Kysy jotain anoreksiaa sairastavalta
Eli aihe otsikossa. Olen sairastanut useamman vuoden ja ollut eri osastoilla pyörimässä. Toistaiseksi elämä edelleen yhtä helvettiä. Ajattelin ajankuluksi vastata jos joku haluaa kysyä jotain, kun tuntuu että ihmisillä on niin vääristyneet käsitykset anoreksiasta ja muista syömishäiriöistä.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Luuletko, että voisit olla tarjoilijana ravintolassa? Olen itse ollut kerran ravintolassa, jossa tarjoilijalla oli täysin selvä anoreksia, koska hän oli kuin keskitysleiriltä vapautunut. Hän vaikutti todella ihanalta ihmiseltä ja oli kauhea nähdä miten sairas hän oli. Miltä tuntuu olla ihmisten keskellä ja nähdä heidän syövän tavallista ruokaa ilman, että he näyttävät huolehtivan kaloreista pätkääkään?
Uskon että voisin. Se voisi varmaankin jopa tukea toipumista,kun näkisi miten muutkin ihmiset voivat syödä lihoamatta.
ap
Oletko jo kokeillut ajatusta, että kun syömishäiriömieli höpöttää "syö vähemmän yms", sanot sille "hiljaa, minä itse määrään täällä, en halua kuunnella sinua".
Minua auttoi bulimiasta toipumisessa kun tajusin (terapian myötä), että syömishäiriö huutelee kaikenlaista, mutta minä olen kuitenkin tallella ja voin päättää kuuntelenko ja tottelenko sairauden ajatuksia vai en. Muistan kun ensimmäiset kerrat olinkin oksentamatta, koska tajusin, että minä voin valita olla tekemättä niin.
Ortorektikkona en käy missään, syövät kuitenkin epäruokia.
Hölmöä seuraa olisi kuitenkin joka iikka. Joulun vietän syöden terveellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olet proana-ilmiöstä? Olen teinistä lähtien flirtaillut anoreksian kanssa, koska ihailen todella laihoja naisia ja teininä olinkin todella monella proanaforumilla. En kuitenkaan koskaan saanut syömishäiriötä, josta kiitän olematonta itsekuriani ja sitä, että olen todella kiinnostunut terveydestä. Jos näen tosi laihoja naisia tai jos painoni vahingossa putoaa pari kiloa, innostun laihduttamisesta ja joudun tietoisesti kääntämään huomioni pois painoasioista.
Kamala ilmiö. Proana on se syy, miksi anorektikoitapidetn pinnallisina huomionhakijoina.Syömishäiriötä ei haluta, sitä ei saada. Se on hengenvaarallinen sairaus!
ap
Eienääsyömishäiriöinen kirjoitti:
Oletko jo kokeillut ajatusta, että kun syömishäiriömieli höpöttää "syö vähemmän yms", sanot sille "hiljaa, minä itse määrään täällä, en halua kuunnella sinua".
Minua auttoi bulimiasta toipumisessa kun tajusin (terapian myötä), että syömishäiriö huutelee kaikenlaista, mutta minä olen kuitenkin tallella ja voin päättää kuuntelenko ja tottelenko sairauden ajatuksia vai en. Muistan kun ensimmäiset kerrat olinkin oksentamatta, koska tajusin, että minä voin valita olla tekemättä niin.
Tätä olen itsekkin käyttänyt ja kyllä se usein auttaakin, ei tosin aina.
ap
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41133 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoisitko minulle, että jos kyse ei kerran ole ulkonäöstä, niin miksi se lihominen tai normaalipaino sitten pelottaa niin paljon? Sairastin itse 15 vuotta bulimiaa ja vaikka senkin juurisyy oli perfektionismissa, niin kyllä sairauttani ylläpiti nimenomaan se, että halusin olla laiha. Siksi kummastuttaakin, miksi anoreksian kohdalla halutaan aina korostaa, ettei kyse ole ulkonäöstä.
Edelleenkin kärsin täydellisyydentavoittelun aiheuttamasta työuupumuksesta, mutta en enää bulimiasta, koska opin ymmärtämään, että jatkuva ahmiminen tuntuu paljon pahemmalta kuin normaalipainoisena olo.
Mulla sen kaiken takana on se että syömättämyys tuo kontrollintunteen ja päinvastoin. Sen takia painonnousu saa aikaa pelon kontrollinmenetyksestä ja ahdistus nousee sietämättömäksi.
apMiksi ahdistus sairaudesta ei nouse suuremmaksi kuin ahdistus painonnoususta? Sanot että sairaus on kauhea, mutta ilmeisesti sitten painonnousu on sinulle kuitenkin pahempi juttu.
tiivistit viimeisessä lauseessa hyvin
ap
En ole lukenut ketjua, mutta kysyn, millainen kasvatus sinulla oli? Ankara, lepsu, kontrolloiva, millainen?
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut ketjua, mutta kysyn, millainen kasvatus sinulla oli? Ankara, lepsu, kontrolloiva, millainen?
Melko lepsu. Vanhemmat eivät asettaneet tiukkoja rajoja, mutten toisaalta myöskään olisi sellaisi tarvinnut kun en ollut sellaista kännääjä tyyppiä
ap
Käyttäjä41133 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut ketjua, mutta kysyn, millainen kasvatus sinulla oli? Ankara, lepsu, kontrolloiva, millainen?
Melko lepsu. Vanhemmat eivät asettaneet tiukkoja rajoja, mutten toisaalta myöskään olisi sellaisi tarvinnut kun en ollut sellaista kännääjä tyyppiä
ap
Olen hämmästynyt. Luulin, että anorektikoiden vanhemmat ovat sairaan kontrolloivia ja sairaus johtuu siitä. -se, jolle vastasit
Vierailija kirjoitti:
Luuletko, että voisit olla tarjoilijana ravintolassa? Olen itse ollut kerran ravintolassa, jossa tarjoilijalla oli täysin selvä anoreksia, koska hän oli kuin keskitysleiriltä vapautunut. Hän vaikutti todella ihanalta ihmiseltä ja oli kauhea nähdä miten sairas hän oli. Miltä tuntuu olla ihmisten keskellä ja nähdä heidän syövän tavallista ruokaa ilman, että he näyttävät huolehtivan kaloreista pätkääkään?
En ole ap, mutta tiedän, että anat nauttii tuollaisesta, nähdä toisten syövän herkkuja hyvällä halulla, samalla kun itsellä nälkä kurnii vatsassa. Ovat mielellään ruoan kanssa tekemisissä, puhuvat jatkuvasti ruoasta ja tekevät ja syöttävät mielellään toisille ruokaa, maistamatta kuitenkaan itse lainkaan keitoksiaan. Ei siis todellakaan esim. niin, että kärsisivät tai inhoaisivat syöjiä noissa tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuletko, että voisit olla tarjoilijana ravintolassa? Olen itse ollut kerran ravintolassa, jossa tarjoilijalla oli täysin selvä anoreksia, koska hän oli kuin keskitysleiriltä vapautunut. Hän vaikutti todella ihanalta ihmiseltä ja oli kauhea nähdä miten sairas hän oli. Miltä tuntuu olla ihmisten keskellä ja nähdä heidän syövän tavallista ruokaa ilman, että he näyttävät huolehtivan kaloreista pätkääkään?
En ole ap, mutta tiedän, että anat nauttii tuollaisesta, nähdä toisten syövän herkkuja hyvällä halulla, samalla kun itsellä nälkä kurnii vatsassa. Ovat mielellään ruoan kanssa tekemisissä, puhuvat jatkuvasti ruoasta ja tekevät ja syöttävät mielellään toisille ruokaa, maistamatta kuitenkaan itse lainkaan keitoksiaan. Ei siis todellakaan esim. niin, että kärsisivät tai inhoaisivat syöjiä noissa tilanteissa.
Tuttua. Töissä oli anorektikko, joka leipoi työkavereille mm. jättikokoisia korvapuusteja ja suorastaan pakotti syömään ne.
Itse hän söi vain jotain omia yrttejä ja salaatteja, jos mitään ikinä nähtiin syövän. Ravintolaan häntä ei saanut ikinä mukaan millään.
Toivoisin, ettei vastaavissa ketjuissa kerrottaisi painoa - täällä kun on niitä syömishäiriöistä kärsiviä ihmisiä. Painon kertominen on myös täysin turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin, ettei vastaavissa ketjuissa kerrottaisi painoa - täällä kun on niitä syömishäiriöistä kärsiviä ihmisiä. Painon kertominen on myös täysin turhaa.
Anteeksi kuinka!? Miten joku painon kertominen vaikuttaa kehenkään millään tavalla. Kaikki kertokoot painonsa, jotka haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin, ettei vastaavissa ketjuissa kerrottaisi painoa - täällä kun on niitä syömishäiriöistä kärsiviä ihmisiä. Painon kertominen on myös täysin turhaa.
Anteeksi kuinka!? Miten joku painon kertominen vaikuttaa kehenkään millään tavalla. Kaikki kertokoot painonsa, jotka haluavat.
Anorektikot saavat toisten anorektikoiden painotiedoista lisää puhtia laihdutukseen.
Ns. lepsusta kasvatuksesta. Saitko tukea ja hoivaa?
Vierailija kirjoitti:
Ns. lepsusta kasvatuksesta. Saitko tukea ja hoivaa?
kyllä sain
Anoreksia on heikkojen sairaus. Jos ei ihminen osaa syödä aikuisena ihmisenä, syy löytyy ainoastaan peilistä. Ei muista. Voit käyttää syynä balettiharrastusta mutta ei mikään ulkoinen asia pakota sinua olemaan syömättä, vaan SINÄ itse!!
Pidä hyvää huolta itsestäsi. Kannustan, hengessä mukana! Ja käytä palveluita, aina voi hakeutua uudestaan. Moni hakee apua moneen kertaan. Kaikki ongelmat ei vaan näy päälle päin.
Rasittavia nämä kommentit, että anoreksia johtuisi kasvatuksesta tai muusta yksittäisestä asiasta. Voi kun olisikin helppoja selityksiä.
Mitä mieltä olet proana-ilmiöstä? Olen teinistä lähtien flirtaillut anoreksian kanssa, koska ihailen todella laihoja naisia ja teininä olinkin todella monella proanaforumilla. En kuitenkaan koskaan saanut syömishäiriötä, josta kiitän olematonta itsekuriani ja sitä, että olen todella kiinnostunut terveydestä. Jos näen tosi laihoja naisia tai jos painoni vahingossa putoaa pari kiloa, innostun laihduttamisesta ja joudun tietoisesti kääntämään huomioni pois painoasioista.