Mieheni puhui humalassa siittiöidensä pakastamisesta

Vierailija kirjoitti:

Aplla se mieli vielä muuttuu. Ei ole siksi itse mennyt sterkkaan kun jollain tasolla tietää että kuitenkin itse vielä jossain vaiheessa haluaa lapsia. Sitten toki voi ajatuksen ohittaa, mutta siellä se muhii takaraivossa.

Jos jotain olen elämässä oppinut niin se on se että ”koskaan ei voi sanoa ei koskaan”. Ja tää ei koske siis vain lapsentekoa. Vaan kaikkea. Niin monessa asiassa tilanteet on äkkiä muuttuneet ja keikahtaneet päälaelleen, ja siksipä on parasta olla vannomatta mistään mitään.

En ole mennyt sterkkaan koska en sitä laillisesti vielä saa.

Ja ei, kaikkien elämä ei ole samanlaista vuoristorataa ja heilahtelua kuin sinulla. Jotkut tuntevat itsensä hyvin jo varhain.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehen kanssa vietetyt tulevat vuodet olisi tuhlausta, jos kuitenkin viihdytte nyt yhdessä? Jos mies kuolisi huomenna, murehtisitko että hukkaan meni nekin 8 vuotta?

Ainoa syy, minkä ite keksin hyvästä suhteesta eroamiselle olisi (ironisesti) se, että itse haluaisi lapsen ja kumppani ei, jolloin olisi kiire löytää uusi kumppani riittävän ajoissa lapsentekoa ajatellen.

Olenko jossain vaiheessa sanonut että ne olisivat tuhlausta?

Sitä mietin, olisiko nämä naimisiinmenot ja taloudelliset hankinnat kuitenkin järkevä tehdä sellaisen ihmisen kanssa joka on varma samalla tavalla kuin minäkin. Ei se tarkoita että vuodet menevät hukkaan, jos mies lähteekin perustamaan perheen. Se tarkoittaa että olisi kannattanut käyttää sama aika asiasta samoin ajattelevan miehen kanssa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei luota sinuun 100% eikä ole syytäkään. Jos eroaisit, niin mies olisi ehkä valmis hyvän naisen kanssa lapsentekoon jos naisen saaminen sitä edellyttäisi. Sinun kanssasi todennäköisesti tyytyväinen lapsettomana, mutta eihän sitä koskaan tiedä miten suhteen käy.

En ole AP:n kanssa samaa mieltä monestakaan asiasta, mutta tämä on jotenkin tosi koomista. AP on manipuloija, kiristäjä, narsisti, "karmea ämmä" ja ties mitä muuta koska miettii haluaako jatkaa suhdetta miehen kanssa joka ehkä sittenkin haikailee lapsia elämäänsä tulevaisuudessa.

Mutta jos miehen seuraava nainen vaatiikin lapsentekoa suhteen edellytyksenä ja mies siihen vastentahtoisesti suostuu naisen saadakseen, niin se on ihan ok ja 10 yläpeukun arvoinen suoritus :D 

Koko ongelma tässä on, että miehen pitää luopua mahdollisuudesta saada lapsia jos elämä muuttuu. On hyvin mahdollista, että ap ja mies eroaa. On hyvin mahdollista, että mies tapaa uuden naisen ja haluaa lapsia hänen kanssa. Miehen osalta ei olemassa yhtään järkevää syytä miksi hän luopuisi mahdollisuudesta saada lapsia.

Rehellisesti sanottuna ap:n ja miehen kannattaa erota. Ap ei selvästi saa mielenrauhaa ennenkuin miehen piuhat on poikki ja lopullinen lapsettomuus varmistettu ja tätä mies selvästi halua. Miksi edes haluat olla miehen kanssa, joka haluaa erilaisia asioita kuin sinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei luota sinuun 100% eikä ole syytäkään. Jos eroaisit, niin mies olisi ehkä valmis hyvän naisen kanssa lapsentekoon jos naisen saaminen sitä edellyttäisi. Sinun kanssasi todennäköisesti tyytyväinen lapsettomana, mutta eihän sitä koskaan tiedä miten suhteen käy.

En ole AP:n kanssa samaa mieltä monestakaan asiasta, mutta tämä on jotenkin tosi koomista. AP on manipuloija, kiristäjä, narsisti, "karmea ämmä" ja ties mitä muuta koska miettii haluaako jatkaa suhdetta miehen kanssa joka ehkä sittenkin haikailee lapsia elämäänsä tulevaisuudessa.

Mutta jos miehen seuraava nainen vaatiikin lapsentekoa suhteen edellytyksenä ja mies siihen vastentahtoisesti suostuu naisen saadakseen, niin se on ihan ok ja 10 yläpeukun arvoinen suoritus :D 

Koko ongelma tässä on, että miehen pitää luopua mahdollisuudesta saada lapsia jos elämä muuttuu. On hyvin mahdollista, että ap ja mies eroaa. On hyvin mahdollista, että mies tapaa uuden naisen ja haluaa lapsia hänen kanssa. Miehen osalta ei olemassa yhtään järkevää syytä miksi hän luopuisi mahdollisuudesta saada lapsia.

Rehellisesti sanottuna ap:n ja miehen kannattaa erota. Ap ei selvästi saa mielenrauhaa ennenkuin miehen piuhat on poikki ja lopullinen lapsettomuus varmistettu ja tätä mies selvästi halua. Miksi edes haluat olla miehen kanssa, joka haluaa erilaisia asioita kuin sinä?

Jep. Elikkä siis.

Mulle ei ole ollut tärkeää että mies menee vasektomiaan, eikä ole edelleenkään. Vasektomia on ollut miehen oma haave ja suunnitelma jo vuosia.

Miehen ei siis tarvitse olla lisääntymiskyvytön ollakseen kanssani, vaan varma siitä ettei halua lapsia.

Millaista porukkaa täällä oikein on, kun niin monet keksivät päästään että olen pakottamassa miehen sterkkaan? Millaiselle ihmiselle tuollainen tulee mieleen?

Ap

Ap, minusta sinulla on oudon tunneperäinen ja ehdoton suhtautuminen lapsettomuuteen, siis tulkitsen viestejäsi niin, että puolisollakin pitää olla jotenkin kiinteä osa persoonaa se, ettei hän koskaan ikimaailmassa voisi ajatella saavansa lasta. 

Kun fakta on se, ettet itsekään voi tietää nyt, ettet koskaan tule haluamaan lasta. Voit selittää itsetuntemuksesta jne mitä tahansa, mutta et silti tiedä, miten tulevaisuudessa ajattelet. 

Uskon samaa kuin joku muu aiemmin tässä ketjussa, että mies ajattelee ennen kaikkea sinua. Hän luultavasti ymmärtää, että monilla naisilla iän myötä hormonit sanelee eikä järki, jolloin vakaasti tehty lapsettomuuspäätös ei enää pidäkään. Jos miehesi asenne lapsettomuuteen ei ole yhtä jyrkkä kuin sinulla, onko se automaattisesti syy jättää hänet?

Entä jos kävisi ilmi, että miehesi on luovuttanut siittiöitä, ja niistä on saattanut saada alkunsa lapsi joskus jossain, olisiko se peruste päättää suhde? 

Minä olen 47-vuotias vapaaehtoisesti lapseton mies. Olen lopettanut pitkän parisuhteen sen vuoksi, että nainen 36-vuotiaana sittenkin tajusi haluavansa lapsen. En ole ikinä halunnut lapsia, mutta en kyllä halua vasektomiaakaan. Jotenkin sitä alitajunnassa liittää tämänkin asian "kyvykkyyteen" tms. Vähän vaikea selittää. Miehenä ymmärrän kuitenkin täydellisesti puolisosi halun pakastaa siittiöitään, vaikkei lasta haluaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Aplla se mieli vielä muuttuu. Ei ole siksi itse mennyt sterkkaan kun jollain tasolla tietää että kuitenkin itse vielä jossain vaiheessa haluaa lapsia. Sitten toki voi ajatuksen ohittaa, mutta siellä se muhii takaraivossa.

Jos jotain olen elämässä oppinut niin se on se että ”koskaan ei voi sanoa ei koskaan”. Ja tää ei koske siis vain lapsentekoa. Vaan kaikkea. Niin monessa asiassa tilanteet on äkkiä muuttuneet ja keikahtaneet päälaelleen, ja siksipä on parasta olla vannomatta mistään mitään.

En ole ap, mutta lähes yhtä vankka vela kuin hän. Aloin miettiä, voisiko olla tilanne, että kuitenkin voisin kuvitella hankkivani lapsen. Ja päätelmä oli, että jos koko sukuni minua lukuunottamatta kuolisi äkkiä, siis omat vanhemmat, kaikki sisarukset ja näiden lapset jne. niin silloin luultavasti vakavasti harkitsisin oman lapsen hankkimista. Ihan vain jatkuvuuden kannalta. Tai ehkä niin, että oliko sille joku tarkoitus että vain minä jäin henkiin? En ehkä sittenkään tekisi lapsia, mutta kyllä tuo olisi ihan uudenlainen tilanne, joka pakottaisi ajattelemaan asiaa uudelta kannalta. 

Tosiaan koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, joten sen vuoksi on typerää ehdoin tahdoin rajata mahdollisuuksia pois etukäteen. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, minusta sinulla on oudon tunneperäinen ja ehdoton suhtautuminen lapsettomuuteen, siis tulkitsen viestejäsi niin, että puolisollakin pitää olla jotenkin kiinteä osa persoonaa se, ettei hän koskaan ikimaailmassa voisi ajatella saavansa lasta. 

Kun fakta on se, ettet itsekään voi tietää nyt, ettet koskaan tule haluamaan lasta. Voit selittää itsetuntemuksesta jne mitä tahansa, mutta et silti tiedä, miten tulevaisuudessa ajattelet. 

Uskon samaa kuin joku muu aiemmin tässä ketjussa, että mies ajattelee ennen kaikkea sinua. Hän luultavasti ymmärtää, että monilla naisilla iän myötä hormonit sanelee eikä järki, jolloin vakaasti tehty lapsettomuuspäätös ei enää pidäkään. Jos miehesi asenne lapsettomuuteen ei ole yhtä jyrkkä kuin sinulla, onko se automaattisesti syy jättää hänet?

Entä jos kävisi ilmi, että miehesi on luovuttanut siittiöitä, ja niistä on saattanut saada alkunsa lapsi joskus jossain, olisiko se peruste päättää suhde? 

Minä olen 47-vuotias vapaaehtoisesti lapseton mies. Olen lopettanut pitkän parisuhteen sen vuoksi, että nainen 36-vuotiaana sittenkin tajusi haluavansa lapsen. En ole ikinä halunnut lapsia, mutta en kyllä halua vasektomiaakaan. Jotenkin sitä alitajunnassa liittää tämänkin asian "kyvykkyyteen" tms. Vähän vaikea selittää. Miehenä ymmärrän kuitenkin täydellisesti puolisosi halun pakastaa siittiöitään, vaikkei lasta haluaisikaan.

Varnasti on tunneperäinen suhtautuminen elämäni tärkeimpään ihmissuhteeseen ja sen tulevaisuuteen.

Näihin "et itsekään voi tietää" -jankutuksiin en jaksa enää vastata. Osalle on kumman vaikeaa ymmärtää, että maailmassa on myös varmoja veloja. Niitä jotka eivät ole koskaan halunneet lapsia. Ilmeisesti heidän piireissään kaikki muuttavat mielensä viimeistään keski-iässä. Kertoo niistä piireistä enemmän kuin veloista yleensä.

Ja ei, siittiöiden luovutus ei haittaisi, kunhan se olisi toteutettu niin ettei ovelle koskaan ilmesty miehen jälkeläisiä isäänsä kaipailemaan.

Ap

Anna sille jääpalapussi ja suppilo. Ja irtisanomisilmoitus.

https://www.suomi.fi/oppaat/ero/muistilista

Mies vaikuttaa vähän (ainakin henkisesti) kypsemmältä kuin AP joka lienee varsin nuori. Tietää että on ihan realismia että kun vuodet vierivät niin mieli saattaa muuttua. Kovasti AP keskittyy siihen että mies on nyt epävarma siitä että haluaako sittenkin itse joskus lapsia, mutta näin miehenä ensimmäisenä tulee mieleen se vaihtoehto että mitäs sitten kun AP lähestyy neljää kymppiä ja vastoin kaikkia  odotuksia vauvakuume iskee kuitenkin päälle? Miehen piuhat on poikki joten homma on siinä vaiheessa hänen osaltaan taputeltu, mutta jos spermaa on pakastimessa niin ainakin hänellä on mahdollisuus arvioida lapsikantaansa uudelleen.

Tai entäs sellainen skenaario että mies ei pakasta spermaansa mutta alkaa kuitenkin haikailla lasten perään? Onko suhteen kannalta yhtään sen parempi että mies jää suhteeseen koska ei voi lapsia saada vaikka haluaisi, kuin että lähtee pakasteidensa kanssa etsimään uutta naista?

"vapaaehtoisesti lapsettomia" ensin kiinnostaisi tietää ap minkä ikäisiä olette, noin. Toisena, kyllä on paljon asiattomia kommentteja ja toisaalta toisille tunnetusti herkkä aihe. Kaikille fiksuille ei varmasti tule yllätyksenä että idiootit tekee lapsia jopa vahigossa ("erilaisia" ihmisiä voi jopa seurata telkkarista"), ja jopa suomen kaltaisessa maassa nainen ei saa vättämättä päättää ehkäisystä. Sitten on syitä lapsettomuudelle jotka menevät todella oudolle ajattelu alueelle, uran luominen, oma aika, pelko.. Itse miehenä haluan lapsia ja uskon että olisin hyvä isä. En vain halua tehdä lapsia tähän maailmaan ja joskus sen asian kanssa joutuu painimaan. Johdot umpeen, siitiöiden pakastaminen, mitä jos se oikea tulee vastaan ja hän haluaa lapsia, kyllä näitä asioita on tullut mietittyä. Yksin tällähetkellä ja asiaa ei tarvitse miettiä, toisaalta yksinäiset naiset tuottavat lapsia maailmaan. Niin pää pointti, moni nainen tuntuu päätyvän lapsettomuuteen joko pelosta tai halusta viettää elämää ilman mitään vastuuta. Miehenä en vain halua tehdä lasta kärsimyksentielle. P myrsky varmaan tulee tästä kommentista mutta antaa sataa:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, minusta sinulla on oudon tunneperäinen ja ehdoton suhtautuminen lapsettomuuteen, siis tulkitsen viestejäsi niin, että puolisollakin pitää olla jotenkin kiinteä osa persoonaa se, ettei hän koskaan ikimaailmassa voisi ajatella saavansa lasta. 

Kun fakta on se, ettet itsekään voi tietää nyt, ettet koskaan tule haluamaan lasta. Voit selittää itsetuntemuksesta jne mitä tahansa, mutta et silti tiedä, miten tulevaisuudessa ajattelet. 

Uskon samaa kuin joku muu aiemmin tässä ketjussa, että mies ajattelee ennen kaikkea sinua. Hän luultavasti ymmärtää, että monilla naisilla iän myötä hormonit sanelee eikä järki, jolloin vakaasti tehty lapsettomuuspäätös ei enää pidäkään. Jos miehesi asenne lapsettomuuteen ei ole yhtä jyrkkä kuin sinulla, onko se automaattisesti syy jättää hänet?

Entä jos kävisi ilmi, että miehesi on luovuttanut siittiöitä, ja niistä on saattanut saada alkunsa lapsi joskus jossain, olisiko se peruste päättää suhde? 

Minä olen 47-vuotias vapaaehtoisesti lapseton mies. Olen lopettanut pitkän parisuhteen sen vuoksi, että nainen 36-vuotiaana sittenkin tajusi haluavansa lapsen. En ole ikinä halunnut lapsia, mutta en kyllä halua vasektomiaakaan. Jotenkin sitä alitajunnassa liittää tämänkin asian "kyvykkyyteen" tms. Vähän vaikea selittää. Miehenä ymmärrän kuitenkin täydellisesti puolisosi halun pakastaa siittiöitään, vaikkei lasta haluaisikaan.

Varnasti on tunneperäinen suhtautuminen elämäni tärkeimpään ihmissuhteeseen ja sen tulevaisuuteen.

Näihin "et itsekään voi tietää" -jankutuksiin en jaksa enää vastata. Osalle on kumman vaikeaa ymmärtää, että maailmassa on myös varmoja veloja. Niitä jotka eivät ole koskaan halunneet lapsia. Ilmeisesti heidän piireissään kaikki muuttavat mielensä viimeistään keski-iässä. Kertoo niistä piireistä enemmän kuin veloista yleensä.

Ja ei, siittiöiden luovutus ei haittaisi, kunhan se olisi toteutettu niin ettei ovelle koskaan ilmesty miehen jälkeläisiä isäänsä kaipailemaan.

Ap

Moni 35-45 lapsen pyöräyttäneistä entisistä veloista ovat olleet omasta mielestään vielä 5-10 vuotta aikaisemmin "varmoja veloja".  Nuorena tietysti kaikki on helppoa ja yksinkertaista ja varmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, minusta sinulla on oudon tunneperäinen ja ehdoton suhtautuminen lapsettomuuteen, siis tulkitsen viestejäsi niin, että puolisollakin pitää olla jotenkin kiinteä osa persoonaa se, ettei hän koskaan ikimaailmassa voisi ajatella saavansa lasta. 

Kun fakta on se, ettet itsekään voi tietää nyt, ettet koskaan tule haluamaan lasta. Voit selittää itsetuntemuksesta jne mitä tahansa, mutta et silti tiedä, miten tulevaisuudessa ajattelet. 

Uskon samaa kuin joku muu aiemmin tässä ketjussa, että mies ajattelee ennen kaikkea sinua. Hän luultavasti ymmärtää, että monilla naisilla iän myötä hormonit sanelee eikä järki, jolloin vakaasti tehty lapsettomuuspäätös ei enää pidäkään. Jos miehesi asenne lapsettomuuteen ei ole yhtä jyrkkä kuin sinulla, onko se automaattisesti syy jättää hänet?

Entä jos kävisi ilmi, että miehesi on luovuttanut siittiöitä, ja niistä on saattanut saada alkunsa lapsi joskus jossain, olisiko se peruste päättää suhde? 

Minä olen 47-vuotias vapaaehtoisesti lapseton mies. Olen lopettanut pitkän parisuhteen sen vuoksi, että nainen 36-vuotiaana sittenkin tajusi haluavansa lapsen. En ole ikinä halunnut lapsia, mutta en kyllä halua vasektomiaakaan. Jotenkin sitä alitajunnassa liittää tämänkin asian "kyvykkyyteen" tms. Vähän vaikea selittää. Miehenä ymmärrän kuitenkin täydellisesti puolisosi halun pakastaa siittiöitään, vaikkei lasta haluaisikaan.

Varnasti on tunneperäinen suhtautuminen elämäni tärkeimpään ihmissuhteeseen ja sen tulevaisuuteen.

Näihin "et itsekään voi tietää" -jankutuksiin en jaksa enää vastata. Osalle on kumman vaikeaa ymmärtää, että maailmassa on myös varmoja veloja. Niitä jotka eivät ole koskaan halunneet lapsia. Ilmeisesti heidän piireissään kaikki muuttavat mielensä viimeistään keski-iässä. Kertoo niistä piireistä enemmän kuin veloista yleensä.

Ja ei, siittiöiden luovutus ei haittaisi, kunhan se olisi toteutettu niin ettei ovelle koskaan ilmesty miehen jälkeläisiä isäänsä kaipailemaan.

Ap

Moni 35-45 lapsen pyöräyttäneistä entisistä veloista ovat olleet omasta mielestään vielä 5-10 vuotta aikaisemmin "varmoja veloja".  Nuorena tietysti kaikki on helppoa ja yksinkertaista ja varmaa.

Juuri näin. On monia vanhoja lapsettomia ihmisiä, jotka eivät koskaan ole halunneet lasta. Mutta ei ole yhtäkään, joka olisi nuorena 100% varmasti tiennyt, ettei ikinä tule lapsia haluamaan. Tätä ap ei tunnu ymmärtävän. 

N59

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, minusta sinulla on oudon tunneperäinen ja ehdoton suhtautuminen lapsettomuuteen, siis tulkitsen viestejäsi niin, että puolisollakin pitää olla jotenkin kiinteä osa persoonaa se, ettei hän koskaan ikimaailmassa voisi ajatella saavansa lasta. 

Kun fakta on se, ettet itsekään voi tietää nyt, ettet koskaan tule haluamaan lasta. Voit selittää itsetuntemuksesta jne mitä tahansa, mutta et silti tiedä, miten tulevaisuudessa ajattelet. 

Uskon samaa kuin joku muu aiemmin tässä ketjussa, että mies ajattelee ennen kaikkea sinua. Hän luultavasti ymmärtää, että monilla naisilla iän myötä hormonit sanelee eikä järki, jolloin vakaasti tehty lapsettomuuspäätös ei enää pidäkään. Jos miehesi asenne lapsettomuuteen ei ole yhtä jyrkkä kuin sinulla, onko se automaattisesti syy jättää hänet?

Entä jos kävisi ilmi, että miehesi on luovuttanut siittiöitä, ja niistä on saattanut saada alkunsa lapsi joskus jossain, olisiko se peruste päättää suhde? 

Minä olen 47-vuotias vapaaehtoisesti lapseton mies. Olen lopettanut pitkän parisuhteen sen vuoksi, että nainen 36-vuotiaana sittenkin tajusi haluavansa lapsen. En ole ikinä halunnut lapsia, mutta en kyllä halua vasektomiaakaan. Jotenkin sitä alitajunnassa liittää tämänkin asian "kyvykkyyteen" tms. Vähän vaikea selittää. Miehenä ymmärrän kuitenkin täydellisesti puolisosi halun pakastaa siittiöitään, vaikkei lasta haluaisikaan.

Varnasti on tunneperäinen suhtautuminen elämäni tärkeimpään ihmissuhteeseen ja sen tulevaisuuteen.

Näihin "et itsekään voi tietää" -jankutuksiin en jaksa enää vastata. Osalle on kumman vaikeaa ymmärtää, että maailmassa on myös varmoja veloja. Niitä jotka eivät ole koskaan halunneet lapsia. Ilmeisesti heidän piireissään kaikki muuttavat mielensä viimeistään keski-iässä. Kertoo niistä piireistä enemmän kuin veloista yleensä.

Ja ei, siittiöiden luovutus ei haittaisi, kunhan se olisi toteutettu niin ettei ovelle koskaan ilmesty miehen jälkeläisiä isäänsä kaipailemaan.

Ap

Moni 35-45 lapsen pyöräyttäneistä entisistä veloista ovat olleet omasta mielestään vielä 5-10 vuotta aikaisemmin "varmoja veloja".  Nuorena tietysti kaikki on helppoa ja yksinkertaista ja varmaa.

Niin. Tai sitten eivät ole olleet, mutta nämä on näitä.

Naisen on kai pakko käydä vaihdevuodet läpi ennen kuin tuo "mieli muuttuu"-jankutus lakkaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, minusta sinulla on oudon tunneperäinen ja ehdoton suhtautuminen lapsettomuuteen, siis tulkitsen viestejäsi niin, että puolisollakin pitää olla jotenkin kiinteä osa persoonaa se, ettei hän koskaan ikimaailmassa voisi ajatella saavansa lasta. 

Kun fakta on se, ettet itsekään voi tietää nyt, ettet koskaan tule haluamaan lasta. Voit selittää itsetuntemuksesta jne mitä tahansa, mutta et silti tiedä, miten tulevaisuudessa ajattelet. 

Uskon samaa kuin joku muu aiemmin tässä ketjussa, että mies ajattelee ennen kaikkea sinua. Hän luultavasti ymmärtää, että monilla naisilla iän myötä hormonit sanelee eikä järki, jolloin vakaasti tehty lapsettomuuspäätös ei enää pidäkään. Jos miehesi asenne lapsettomuuteen ei ole yhtä jyrkkä kuin sinulla, onko se automaattisesti syy jättää hänet?

Entä jos kävisi ilmi, että miehesi on luovuttanut siittiöitä, ja niistä on saattanut saada alkunsa lapsi joskus jossain, olisiko se peruste päättää suhde? 

Minä olen 47-vuotias vapaaehtoisesti lapseton mies. Olen lopettanut pitkän parisuhteen sen vuoksi, että nainen 36-vuotiaana sittenkin tajusi haluavansa lapsen. En ole ikinä halunnut lapsia, mutta en kyllä halua vasektomiaakaan. Jotenkin sitä alitajunnassa liittää tämänkin asian "kyvykkyyteen" tms. Vähän vaikea selittää. Miehenä ymmärrän kuitenkin täydellisesti puolisosi halun pakastaa siittiöitään, vaikkei lasta haluaisikaan.

Varnasti on tunneperäinen suhtautuminen elämäni tärkeimpään ihmissuhteeseen ja sen tulevaisuuteen.

Näihin "et itsekään voi tietää" -jankutuksiin en jaksa enää vastata. Osalle on kumman vaikeaa ymmärtää, että maailmassa on myös varmoja veloja. Niitä jotka eivät ole koskaan halunneet lapsia. Ilmeisesti heidän piireissään kaikki muuttavat mielensä viimeistään keski-iässä. Kertoo niistä piireistä enemmän kuin veloista yleensä.

Ja ei, siittiöiden luovutus ei haittaisi, kunhan se olisi toteutettu niin ettei ovelle koskaan ilmesty miehen jälkeläisiä isäänsä kaipailemaan.

Ap

Moni 35-45 lapsen pyöräyttäneistä entisistä veloista ovat olleet omasta mielestään vielä 5-10 vuotta aikaisemmin "varmoja veloja".  Nuorena tietysti kaikki on helppoa ja yksinkertaista ja varmaa.

Juuri näin. On monia vanhoja lapsettomia ihmisiä, jotka eivät koskaan ole halunneet lasta. Mutta ei ole yhtäkään, joka olisi nuorena 100% varmasti tiennyt, ettei ikinä tule lapsia haluamaan. Tätä ap ei tunnu ymmärtävän. 

N59

Mistä sinä tämän tiedät? Tunnet kaikki maailman vanhatkin velat ja heidän ajatuksensa nuoruudesta vanhuuteen?

Pelottavaa.

Ap

Ei ne siemenetkään kestä kauaa pakasessa. Klinikat säilöö max. 10 vuotta ja joka vuosi menee satojen lasku pakastamisesta.

Miksi edes mietitte strerilisaatiota? Mieli muuttuu ja sitten taas yhteiskunta maksaa kun steriloidut haluaa lisääntyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, minusta sinulla on oudon tunneperäinen ja ehdoton suhtautuminen lapsettomuuteen, siis tulkitsen viestejäsi niin, että puolisollakin pitää olla jotenkin kiinteä osa persoonaa se, ettei hän koskaan ikimaailmassa voisi ajatella saavansa lasta. 

Kun fakta on se, ettet itsekään voi tietää nyt, ettet koskaan tule haluamaan lasta. Voit selittää itsetuntemuksesta jne mitä tahansa, mutta et silti tiedä, miten tulevaisuudessa ajattelet. 

Uskon samaa kuin joku muu aiemmin tässä ketjussa, että mies ajattelee ennen kaikkea sinua. Hän luultavasti ymmärtää, että monilla naisilla iän myötä hormonit sanelee eikä järki, jolloin vakaasti tehty lapsettomuuspäätös ei enää pidäkään. Jos miehesi asenne lapsettomuuteen ei ole yhtä jyrkkä kuin sinulla, onko se automaattisesti syy jättää hänet?

Entä jos kävisi ilmi, että miehesi on luovuttanut siittiöitä, ja niistä on saattanut saada alkunsa lapsi joskus jossain, olisiko se peruste päättää suhde? 

Minä olen 47-vuotias vapaaehtoisesti lapseton mies. Olen lopettanut pitkän parisuhteen sen vuoksi, että nainen 36-vuotiaana sittenkin tajusi haluavansa lapsen. En ole ikinä halunnut lapsia, mutta en kyllä halua vasektomiaakaan. Jotenkin sitä alitajunnassa liittää tämänkin asian "kyvykkyyteen" tms. Vähän vaikea selittää. Miehenä ymmärrän kuitenkin täydellisesti puolisosi halun pakastaa siittiöitään, vaikkei lasta haluaisikaan.

Varnasti on tunneperäinen suhtautuminen elämäni tärkeimpään ihmissuhteeseen ja sen tulevaisuuteen.

Näihin "et itsekään voi tietää" -jankutuksiin en jaksa enää vastata. Osalle on kumman vaikeaa ymmärtää, että maailmassa on myös varmoja veloja. Niitä jotka eivät ole koskaan halunneet lapsia. Ilmeisesti heidän piireissään kaikki muuttavat mielensä viimeistään keski-iässä. Kertoo niistä piireistä enemmän kuin veloista yleensä.

Ja ei, siittiöiden luovutus ei haittaisi, kunhan se olisi toteutettu niin ettei ovelle koskaan ilmesty miehen jälkeläisiä isäänsä kaipailemaan.

Ap

Moni 35-45 lapsen pyöräyttäneistä entisistä veloista ovat olleet omasta mielestään vielä 5-10 vuotta aikaisemmin "varmoja veloja".  Nuorena tietysti kaikki on helppoa ja yksinkertaista ja varmaa.

Niin. Tai sitten eivät ole olleet, mutta nämä on näitä.

Naisen on kai pakko käydä vaihdevuodet läpi ennen kuin tuo "mieli muuttuu"-jankutus lakkaa.

Ap

Osa oli, osa ei. Moni oli 100% varma kuten sinä olet. Mistä sinä tiedät nyt kumpaan ryhmään kuulut 10 vuoden päästä? Tietynlainen absolutismi ja idealismi kuuluu nuoruuteen, mutta harvassa ovat ne ihmiset jotka eivät vanhempana olisi tehneet ainakin jotain mitä eivät nuorempana olisi pystyneet edes kuvittelemaan tekevänsä.

Teillä on erilaiset suunnitellmat. Itse olet nyt varma ettet lapsia halua. Mies ei ole varma. Otat riskin, että teet sterilisaation etkä ikinä lapsia tee ja mies turvaa lähitulevaisuuden, jos eroaa ja saa uuden kanssa lapsia.

Valintoja?

Vierailija kirjoitti:

Teillä on erilaiset suunnitellmat. Itse olet nyt varma ettet lapsia halua. Mies ei ole varma. Otat riskin, että teet sterilisaation etkä ikinä lapsia tee ja mies turvaa lähitulevaisuuden, jos eroaa ja saa uuden kanssa lapsia.

Valintoja?

Todennäköisempää että mies ei ole varma että AP ei kuitenkin ala myöhemmin vauvakuumeilemaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne siemenetkään kestä kauaa pakasessa. Klinikat säilöö max. 10 vuotta ja joka vuosi menee satojen lasku pakastamisesta.

Miksi edes mietitte strerilisaatiota? Mieli muuttuu ja sitten taas yhteiskunta maksaa kun steriloidut haluaa lisääntyä.

Kymmeniä vuosia säilyy ja säilytetään myös jos siitä maksat. Hintaluokka kuitenkin oikea, siinä parin-kolmensadan paikkeilla vuodessa.

Tiedän pariskunnan jolla on useampi lapsi. Mies on pitkin hampain suostunut viimeisimpään. Avioliitto rakoilee. Vaimonsa on tyytyväinen lapsimäärään ja haluaa miehelleen vasektomian, ettei karkaa liitosta. Harvempi haluaa nuorehkon miehen joka streiloitu. Onhan se vähän kuin kuohittu uuhi.