"lasten takia" jatkaminen...

Huomattavan avartavaa keskustelua ;)

Suurta kusetusta. Suurin osa naisista, jotka vastaa "lasten takia", haluaa todellisuudessa vain säilyttää kivan talon ja elintason, ei kehtaa sukulaisille myöntää epäonnistuneensa puolison valinnassa, pelkää yksinäisyyttä tai ei osaa/uskalla ottaa vastuuta omasta elämästään ja lapsistaan. Siis täysin itsekkäitä syitä. Ne naiset saisivat kysyä itseltään, haluaisivatko he omille lapsilleen aikuisena samanlaista elämää. Ja jos eivät, niin miksi sitten itselleen? Olisivatko he halunneet oman äitinsä olevan marttyyri ja unohtavan oman elämänsä "lasten takia", siis kulissin ja laiskuuden? Varmaankaan kukaan ei toivo oman äitinsä kärsivän rakkaudettomassa parisuhteessa vuosikausia.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 16:48"]

Suurta kusetusta. Suurin osa naisista, jotka vastaa "lasten takia", haluaa todellisuudessa vain säilyttää kivan talon ja elintason, ei kehtaa sukulaisille myöntää epäonnistuneensa puolison valinnassa, pelkää yksinäisyyttä tai ei osaa/uskalla ottaa vastuuta omasta elämästään ja lapsistaan. Siis täysin itsekkäitä syitä. Ne naiset saisivat kysyä itseltään, haluaisivatko he omille lapsilleen aikuisena samanlaista elämää. Ja jos eivät, niin miksi sitten itselleen? Olisivatko he halunneet oman äitinsä olevan marttyyri ja unohtavan oman elämänsä "lasten takia", siis kulissin ja laiskuuden? Varmaankaan kukaan ei toivo oman äitinsä kärsivän rakkaudettomassa parisuhteessa vuosikausia.

[/quote]

Tavallaa totta, mutta minä haluan säilyttää kivan talon, elintason sekä hyvän asuinalueen JUURI lasten takia, enkä suinkaan itsekkäistä syistä. Yksinäni voisin asua vuokralla vähän huonommallakin alueella ja syödä lounaaksi leipää...

Eilen oli pitkä ketju aiheesta, mutta en voi laittaa linkkiä, kun en tolla hakutoiminnolla sitä löytänyt.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 16:53"]

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 16:48"]

Suurta kusetusta. Suurin osa naisista, jotka vastaa "lasten takia", haluaa todellisuudessa vain säilyttää kivan talon ja elintason, ei kehtaa sukulaisille myöntää epäonnistuneensa puolison valinnassa, pelkää yksinäisyyttä tai ei osaa/uskalla ottaa vastuuta omasta elämästään ja lapsistaan. Siis täysin itsekkäitä syitä. Ne naiset saisivat kysyä itseltään, haluaisivatko he omille lapsilleen aikuisena samanlaista elämää. Ja jos eivät, niin miksi sitten itselleen? Olisivatko he halunneet oman äitinsä olevan marttyyri ja unohtavan oman elämänsä "lasten takia", siis kulissin ja laiskuuden? Varmaankaan kukaan ei toivo oman äitinsä kärsivän rakkaudettomassa parisuhteessa vuosikausia.

[/quote]

Tavallaa totta, mutta minä haluan säilyttää kivan talon, elintason sekä hyvän asuinalueen JUURI lasten takia, enkä suinkaan itsekkäistä syistä. Yksinäni voisin asua vuokralla vähän huonommallakin alueella ja syödä lounaaksi leipää...

[/quote]

En usko että lapset olisivat AINOA syy? ;)

En itse ymmärrä näitä marttyyrina eläviä. Oma äitini erosi isästäni koska suhde ei vaan toiminut. En koskaan syyllistänyt häntä saati isääni heidän erostaan. Aivan taatusti olisin ihmetellyt jos olisivat pysytelleet yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 16:53"]

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 16:48"]

Suurta kusetusta. Suurin osa naisista, jotka vastaa "lasten takia", haluaa todellisuudessa vain säilyttää kivan talon ja elintason, ei kehtaa sukulaisille myöntää epäonnistuneensa puolison valinnassa, pelkää yksinäisyyttä tai ei osaa/uskalla ottaa vastuuta omasta elämästään ja lapsistaan. Siis täysin itsekkäitä syitä. Ne naiset saisivat kysyä itseltään, haluaisivatko he omille lapsilleen aikuisena samanlaista elämää. Ja jos eivät, niin miksi sitten itselleen? Olisivatko he halunneet oman äitinsä olevan marttyyri ja unohtavan oman elämänsä "lasten takia", siis kulissin ja laiskuuden? Varmaankaan kukaan ei toivo oman äitinsä kärsivän rakkaudettomassa parisuhteessa vuosikausia.

[/quote]

Tavallaa totta, mutta minä haluan säilyttää kivan talon, elintason sekä hyvän asuinalueen JUURI lasten takia, enkä suinkaan itsekkäistä syistä. Yksinäni voisin asua vuokralla vähän huonommallakin alueella ja syödä lounaaksi leipää...

[/quote]

MInulla sama homma. Kolmen lapsemme parhaat kaverit asuvat aivan vieressä ja koulu on kulman takana. Miehellä tai minulla ei olisi mitenkään yksinämme varaa asua lähelläkään täällä, vaan joutuisimme muuttamaan monen kilometrin päähän tästä kaikesta. Lapset ovat onnellisia ja tasapainoisia ja rakastavat kotiamme ja tätä ympäristöä, jossa on turvallista ja rauhallista. He ovat asuneet tässä koko elämänsä, kaikki on tuttua. Paras kaveri on kahden talon päässä jokaisella, senkun vaan laittaa kengät jalkaan ja lähtee leikkimään heti koulun jälkeen.

Itse elän seksittömässä liitossa, mutta mies haluaa ehdottomasti pysyä yhdessä. En rakasta miestäni ja kaipaan omaa rauhaa.Mietin jokaikinen päivä, mitä tässä kannattaa tehdä. Onko yhden ihmisen onni sen arvoinen, että pistän kolmen pienen lapsen elämät mullin mallin. Ja mikä onni? Mikä takuu eroakaan olisi minulle mistään onnesta, kun en voi edes kuvitella enää löytäväni ketään, joka kaikenlisäksi rakastaisi lapsiammekin. Oma rauha olisi tietysti ihanaa, mutta tätä hommaa on niin helppo pyörittää, kun on kaksi aikuista aktiivisesti lasten saatavilla.

Vielä en ole siinä pisteessä ainakaan, että lähtisin. Mietin. 

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:52"]

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 16:53"]

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 16:48"]

Suurta kusetusta. Suurin osa naisista, jotka vastaa "lasten takia", haluaa todellisuudessa vain säilyttää kivan talon ja elintason, ei kehtaa sukulaisille myöntää epäonnistuneensa puolison valinnassa, pelkää yksinäisyyttä tai ei osaa/uskalla ottaa vastuuta omasta elämästään ja lapsistaan. Siis täysin itsekkäitä syitä. Ne naiset saisivat kysyä itseltään, haluaisivatko he omille lapsilleen aikuisena samanlaista elämää. Ja jos eivät, niin miksi sitten itselleen? Olisivatko he halunneet oman äitinsä olevan marttyyri ja unohtavan oman elämänsä "lasten takia", siis kulissin ja laiskuuden? Varmaankaan kukaan ei toivo oman äitinsä kärsivän rakkaudettomassa parisuhteessa vuosikausia.

[/quote]

Tavallaa totta, mutta minä haluan säilyttää kivan talon, elintason sekä hyvän asuinalueen JUURI lasten takia, enkä suinkaan itsekkäistä syistä. Yksinäni voisin asua vuokralla vähän huonommallakin alueella ja syödä lounaaksi leipää...

[/quote]

MInulla sama homma. Kolmen lapsemme parhaat kaverit asuvat aivan vieressä ja koulu on kulman takana. Miehellä tai minulla ei olisi mitenkään yksinämme varaa asua lähelläkään täällä, vaan joutuisimme muuttamaan monen kilometrin päähän tästä kaikesta. Lapset ovat onnellisia ja tasapainoisia ja rakastavat kotiamme ja tätä ympäristöä, jossa on turvallista ja rauhallista. He ovat asuneet tässä koko elämänsä, kaikki on tuttua. Paras kaveri on kahden talon päässä jokaisella, senkun vaan laittaa kengät jalkaan ja lähtee leikkimään heti koulun jälkeen.

Itse elän seksittömässä liitossa, mutta mies haluaa ehdottomasti pysyä yhdessä. En rakasta miestäni ja kaipaan omaa rauhaa.Mietin jokaikinen päivä, mitä tässä kannattaa tehdä. Onko yhden ihmisen onni sen arvoinen, että pistän kolmen pienen lapsen elämät mullin mallin. Ja mikä onni? Mikä takuu eroakaan olisi minulle mistään onnesta, kun en voi edes kuvitella enää löytäväni ketään, joka kaikenlisäksi rakastaisi lapsiammekin. Oma rauha olisi tietysti ihanaa, mutta tätä hommaa on niin helppo pyörittää, kun on kaksi aikuista aktiivisesti lasten saatavilla.

Vielä en ole siinä pisteessä ainakaan, että lähtisin. Mietin. 

[/quote]Identtinen tilanne täälläkin. Olen miettinyt asiaa jo kauan ja jatkan miettimistä yhä vieläkin. Rakkautta ei ole, mutta emme riitelekään mieheni kanssa. Me vain olemme ja päivät ja viikot kuluvat. Lapset ovat onnellisia ja elämä sujuu. Voisi sitä huonomminkin olla.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:57"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:52"]

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 16:53"]

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 16:48"]

Suurta kusetusta. Suurin osa naisista, jotka vastaa "lasten takia", haluaa todellisuudessa vain säilyttää kivan talon ja elintason, ei kehtaa sukulaisille myöntää epäonnistuneensa puolison valinnassa, pelkää yksinäisyyttä tai ei osaa/uskalla ottaa vastuuta omasta elämästään ja lapsistaan. Siis täysin itsekkäitä syitä. Ne naiset saisivat kysyä itseltään, haluaisivatko he omille lapsilleen aikuisena samanlaista elämää. Ja jos eivät, niin miksi sitten itselleen? Olisivatko he halunneet oman äitinsä olevan marttyyri ja unohtavan oman elämänsä "lasten takia", siis kulissin ja laiskuuden? Varmaankaan kukaan ei toivo oman äitinsä kärsivän rakkaudettomassa parisuhteessa vuosikausia.

[/quote]

Tavallaa totta, mutta minä haluan säilyttää kivan talon, elintason sekä hyvän asuinalueen JUURI lasten takia, enkä suinkaan itsekkäistä syistä. Yksinäni voisin asua vuokralla vähän huonommallakin alueella ja syödä lounaaksi leipää...

[/quote]

MInulla sama homma. Kolmen lapsemme parhaat kaverit asuvat aivan vieressä ja koulu on kulman takana. Miehellä tai minulla ei olisi mitenkään yksinämme varaa asua lähelläkään täällä, vaan joutuisimme muuttamaan monen kilometrin päähän tästä kaikesta. Lapset ovat onnellisia ja tasapainoisia ja rakastavat kotiamme ja tätä ympäristöä, jossa on turvallista ja rauhallista. He ovat asuneet tässä koko elämänsä, kaikki on tuttua. Paras kaveri on kahden talon päässä jokaisella, senkun vaan laittaa kengät jalkaan ja lähtee leikkimään heti koulun jälkeen.

Itse elän seksittömässä liitossa, mutta mies haluaa ehdottomasti pysyä yhdessä. En rakasta miestäni ja kaipaan omaa rauhaa.Mietin jokaikinen päivä, mitä tässä kannattaa tehdä. Onko yhden ihmisen onni sen arvoinen, että pistän kolmen pienen lapsen elämät mullin mallin. Ja mikä onni? Mikä takuu eroakaan olisi minulle mistään onnesta, kun en voi edes kuvitella enää löytäväni ketään, joka kaikenlisäksi rakastaisi lapsiammekin. Oma rauha olisi tietysti ihanaa, mutta tätä hommaa on niin helppo pyörittää, kun on kaksi aikuista aktiivisesti lasten saatavilla.

Vielä en ole siinä pisteessä ainakaan, että lähtisin. Mietin. 

[/quote]Identtinen tilanne täälläkin. Olen miettinyt asiaa jo kauan ja jatkan miettimistä yhä vieläkin. Rakkautta ei ole, mutta emme riitelekään mieheni kanssa. Me vain olemme ja päivät ja viikot kuluvat. Lapset ovat onnellisia ja elämä sujuu. Voisi sitä huonomminkin olla.
[/quote]

Meitä taitaa ollakin aika monta. Itselläni sama tilanne. Melkein joka päivä mietin eroa, mutta en halua rikkoa perhettä lasten takia. Enkä menettää kotiani.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:52"][quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 16:53"]

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 16:48"]

Suurta kusetusta. Suurin osa naisista, jotka vastaa "lasten takia", haluaa todellisuudessa vain säilyttää kivan talon ja elintason, ei kehtaa sukulaisille myöntää epäonnistuneensa puolison valinnassa, pelkää yksinäisyyttä tai ei osaa/uskalla ottaa vastuuta omasta elämästään ja lapsistaan. Siis täysin itsekkäitä syitä. Ne naiset saisivat kysyä itseltään, haluaisivatko he omille lapsilleen aikuisena samanlaista elämää. Ja jos eivät, niin miksi sitten itselleen? Olisivatko he halunneet oman äitinsä olevan marttyyri ja unohtavan oman elämänsä "lasten takia", siis kulissin ja laiskuuden? Varmaankaan kukaan ei toivo oman äitinsä kärsivän rakkaudettomassa parisuhteessa vuosikausia.

[/quote]

Tavallaa totta, mutta minä haluan säilyttää kivan talon, elintason sekä hyvän asuinalueen JUURI lasten takia, enkä suinkaan itsekkäistä syistä. Yksinäni voisin asua vuokralla vähän huonommallakin alueella ja syödä lounaaksi leipää...

[/quote]

MInulla sama homma. Kolmen lapsemme parhaat kaverit asuvat aivan vieressä ja koulu on kulman takana. Miehellä tai minulla ei olisi mitenkään yksinämme varaa asua lähelläkään täällä, vaan joutuisimme muuttamaan monen kilometrin päähän tästä kaikesta. Lapset ovat onnellisia ja tasapainoisia ja rakastavat kotiamme ja tätä ympäristöä, jossa on turvallista ja rauhallista. He ovat asuneet tässä koko elämänsä, kaikki on tuttua. Paras kaveri on kahden talon päässä jokaisella, senkun vaan laittaa kengät jalkaan ja lähtee leikkimään heti koulun jälkeen.

Itse elän seksittömässä liitossa, mutta mies haluaa ehdottomasti pysyä yhdessä. En rakasta miestäni ja kaipaan omaa rauhaa.Mietin jokaikinen päivä, mitä tässä kannattaa tehdä. Onko yhden ihmisen onni sen arvoinen, että pistän kolmen pienen lapsen elämät mullin mallin. Ja mikä onni? Mikä takuu eroakaan olisi minulle mistään onnesta, kun en voi edes kuvitella enää löytäväni ketään, joka kaikenlisäksi rakastaisi lapsiammekin. Oma rauha olisi tietysti ihanaa, mutta tätä hommaa on niin helppo pyörittää, kun on kaksi aikuista aktiivisesti lasten saatavilla.

Vielä en ole siinä pisteessä ainakaan, että lähtisin. Mietin. 
[/quote]
Just. Miehen pitäisi jopa rakastaa muille miehille tuotettuja jälkeläisiä. Niin kohtuuttomat vaatimukset sinulla, että todennäköisesti miehesi on ihanin maailmassa, mutta sinä olet vittupää, jolle mikään ei riitä. Tietysti kumppanin lapsia pitää sietää ja kohdella kuin ihmisiä, mutta ei todellakaan tarvitse esittää edes pitävänsä niistä. Lähes jokainen uusperheessä elävä varmasti toivoo kumppanin lasten kuolemaa enemmän kuin mitään muuta, sitä ei vaan ole soveliasta sanoa ääneen.

Surullista. Vanhempien parisuhde on lasten koti, ei kai kukaan halua lapsille huonoa kotia ja ihan vääränlaista parisuhde-esimerkkiä antaa. Sitten lapset painivat noiden ongelmien kanssa omissa parisuhteissaan tulevaisuudessa.

Tuossa oli jokunen vastaillut että antavat vain elämän kulua. Eihän siinä sinänsä mitään, asiat voisi olla huonomminkin kuin sujuva arki :) Itse en ymmärrrä heitä, joilla se arki ei enimmäkseen suju ja se yhteiselo on käytännössä todella huono kämppissuhde jossa toisen tekemiset lähinnä ärsyttävät. Satunnaiset, ontot läheisyyden hetket kai sitten riittää..?

up.