Lue keskustelun säännöt.
Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?
SammunutSaunatonttu
05.12.2021 |
Ap aloittaa:
Jouluaatto 1999, ensimmäinen oma asunto. Piti viettää aatto poikakaverin kanssa, olin ostanut lahjankin. Jätti 22 pv tekstarilla. Ja 23 pv kissa hyppäsi parvekkeelta pakoo, kun joku valopää päätti aloittaa uudenvuoden etuajassa ja ampui raketin. Aatto meni yksin itkiessä kissaa. Vanhemmat oli lähteneet risteilylle, sisaria ei ole.
Onneksi kissani kuitenkin sitten löytyi, mutta se joulu oli totaalisen pilalla!
Kommentit (2317)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin juuri muutettu yhteen. Toin pyörällä kaupasta vähän jouluruokia ja kävin kukkakaupassa ostamassa sekä joulutähden että hyasintin. En tiennyt, kummasta kukasta mies pitää. Hän mustasukkaisuuksissaan luuli ja väitti, että joku mies olisi ostanut kukat. Silloin hän hakkasi mut ekan kerran.
A) ei ostokuittia ollut?
B) jäit suhteeseen? Montako kertaa hakannut tuon EKAN kerran jälkeen?
C) olet uhri - jäämällä väkivaltaiseen suhteeseen edesautat, että olet jatkossakin uhri eli tavallaan olet AVUNANTAJA rikokseen, kun jäät
Joku kuulemma oli hakannut puolisonsa, kun joku mies oli kussut ulos siinä lähistöllä ja väitti, että tämä mies näytti tälle naiselle vehjettään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin juuri muutettu yhteen. Toin pyörällä kaupasta vähän jouluruokia ja kävin kukkakaupassa ostamassa sekä joulutähden että hyasintin. En tiennyt, kummasta kukasta mies pitää. Hän mustasukkaisuuksissaan luuli ja väitti, että joku mies olisi ostanut kukat. Silloin hän hakkasi mut ekan kerran.
A) ei ostokuittia ollut?
B) jäit suhteeseen? Montako kertaa hakannut tuon EKAN kerran jälkeen?
C) olet uhri - jäämällä väkivaltaiseen suhteeseen edesautat, että olet jatkossakin uhri eli tavallaan olet AVUNANTAJA rikokseen, kun jäät
Minkälainen ymmärtämätön, sydämetön ja tietämätön ihminen päästelee tälläsiä sammakoita suustaan?
Olin noin 10v ja oli aattoaamu. Naapuri juoksi hakkaamaan oveamme että "Elli"kouristaa,tulkaa herrantähden apuun! Naapurin pieni tytär oli saanut jonkinlaisen kohtauksen,äitinsä oli sokissa ja juoksi meille eikä soittanut apua.
Isäni sitten soitti. Äidilläni meni koko aatto pilalle kun itkeskeli tätä pientä tyttöparkaa.
Myöhemmin selvisi että kyseessä oli ollut pahannäköinen mutta vaaraton kuumekouristus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain tietää olevani hiv-positiivinen pari päivää ennen joulua. Ei juuri nostanut tunnelmaa.
Tämä nyt jotain jo onkin verrattuna noihin keksittyihin isä poltti kännissä joulukuusen-juttuihin.
Täytyy olla elänyt melko suojattua elämää jos aidosti kuvittelee että nämä jutut on keksittyjä. Olen vilpittömästi kateellinen.
Kolmena jouluna peräkkäin veli sai psykoosin ja piti viedä poliisien kanssa pakkohoitoon. Siitä syystä joka vuosi joulun alla sitä kuulostelee tuntosarvet pystyssä, että mistä päin nyt tuulee ja onko lääkitys kohdallaan.
Ehkäpä tänä jouluna ajattelisinkin itseäni ja menisin siskoni perheen luo juhlimaan joulua ihan kaikessa rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitähän piisaa.
Lapsuudesta on mieleen jäänyt useampikin joulu kun sarjapettäjäisääni odotettiin kotiin jouluaattoillaksi, odotettiin ja odotettiin. Äiti itki, lihaliemikattila kaatui keittiön lattialle kun äiti hermostuneena koetti laittaa täydellistä joulua meille lapsille. Yhtenä jouluna isä päätti sitten aatonaattona ilmoittaa että jättää meidät. Ei kuitenkaan jättänyt vaan samanlaiset joulut jatkuivat läpi lapsuuteni.
Aikuisena pahin joulu on ollut se, kun 22.12 kävi ultraäänessä ilmi että sikiö oli kuollut Kohtuuni. Abortti tapahtui lääkkeellisesti kotona ja olin tosi kipeä sen jälkeen, aatto meni surkeana itkiessä.
Myös se joulu oli paha kun miehen äidillä todettiin tappava syöpä just ennen joulua.
Onneksi on nyt ollut monta ihan hyvää joulua. Toivottavasti tänäkin vuonna vältytään suuremmilta katastrofeilta.
Vierailija kirjoitti:
Olen varhaiskasvatuksen opettaja. Koko joulukuu oli töissä aivan karmea, mutta pinnistelin loihtiakseni lapsille joulutunnelmaa. Työkaverini jäivät omista syistään sairaslomalle eikä toiselle saatu sijaista, joten suunnittelin ja toteutin joulujuhlankin käytännössä yksin.
Omaa kotia en jaksanut laittaa joulukuntoon ja esikoiseni lähti joulun viettoon mummolaan. Kuopuksen kanssa tilasimme jouluruuat mäkkäristä. Sitä joulua on vaikea alittaa.
Otan osaa. Tän vois joku linkata tuonne @varhaiskasvatuksenkertomuksia instaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä on aikaa, ei silti unohdu. Oltiin saatu jouluvalot sytytettyä, kinkku pöytään, aattoilta valmis. Posahti sulake, meni sähköt koko huushollista. Kauppa liian kaukana. No, eikun kynttilöitä lisää. Kenelläkkään eikä missään ollut sytkäriä eikä tulitikkuja. Siinä sitten syötiin umpipimeässä. Lahjatkin jaettiin, että jokainen sai pari, nimistä viis. Vauva parkui koko illan ja parit pienimmätkin pelkäsivät pimeyttä. Nyt on sulakkeita ollut varastossa kuinka ja kauan, muttei ole tarvittu. Ehkä tänä jouluna?
Kauppa liian kaukana? Vai olitteko koko sakki niin juovuksissa?
Kauppa oli liian kaukana. Lähimmät pikkukaupat kiinni. Toki usealla jo glögiä juotuna. Ajokuntoisiakin olis ollut.
Höpö höpö. Kukaan ei jää istumaan illaksi pimeään jos on mahdollisuus saada sähköt takaisin. Ellei kyse ollut kehitysvammaisten kesäleiristä.
Joo vähintään olisin tulitikkuja hakenut naapurista. Ja tosi uskottavaa että lahjat jaettiin randomina kelle vaan kun ei muka nähnyt nimeä lukea, ilmeisesti kuitenkin näki lahjat avata. Miksi ihmiset viitsii pilata tällaisia hyviä ketjuja jollain trollipaskalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan kaikki jouluaatot kun olin 19-25 vuotias. Miehen vanhemmat ovat eronneet, ja meidän piti aattona ravata kolmessa eri paikassa.. Kun ensimmäinen lapsemme syntyi, sanoin että nyt tämä riittää. Nykyisin olemmekin aattona kotona, eikä ole kiirettä mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Viime joulu, koronan takia. Istuimme lumihangessa sukulaisten hylkääminä ja joimme punaviiniä. Sormet olivat ihan jäässä ja katselimme illemmalla ikkunan takana ihmisten aatonviettoa surullisina.
Miksi te hankeen menitte istumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se taitaa olla tämä tuleva joulu. Olemme juuri siunanneet 16-vuotiaan haudan lepoon.
Otan osaa.
Kovasti voimia ❤️
Elämäni pahin joulu oli äitini viimeinen joulu. Tiesimme sen olevan viimeinen. Äitini sairasti aivosyöpää ja puhukyky oli kokonaan mennyttä sekä liikuntakyky osittain. Yritin tehdä joulusta entisenlainen ruokineen, tunnelmineen jne.
Äiti istui pöydässä ja poimi sillit sormin kiposta ja yritti syödä vielä itse. Hiljainen ja jotenkin vaivautunut tunnelma ylipäätään. Lapsemme veti järkyttävää sirkusshowta ja vaan pelleili sekä pomppi ympäriinsä koko illan. Lahjankin olin ostanut äidille (villashaalin) jonka isä pyysi seuraavana päivänä palauttamaan kauppaan.
Kotiin kun vihdoin päästiin, raivosin ja itkin.
Seuraavana päivänä yritin parhaani mukaan emännöidä vanhempieni luona päivällistä noin 20hengelle, niin kuin äitini siihen asti oli tehnyt viimeiset 15vuotta. Olin stressaantunut, väsynyt ja kiukkuinen sekä pettynyt. Mutta tekohymy naamalla tein äidilleni viimeisen joulun.
Se joulu on jäänyt mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koira söi kokonaisen kinkun. En vieläkään ymmärrä miten pääsi varastohuoneeseen. Olin kattanut pöydän ja menin hakemaan. Pari limaista palaa oli jäljellä.
Meillä kävi vähän samoin pari vuotta sitten. :D Oltiin sentään yhden kerran ehditty syödä kinkusta, jouluaattoillan aterialla. Mutta joulupäivänä kun sitten lähettiin käymään mummon luona jouluvierailulla, niin koira oli sillä aikaa jotenkin ihmeessä saanut jääkaapin oven auki ja popsinut lähes koko kinkun. Kun tultiin takaisin niin jääkaapin ovi retkotti auki, kinkusta luu vain törrötti ja ihan pieni pala lihaa jäljellä. Myös kinkun päällä ollut folio meni ilmeisesti samaa tietä, kun siitä ei löytynyt muuta kuin joitakin pieniä revenneitä palasia. Koira makasi kyljellään kuin kohmelossa, oli niin kovassa ähkyssä.
Kaiken lisäksi tämä kyseinen koira on vielä sianlihalle herkkä, että sillä menee maha sekaisin jos syöttää edes sellaista koiranruokaa jossa on sikaa. Koira parka sitten uikutti, ripuloi ja oksensi sisälle koko seuraavan yön ja Tapaninpäivä meni mattoja pestessä... Ostettiin uusi kinkku joulunjälkeisestä alennusmyynnistä, niin saatiin sitten välipäivinä itsekin kinkkua syödä, mutta koira parkaa kävi sääliksi.
Karmein joulu….
Kaikki joulut 5-16v
Yh-äitini oli jouluisin AINA umpihumalassa!
Nykyisin vietän joulua mieheni ja miehen perheen kanssa…
Alkoholi ei kuulu tähän yhtälöön ❤️
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei oo ollut ikinä kyllä oikein karmeaa jouluaattoa, aina on joulut olleet ihania. Ainoa ikävämpi jouluaattomuisto, joka tulee mieleen, on kun olin n. 12-vuotias ja vanhempani saivat jonkun kunnon riidan aikaan jouluaattoaamuna. En muista enää mitä riita koski, mutta äiti suuttui jostain isälle tosi paljon ja alkoi ihan huutaa, mutta se loppui sitten siihen kun minä aloin itkeä ja isä oli tosi pahoillaan ja sanoi äidille että haluatko oikeasti pilata lapsilta jouluaaton huutamalla. Siitä äiti sitten tajusi typerän käytöksensä ja pyyteli anteeksi, ja loppupäivä meni sitten kyllä kivasti etenkin illalla, kun tuosta riidasta oli jo päästy yli. Eli ei koko jouluaatto siitä pilalle mennyt, vaikka sen verran näköjään mieleen syöpyikin että edelleen muistan sen tunteen hyvin näin 29-vuotiaana.
Rakastan äitiäni, mutta hän oli valitettavasti siinä asiassa vajavainen äitinä että ei ikinä osannut hillitä suuttumustaan eikä tajunnut sitä, että ei kuulu riidellä lasten kesken. Jälkeenpäin saattoi katua ja pyydellä anteeksi raivokohtauksiaan, mutta ei silti seuraavalla kerralla ikinä oppinut hillitsemään itseään.
Olisiko tämä provo, vai kirjoittaako siellä siskoni, tuo uniikki lumihiutale, jonka tunteet ovat aina kaikessa tärkeimmät. Hyi hyi heitä, joiden elämä häiritsee siskoni oikeutta täydelliseen elämään!
19-vuotiaana sen aikaisen poikaystävän painostuksesta lähdettiin ajamaan miehen vanhemmille 300km päähän. Olisin halunnut jäädä kotiin niin paljon. Olen isosta perheestä ja tapana ollut aina juhlia joulua isolla porukalla, se ainut päivä vuodessa jolloin kaikki kokoontuu "kotiin". Mutta mies vaati, aneli, syytteli, harjoitti henkistä alistamista ja jotenkin sai sen siihen, että pyytelin itku kurkussa anteeksi ja lähdin miehen mukaan. Tai siis mies lähti minun mukaani, koska hän oli menettänyt aiemmin ajokorttinsa eikä tätä ollut uskaltanut vanhemmilleen kertoa, joten minä jouduin ajamaan. Kortti oli ollut taskussa ehkä 3kk ja ensimmäistä kertaa ajoin pimeässä talvi-illassa, pyrytti niin etten nähnyt muuta kuin suoraan vastaan tulevan lumisateen. Pelotti niin sairaalloisesti että itkin koko matkan, edelleenkin pystyn palautumaan siihen oloon, se oli puhdasta paniikkia, sydämen pohjassa asti tuntuvaa kuolemanpelkoa. Olin muutenkin todella epävarma kuski ja ajanut ainoastaan muutaman sata km ison kaupungin taajamassa. Saattaa kuulostaa turhan dramaattiselta, mutta en ole koskaan eläessäni pelännyt niin.
Perillä katselin vierestä kuinka miehen vanhemmat sivuuttivat täysin poikansa, eivät edes kuulumisia kyselleet. Toiselle pojalleen olivat niin mielinkielin, miehelleni eivät edes puhuneet päin. Minulla ei ollut mitään tekemistä, kuuntelin kaksi päivää kun minulle täysin tuntemattomat ihmiset puhuivat minulle täysin tuntemattomista ihmisistä. Kukaan ei kertaakaan yrittänyt keskustella kanssani, kysymyksiini vastattiin kyllä tai ei. Oli kamalin joulu ikinä.
Mies on jo vuosikausia ollut eksä, enkä sen jälkeen ole yhdenyhtä joulua suostunut olemaan missään muualla kuin kotikotona. Nyt joulut on vielä suurempia, kun melkein kaikilla lapsia. Nykyiselle miehelleni olen sanonut että jos hän haluaa olla vanhemmillaan jouluna, hän saa näin tehdä. Minä en tule mukaan, lapset voidaan jakaa siten että aatto toisen perheen kanssa ja päivä toisen. Ainakin toistaiseksi on joka joulu tullut minun perheeni luo.
Vierailija kirjoitti:
1981 joulu kokonaan pidätettynä poliisilaitoksen putkassa.
Toivottavasti putkassa oli edes joulukoristelu...
Olen varhaiskasvatuksen opettaja. Koko joulukuu oli töissä aivan karmea, mutta pinnistelin loihtiakseni lapsille joulutunnelmaa. Työkaverini jäivät omista syistään sairaslomalle eikä toiselle saatu sijaista, joten suunnittelin ja toteutin joulujuhlankin käytännössä yksin.
Omaa kotia en jaksanut laittaa joulukuntoon ja esikoiseni lähti joulun viettoon mummolaan. Kuopuksen kanssa tilasimme jouluruuat mäkkäristä. Sitä joulua on vaikea alittaa.