Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?

Sain keskenmenon, vuodin verta ja raskausaines tuli ulos jouluyönä. Kipeetä otti.

Töissä 50 hoidettavaa yövuoro .

Ymmärsitkö erota heti ,et. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin juuri muutettu yhteen. Toin pyörällä kaupasta vähän jouluruokia ja kävin kukkakaupassa ostamassa sekä joulutähden että hyasintin. En tiennyt, kummasta kukasta mies pitää. Hän mustasukkaisuuksissaan luuli ja väitti, että joku mies olisi ostanut kukat. Silloin hän hakkasi mut ekan kerran.

Hienoa nämä ei kristityt muumaalaiset käytökseltään tietysti syynä demonit ja kasvatus.

En ole tuon kirjoittaja, mutta olen myös tullut kolmessa suhteessa pahoinpidellyksi.

Ihan kantasuomamaisia kultapoikia olleet kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Useampi joulu pilalla isän juomisen takia. Aina sitä saa hävetä kun nuokkuu jo joulupöydässä ja äitini raivoaa hänelle. On myös lähtenyt varkain kapakkaan jouluaattona. Nykyään menee joulusta myös toinenkin päivä pilalle, kun pitää mennä tapaamaan miehen vanhempia, joista molemmilla on alkoholiongelma. Heillä ei ole ruokapöytää, kun asuntonsa on niin pieni, joten olemme syöneet mikrotettua ruokaa sohvalla. Onneksi tänä vuonna joulu ei ole kuin vain pidempi viikonloppu ja sen verukkeella minun ei tarvitse viettää pitkää iltaa heidän kanssaan, vaan riittää lyhyempi tapaaminen, että jaksan nousta aamuvuoroon klo 4. Itselleni riittäisi jouluna vain viini ruuan kanssa ja ehkä vahvempaa glögiä lasillinen. En haluaisi viettää joulua aina humalaisessa seurassa, mutta minkäs teet kun meidän molempien perheissä on alkoholiongelmaa.

Samaistun tähän kovasti. Ollaan mieheni kanssa molemmat 26-vuotiaita ja meillä on alle vuoden ikäinen vauva. Harmittaa, kun omassa perheessäni ei ole ketään kenen kanssa voisi viettää joulua jotenkin tunnelmallisesti, alkoholillista glögiä on turha laittaa tarjolle sillä äitini imuroi salamavauhdilla kaikki juomat jos prosentteja vaan yhtään löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Useampi joulu pilalla isän juomisen takia. Aina sitä saa hävetä kun nuokkuu jo joulupöydässä ja äitini raivoaa hänelle. On myös lähtenyt varkain kapakkaan jouluaattona. Nykyään menee joulusta myös toinenkin päivä pilalle, kun pitää mennä tapaamaan miehen vanhempia, joista molemmilla on alkoholiongelma. Heillä ei ole ruokapöytää, kun asuntonsa on niin pieni, joten olemme syöneet mikrotettua ruokaa sohvalla. Onneksi tänä vuonna joulu ei ole kuin vain pidempi viikonloppu ja sen verukkeella minun ei tarvitse viettää pitkää iltaa heidän kanssaan, vaan riittää lyhyempi tapaaminen, että jaksan nousta aamuvuoroon klo 4. Itselleni riittäisi jouluna vain viini ruuan kanssa ja ehkä vahvempaa glögiä lasillinen. En haluaisi viettää joulua aina humalaisessa seurassa, mutta minkäs teet kun meidän molempien perheissä on alkoholiongelmaa.

Tänä jouluna olette ihan vaan kotona kahdestaan. Ei teidän tarvi lähteä minnekään jouluanne pilaamaan. Teette siitä omannäköisen omassa kodissa.

Tulette vaikka ”sairaiksi”, niin kukaan ei sitten tunge teillekään.

Hyvää joulua!

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei oo ollut ikinä kyllä oikein karmeaa jouluaattoa, aina on joulut olleet ihania. Ainoa ikävämpi jouluaattomuisto, joka tulee mieleen, on kun olin n. 12-vuotias ja vanhempani saivat jonkun kunnon riidan aikaan jouluaattoaamuna. En muista enää mitä riita koski, mutta äiti suuttui jostain isälle tosi paljon ja alkoi ihan huutaa, mutta se loppui sitten siihen kun minä aloin itkeä ja isä oli tosi pahoillaan ja sanoi äidille että haluatko oikeasti pilata lapsilta jouluaaton huutamalla. Siitä äiti sitten tajusi typerän käytöksensä ja pyyteli anteeksi, ja loppupäivä meni sitten kyllä kivasti etenkin illalla, kun tuosta riidasta oli jo päästy yli. Eli ei koko jouluaatto siitä pilalle mennyt, vaikka sen verran näköjään mieleen syöpyikin että edelleen muistan sen tunteen hyvin näin 29-vuotiaana.

Rakastan äitiäni, mutta hän oli valitettavasti siinä asiassa vajavainen äitinä että ei ikinä osannut hillitä suuttumustaan eikä tajunnut sitä, että ei kuulu riidellä lasten kesken. Jälkeenpäin saattoi katua ja pyydellä anteeksi raivokohtauksiaan, mutta ei silti seuraavalla kerralla ikinä oppinut hillitsemään itseään.

Sentään vanhempasi ymmärsivät pahoitella asiaa jälkikäteen. Omista lapsuuden jouluistani (toki myös muista juhlista) muistan vaan vanhempien jatkuvan riitelyn. Jouluna istuttiin veljen kanssa hiljaa auton takapenkillä ajamassa sukulaisille ja kuunneltiin, kun vanhemmat huutaa ja haukkuu toisiaan pää punaisena. Eikä todellakaan koskaan pahoiteltu jälkikäteen tai mietitty, että miten tuollainen vaikuttaa lapsiin.

Erään joulun muistan, kun äiti ajoi kolarin jonkun aikaa ennen aattoa ja isäni karjui hänelle, että hän on pilannut joulun, eikä lapsille ole varaa ostaa ollenkaan lahjoja. Kyllä niitä lahjoja sitten oli, mutta tosi pelottavaa ja ahdistavaa oli tuo käytös ja ylipäätään se, ettei pääasia ollut se, että onko toinen kunnossa, vaan raha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime joulu, koronan takia. Istuimme lumihangessa sukulaisten hylkääminä ja joimme punaviiniä. Sormet olivat ihan jäässä ja katselimme illemmalla ikkunan takana ihmisten aatonviettoa surullisina.

Olisitte tekin tehneet mukavan joulun omaan kotiinne.

Olenko ainoa joka ei tajunnut tuosta sanaakaan, ketä lainasit?

Mitä tarkoittaa koronan takia lumihangessa istuminen, ja miksi joku istuisi hangessa pämppäämässä viiniä? "istuimme hangessa sukulaisten hylkääminä". Kuulostaa siltä, että olet mennyt viinipäissäsi kutsumatta sukulaisille ja sinut on heitetty ulos pulloinesi, missä jatkoit juopottelua. Eikö? Mutta miten korona tähän liittyi? Kuka oli koronassa? Sinäkö? Ja silti menit (kännäämään) sukulaisille?

Isoveli pahoinpiteli minut, vietin aaton päivystyksessä. Harmitti kun juhlamekkoni oli ihan verinen. Olin 4-vuotias.

Jouduin juuri ennen joulua sairaalaan kun vakavan syömishäiriön vuoksi sisäelimet meinasivat pettää. Oli kamala joulu maata sairaalapedissä letkuissa ja piuhoissa katsoen itkeviä läheisiä ympärillä. 😔 Oli varmasti kamala joulu meille kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Selvisi, että tyttöystävä oli harrastanut irtoseksiä nuoruudessaan. Valehteli 4 vuotta siis minulle.

Jösses, jopa oli rankkaa...  Btw, mitäs tuo asia sinulle kuului lainkaan, vai oletkos lesta?

-Rankkaisin kirjoituksesi Top-3 lapsellisimmaksi koskaan.

Huisii kirjoitti:

Nuorena aikuisena oli tapana matkustaa kotipaikkakunnalle jouluksi ja vierailla molempien sukulaisilla. Mies yleensä toimi sukulaislapsille joulupukkina.

Pari aattoa meni niin, etten saanut edes mitään ruokaa, koska aina kun menin jonnekin vierailulle, olivat juuri syöneet ja juoneet kahvit ja oikein kertoivat että emme nyt ala sinulle erikseen laittamaan mitään kun juuri söimme ja sinäkin varmaan olet jo syönyt. En olisi edes kehdannut alkaa yksin syömään, joten en sanonut kenellekään että on hirveä nälkä.

Jossain vaiheessa sitten ajelin jonnekin huoltoasemalle, ostin sieltä sämpylän ja suklaata ja söin ne autossa yksin. Enää en mene jouluksi "kotiin" ja aina kun menen kotipaikkakunnalle, vuokraan mökin tai hotellihuoneen niin on oma paikka missä voi olla ja jossa voi syödä vaikka ei kukaan tarjoaisi mitään.

Kiittämättömiä sukulaisia, kun toinen matkustaa vierailulle, eikä edes ruokaa tarjota. Toivottavasti et vienyt lahjoja, vastineeksi tyhjästä.

Vierailija kirjoitti:

19-vuotiaana sen aikaisen poikaystävän painostuksesta lähdettiin ajamaan miehen vanhemmille 300km päähän. Olisin halunnut jäädä kotiin niin paljon. Olen isosta perheestä ja tapana ollut aina juhlia joulua isolla porukalla, se ainut päivä vuodessa jolloin kaikki kokoontuu "kotiin". Mutta mies vaati, aneli, syytteli, harjoitti henkistä alistamista ja jotenkin sai sen siihen, että pyytelin itku kurkussa anteeksi ja lähdin miehen mukaan. Tai siis mies lähti minun mukaani, koska hän oli menettänyt aiemmin ajokorttinsa eikä tätä ollut uskaltanut vanhemmilleen kertoa, joten minä jouduin ajamaan. Kortti oli ollut taskussa ehkä 3kk ja ensimmäistä kertaa ajoin pimeässä talvi-illassa, pyrytti niin etten nähnyt muuta kuin suoraan vastaan tulevan lumisateen. Pelotti niin sairaalloisesti että itkin koko matkan, edelleenkin pystyn palautumaan siihen oloon, se oli puhdasta paniikkia, sydämen pohjassa asti tuntuvaa kuolemanpelkoa. Olin muutenkin todella epävarma kuski ja ajanut ainoastaan muutaman sata km ison kaupungin taajamassa. Saattaa kuulostaa turhan dramaattiselta, mutta en ole koskaan eläessäni pelännyt niin.

Perillä katselin vierestä kuinka miehen vanhemmat sivuuttivat täysin poikansa, eivät edes kuulumisia kyselleet. Toiselle pojalleen olivat niin mielinkielin, miehelleni eivät edes puhuneet päin. Minulla ei ollut mitään tekemistä, kuuntelin kaksi päivää kun minulle täysin tuntemattomat ihmiset puhuivat minulle täysin tuntemattomista ihmisistä. Kukaan ei kertaakaan yrittänyt keskustella kanssani, kysymyksiini vastattiin kyllä tai ei. Oli kamalin joulu ikinä.

Mies on jo vuosikausia ollut eksä, enkä sen jälkeen ole yhdenyhtä joulua suostunut olemaan missään muualla kuin kotikotona. Nyt joulut on vielä suurempia, kun melkein kaikilla lapsia. Nykyiselle miehelleni olen sanonut että jos hän haluaa olla vanhemmillaan jouluna, hän saa näin tehdä. Minä en tule mukaan, lapset voidaan jakaa siten että aatto toisen perheen kanssa ja päivä toisen. Ainakin toistaiseksi on joka joulu tullut minun perheeni luo.

Onko tuokaan nyt kovin kivasti tehty miehen vanhemmille? Eivät näe lastaan ja lapsenlapsiaan koskaan jouluna?

Anoppilassa eka ja vika kerta. Joulupuuro aamupäivällä ja noin kello 12 lähtö parinkymmenen kilsan päähän sukuloimaan miehen vaarille ensin, tarjolla joku syklaakonvehti. Sieltä miehen enolle samassa kylässä asui ha siellä sai kahvin ja jonkun pulkan ja piparin. Länkytystä loputtomiin, ei mitään kiirettä mihinkään. Sitten hautuumalle taas samassa kyläpahasessa kahdelle haudalle pakkasessa muistamaan vainajia, eikä taaskaan mitään kiirettä, kun kaikkien tuttujen kanssa piti länkyttää. Kellooli lähemmäs kuuden aikaan kun lähdettin takas anoppilaan ja vasta laittamaan ruokaa. Hirvee nälkä.

No ei mitään erkoista, kinkku ja laatikot, anoppilan kuusikin oli melkein naku harvaoksanen ja toipuolenen, ei edes kotia mitenkään koristeltu joulua varten kuusen lisäksi. Tylsä ja uuvuttava joulu, pahin ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Anoppilassa eka ja vika kerta. Joulupuuro aamupäivällä ja noin kello 12 lähtö parinkymmenen kilsan päähän sukuloimaan miehen vaarille ensin, tarjolla joku syklaakonvehti. Sieltä miehen enolle samassa kylässä asui ha siellä sai kahvin ja jonkun pulkan ja piparin. Länkytystä loputtomiin, ei mitään kiirettä mihinkään. Sitten hautuumalle taas samassa kyläpahasessa kahdelle haudalle pakkasessa muistamaan vainajia, eikä taaskaan mitään kiirettä, kun kaikkien tuttujen kanssa piti länkyttää. Kellooli lähemmäs kuuden aikaan kun lähdettin takas anoppilaan ja vasta laittamaan ruokaa. Hirvee nälkä.

No ei mitään erkoista, kinkku ja laatikot, anoppilan kuusikin oli melkein naku harvaoksanen ja toipuolenen, ei edes kotia mitenkään koristeltu joulua varten kuusen lisäksi. Tylsä ja uuvuttava joulu, pahin ikinä.

Onko tuo ilman ruokaa oleva aika pelkillä kahveilla, suklaalla ja pipatilka poikkeuksellisen pitkä?

Itse syön töissä yleensä klo 11 maissa, kahvi klo 14 ja ruoka joskus 17-18 maissa.

Ankein jouluni oli kun muutin kotoa pois ja heti ensimmäisenä jouluna minut lapsettomana jätettiin ihan yksin kotiini muiden lähdettyä muulle paikkakunnalle ja olin unohdettuna. Sen jälkeen en ole sukuani tarvinnut tai kaivannut joulun viettooni yli 30 vuoteen. Toivoin että nekin joskus kokisivat saman yksinäisen joulun mutta eihän ne ressukat pysty. En jaksa esittää niin että pitäköön omaa esitelmäänsä ja teatteriaan missä lystää. 

Nykyään viihdyn yksinkin kun on kaikki viihteet kotona niin siinähän se menee syödessä juodessa ja leffoja katsellessa. 

Viime joulu. Lohduton. Toinen vanhempi oli juuri kuollut ja toisella syöpä. Siihen päälle korona ja joulu meni surullisissa tunnelmissa maski kasvoilla turvavälin päässä surevasta ja ikävöivästä vanhemmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystävä hakkasi minut.

Jos nainen pystyy hakkaamaan miehen, niin sellainen "mies" ansaitseekin tulla hakatuksi. N32

No huh huh. Ei tietenkään ansaitse. Kukaan ei ansaitse väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppilassa eka ja vika kerta. Joulupuuro aamupäivällä ja noin kello 12 lähtö parinkymmenen kilsan päähän sukuloimaan miehen vaarille ensin, tarjolla joku syklaakonvehti. Sieltä miehen enolle samassa kylässä asui ha siellä sai kahvin ja jonkun pulkan ja piparin. Länkytystä loputtomiin, ei mitään kiirettä mihinkään. Sitten hautuumalle taas samassa kyläpahasessa kahdelle haudalle pakkasessa muistamaan vainajia, eikä taaskaan mitään kiirettä, kun kaikkien tuttujen kanssa piti länkyttää. Kellooli lähemmäs kuuden aikaan kun lähdettin takas anoppilaan ja vasta laittamaan ruokaa. Hirvee nälkä.

No ei mitään erkoista, kinkku ja laatikot, anoppilan kuusikin oli melkein naku harvaoksanen ja toipuolenen, ei edes kotia mitenkään koristeltu joulua varten kuusen lisäksi. Tylsä ja uuvuttava joulu, pahin ikinä.

Onko tuo ilman ruokaa oleva aika pelkillä kahveilla, suklaalla ja pipatilka poikkeuksellisen pitkä?

Itse syön töissä yleensä klo 11 maissa, kahvi klo 14 ja ruoka joskus 17-18 maissa.

On, jos aamulla on puuro ja jouluateria vasta noin kahdeksan aikaan. On se kyllä pitkä aika. Eikä muutenkaan ollut mitään joulunviettoa tuollainen kuljeskelu sukuloimassa tyylin "käydään jutustelemssa ja toivottamassa joulut" ja vielä tolkuttoman kauan aikaa hautausmaalla viettoon. Jos sukulaisiin edes olisi menty viettämään joulua, mutta tervehdyskäynti joka venyy ja venyy...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

19-vuotiaana sen aikaisen poikaystävän painostuksesta lähdettiin ajamaan miehen vanhemmille 300km päähän. Olisin halunnut jäädä kotiin niin paljon. Olen isosta perheestä ja tapana ollut aina juhlia joulua isolla porukalla, se ainut päivä vuodessa jolloin kaikki kokoontuu "kotiin". Mutta mies vaati, aneli, syytteli, harjoitti henkistä alistamista ja jotenkin sai sen siihen, että pyytelin itku kurkussa anteeksi ja lähdin miehen mukaan. Tai siis mies lähti minun mukaani, koska hän oli menettänyt aiemmin ajokorttinsa eikä tätä ollut uskaltanut vanhemmilleen kertoa, joten minä jouduin ajamaan. Kortti oli ollut taskussa ehkä 3kk ja ensimmäistä kertaa ajoin pimeässä talvi-illassa, pyrytti niin etten nähnyt muuta kuin suoraan vastaan tulevan lumisateen. Pelotti niin sairaalloisesti että itkin koko matkan, edelleenkin pystyn palautumaan siihen oloon, se oli puhdasta paniikkia, sydämen pohjassa asti tuntuvaa kuolemanpelkoa. Olin muutenkin todella epävarma kuski ja ajanut ainoastaan muutaman sata km ison kaupungin taajamassa. Saattaa kuulostaa turhan dramaattiselta, mutta en ole koskaan eläessäni pelännyt niin.

Perillä katselin vierestä kuinka miehen vanhemmat sivuuttivat täysin poikansa, eivät edes kuulumisia kyselleet. Toiselle pojalleen olivat niin mielinkielin, miehelleni eivät edes puhuneet päin. Minulla ei ollut mitään tekemistä, kuuntelin kaksi päivää kun minulle täysin tuntemattomat ihmiset puhuivat minulle täysin tuntemattomista ihmisistä. Kukaan ei kertaakaan yrittänyt keskustella kanssani, kysymyksiini vastattiin kyllä tai ei. Oli kamalin joulu ikinä.

Mies on jo vuosikausia ollut eksä, enkä sen jälkeen ole yhdenyhtä joulua suostunut olemaan missään muualla kuin kotikotona. Nyt joulut on vielä suurempia, kun melkein kaikilla lapsia. Nykyiselle miehelleni olen sanonut että jos hän haluaa olla vanhemmillaan jouluna, hän saa näin tehdä. Minä en tule mukaan, lapset voidaan jakaa siten että aatto toisen perheen kanssa ja päivä toisen. Ainakin toistaiseksi on joka joulu tullut minun perheeni luo.

Onko tuokaan nyt kovin kivasti tehty miehen vanhemmille? Eivät näe lastaan ja lapsenlapsiaan koskaan jouluna?

Miehen vanhemmat eivät ole yhdessä, äitinsä ei perusta tällaista turhista juhlista, vietetään siellä aina tapaninpäivä kuitenkin hömppäleffojen parissa :) Miehen isän uusi vaimo ja heidän yhteiset lapsensa ja lapsenlapsensa ovat se ydinperhe, johon mies ei ole oikein koskaan mahtunut mukaan. Viedään usein joku lahjapullo (miehen perinne) appiukolle aattoaamuna samalla kun käydään hautausmaalla, ja koskaan ei ole kutsuttu viettämään päivää sinne. Lapsiamme saisivat nähdä niin usein kuin haluaisivat, asumme 10min ajomatkan päässä. Mutta heillä on omat lapsenlapset joiden kanssa ovat tekemisissä päivittäin, meidän lapsia tapaavat syntymäpäivillä.

Menee nyt tosi ohi aiheen, mutta mies on kahden nippanappa täysi-ikäisen nuoren lyhyen seurustelusuhteen tulos, joista molemmat perustuvat myöhemmin sen "oikean" perheen avoiliittoineen ja asuntolainoineen. Miestä ollaan pompteltu sinne ja tänne, eikä ole koskaan oikein kuulunut mihinkään. Itselle tämä juuri niin vieras ajatus, vaikka miehen vanhemmat ovat hyvissä ammateissa, kohtalaisen varakkaita, kaikin puolin oikein ykkösluokan kansalaisia, ja siinä missä taas omat vanhemmat pitkäaikaisongelmaisia valtavan kakaralauman kasanneita duunareita, on minulla aina ollut niin selkeä koti johon koska vain palata, ja vähintään jouluksi. Vaikka siellä olikin aina lämmin vesi loppu ja joululahjaksi sai yhden suihkusaippuapullon per nenä, niin sinne tiedän olevani tervetullut, ja toivottu. Lapseni vien myös sinne niin kauan kunnes itse toisin mahdollisesti päättävät.

Kyllä ne joulut meni äidin kännin tasossa. Isäkin joi, muttei niin tilttiin ja riidanhakuisesti. Hän oli yleensä semmoinen lupsakkaseuramies.

Äidillä joku keleen joulu-uhma. Mäkin juon, jos tuokin ja veti sitten kaksin käsin.

Eka riidanhaasto aamupäivästä selvinpäin, kun kaiken piti olla täydellistä. Hän siivosi, raivosi ja touhusi... Me lapset yritettiin katsoa Joulupukin kuumaalinjaa ja syödä, mutta marttyyrimamma kävi viiden minuutin välein rähjäämässä, kun ei tehdä mitään.

No, mulla oli nuoremmat sisaret nakitettu vahdittavaksi, puuronteko ja syöttö.. . Isä oli kauppa-lahjakierroksella.

Joulurauhan julistuksen aikana alkoi hiljaisuus ja satunnaiset drinksujen kilinä. Meistä lapsista ei saanut ääntä kuulua, ettei naapuri luule mitään..

Neljän aikaan syötiin ja noin kuuden aikaa tuli joulupukki.

Siinä vaiheessa äiti oli aivan järjettömässä kännissä, ettei jalat kantanut. Silti sen piti siinä sössöttää ja laulaa kauneiten joulupukille. Saatiin lahjat ja siirryttiin omiin koloihimme ja aikuiset jäi olkkariin törpöttämään ja riitelemään, kunnes mutsi sammu.

Sitten meni pari tuntia iloisessa leikissä ja huolehdin sisarusten iltapesut ja pisut.. Ja sitten alkoikin kipinävahti.

Isän oli pakko polttaa jouluisin pikkusikareita ja sitten sammua tuoliinsa wiskipäissään.

Sitä kesti pari kolme tuntia, sitten pääs nukkumaan.

Tuota oli mun lapsuuden joulut 8+ eteenpäin, kun sisaruksia tuli.

Sitä ennen oltiin äidin kanssa kaksin. Meillä oli älyttömän niukka elämä, mutta selvä.

Äidin mennessä uusiin naimisiin, niin rahaa tuli taloon. Oli runsaat jouluruuat ja oikeat barbiet ja legot ja myös ne ruokajuomat.

Äitihän ei muutoin juonut, mutta jouluisin marttyyrimamma asenteella. Hän tekee kaiken (kun ei antanut muiden tehdä tai osanut valmista), hänellä on oikeus sitten relatakin!