Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?

Vierailija kirjoitti:

Ei jouluaatto, mutta joulupäivä.

Olin joulun silloisen poikaystävän perheen luona. Eksäni oli lähdössä jameihin baariin (huom: perhe asui maalla, baari oli lähimmässä kirkonkylässä 30 km päässä ja joulupäivänä tietty julkiset eivät liikkuneet ollenkaan) ja pyysi minuakin mukaan. Kieltäydyin ensin, koska en viihdy jameissa ja olisin ihan mielelläni jäänyt vain kotiin viettämään rauhallista iltaa itsekseni, mutta hän sai pääni kääntymään, kun lupasi soittaa kanssani yhden lempikappaleeni. Koska olin ajokortiton, hän myös lupasi järjestää jonkun tutun kuskin, joka varmasti pystyisi heittämään minut kotiin, jos haluaisin lähteä ennen häntä.

Sitten päästiin baariin. Eksä vietti koko illan kännäten kaveriensa kanssa minun istuessa nurkkapöydässä yksin. Paskat sitä mun lempikappaletta koskaan soitettiin eikä hän ollut sitä lupaamaansa kuskiakaan järjestänyt, joten jouduin käyttämään 50 euroa taksiin, kun taloudellinen tilanteeni oli muutenkin silloin vaikea. Lähdettyäni jameista lähetin vihaisen selontekoviestin eksälleni, mikä kaikki ei todellakaan ollut mennyt illassa hänen lupaustensa mukaan.

Aamuun mennessä eksäni oli onnistunut kiepauttamaan asiat niin päin, että hän oli kuulemma hyvää hyvyyttään ottanut minut mukaan kivaan illanviettoon ja minä olin ylimielinen skitso ämmä, joka raivosi ilman syytä. Hän oli raivonnut äidilleen ja sitten uskotellut tälle, että minä vihaisin hänen äitiään (ei ollut totta). Siskolleen oli selittänyt tapahtuneen jotenkin niin, että sisko kehotti häntä "tipauttamaan sen neidon sieltä norsunluutornistaan". Loppujen lopuksi minä jouduin sitten tapaninpäivän aamuna pyytelemään kaikilta itku kurkussa anteeksi; eksäni jopa katsoi vierestä, kun puhelimeen myöntelin hänen painostuksestaan siskolle kaikki hänen syytöksensä ja kuinka tämän kritiikki minusta narsistiämmänä on täysin oikeutettua."

V-ttu mikä mulk-kujätkä!

Mun isän olisi pitänyt soittaa tuolle sialle ja sun katsoa vierestä miten isä läksyttää nulikkaa siitä, miten tollasella räkänokalle ei saisi olla tyttöystävää lainkaan !

Vierailija kirjoitti:

Viime joulu, koronan takia. Istuimme lumihangessa sukulaisten hylkääminä ja joimme punaviiniä. Sormet olivat ihan jäässä ja katselimme illemmalla ikkunan takana ihmisten aatonviettoa surullisina.

Olisitte tekin tehneet mukavan joulun omaan kotiinne.

Huh. Onpas masentava ketju 😔

Omat jouluni ovat olleet hyviä, vaikka lapsuudessani koin pari kertaa surua siitä, ettei isä lupauksistaan huolimatta pystynyt olemaan selvin päin. Äidin harmitus ja väkinäinen iloisen fiiliksen luominen meille lapsille isän kuorsatessa sohvalla on jäänyt mieleeni. Tunteiden sekamelska: riemua joululahjoista ja notkuvasta joulupöydästä, ahdistusta isän tilasta ja äidin pettymyksestä. Meillä ei onneksi riidelty tai riehuttu, mutta painostava tunnelma oli käsinkosketeltava.

Älkää aikuiset vähätelkö lasten ymmärrystä.

Tästä on aikaa, ei silti unohdu. Oltiin saatu jouluvalot sytytettyä, kinkku pöytään, aattoilta valmis. Posahti sulake, meni sähköt koko huushollista. Kauppa liian kaukana. No, eikun kynttilöitä lisää. Kenelläkkään eikä missään ollut sytkäriä eikä tulitikkuja. Siinä sitten syötiin umpipimeässä. Lahjatkin jaettiin, että jokainen sai pari, nimistä viis. Vauva parkui koko illan ja parit pienimmätkin pelkäsivät pimeyttä. Nyt on sulakkeita ollut varastossa kuinka ja kauan, muttei ole tarvittu. Ehkä tänä jouluna?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten isä oli kadonnut kotoa, kun heräilimme lasten kanssa jouluaattoaamuna. Ei mitään viestiä.

Puolenpäivän aikaan soitettiin sairaalasta, että hänet on nyt leikattu. Hänellä oli yöllä alkanut mennä kurkku tukkoon ja koska ei pystynyt edes soittamaan apua, oli ajanut itse Hämeenlinnaan sairaalan päivystykseen. Sieltä hänet oli kiidätetty Tampereelle keskussairaalaan leikattavaksi. Kurkkupaise oli ollut vaarallinen.

Ilmeisesti hän oli nukutuksesta herättyään kirjoittanut paperille, että jonkun pitäisi soittaa kotiin vaimolle ja lapsille.

Miksi hän ei jerättänyt sinua yöllä?

Aloitteleva trollaaja ei osaa ottaa kaikkea vielä huomioon. Kyllä hän tuosta kehittyy.

Vierailija kirjoitti:

Tästä on aikaa, ei silti unohdu. Oltiin saatu jouluvalot sytytettyä, kinkku pöytään, aattoilta valmis. Posahti sulake, meni sähköt koko huushollista. Kauppa liian kaukana. No, eikun kynttilöitä lisää. Kenelläkkään eikä missään ollut sytkäriä eikä tulitikkuja. Siinä sitten syötiin umpipimeässä. Lahjatkin jaettiin, että jokainen sai pari, nimistä viis. Vauva parkui koko illan ja parit pienimmätkin pelkäsivät pimeyttä. Nyt on sulakkeita ollut varastossa kuinka ja kauan, muttei ole tarvittu. Ehkä tänä jouluna?

Kauppa liian kaukana? Vai olitteko koko sakki niin juovuksissa?

Kaksi kamalaa joulua on ollut. Olin parikymppinen opiskelija, kun isäni kuoli yllättäen joulukuun alussa. Hautajaiset vietettiin kaksi päivää ennen aattoa.

Toinen kamala joulu vietettiin, kun puolisoni pitkäaikainen pettäminen paljastui kolme viikkoa ennen joulua. Mies oli sekaisin syyllisyydentunnostaan ja ikävöi edelleen salarakkaansa perään. Minä taas sekaisin ja huonossa kunnossa järkytyksestä, unenpuutteesta ja syömättömyydestä. Yritin kaikin voimin pitää kulisseja kunnossa ja arjen pyörimässä etteivät lapset saa juuri ennen joulua tietää koko kauheutta. Mies vetäytyi töihinsä ja tuli kotiin iltamyöhään eikä osannut olla millään tavalla tukena tai osallistua perheen asioihin. Pari päivää ennen joulua revin jostain voimia siivota ja laittaa koristeita. Joulu vietettiin perinteiseen tapaan ja edelleen ihmettelen miten valokuvissa näytin päällepäin ihan normaalilta, vaikka koko elämä oli mennyt palasiksi.

Olin teini-ikäinen, 13 v.

Jouluaatto meni mukavasti.

Seuraavana aamuna isä makasi kuolleena keittiön lattialla. Hänellä oli yöllä sydän pysähtynyt.

Se oli todellakin hirvein joulu ikinä.

Sen jälkeen rima on ollut siinä, että jos kukaan ei kuole, niin joulu on täydellisen onnistunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on aikaa, ei silti unohdu. Oltiin saatu jouluvalot sytytettyä, kinkku pöytään, aattoilta valmis. Posahti sulake, meni sähköt koko huushollista. Kauppa liian kaukana. No, eikun kynttilöitä lisää. Kenelläkkään eikä missään ollut sytkäriä eikä tulitikkuja. Siinä sitten syötiin umpipimeässä. Lahjatkin jaettiin, että jokainen sai pari, nimistä viis. Vauva parkui koko illan ja parit pienimmätkin pelkäsivät pimeyttä. Nyt on sulakkeita ollut varastossa kuinka ja kauan, muttei ole tarvittu. Ehkä tänä jouluna?

Kauppa liian kaukana? Vai olitteko koko sakki niin juovuksissa?

Kauppa oli liian kaukana. Lähimmät pikkukaupat kiinni. Toki usealla jo glögiä juotuna. Ajokuntoisiakin olis ollut.

Vierailija kirjoitti:

Huh. Onpas masentava ketju 😔

Omat jouluni ovat olleet hyviä, vaikka lapsuudessani koin pari kertaa surua siitä, ettei isä lupauksistaan huolimatta pystynyt olemaan selvin päin. Äidin harmitus ja väkinäinen iloisen fiiliksen luominen meille lapsille isän kuorsatessa sohvalla on jäänyt mieleeni. Tunteiden sekamelska: riemua joululahjoista ja notkuvasta joulupöydästä, ahdistusta isän tilasta ja äidin pettymyksestä. Meillä ei onneksi riidelty tai riehuttu, mutta painostava tunnelma oli käsinkosketeltava.

Älkää aikuiset vähätelkö lasten ymmärrystä.

Tämä. Miten voisin kertoa kertoa kaikille alkoholia liikakäyttäville vanhemmille, että se, mikä teidän mielestänne on vielä pikkukännit, voi lapsen mielestä olla todella pelottavaa. Ei tarvitse lyödä ketään tai tuhlata ruokarahoja viinaan, vaan se pieni muutos persoonallisuudessa ahdistaa lasta. Joo, parista lasista en ketään syyllistä ja ota vaikka kolmaskin, kun lapset nukkuvat. Mutta usein alkoholia käyttävä ihminen kokee itse rentoutuvansa ja olevansa jopa mukavampi hiprakassa eikä ymmärrä että lapsista kikatteleva äiti ja vähän horjuva isä on epämiellyttävä ja jotenkin nolokin. Menin aina itse heti nukkumaan, kun vanhempien päihtymys näkyi. Ja se näkyi jo aika pian. Joku psykologi voisi selittää, mikä siinä lasta ahdistaa, onko se se, ettei vanhempaan voi luottaa alkoholin vaikutuksen alaisena vai mikä. Itse pelkäsin lapsena ihan hirveästi, että mun leluille, varsinki pehmoleluille tapahtuu jotain pahaa. Ei koskaan tapahtunut, kukaan ei rikkonu mun leluja kännissä eikä muutenkaan, mut toi pelko oli jostain merkki.

Varmaan arvaattekin, ettei kyse ole yhdestä joulusta, vaan aika monesta lapsuuden joulusta...

Ps. Olen antanu vanhemmille anteeksi, eivät enää käytä alkoholia sydän-ym. lääkitysten vuoksi ja vietän heidän kanssaan jouluja nyt aikuisena .

Vierailija kirjoitti:

Tästä on aikaa, ei silti unohdu. Oltiin saatu jouluvalot sytytettyä, kinkku pöytään, aattoilta valmis. Posahti sulake, meni sähköt koko huushollista. Kauppa liian kaukana. No, eikun kynttilöitä lisää. Kenelläkkään eikä missään ollut sytkäriä eikä tulitikkuja. Siinä sitten syötiin umpipimeässä. Lahjatkin jaettiin, että jokainen sai pari, nimistä viis. Vauva parkui koko illan ja parit pienimmätkin pelkäsivät pimeyttä. Nyt on sulakkeita ollut varastossa kuinka ja kauan, muttei ole tarvittu. Ehkä tänä jouluna?

Tämä on varmasti ollut hankalaa ja harmillista, mutta oma suhtautuminen myös vaikuttaa. Tilanteesta olisi voinut saada myös hilpeän seikkailun. Omassa perheessä noita kommelluksia sattuu usein ja niihin suhtaudutaan jo huumorilla ja naureskellaan pitkään jälkeenpäin. Toki mikäli on sähkölämmitys ym syitä minkä takia sähköttömyys käy vaaralliseksi on tilanteesta hilpeys kaukana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten isä oli kadonnut kotoa, kun heräilimme lasten kanssa jouluaattoaamuna. Ei mitään viestiä.

Puolenpäivän aikaan soitettiin sairaalasta, että hänet on nyt leikattu. Hänellä oli yöllä alkanut mennä kurkku tukkoon ja koska ei pystynyt edes soittamaan apua, oli ajanut itse Hämeenlinnaan sairaalan päivystykseen. Sieltä hänet oli kiidätetty Tampereelle keskussairaalaan leikattavaksi. Kurkkupaise oli ollut vaarallinen.

Ilmeisesti hän oli nukutuksesta herättyään kirjoittanut paperille, että jonkun pitäisi soittaa kotiin vaimolle ja lapsille.

Miksi hän ei jerättänyt sinua yöllä?

Aloitteleva trollaaja ei osaa ottaa kaikkea vielä huomioon. Kyllä hän tuosta kehittyy.

Tunnen muutaman miehen joista voisin hyvin kuvitella että hiipivät yöllä salaa sairaalaan kun eivät halua herättää ja huolestuttaa perhettä ja pilata joulua, kun ei käy mielessä että reissu saattaakin venyä aamuun ja ilman miestä heräävän perheen huolestuminen pilaa joulun paljon tehokkaammin kuin herätys keskellä yötä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on aikaa, ei silti unohdu. Oltiin saatu jouluvalot sytytettyä, kinkku pöytään, aattoilta valmis. Posahti sulake, meni sähköt koko huushollista. Kauppa liian kaukana. No, eikun kynttilöitä lisää. Kenelläkkään eikä missään ollut sytkäriä eikä tulitikkuja. Siinä sitten syötiin umpipimeässä. Lahjatkin jaettiin, että jokainen sai pari, nimistä viis. Vauva parkui koko illan ja parit pienimmätkin pelkäsivät pimeyttä. Nyt on sulakkeita ollut varastossa kuinka ja kauan, muttei ole tarvittu. Ehkä tänä jouluna?

Olettepas tyhmiä, kaikki tietää, että sulakkeen saa korjattua nopeasti laittamalla siihen ohuen folion päälle. Tulen saa tehtyä vaikka mopon tulpan kipinästä kun pitää pientä bensiiniin kastettua tikkua sitä vasten.

Kommenttisi oli epäkohtelias ja surkuhupaisa.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on aikaa, ei silti unohdu. Oltiin saatu jouluvalot sytytettyä, kinkku pöytään, aattoilta valmis. Posahti sulake, meni sähköt koko huushollista. Kauppa liian kaukana. No, eikun kynttilöitä lisää. Kenelläkkään eikä missään ollut sytkäriä eikä tulitikkuja. Siinä sitten syötiin umpipimeässä. Lahjatkin jaettiin, että jokainen sai pari, nimistä viis. Vauva parkui koko illan ja parit pienimmätkin pelkäsivät pimeyttä. Nyt on sulakkeita ollut varastossa kuinka ja kauan, muttei ole tarvittu. Ehkä tänä jouluna?

Kauppa liian kaukana? Vai olitteko koko sakki niin juovuksissa?

Kauppa oli liian kaukana. Lähimmät pikkukaupat kiinni. Toki usealla jo glögiä juotuna. Ajokuntoisiakin olis ollut.

Eikö ollut ajomatkan päässä naapuriakaan jolta olisi voinut hakea sulakkeen tai edes niitä tulitikkuja?  Ilmeisesti paikka oli todella korvessa, ja tällaisissa paikoissa naapurit pääsääntöisesti auttavat tosiaan ja apua saa tarvittaessa vaikka kesken jouluaterian, joten mitään kohteliaisuussääntöjäkään ei tarvitse miettiä. 

Kynttilänhän olisi saanut sytytettyä auton tupakansyttimestä niin ei olisi tarvinnut ihan sysipimeässä olla ja jakaa lahjoja nimiä lukematta. 

Äitini kuoli juuri ennen joulua. Olin niin masentunut, että jouluaattona kävin ostamassa kioskilta, joka oli ainut kauppa auki silloin, paahtoleipää ja leikkelettä. Se oli joulumenyyni kun ei huvittanut edes syödä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on aikaa, ei silti unohdu. Oltiin saatu jouluvalot sytytettyä, kinkku pöytään, aattoilta valmis. Posahti sulake, meni sähköt koko huushollista. Kauppa liian kaukana. No, eikun kynttilöitä lisää. Kenelläkkään eikä missään ollut sytkäriä eikä tulitikkuja. Siinä sitten syötiin umpipimeässä. Lahjatkin jaettiin, että jokainen sai pari, nimistä viis. Vauva parkui koko illan ja parit pienimmätkin pelkäsivät pimeyttä. Nyt on sulakkeita ollut varastossa kuinka ja kauan, muttei ole tarvittu. Ehkä tänä jouluna?

Kauppa liian kaukana? Vai olitteko koko sakki niin juovuksissa?

Mikä on liian kaukana jos ajokuntoisia on? Jos lähin kauppa (tai naapuri) oli esim. 100km päässä, niin ei tuossa tilanteessa olisi ollut yhtään kohtuutonta lähteä ajamaan parin tunnin lenkkiä jotta saa koko porukalle kunnon joulun aikaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Tästä on aikaa, ei silti unohdu. Oltiin saatu jouluvalot sytytettyä, kinkku pöytään, aattoilta valmis. Posahti sulake, meni sähköt koko huushollista. Kauppa liian kaukana. No, eikun kynttilöitä lisää. Kenelläkkään eikä missään ollut sytkäriä eikä tulitikkuja. Siinä sitten syötiin umpipimeässä. Lahjatkin jaettiin, että jokainen sai pari, nimistä viis. Vauva parkui koko illan ja parit pienimmätkin pelkäsivät pimeyttä. Nyt on sulakkeita ollut varastossa kuinka ja kauan, muttei ole tarvittu. Ehkä tänä jouluna?

Ei jumankauta miten tyhmiä ihmisiä.

Viimeinen jouluaatto ennen helpottavaa eroa. Ex oli ollut jossain ryyppäämässä jo päiväkausia ennen joulua. Mentiin lapsen kanssa kauppaan. Jouduin lykkimään vaunuja aika kauas, kun piti mennä sellaiseen kauppaan, johon tietty luottokortti vain silloin kävi. Ei tietenkään ollut muuten rahaa. Tulin sitten ruokien ja lapsen kanssa kotiin. Emme päässeet sisään, koska sisäovi oli teljetty kiinni. Siinä sitten maanittelin ja yritin saada avaamaan oven. Jokin järjenhiven kai oli saavuttanut humalaisen pään ja avasi sentään oven. En tiedä, mihin olisimme menneet. Ei ollut turvakoteja, ainakaan täällä.

Teki mieli kyllä sanoa muutama valittu sana, tietenkin, mutta purin hammasta niin kuin yleensäkin ja  lapsen takia annoin olla. Olisi voinut vaikka henki mennä. Kohtahan nämä kauhujoulut olisivat ohi.

Vierailija kirjoitti:

Sain tietää olevani hiv-positiivinen pari päivää ennen joulua. Ei juuri nostanut tunnelmaa.

Tämä nyt jotain jo onkin verrattuna noihin keksittyihin isä poltti kännissä joulukuusen-juttuihin.

Suljetulla osastolla eikä kukaan käyny edes moikkaamassa.