Lue keskustelun säännöt.
Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?
SammunutSaunatonttu
05.12.2021 |
Ap aloittaa:
Jouluaatto 1999, ensimmäinen oma asunto. Piti viettää aatto poikakaverin kanssa, olin ostanut lahjankin. Jätti 22 pv tekstarilla. Ja 23 pv kissa hyppäsi parvekkeelta pakoo, kun joku valopää päätti aloittaa uudenvuoden etuajassa ja ampui raketin. Aatto meni yksin itkiessä kissaa. Vanhemmat oli lähteneet risteilylle, sisaria ei ole.
Onneksi kissani kuitenkin sitten löytyi, mutta se joulu oli totaalisen pilalla!
Kommentit (2317)
23. ja 24. päivän välisenä yönä klo 23 aloin oksentamaan. Oksensin klo 6 asti aamulla puolen tunnin välein, välissä en saanut kuin torkuttua koiranunta, tunsin unen läpi jatkuvasti huonon vellovan olon. Ja aattona normaalisti sukulaisille syömään kunnon jouluateria, eikä nyrpistellä saanut. Huono olo jatkui koko aattopäivänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1985, avomies meni laittamaan kuusta jalkaan pyörävarastossa aatonaattona. Kuusi jalassa, äijä kateissa, eikä tullut aattonakaan vaikka hänen piti järjestää kaverinsa pukiksi lapsellemme. Soitin äidin hätiin. Äiti oli pukkina ja lapsi 3v tykkäsi lahjoista. Tapaninpäivänä veli soitti, kännikala piti hakea kotiin yhdestä talosta. Siellä vapisi krapulaansa ja veli kuskasi kotiin. Erohan siitä tuli pyhien jälkeen, ei ollut eka seikkailu mutta viimeinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei oo ollut ikinä kyllä oikein karmeaa jouluaattoa, aina on joulut olleet ihania. Ainoa ikävämpi jouluaattomuisto, joka tulee mieleen, on kun olin n. 12-vuotias ja vanhempani saivat jonkun kunnon riidan aikaan jouluaattoaamuna. En muista enää mitä riita koski, mutta äiti suuttui jostain isälle tosi paljon ja alkoi ihan huutaa, mutta se loppui sitten siihen kun minä aloin itkeä ja isä oli tosi pahoillaan ja sanoi äidille että haluatko oikeasti pilata lapsilta jouluaaton huutamalla. Siitä äiti sitten tajusi typerän käytöksensä ja pyyteli anteeksi, ja loppupäivä meni sitten kyllä kivasti etenkin illalla, kun tuosta riidasta oli jo päästy yli. Eli ei koko jouluaatto siitä pilalle mennyt, vaikka sen verran näköjään mieleen syöpyikin että edelleen muistan sen tunteen hyvin näin 29-vuotiaana.
Rakastan äitiäni, mutta hän oli valitettavasti siinä asiassa vajavainen äitinä että ei ikinä osannut hillitä suuttumustaan eikä tajunnut sitä, että ei kuulu riidellä lasten kesken. Jälkeenpäin saattoi katua ja pyydellä anteeksi raivokohtauksiaan, mutta ei silti seuraavalla kerralla ikinä oppinut hillitsemään itseään.
Olisiko tämä provo, vai kirjoittaako siellä siskoni, tuo uniikki lumihiutale, jonka tunteet ovat aina kaikessa tärkeimmät. Hyi hyi heitä, joiden elämä häiritsee siskoni oikeutta täydelliseen elämään!
Mulla ei ole siskoa (onneksi et ole siskoni :D) vaan ainoastaan pikkuveli. Hämmentää hieman tuo reaktiosi viestiini, kerrotko vielä että miten se sun mielestä ois sitten oikein, että äiti pelottelee lapsiaan jouluaattona saamalla raivokohtauksen tyhjästä? Äitini oikeasti huusi ja raivosi suuttuessaan sillä tavalla, että lapsena siitä tuli todella turvaton olo. Eikä aihe ollut välttämättä mikään kovin kummoinen, tai saattoi olla jopa äidin itsensä keksimää/ylireagointia. Muuten oli kyllä ihana ja hyvä äiti, mutta välillä joutui tuon raivokohtaus-taipumuksen takia varomaan kuin äiti olisi ollut ruutitynnyri, joka saattaa milloin tahansa räjähtää jos sanoo vähän väärän sanan. Näiden kokemusten ja muistojen takia olen itse päättänyt vahvasti, että kun omien lasteni kuullen en riitele enkä huuda, vaan jos miehen kanssa tulee erimielisyyttä niin ne selvitetään ihan kahden kesken.
Vierailija kirjoitti:
23. ja 24. päivän välisenä yönä klo 23 aloin oksentamaan. Oksensin klo 6 asti aamulla puolen tunnin välein, välissä en saanut kuin torkuttua koiranunta, tunsin unen läpi jatkuvasti huonon vellovan olon. Ja aattona normaalisti sukulaisille syömään kunnon jouluateria, eikä nyrpistellä saanut. Huono olo jatkui koko aattopäivänkin.
Kuinkahan monelle tartutit vatsatautisi? Tuo sairaana suvun joulunviettoon kokoontuminen on syy siihen, että meillä joulua juhlitaan vain oman perheen kesken.
Vein exälle joulukuusen ja sain tippurin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vietettiin joulua meillä kotona. Äitini oli jo heti alkuun rasittava ja riidanhaluinen, mutta jotenkin siitä luovittiin lahjojen avaamiseen asti. Silloin tämä raivostui silmittömästi 6-vuotiaalleni, joka avasi lahjapakettiaan ”väärin”. Lapsi itki jo epätoivoisesti, ja äitini vaan haukkui häntä maan rakoon kiihtyvällä raivolla.
Käskin äidin lopettaa, mutta hän ei lopettanut. Tilanne jatkui ja paheni, lapsi oli aivan hysteerinen eikä mikään saanut äitiäni hillittyä. Lopulta sanoin, että nyt on parempi, jos lähdette kotiinne. Isäni alkoi pukea takkia lannistuneena. Silloin äitini kohdisti raivon minuun ja alkoi uhota, että hän ei lähde minnekään, mutta minun pitää lähteä, nyt heti, mene mene jo!
Siis lähteä omasta kodistani omien lasteni luota jouluaattoiltana, jotta hän saa kurmoottaa perhettäni rauhassa? Mieheni oli aivan äimistynyt, että mitä tuolle nyt tehdään. Lopulta isäni vei äidin pois.
Se oli viimeinen joulu, jonka vietimme vanhempieni kanssa. Oli ihmeellistä, kun tajusin, että joulun voi viettää myös ihan sopuisasti. Olin aina ollut äitini jouluraivon piirissä, enkä ollut oikeasti tajunnut, että yleensä ihmiset eivät pelkää joulua.
Kovassa kuumeessa, onneksi exanoppi kutsui lapset syömään luokseen aattona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Influenssa jysähti meidän perheeseen ennen joulua. Lapsi oli jo sairaalassa ja minutkin vietiin jouluaattona ja tapanin jälkeen minut oli laitettu tehohoitoon. Mies oli keuhkokuumeessa kotona. Jäi joulu väliin ja parannuttiin melko hyvin talvilomaksi, paitsi minulle jäi sydänvika. Hyvin sekavat ja usvaiset muistot jäi.
Vierailija kirjoitti:
Nainen petti.
Ei jättänyt. Et ole koskaan seurustellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useampi joulu pilalla isän juomisen takia. Aina sitä saa hävetä kun nuokkuu jo joulupöydässä ja äitini raivoaa hänelle. On myös lähtenyt varkain kapakkaan jouluaattona. Nykyään menee joulusta myös toinenkin päivä pilalle, kun pitää mennä tapaamaan miehen vanhempia, joista molemmilla on alkoholiongelma. Heillä ei ole ruokapöytää, kun asuntonsa on niin pieni, joten olemme syöneet mikrotettua ruokaa sohvalla. Onneksi tänä vuonna joulu ei ole kuin vain pidempi viikonloppu ja sen verukkeella minun ei tarvitse viettää pitkää iltaa heidän kanssaan, vaan riittää lyhyempi tapaaminen, että jaksan nousta aamuvuoroon klo 4. Itselleni riittäisi jouluna vain viini ruuan kanssa ja ehkä vahvempaa glögiä lasillinen. En haluaisi viettää joulua aina humalaisessa seurassa, mutta minkäs teet kun meidän molempien perheissä on alkoholiongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vietettiin joulua meillä kotona. Äitini oli jo heti alkuun rasittava ja riidanhaluinen, mutta jotenkin siitä luovittiin lahjojen avaamiseen asti. Silloin tämä raivostui silmittömästi 6-vuotiaalleni, joka avasi lahjapakettiaan ”väärin”. Lapsi itki jo epätoivoisesti, ja äitini vaan haukkui häntä maan rakoon kiihtyvällä raivolla.
Käskin äidin lopettaa, mutta hän ei lopettanut. Tilanne jatkui ja paheni, lapsi oli aivan hysteerinen eikä mikään saanut äitiäni hillittyä. Lopulta sanoin, että nyt on parempi, jos lähdette kotiinne. Isäni alkoi pukea takkia lannistuneena. Silloin äitini kohdisti raivon minuun ja alkoi uhota, että hän ei lähde minnekään, mutta minun pitää lähteä, nyt heti, mene mene jo!
Siis lähteä omasta kodistani omien lasteni luota jouluaattoiltana, jotta hän saa kurmoottaa perhettäni rauhassa? Mieheni oli aivan äimistynyt, että mitä tuolle nyt tehdään. Lopulta isäni vei äidin pois.
Se oli viimeinen joulu, jonka vietimme vanhempieni kanssa. Oli ihmeellistä, kun tajusin, että joulun voi viettää myös ihan sopuisasti. Olin aina ollut äitini jouluraivon piirissä, enkä ollut oikeasti tajunnut, että yleensä ihmiset eivät pelkää joulua.
Onko äidilläsi duagnosoitu joku persoonallisuushäiriö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, oliko tämä kauhein joulu vai millainen. Isä kuoli viikkoa ennen joulua. En muista siitä joulusta yhtään mitään. En edes tiedä, missä vietin sen. Olin jo aikuinen ja naimisissa. Ehkä puolisoni muistaisi. Muistan saaneeni kotiin kukkia ja istuneeni hautaustoimistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei ole mitään tulipalojen ja kuolemien rinnalla mutta minulle se oli hirveä joulu.
Ensimmäinen jouluni, jonka vietin muualla kuin lapsuudenkodissani vanhempieni ja siskon kanssa. Joulu anoppilassa. Siellä oli ihan eri tavat kuin meillä. Ruuat eivät olleet perinteisiä jouluruokia vaan hienoja ravintolaruokia (appivanhemmat töissä ravintolassa). Kohvehteja tai mitään makeaa ei ollut "koska ei ole lapsia". Sen sijaan punaviiniä oli laatikollinen ja glögiäkin pullokaupalla.
Olin etukäteen kysynyt, että voinko tuoda jotain (syötävää). Vastaus oli, että heillä on kaikkea. No oli kaikkea mitä heidän mielestään tarvittiin. Ruuat tökkivät, koska olivat liian hienoja. Enkä oikein välittänyt viinistäkään.
Toista kertaa en suostunut lähtemään heille joulun viettoon. Seuraavana jouluna oltiin minun kotonani. Sen jälkeen on joulut vietetty omassa kodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin juuri muutettu yhteen. Toin pyörällä kaupasta vähän jouluruokia ja kävin kukkakaupassa ostamassa sekä joulutähden että hyasintin. En tiennyt, kummasta kukasta mies pitää. Hän mustasukkaisuuksissaan luuli ja väitti, että joku mies olisi ostanut kukat. Silloin hän hakkasi mut ekan kerran.
'Ekan kerran'? Annoit siis tilaisuuden hakata uudelleenkin?
Monta kertaa. Ei ollut paikkaa mihin mennä.
Vierailija kirjoitti:
Koira söi kokonaisen kinkun. En vieläkään ymmärrä miten pääsi varastohuoneeseen. Olin kattanut pöydän ja menin hakemaan. Pari limaista palaa oli jäljellä.
Meillä taas päädyttiin yksi jouluaatto eläinlääkäripäivystykseen, koska eräs sukulainen oli ”hauskana vitsinä” syöttänyt koiralle suklaakonvehteja. Suklaahan on siis koiralle hengenvaarallista, mutta tuolloin selvittiin onneksi säikähdyksellä, vaikka hetken aikaa näytti tilanne todella pahalta.
Tähän suklaansyöttäjään ei ole tosin tullut enää pidettyä yhteyttä, sillä hän oli kyllä kuullut suklaan olevan koiralle vaarallista, mutta ei uskonut sen oikeasti pitävän paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se taitaa olla tämä tuleva joulu. Olemme juuri siunanneet 16-vuotiaan haudan lepoon.
Otan osaa.
Kovasti voimia ❤️
Osanotto myös täältä.
Montakohan päivää menee, että iltapäivälehden toimittaja koostaa näistä lehtijutun ”lukijoiden kauheimmat joulumuistot” tms.?
Nainen kaatoi joulukuusen ja oksensi puurokattilaan. Ei oo joulut hirveesti kiinnostaneet sen jälkeen.
Vietit siis joulua sammutetuin lyhdyin. Toivottavasti olit sentään sisätiloissa.