Kysy jotain anoreksiaa sairastavalta
Eli aihe otsikossa. Olen sairastanut useamman vuoden ja ollut eri osastoilla pyörimässä. Toistaiseksi elämä edelleen yhtä helvettiä. Ajattelin ajankuluksi vastata jos joku haluaa kysyä jotain, kun tuntuu että ihmisillä on niin vääristyneet käsitykset anoreksiasta ja muista syömishäiriöistä.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41133 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pidät ulkonäköä niin tärkeänä että sen vuoksi kannattaa vaarantaa terveytensä?
Kyse ei ole ulkonäöstä, vaan kontrollin tarpeesta.
apAivan. Kontrolli opiskelusta, kontrolli baletissa joka on aikalailla pelkkää kehon kontrollia äärimmilleen vietynä. Sama teema tuntuu toistuvan jostain syystä. Tiedän ex-voimistelijoita joilla on myös anoreksia...
Miksi on tärkeää olla jatkuvasti valppaana ja kontrolloida kaikkea? Jos ei ole aiheuttaako se ahdistusta. Itselläni oli "siivouspakko" ja jos en päässyt siivoamaan tuntui että tukehdun. Tämä meni onneksi itsekseen ohi , onko sinulla samanlaista. Toivon että pystyt piankin nauttimaan elämästä , tsemppiä sinulle!
Kai se on osittain myös luonteessa. Hyvä että pääsit asta pakostasi irti:) Mutta tuo sama tukehtumisen tunne on kyllä ainakin osittain mukana. Kiitos kovasti!
ap
Vierailija kirjoitti:
Oletko stressaantunut? Mitä tunteita tunnet? Ovatko tunteet vahvoja, millaisia tunteet ovat?
Olen stressaantunut
Mitä ajattelet osteoporoosista, johon sairastuvat melkein kaikki anorektikot? Tajuatko, mitä se tarkoittaa ja kuinka paljon se tulee rajoittamaan elämääsi?
Vierailija kirjoitti:
Mikä on erityisesti ollut hyvää ammattilaisen kanssa keskustelussa? Mitä asioita sinä haluat käsitellä jatkossa?
Keskustelu on auttanut tajuamaan ja lopulta hyväksymään, että tällä hetkellä minulla on sairaus,josta voi kuitenkin toipua. Haluan käsitellä ainakin sitä,miten käsitellä vaikeita asioita.
ap
Kiitos, tämä on hyvä vastaus siitä, miten voi vanhempana tukea. Erityisesti tämä ajatus, ettei kannata tarjota vaihtoehtoja, koska ratkaisujen tekeminen ahdistaa lisää.
Tunnetko syyllisyyttä, jos niin mistä? Tätä en kehtaisi kysyä livenä, mutta ehkä saat kiinni. Sairastunut usein tuntee syyllisyyttä asioista, joihin ei ole itse syyllinen. Mitä ajattelet voiko/pitääkö sairaan ottaa vastuu vai ennemminkin höllätä ja ottaa apua vastaan? Vai onko se juuri vastuunottoa?
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelet osteoporoosista, johon sairastuvat melkein kaikki anorektikot? Tajuatko, mitä se tarkoittaa ja kuinka paljon se tulee rajoittamaan elämääsi?
Pidän sitä motivaattorina. Sitä en meinaan halua.
ap
Käyttäjä41133 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä luulet anoreksiasi johtuvan?
Varmaa syytä en ole vielä löytönyt. Osittain varmasti perfektionistinen luonteeni ja paineet pärjätä opiskeluissa saattoivat olla laukaisevia tekijöitä. Toisaalta tanssin myös klassista balettia ja paineet siinä pärjäämisessä on kovat.
Psykodynaamisen terapiasuuntauksen mukaan anoreksia juontaa juurensa varhaisista traumoista. Niinkuin perfektionismikin. Oletko työstänyt asiaa psykoterapiassa?
Voisitko kontroloida itseesi niin että kasvattaisitkin lihaksia
Käyttäjä41133 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pidät ulkonäköä niin tärkeänä että sen vuoksi kannattaa vaarantaa terveytensä?
Kyse ei ole ulkonäöstä, vaan kontrollin tarpeesta.
ap
Kyllä se on ulkonäöstä kiinni, jos pelkäät lihomista.
Olet hyvä sellaisena kuin olet. Voimia ja toivottavasti terveempää elämää!
Miten tuosta parannutaan? Voiko kontrollin tarpeen siirtää johonkin muuhun?
Kontrolloinnin tarve johtuu aina pohjimmiltaan turvattomuudesta.
Kertoisitko minulle, että jos kyse ei kerran ole ulkonäöstä, niin miksi se lihominen tai normaalipaino sitten pelottaa niin paljon? Sairastin itse 15 vuotta bulimiaa ja vaikka senkin juurisyy oli perfektionismissa, niin kyllä sairauttani ylläpiti nimenomaan se, että halusin olla laiha. Siksi kummastuttaakin, miksi anoreksian kohdalla halutaan aina korostaa, ettei kyse ole ulkonäöstä.
Edelleenkin kärsin täydellisyydentavoittelun aiheuttamasta työuupumuksesta, mutta en enää bulimiasta, koska opin ymmärtämään, että jatkuva ahmiminen tuntuu paljon pahemmalta kuin normaalipainoisena olo.
Vierailija kirjoitti:
Tunnetko syyllisyyttä, jos niin mistä? Tätä en kehtaisi kysyä livenä, mutta ehkä saat kiinni. Sairastunut usein tuntee syyllisyyttä asioista, joihin ei ole itse syyllinen. Mitä ajattelet voiko/pitääkö sairaan ottaa vastuu vai ennemminkin höllätä ja ottaa apua vastaan? Vai onko se juuri vastuunottoa?
Tunnen ihan valtavaa syyllisyyttä tästä sairaudesta. Ja siitä minkälaisen määrän huolta se on aiheuttanut. Vaikka hoitajani on sanonut, etten vois sille mitään, tuntuu kuitenkin, että olen epäonnistunut täysin, kun en ole useista paranemisyrityksistäkään huolimatta päässyt vielä ”terveiden kirjoihin”. Ja tuosta vastuusta, juurikin se, että sanotaan ota vastuuta itsestäsi ja syö aiheuttaa lisää syyllisyyttä, mutta on siinä tavallaan perääkin. Mielestäni vastuun ottaminen tässä asiassa on sitä, että ottaa avun vastaan,myöntää ongelman ja tekee itse parhaansa. Toki vaikeissa vaiheissa sairaudentunto hiipuu ja ihminem ei kykene enää ajattelemaan selkeästi, jolloin ammattilaisten ja läheisten olisi hybä auttaa ja ottaa koppia, jotta sairastunut pääsee parempaan kuntoon ja voi taas pikkuhiljaa alkaa ottaa itse enemmän vastuuta omasta tilanteestaan.
ap
Jos kyse on vain kontrollista, mikset vaihda anoreksiaa ortoreksiaan?
Vierailija kirjoitti:
Kertoisitko minulle, että jos kyse ei kerran ole ulkonäöstä, niin miksi se lihominen tai normaalipaino sitten pelottaa niin paljon? Sairastin itse 15 vuotta bulimiaa ja vaikka senkin juurisyy oli perfektionismissa, niin kyllä sairauttani ylläpiti nimenomaan se, että halusin olla laiha. Siksi kummastuttaakin, miksi anoreksian kohdalla halutaan aina korostaa, ettei kyse ole ulkonäöstä.
Edelleenkin kärsin täydellisyydentavoittelun aiheuttamasta työuupumuksesta, mutta en enää bulimiasta, koska opin ymmärtämään, että jatkuva ahmiminen tuntuu paljon pahemmalta kuin normaalipainoisena olo.
Mulla sen kaiken takana on se että syömättämyys tuo kontrollintunteen ja päinvastoin. Sen takia painonnousu saa aikaa pelon kontrollinmenetyksestä ja ahdistus nousee sietämättömäksi.
ap
Luuletko, että voisit olla tarjoilijana ravintolassa? Olen itse ollut kerran ravintolassa, jossa tarjoilijalla oli täysin selvä anoreksia, koska hän oli kuin keskitysleiriltä vapautunut. Hän vaikutti todella ihanalta ihmiseltä ja oli kauhea nähdä miten sairas hän oli. Miltä tuntuu olla ihmisten keskellä ja nähdä heidän syövän tavallista ruokaa ilman, että he näyttävät huolehtivan kaloreista pätkääkään?
Käyttäjä41133 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoisitko minulle, että jos kyse ei kerran ole ulkonäöstä, niin miksi se lihominen tai normaalipaino sitten pelottaa niin paljon? Sairastin itse 15 vuotta bulimiaa ja vaikka senkin juurisyy oli perfektionismissa, niin kyllä sairauttani ylläpiti nimenomaan se, että halusin olla laiha. Siksi kummastuttaakin, miksi anoreksian kohdalla halutaan aina korostaa, ettei kyse ole ulkonäöstä.
Edelleenkin kärsin täydellisyydentavoittelun aiheuttamasta työuupumuksesta, mutta en enää bulimiasta, koska opin ymmärtämään, että jatkuva ahmiminen tuntuu paljon pahemmalta kuin normaalipainoisena olo.
Mulla sen kaiken takana on se että syömättämyys tuo kontrollintunteen ja päinvastoin. Sen takia painonnousu saa aikaa pelon kontrollinmenetyksestä ja ahdistus nousee sietämättömäksi.
ap
Miksi ahdistus sairaudesta ei nouse suuremmaksi kuin ahdistus painonnoususta? Sanot että sairaus on kauhea, mutta ilmeisesti sitten painonnousu on sinulle kuitenkin pahempi juttu.
Mikset vaan syö?