Mieheni puhui humalassa siittiöidensä pakastamisesta

onko kaikki velat tatuoituja, lävistettyjä siilitukkia?

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia ihmetyttää. Oletetaan, että mies ei olisi koskaan puhunut vasektomiasta, tai varannut sille aikaa. Olisi vain aina sanonut, kuten kai sanoo nytkin, ettei halua koskaan lapsia, piste. Olisiko ap:n suhtautuminen erilaista? Silloinhan miehellä olisi ihan yhtä lailla mahdollisuus tulla isäksi joskus, kuten siittiöiden pakastamisen tapaksessakin. Jossain aiemmassa viestissä ap sanoi, että jos mies ei mene steriloitavaksi, niin hän menee. Koska ap:lla tuntuu olevan muutenkin jyrkempi suhtautuminen asiaan kuin miehellä, niin eikö tämä ap:n torvet solmuun -ratkaisu olisi kaikkein luonnollisin muutenkin?

Ongelma on siinä, että ap kokee itsensä ja suhteensa uhatuksi, jos miehellä ei ehkä olisikaan aivan yhtä jyrkkä suhtautuminen asiaan. Tämä siitä huolimatta, vaikka mieskään ei halua lapsia. Ja vaikka mies on menossa vasektomiaan ja vaikka hän haluaa ap:n kanssa naimisiin...

Vierailija kirjoitti:

Ap, minusta sinulla on oudon tunneperäinen ja ehdoton suhtautuminen lapsettomuuteen, siis tulkitsen viestejäsi niin, että puolisollakin pitää olla jotenkin kiinteä osa persoonaa se, ettei hän koskaan ikimaailmassa voisi ajatella saavansa lasta. 

Kun fakta on se, ettet itsekään voi tietää nyt, ettet koskaan tule haluamaan lasta. Voit selittää itsetuntemuksesta jne mitä tahansa, mutta et silti tiedä, miten tulevaisuudessa ajattelet. 

Uskon samaa kuin joku muu aiemmin tässä ketjussa, että mies ajattelee ennen kaikkea sinua. Hän luultavasti ymmärtää, että monilla naisilla iän myötä hormonit sanelee eikä järki, jolloin vakaasti tehty lapsettomuuspäätös ei enää pidäkään. Jos miehesi asenne lapsettomuuteen ei ole yhtä jyrkkä kuin sinulla, onko se automaattisesti syy jättää hänet?

Entä jos kävisi ilmi, että miehesi on luovuttanut siittiöitä, ja niistä on saattanut saada alkunsa lapsi joskus jossain, olisiko se peruste päättää suhde? 

Minä olen 47-vuotias vapaaehtoisesti lapseton mies. Olen lopettanut pitkän parisuhteen sen vuoksi, että nainen 36-vuotiaana sittenkin tajusi haluavansa lapsen. En ole ikinä halunnut lapsia, mutta en kyllä halua vasektomiaakaan. Jotenkin sitä alitajunnassa liittää tämänkin asian "kyvykkyyteen" tms. Vähän vaikea selittää. Miehenä ymmärrän kuitenkin täydellisesti puolisosi halun pakastaa siittiöitään, vaikkei lasta haluaisikaan.

Tämä minullakin pisti silmään. Olen itsekin vela, mutta en rakenna identiteettiäni sen varaan, kuten ap näyttää tekevän. Jos minun pitäisi kertoa itsestäni vieraille ihmisille, luultavasti lapsettomuuteni ei juolahtaisi edes mieleeni. Ap taas oletettavasti mainitsisi sen suunnilleen ensimmäisenä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, minusta sinulla on oudon tunneperäinen ja ehdoton suhtautuminen lapsettomuuteen, siis tulkitsen viestejäsi niin, että puolisollakin pitää olla jotenkin kiinteä osa persoonaa se, ettei hän koskaan ikimaailmassa voisi ajatella saavansa lasta. 

Kun fakta on se, ettet itsekään voi tietää nyt, ettet koskaan tule haluamaan lasta. Voit selittää itsetuntemuksesta jne mitä tahansa, mutta et silti tiedä, miten tulevaisuudessa ajattelet. 

Uskon samaa kuin joku muu aiemmin tässä ketjussa, että mies ajattelee ennen kaikkea sinua. Hän luultavasti ymmärtää, että monilla naisilla iän myötä hormonit sanelee eikä järki, jolloin vakaasti tehty lapsettomuuspäätös ei enää pidäkään. Jos miehesi asenne lapsettomuuteen ei ole yhtä jyrkkä kuin sinulla, onko se automaattisesti syy jättää hänet?

Entä jos kävisi ilmi, että miehesi on luovuttanut siittiöitä, ja niistä on saattanut saada alkunsa lapsi joskus jossain, olisiko se peruste päättää suhde? 

Minä olen 47-vuotias vapaaehtoisesti lapseton mies. Olen lopettanut pitkän parisuhteen sen vuoksi, että nainen 36-vuotiaana sittenkin tajusi haluavansa lapsen. En ole ikinä halunnut lapsia, mutta en kyllä halua vasektomiaakaan. Jotenkin sitä alitajunnassa liittää tämänkin asian "kyvykkyyteen" tms. Vähän vaikea selittää. Miehenä ymmärrän kuitenkin täydellisesti puolisosi halun pakastaa siittiöitään, vaikkei lasta haluaisikaan.

Varnasti on tunneperäinen suhtautuminen elämäni tärkeimpään ihmissuhteeseen ja sen tulevaisuuteen.

Näihin "et itsekään voi tietää" -jankutuksiin en jaksa enää vastata. Osalle on kumman vaikeaa ymmärtää, että maailmassa on myös varmoja veloja. Niitä jotka eivät ole koskaan halunneet lapsia. Ilmeisesti heidän piireissään kaikki muuttavat mielensä viimeistään keski-iässä. Kertoo niistä piireistä enemmän kuin veloista yleensä.

Ja ei, siittiöiden luovutus ei haittaisi, kunhan se olisi toteutettu niin ettei ovelle koskaan ilmesty miehen jälkeläisiä isäänsä kaipailemaan.

Ap

Moni 35-45 lapsen pyöräyttäneistä entisistä veloista ovat olleet omasta mielestään vielä 5-10 vuotta aikaisemmin "varmoja veloja".  Nuorena tietysti kaikki on helppoa ja yksinkertaista ja varmaa.

Juuri näin. On monia vanhoja lapsettomia ihmisiä, jotka eivät koskaan ole halunneet lasta. Mutta ei ole yhtäkään, joka olisi nuorena 100% varmasti tiennyt, ettei ikinä tule lapsia haluamaan. Tätä ap ei tunnu ymmärtävän. 

N59

Mistä sinä tämän tiedät? Tunnet kaikki maailman vanhatkin velat ja heidän ajatuksensa nuoruudesta vanhuuteen?

Pelottavaa.

Ap

Tiedän sen siitä, koska tulevaisuuteen näkeminen on looginen mahdottomuus. Ihan jokaiselle. 

N59

Jos olisin jo nuoresta lähtien ollut aivan varma, että haluan lapsen, sanottaisiinko minullekin kun olen hieman alle 30, että voi kun olet niin nuori vielä ja vielä se mielesi muuttuu?

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin jo nuoresta lähtien ollut aivan varma, että haluan lapsen, sanottaisiinko minullekin kun olen hieman alle 30, että voi kun olet niin nuori vielä ja vielä se mielesi muuttuu?

Ei, mutta jos olisit esim. 20-vuotias, niin sanoisin kyllä että odota nyt hiukan. 

Näen sieluni silmin ap:n ja miehensä. Ap on feministinen jyrä, joka illanistujaisissa selittää kavereilleen: "Make ja mä ei koskaan haluta lapsia. Make ei yhtään tykkää lihasta, ja sen takia me ollaan vegaaneja. Kun tavatttiin niin mulla oli kolme kissaa, ja onneksi Makekin RAKASTAA kissoja."

Kun todellisuudessa Makelle on tärkeintä se, että saa pimppaa, ja on huomannut että helpoiten se tapahtuu kun myötäilee vaimoaan ja antaa tämän höyrytä omiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin jo nuoresta lähtien ollut aivan varma, että haluan lapsen, sanottaisiinko minullekin kun olen hieman alle 30, että voi kun olet niin nuori vielä ja vielä se mielesi muuttuu?

Huono vertaus. En ole huomannut, että kukaan olisi tässä ketjussa sanonut ap:lle, ettei tämän pitäisi mennä steriloitavaksi. 

Ehkä se onkin ap:n intuitio joka nyt varoittelee suhteen jatkosta? Sinänsä mielestäni sperman pakkasessa ei tarvitsisi häiritä ketään, jos suhde on kunnossa. Oletko ap intuitiivinen ihminen? Mitä sydämesi sinulle sanoo? vinkki: asiaa kannattaa miettiä rakkauden lähtökohdasta, ei pelon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aplla se mieli vielä muuttuu. Ei ole siksi itse mennyt sterkkaan kun jollain tasolla tietää että kuitenkin itse vielä jossain vaiheessa haluaa lapsia. Sitten toki voi ajatuksen ohittaa, mutta siellä se muhii takaraivossa.

Jos jotain olen elämässä oppinut niin se on se että ”koskaan ei voi sanoa ei koskaan”. Ja tää ei koske siis vain lapsentekoa. Vaan kaikkea. Niin monessa asiassa tilanteet on äkkiä muuttuneet ja keikahtaneet päälaelleen, ja siksipä on parasta olla vannomatta mistään mitään.

En ole mennyt sterkkaan koska en sitä laillisesti vielä saa.

Ja ei, kaikkien elämä ei ole samanlaista vuoristorataa ja heilahtelua kuin sinulla. Jotkut tuntevat itsensä hyvin jo varhain.

Ap

Mistä sä tiedät kuinka sekopäisesti sä heilahtelet 10 vuoden päästä?

Näetkö tulevaisuuteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin jo nuoresta lähtien ollut aivan varma, että haluan lapsen, sanottaisiinko minullekin kun olen hieman alle 30, että voi kun olet niin nuori vielä ja vielä se mielesi muuttuu?

Huono vertaus. En ole huomannut, että kukaan olisi tässä ketjussa sanonut ap:lle, ettei tämän pitäisi mennä steriloitavaksi. 

Minä kyllä ehdotin kohdun poistamista.

Nyt sillä on takaportti auki, ei se oikeasti rakasta miestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, minusta sinulla on oudon tunneperäinen ja ehdoton suhtautuminen lapsettomuuteen, siis tulkitsen viestejäsi niin, että puolisollakin pitää olla jotenkin kiinteä osa persoonaa se, ettei hän koskaan ikimaailmassa voisi ajatella saavansa lasta. 

Kun fakta on se, ettet itsekään voi tietää nyt, ettet koskaan tule haluamaan lasta. Voit selittää itsetuntemuksesta jne mitä tahansa, mutta et silti tiedä, miten tulevaisuudessa ajattelet. 

Uskon samaa kuin joku muu aiemmin tässä ketjussa, että mies ajattelee ennen kaikkea sinua. Hän luultavasti ymmärtää, että monilla naisilla iän myötä hormonit sanelee eikä järki, jolloin vakaasti tehty lapsettomuuspäätös ei enää pidäkään. Jos miehesi asenne lapsettomuuteen ei ole yhtä jyrkkä kuin sinulla, onko se automaattisesti syy jättää hänet?

Entä jos kävisi ilmi, että miehesi on luovuttanut siittiöitä, ja niistä on saattanut saada alkunsa lapsi joskus jossain, olisiko se peruste päättää suhde? 

Minä olen 47-vuotias vapaaehtoisesti lapseton mies. Olen lopettanut pitkän parisuhteen sen vuoksi, että nainen 36-vuotiaana sittenkin tajusi haluavansa lapsen. En ole ikinä halunnut lapsia, mutta en kyllä halua vasektomiaakaan. Jotenkin sitä alitajunnassa liittää tämänkin asian "kyvykkyyteen" tms. Vähän vaikea selittää. Miehenä ymmärrän kuitenkin täydellisesti puolisosi halun pakastaa siittiöitään, vaikkei lasta haluaisikaan.

Tämä minullakin pisti silmään. Olen itsekin vela, mutta en rakenna identiteettiäni sen varaan, kuten ap näyttää tekevän. Jos minun pitäisi kertoa itsestäni vieraille ihmisille, luultavasti lapsettomuuteni ei juolahtaisi edes mieleeni. Ap taas oletettavasti mainitsisi sen suunnilleen ensimmäisenä. 

Tuohon päälle vegaanius ja crossfit niin sen pää räjähtäis kun se ei osais päättää millä aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Näen sieluni silmin ap:n ja miehensä. Ap on feministinen jyrä, joka illanistujaisissa selittää kavereilleen: "Make ja mä ei koskaan haluta lapsia. Make ei yhtään tykkää lihasta, ja sen takia me ollaan vegaaneja. Kun tavatttiin niin mulla oli kolme kissaa, ja onneksi Makekin RAKASTAA kissoja."

Kun todellisuudessa Makelle on tärkeintä se, että saa pimppaa, ja on huomannut että helpoiten se tapahtuu kun myötäilee vaimoaan ja antaa tämän höyrytä omiaan. 

Sun pitäisi kirjoittaa kirja, tunnet ihmismielen niin hyvin. Anna sille nimeksi, olen idiootti ja yleistän kaikki ihmiset?

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin jo nuoresta lähtien ollut aivan varma, että haluan lapsen, sanottaisiinko minullekin kun olen hieman alle 30, että voi kun olet niin nuori vielä ja vielä se mielesi muuttuu?

Tässähän toki pitää ottaa huomioon myös se historiallinen konteksti että suurin osa ihmisistä on niitä lapsia tehnyt.

Voi hyvän tähen tämä palsta on täynnä umpihulluja.

Tämä ketju on taas malliesimerkki väärinymmärtämisestä ja hysteeristen hyeenoiden päällekäymisestä.

Miten voi olla niin vaikeaa lukea ajatuksella ja ymmärtää lukemaansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, minusta sinulla on oudon tunneperäinen ja ehdoton suhtautuminen lapsettomuuteen, siis tulkitsen viestejäsi niin, että puolisollakin pitää olla jotenkin kiinteä osa persoonaa se, ettei hän koskaan ikimaailmassa voisi ajatella saavansa lasta. 

Kun fakta on se, ettet itsekään voi tietää nyt, ettet koskaan tule haluamaan lasta. Voit selittää itsetuntemuksesta jne mitä tahansa, mutta et silti tiedä, miten tulevaisuudessa ajattelet. 

Uskon samaa kuin joku muu aiemmin tässä ketjussa, että mies ajattelee ennen kaikkea sinua. Hän luultavasti ymmärtää, että monilla naisilla iän myötä hormonit sanelee eikä järki, jolloin vakaasti tehty lapsettomuuspäätös ei enää pidäkään. Jos miehesi asenne lapsettomuuteen ei ole yhtä jyrkkä kuin sinulla, onko se automaattisesti syy jättää hänet?

Entä jos kävisi ilmi, että miehesi on luovuttanut siittiöitä, ja niistä on saattanut saada alkunsa lapsi joskus jossain, olisiko se peruste päättää suhde? 

Minä olen 47-vuotias vapaaehtoisesti lapseton mies. Olen lopettanut pitkän parisuhteen sen vuoksi, että nainen 36-vuotiaana sittenkin tajusi haluavansa lapsen. En ole ikinä halunnut lapsia, mutta en kyllä halua vasektomiaakaan. Jotenkin sitä alitajunnassa liittää tämänkin asian "kyvykkyyteen" tms. Vähän vaikea selittää. Miehenä ymmärrän kuitenkin täydellisesti puolisosi halun pakastaa siittiöitään, vaikkei lasta haluaisikaan.

Tämä minullakin pisti silmään. Olen itsekin vela, mutta en rakenna identiteettiäni sen varaan, kuten ap näyttää tekevän. Jos minun pitäisi kertoa itsestäni vieraille ihmisille, luultavasti lapsettomuuteni ei juolahtaisi edes mieleeni. Ap taas oletettavasti mainitsisi sen suunnilleen ensimmäisenä. 

Identiteettini rakentuu aivan muiden asioiden kuin lapsettomuuden varaan. Siitä ei tiedä kuin äitini, mieheni äiti ja tietenkin mieheni. Ja yksi kaveri. Eli ihmiset jotka ovat asiasta suoraan kysyneet.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin jo nuoresta lähtien ollut aivan varma, että haluan lapsen, sanottaisiinko minullekin kun olen hieman alle 30, että voi kun olet niin nuori vielä ja vielä se mielesi muuttuu?

Tässähän toki pitää ottaa huomioon myös se historiallinen konteksti että suurin osa ihmisistä on niitä lapsia tehnyt.

Ovat sitten halunneet tai eivät. Ja osa on katunut. Tabu mutta todellinen ilmiö.

Ainoastaan ajatus lapsettonmuudesta on sellainen jota kukaan ei voi koskaan tietää itsestään varmaksi. Ei edes keski-iän ylittäneenä. Ei vaikka ei olisi ikinä sekuntiakaan halunnut. Ei, et vain tiedä, et voi tietää.

Mutta jos joku sanoo 15-vuotiaana että haluaa tulevaisuudessa perheen, kukaan ei sano että kadut viimeistään nelikymppisenä. Ja niitäkin tosiaan on jotka katuvat, tai valitsisivat myöhemmin toisin.

Ap

Ap:llä on toksinen ja kontrolloiva asenne miestä kohtaan ja toivottavaa olisi että mies eroaisi.

Kuvitelkaa tilanne toisten päin. Nainen haluaisi pakastaa munasoluja, mutta mies vastustaisi sitä, koska ei osoita riittävää sitoutumista mieheen. Aika ahdistava tilanne, vai mitä.

Vierailija kirjoitti:

Ap:llä on toksinen ja kontrolloiva asenne miestä kohtaan ja toivottavaa olisi että mies eroaisi.

Kuvitelkaa tilanne toisten päin. Nainen haluaisi pakastaa munasoluja, mutta mies vastustaisi sitä, koska ei osoita riittävää sitoutumista mieheen. Aika ahdistava tilanne, vai mitä.

En ole missään vaiheessa vastustanut miehen pakastusaikeita. Sanoin ettei kannata mennä vasektomiaan jos ei ole varma.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näen sieluni silmin ap:n ja miehensä. Ap on feministinen jyrä, joka illanistujaisissa selittää kavereilleen: "Make ja mä ei koskaan haluta lapsia. Make ei yhtään tykkää lihasta, ja sen takia me ollaan vegaaneja. Kun tavatttiin niin mulla oli kolme kissaa, ja onneksi Makekin RAKASTAA kissoja."

Kun todellisuudessa Makelle on tärkeintä se, että saa pimppaa, ja on huomannut että helpoiten se tapahtuu kun myötäilee vaimoaan ja antaa tämän höyrytä omiaan. 

Sun pitäisi kirjoittaa kirja, tunnet ihmismielen niin hyvin. Anna sille nimeksi, olen idiootti ja yleistän kaikki ihmiset?

Kiitos. Olen kyllä jo kirjoittanutkin kirjan. Ei se ole niin iso työ kuin moni tuntuu kuvittelevan. Jos haluat, voin antaa sinullekin neuvoja esim. nimen keksimiseen.