]
Kerro miehellesi: et aio luopua uskostasi, mutta haluat normaalia elämää ja normaalin parisuhteen ilman jatkuvaa raskaudenpelkoa. Anna miehesi lukea "Taivaslaulu." t. 5
[/quote]
oisin antanut, ja käskin lukea, ei halunnut. Niinpä luin hänelle kirjasta ne koskettavimmat kohdat. Ei tuumannut juuri mitään. Myöhemmin ystävien kanssa keskusteltaessa otesi, että kirja on "paskanjauhantaa"...
- ap
[/quote]
Yksi lapsi ja valitat. Et sinä ole sama henkilö kuin äitisi.
Jotta voisit jatkaa elämääsi hyvällä omallatunnolla, suosittelen että otat itse selvää mitä raamattu todella opettaa, ja rukoilet Jumalalta apua sen ymmärtämiseen.
Vaikka Jumala käski ensimmäistä ihmisparia lisääntymään ja täyttämään maan, ei tämä käsky koske meitä nykyajan kristittyjä. Jeesus ei käskenyt seuraajiaan hankkimaan lapsia, eikä tällaista määräystä antanut kukaan hänen opetuslapsistaankaan. Raamatussa ei ole selväsanaista kieltoa, joka tuomitsisi syntyvyyden säännöstelyn.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 08:43"]
Tämä edisti lestadiolaisuudesta irtautumisprosessiani. Voiko enää ahdasmielisempää ollakaan.
[/quote] minä onnittelen.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 12:07"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 12:05"]
Minusta tärkeintä on löytää se oma hyvän olon tila. Ahdistus ei ole normaali tila. Raamattu on kirja Hyvästä Jumalasta. Omatunto on jokaisella ihmisellä. Usko on henkilökohtainen, ei yhteisön yhteinen. Jos sinulle tulee hyvä olo ehkäisemisestä ja se tuntuu oikealta miksi edes mietit? Siitä ei tarvitse kertoa kellekkään. Sinun ja aviopuolisosi oma herkkä asia. Ole huoleti. Usko Hyvään Jumalaan. Hän auttaa.
[/quote]
Ongelma on se, että ehkäisemisestä tulee olo "tämä on väärin" "näin ei saisi tehdä" vaikka tiedostan, että ehkäisemällä meidän parisuhde taas palautuisi ennalleen kokonaan.
[/quote]
Tuokin asia "vaatii totuttelua".
Itse olen aina kokenut samoin, en ole tahtonut mitään jättisuurta perhettä vaan muutaman lapsen joillekka on aikaa ja rakkautta riittää kaikille.
Olen onnekas sillä mieheni on täysin samoilla linjoilla ja kun lapsia olimme saaneet 3 niin otin kierukan ja intiimi elämämme on voinut jatkua ehkä jopa entistä kukoistavampana.
Meidän ehkäisemisemme ei kuulu kenellekkään muulle.
Jos joku joskus kysyisi (varmasti ainakin supisevat keskenään), että miksi meillä ei ole enempää lapsia niin sanoisin, että asia on minun ja mieheni keskeinen asia.
Aluksi ehkäiseminen voi tuntua väärältä ja ehkä et pysty nauttimaan intiimiydestä yhtälailla, mutta kun annat asialle aikaa niin alat itsekkin ymmärtämään, että siinä ei ole todellakaan mitään väärää, Jumala ei todellakaan tuomitse sinua siitä, että tahdot antaa jo olemassa olevalle lapsellesi mahdollisimman hyvän elämän.
Tuttavapiirissämme on aivan liian monta vl perhettä jossa äiti on yliväsynyt ja hermoromahduksessa lapsimäärän takia, isät saavat tehdä mitä lystäävät, harrastavat esim veneiden laittoa/ rakentamista mutta ädit ovat vankeina hellan ja lasten välissä.
Kauhistuttaa aivan kun katson erästä hyvin läheistä ystävääni joka nyt 32 vuotiaana on 13 lapsen äiti ja näyttää lähemmäs 60-70 vuotiaalta, hiukset harmaantuneet ja kasvot "roikkuvat" totaalisen puhkikulutuksen ja väsymyksen seurauksena.
Miehensä näyttää aivan teinipojalta hänen rinnallaan.
Eräässä perheessä lapsi tippui parvekkeelta ja joutui teholle (en tiedä selvisikö) kun ei kukaan huomannut, että juuri se lapsi oli omilla teillään (heillä myös lapset ovat juoksennelleet vilkkaalla tiellä vaippasillaan TALVELLA useamman kerran kun ei kukaan ole huomannut, että joku puuttuu), toisessa perheessä alakoululaiset pojat ajoivat traktorilla ilman lupaa talon seinään ja traktori tipahti puolilleen kellariin kun ei kukaan ollut vahtimassa ja äiti kiinni nuorimmaisissa, aivan järkyttävää!
Sinuna puhuisin miehesi kanssa yhä ja painottaisin, että et ole luopumassa uskostasi vaan haluat antaa lapsellesi (ja mahdolliseille tuleville lapsille) hyvän ja rakastetun elämän etkä siksi tahdo saada suurta lapsikatrasta.
Teidänkin suhteenne pysyy paljon parempana kun teillä on aikaa keskittyä toisiinnekin lapsen lisäksi.
Kokeile ihmeessä kierukkaa, aluksi voi tuntua väärältä mutta pian huomaatkin, että suuri taakka on pudonnut harteiltasi ja voitte nauttia miehesi kanssa toisistanne aivan uudella tavalla :)
Luulen, että miehesikin lämpenee asialle kokonaan viimeistään silloin!
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 12:29"]
Otat kierukan kun sulla on niiiin hirveän runsaat ja kivuliaat kuukautiset ja sitten vaan nautit miehestäsi
[/quote]
täh? Ai siis perustelen kierukan tuolla runsaudella? Ne on kyllä kivuliaat ja runsaat sairaudestani johtuen, eli en valehtelis yhtään :) -ap
[/quote]
No esimerkiksi mulla on kuukautiset loppuneet käytännössä kokonaan sen jälkeen, kun otin hormonikierukan. Erittäin tervetullut apu runsaisiin kuukautisiin siis :)
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 15:29"][quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 12:07"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 12:05"]
Minusta tärkeintä on löytää se oma hyvän olon tila. Ahdistus ei ole normaali tila. Raamattu on kirja Hyvästä Jumalasta. Omatunto on jokaisella ihmisellä. Usko on henkilökohtainen, ei yhteisön yhteinen. Jos sinulle tulee hyvä olo ehkäisemisestä ja se tuntuu oikealta miksi edes mietit? Siitä ei tarvitse kertoa kellekkään. Sinun ja aviopuolisosi oma herkkä asia. Ole huoleti. Usko Hyvään Jumalaan. Hän auttaa.
[/quote]
Ongelma on se, että ehkäisemisestä tulee olo "tämä on väärin" "näin ei saisi tehdä" vaikka tiedostan, että ehkäisemällä meidän parisuhde taas palautuisi ennalleen kokonaan.
[/quote]
Tuokin asia "vaatii totuttelua".
Itse olen aina kokenut samoin, en ole tahtonut mitään jättisuurta perhettä vaan muutaman lapsen joillekka on aikaa ja rakkautta riittää kaikille.
Olen onnekas sillä mieheni on täysin samoilla linjoilla ja kun lapsia olimme saaneet 3 niin otin kierukan ja intiimi elämämme on voinut jatkua ehkä jopa entistä kukoistavampana.
Meidän ehkäisemisemme ei kuulu kenellekkään muulle.
Jos joku joskus kysyisi (varmasti ainakin supisevat keskenään), että miksi meillä ei ole enempää lapsia niin sanoisin, että asia on minun ja mieheni keskeinen asia.
Aluksi ehkäiseminen voi tuntua väärältä ja ehkä et pysty nauttimaan intiimiydestä yhtälailla, mutta kun annat asialle aikaa niin alat itsekkin ymmärtämään, että siinä ei ole todellakaan mitään väärää, Jumala ei todellakaan tuomitse sinua siitä, että tahdot antaa jo olemassa olevalle lapsellesi mahdollisimman hyvän elämän.
Tuttavapiirissämme on aivan liian monta vl perhettä jossa äiti on yliväsynyt ja hermoromahduksessa lapsimäärän takia, isät saavat tehdä mitä lystäävät, harrastavat esim veneiden laittoa/ rakentamista mutta ädit ovat vankeina hellan ja lasten välissä.
Kauhistuttaa aivan kun katson erästä hyvin läheistä ystävääni joka nyt 32 vuotiaana on 13 lapsen äiti ja näyttää lähemmäs 60-70 vuotiaalta, hiukset harmaantuneet ja kasvot "roikkuvat" totaalisen puhkikulutuksen ja väsymyksen seurauksena.
Miehensä näyttää aivan teinipojalta hänen rinnallaan.
Eräässä perheessä lapsi tippui parvekkeelta ja joutui teholle (en tiedä selvisikö) kun ei kukaan huomannut, että juuri se lapsi oli omilla teillään (heillä myös lapset ovat juoksennelleet vilkkaalla tiellä vaippasillaan TALVELLA useamman kerran kun ei kukaan ole huomannut, että joku puuttuu), toisessa perheessä alakoululaiset pojat ajoivat traktorilla ilman lupaa talon seinään ja traktori tipahti puolilleen kellariin kun ei kukaan ollut vahtimassa ja äiti kiinni nuorimmaisissa, aivan järkyttävää!
Sinuna puhuisin miehesi kanssa yhä ja painottaisin, että et ole luopumassa uskostasi vaan haluat antaa lapsellesi (ja mahdolliseille tuleville lapsille) hyvän ja rakastetun elämän etkä siksi tahdo saada suurta lapsikatrasta.
Teidänkin suhteenne pysyy paljon parempana kun teillä on aikaa keskittyä toisiinnekin lapsen lisäksi.
Kokeile ihmeessä kierukkaa, aluksi voi tuntua väärältä mutta pian huomaatkin, että suuri taakka on pudonnut harteiltasi ja voitte nauttia miehesi kanssa toisistanne aivan uudella tavalla :)
Luulen, että miehesikin lämpenee asialle kokonaan viimeistään silloin!
[/quote]Joo, ehkei kannate valittaa täällä suurista vl-perheistä. Tapaturmia sattuu pienemmissäkin perheissä. Jumala sallii kaikenlaista tapahtua onnea, yllätyksiä, kolareita jne. Ehkäisyllä et pysty vaikuttamaan varjelukseen, ainoastaan lapsimäärään.
Alue: Aihe vapaa
Kuten varmasti arvaatkin niin päätökseen ehkäisystä/uskosi kieltämisestä saat tukea av:ltä aivan varmasti. Jos haluaisit oikeasti tukea uskonasioissa, et avautuisi täällä. Ei maailman ihmiset voi ymmärtää. Ratkaisusi teet kuitenkin itse, mistä haluat hakea tukea ja apua. Kumpaan joukkoon haluat kuulua. Sitä valintaa ei voi kukaan tehdä puolestasi eikä siihen saisi vaikuttaa edes miehesi. Et voi uskoa vain siksi että mies ei halua sinun eroavan. Toivon sinulle voimia tilanteeseesi!!!